Yksinäisyys

Opinnäytetyöni yksinäisyydestä 

Tein yhteisöpedagogiopintoihini kuuluvan opinnäytetyöni Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun opiskelijoiden yksinäisyydestä. Opinnäytetyöni valmistui toukokuussa 2024. Tutkin opinnäytetyössäni sitä, kuinka suuri joukko alempaa ammattikorkeakoulututkintoa päiväopintoina opiskelevista opiskelijoista koki yksinäisyyttä sekä millaisena se ilmeni. Lisäksi selvitin, miten opiskelijat toivoisivat Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun puuttuvan yksinäisyyteen. 

Toteutin opinnäytetyöni kyselyn verkossa ja siihen vastasi lopulta 409 opiskelijaa kaikilta Xamkin kampuksilta. Näistä kaikista opiskelijoista melkein kaikki, eli 83 %, kokivat yksinäisyyttä edes joskus. Lisäksi yksinäisyyttä kokevista vastaajista 89 % koki itsensä yksinäiseksi vähintään kuukausittain ja vähintään kerran viikossa jopa 58 %, eli hieman yli puolet vastaajista. Mielestäni opinnäytetyöni tulokset ovat huolestuttavia ja kertovat mahdollisesti siitä, kuinka yksinäisyys on lisääntynyt ja siihen tulisi puuttua yhteiskunnan tasolla. 

Yksinäisyys näyttää kasvavan nuoruuden edetessä 

Opinnäytetyöni tulokset ovat jossain määrin saman suuntaisia, kuin muut vastaavat tutkimukset korkeakouluopiskelijoiden yksinäisyydestä. Lisäksi opinnäytetyöni tulokset ja muut vastaavat tutkimukset osoittavat, kuinka yksinäisyyden kokemus näyttää kasvavan nuoruuden edetessä. 

Vuoden 2023 kouluterveyskyselystä selviää, kuinka 15 % kahdeksannen ja yhdeksännen luokan oppilaista kokee itsensä yksinäiseksi. Itsensä yksinäiseksi kokevien määrä kasvaa hieman lukiossa (15,9%) ja ammatillisessa oppilaitoksessa (16,5 %). (Kouluterveyskysely 2023.) Yksinäisyyden kokemus näyttää lisääntyvän nuoren vanhetessa ja astuessa korkeakoulumaailmaan. Korkeakouluopiskelijoiden yksinäisyyskyselystä selviääkin, kuinka 51 % kyselyyn vastanneista korkeakouluopiskelijoista koki yksinäisyyttä melko usein tai jatkuvasti (HelsinkiMissio 2024). Myös Suomen Punaisen Ristin toteuttama vuoden 2023 Yksinäisyysbarometri antaa samankaltaisia tuloksia. Nimittäin 61 % kaikista 15–84-vuotiaista vastaajista koki yksinäisyyttä edes joskus. Samainen tutkimus osoittaa myös sen, kuinka yksinäisyyden kokemuksen kokonaisuudessaan olivat yleisimpiä 15–24-vuotiailla sekä 25–34-vuotiailla. (Suomen Punainen Risti 2023.)  

Yksinäisyys näyttäytyykin olevan kokemuksena sellainen, joka pikku hiljaa kasvaa lapsen siirtyessä nuoruuteen ja nuoruuden edetessä, mutta joka laskee siirtyessä aikuisuuteen. Tästä huolimatta kaikissa ikäryhmissä koetaan yksinäisyyttä. Esimerkiksi vanhuksien joukoissa on yksilöitä, joiden yksinäisyyden kokemukset ovat jatkuvia, vaikkakin määrällisesti yksinäisyyttä kokevia on vähemmän (Suomen Punainen Risti 2023).  

Mitä yksinäisyydelle tulisi tehdä? 

