Vanhempikin voi olla neuromoninainen.
Neuromoninaisuus on kattotermi, jonka alle kuuluvat neuromoninaisuuden eri muodot, kuten autisminkirjo, ADHD, oppimisvaikeudet,
persoonallisuushäiriöt, sekä neurotyypillisyys.
Neurotyypillisellä kuvataan ihmistä, jonka toiminnan ja oppimisen tyyli kuuluu yhteiskunnalliseen normiin ja standardiin. Neurovähemmistöön kuuluvaa
henkilöä kuvaillaan tutummin termeillä neuroepätyypillinen tai nepsy.
Sen tarkemmin menemättä neurobiologiaan, on hyvä muistaa, että jokaisen aivojen rakenne, sekä kyky tuottaa, ottaa vastaan ja oppia, on erilainen.
Nepsy-lapsen vanhempi on usein myös nepsy.
Monelta tuntuu unohtuvan, että neuroepätyypillisyys on periytyvää. Nepsy-lapsella tai –nuorella, on hyvin todennäköisesti myös nepsy-vanhempi. Toisaalta nuoren vanhempi ja huoltaja voi olla nepsy, vaikka nuorella tai lapsella oireita ja diagnoosia
ei olisi.
Tärkeintä on muistaa kohdata jokainen yksilönä ja kunnioittavasti, on siis hyvä ottaa huomioon erilaiset tavat kommunikoida. Esimerkiksi huoltaja, joka
ei välttämättä kykene katsomaan silmiin, ei tarkoita huoltajaa, joka ei kuuntele tai halua olla tilanteessa. Toisaalta huoltajalta saattaa hävitä tärkeät paperit tai eväät retkelle voivat unohtua. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että huoltaja olisi välinpitämätön lapsen asioita kohtaan.
Vaikka usein nepsy oireet voivat aikuistuessa ja vanhemmiten olla helpommin hallittavissa, voi aikuisella olla samanlaisia oireita, kun nuorella tai lapsella. Vanhempi saattaa myös havahtua omiin oireisiinsa vasta sitten, kun oma lapsi käy tutkimuksissa ja saa diagnoosin. Ei siis ole tavatonta, että vanhempi ei itsekkään tiedä olevansa nepsy.
Selkokieli ja muut tukitoimet hyödyttävät meitä kaikkia.
Muistin ja ymmärtämisen tueksi on olemassa paljon keinoja. Selkokieltä on jokaisen helpompi lukea ja ymmärtää. Muistiinpanot ja mahdollisuus saada
tieto ylös seinälle, esimerkiksi jääkaapin oveen tai ilmoitustaulle hyödyttävät kaikkia. Se mikä on näkyvillä, on helpompi muistaa, kuin selaimessa salasanan
takana olevat viestit ja aikataulut.
Kun keskustellaan nuoren ja lapsen asioista, voi huoltajalle olla helpompi kirjoittaa muistiinpanoja samalla. Keskustelussa käydyt asiat eivät välttämättä
jää muistiin ja jälkikäteen muistaminen voi olla hankalaa. Pitkät ja vaikeasti luettavat sähköpostit ja Wilma viestit voi olla haaste.
Kasvotusten keskusteltaessa on hyvä kiinnittää huomiota ympäristöön. Onko käyttöön mahdollista saada aistiesteetön tila? Aistiesteettömyydellä tarkoitetaan ympäristöä, jonka tavoite on vähentää aistikuormitusta. Liiallinen aistikuormitus voi heikentää kykyä muistaa, kun huomio saattaa kiinnittyä liian
kirkkaisiin valoihin tai liiallisiin ääniin.
Omasta mielestäni onkin siis tärkeää mahdollistaa kaikille kyky muistaa ja ymmärtää käyty keskustelu parhaansa mukaan. Arjen ja asioiden hoitamisen
kannalta kannattaakin siis kysyä huoltajalta, kuinka hänen on helpoin kommunikoida, sekä miettiä myös itse, mikä helpottaa ja tukee omaa kommunikointia.
Toiveita ja kiitosta.
Kysyin muilta huoltajilta ja mietin omia kokemuksia kohtaamisista ammattilaisten kanssa. Kehittämistarpeita ammattilaisille löytyi nimenomaan viestintään
liittyen. Selkeämmäksi kirjoitetut muistutukset ja viestit koululta helpottaisivat jokaisen arkea. Huoltajien toiveena oli, että keskustelua käytäisiin myös siitä, mikä tukee yksilöllistä muistamista ja ymmärrystä lapsen asioissa.
Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että ammattilaisten työmäärää ja vastuuta lisättäisiin. Lapsen ja nuoren etu on, että ammattilaisen ja huoltajan keskinäinen vuorovaikutus toimii. Kun tukea muistamiseen ja ymmärtämiseen annetaan myös huoltajalle, kommunikointi helpottuu ja väärinkäsitykset vähenevät.
Ammattilaisetkin voivat olla nepsyjä, jolloin samat tukimuodot voivat tukea myös heitä. Jokaisella meillä on vastuu omasta muistamisesta ja viestinnästä.
Yhteistyöllä ja avoimuudella voimme antaa kaikille tilaisuuden tasa-arvoiseen vuorovaikutukseen.
Lähteitä:
https://www.neuromoninaiset.fi/sanasto
ADHD:n periytyvyys on voimakasta: Tämä siitä pitäisi tietää (kaksplus.fi)
Tutustu myös näihin artikkeleihin
Vuoden 2024 xamkilainen Kati Jordan innostuu uuden oppimisesta
Matalakenttä-NMR-relaksometria sellukuitututkimuksessa: Laadunvalvonnan ja materiaalitutkimuksen uusi suunta