Yksinäisyyteen tulee puuttua, se on selvä asia. Keinoja on, mutta yksinäisyys on tästä huolimatta hankala asia ja joskus hankalasti hoidettavissa. Nuoren voi olla vaikea tietää, mistä yksinäisyyden tunteeseen saa edes apua tai mitä asialle voi tehdä. Onkin tärkeää, että eri opintoasteilla on tarjolla matalalla kynnyksellä jokin turvallinen aikuinen, esimerkiksi koulukuraattori tai -psykologi, jonka kanssa asiasta voi keskustella. Myös nuorisotyöntekijöiden tärkeys korostuu yksinäisen opiskelijan kohdalla, sillä yleensä koulussa työskentelevät nuorisotyöntekijät ovat paremmin tavoitettavissa ja he voivat helpommin tarjota aikaa juttelulle. Terveydenhuollolla on myös tärkeä rooli niiden yksinäisten kohdalla, joilla yksinäisyys on aiheuttanut vakavampia ongelmia.   

Kaikenlainen yhteisöllinen tekeminen tukee yksinäisyyden kokemuksen vähentymistä. Erilaiset yhteisölliset hetket välitunneilla ja koulupäivien aikana eri opintoasteilla ovat tärkeässä roolissa. Hyvin tärkeää on myös se, että ryhmäytymiseen tulee panostaa huolella niin opintojen alussa, kuin niiden aikana. Tämä on noussut erityisen tärkeäksi aiheeksi etenkin korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa, joiden opinnot ovat hyvin itseohjautuvia ja luokkaa ei välttämättä ikinä ryhmäytetä kunnolla. Korkeakouluopiskelijoiden keskuudesta on noussut esille myös tärkeä toive siitä, että opettajat voisivat tehdä ryhmäjaot tunneilla. Tämä helpottaisi yksinäisiä ja ulkopuolisia opiskelijoita.  

Yksinäisyyden kokemuksien kasvavaan määrään tulee puuttua. Lapsille ja nuorille tulee opettaa tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Yhteisöllisyyden tärkeyttä tulee tuoda esille ja mahdollistaa erilaiset yhteisölliset toiminnat, esimerkiksi harrastus- ja välituntitoiminnat. Aikuisillekin pitää järjestää matalan kynnyksen palveluita, esimerkiksi erilaisia ryhmätoimintoja, joihin on helppo lähteä mukaan. Vertaistuella on myös tärkeä rooli. Sama koskee myös vanhuksia. Mielenterveyspalveluiden merkitys nousee myös esiin kun pohditaan yksinäisyyteen puuttumista. Eri tahojen välinen yhteistyö ja rinnalla kulkeva palveluohjaus auttaisi yksinäisiä löytämään omanlaisiaan tapojaan liittyä yhteisöihin. 

LÄHTEITÄ 

HelsinkiMissio. 2024. Korkeakouluopiskelijoiden yksinäisyyskysely 2024. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://www.helsinkimissio.fi/wp-content/uploads/2024/05/Korkeakouluopiskelijoiden-yksina%CC%88isyyskysely-2024-1.pdf [viitattu 26.11.2024]. 

Kouluterveyskysely. 2023. Lasten ja nuorten terveys ja hyvinvointi. Aluevertailu. Tuntee itsensä yksinäiseksi. WWW-dokumentti. Päivitetty 1.3.2024. Saatavissa: https://public.tableau.com/app/profile/.kouluterveyskysely/viz/Lastenjanuortenterveysjahyvinvointi/Navigointisivu [viitattu 26.11.2024]. 

Suomen Punainen Risti. 2023. Yksinäisyysbarometri 2023. Tutkimusraportti. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://www.punainenristi.fi/globalassets/13.-uutiset/2023/yksinaisyys-koskettaa-yha-useampaa-suomessa/spr_yksinaisyysbarometri_2023_raportti.pdf [viitattu 26.11.2024]. 

Tiirikainen, V. 2024. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun opiskelijoiden yksinäisyys. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. Yhteisöpedagogikoulutus. Opinnäytetyö. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052716023 [viitattu 26.11.2024].