Valo

On aika kiittää ja kumartaa kuluneista parista vuodesta VALO-hankkeessa. Saimme työskennellä upeiden lapsiperhepalveluiden ammattilaisten, taiteilijoiden ja muiden lastenkulttuurin parissa työskentelevien toimijoiden sekä sosionomi- ja palvelumuotoilun opiskelijoiden kanssa. Mukana hankkeen kehittämistehtävissä, ryhmissä ja tapahtumissa olivat tietysti myös lapsiperheet, joille suunnattuja palveluita ja niihin ohjautumista VALOssa kehitettiin.

Viimeisiin kuukausiin mahtui vielä monenlaista tekemistä palvelumuotoilun ja kulttuurihyvinvoinnin teemoissa. Järjestimme avoimia taidetapahtumia, Valon tanssi –taidepajaryhmän sekä verkkotyöpajoja, joissa pohdittiin taidetoiminnan juurtumista osaksi lapsiperhepalveluita Etelä-Kymenlaaksossa sekä perehdytettiin ammattilaisia profiili-työkalun käyttöön. Lisäksi toteutimme verkkotyöpajoja ja yhteisen julkaisun bulgarialaisen kumppanimme kanssa.

Kokoamme vielä alkuvuodesta kaikki Xamkin osatoteutuksessa syntyneet tuotokset ja julkaisut verkkosivuillemme. Näitä ovat esimerkiksi Lapsiperheiden profiilikortit, joita voi käyttää esimerkiksi perheiden tuen tarpeiden kartoittamiseen, palvelupolkujen suunnittelemiseen tai monialaisen yhteistyön kehittämiseen sekä Valon pilkahduksia – Pieni kirja taidekokeiluista lapsiperheiden kanssa, jossa käydään läpi kaikki hankkeen taidetoiminnan kokeilut taidepajaryhmistä yksittäisiin taidetapahtumiin. Kirja on suunnattu erityisesti lapsiperhepalveluiden ammattilaisille vinkkikirjaksi lapsiperheiden taidetoiminnan järjestämiseen sekä kaikille aiheesta kiinnostuneille. Profiilikorttien ja kirjan visuaalisesta ilmeestä vastasi graafinen muotoilija Saara Kumpulainen. Materiaaleja löytyy myös Socomin VALO-hankkeen verkkosivuilta: http://www.socom.fi/valo/ Hankkeessa tuotettu materiaali on vapaasti hyödynnettävissä kehittämisen ja koulutuksen tukena. Aineiston kaupallinen käyttö on kielletty.

Toivomme, että olemme hankkeen aikana voineet luoda hyödyllisiä ja toimivia malleja ja työkaluja sekä lapsiperhepalveluiden ammattilaisille, että taiteilijoille, jotka tekevät arvokasta työtä perheiden ja lasten parissa. Toivomme myös, että olemme voineet tarjota perheille unohtumattomia kokemuksia ja elämyksiä taiteen parissa ryhmissä ja tapahtumissa. Valon matka on ollut meille inspiroiva ja opettavainen, täynnä merkityksellisiä kokemuksia ja liikuttavia kohtaamisia.

yhteistyöstä kiittäen

Tiina ja Tanja

Avoimista taidetapahtumistamme viimeinen järjestettiin 30.9. Luumäellä Taavetin päiväkodissa. Tässä tapahtumassa taiteenlajina oli kuvataide ja aiheena tintamareskien maalaus. Tintamareskit ovat maalauksia, joissa hahmon kasvojen kohdalla on aukko, josta voi kurkistaa. Näin omat kasvot saa osaksi taideteosta ja siitä tämä taidetapahtuma saikin nimensä: ”Sinä olet taideteos!”

Tapahtuma järjestettiin päiväkodin ruokalassa, jonne järjestimme perheille omat työpisteet turvavälit huomioiden. Tilaisuudessa huolehdittiin myös maski- ja käsihygieniasuosituksista. Päädyimme pyytämään tapahtumaan ennakkoilmoittautumisia, jotta voisimme suunnitella mahdollisimman turvallisen tapahtuman koronaohjeistuksia noudattaen. Iltapäivän aikana tintamareskeja kävi taiteilemassa seitsemän perhettä.

Taidetyöskentelyn ohjauksesta vastasi tällä kertaa oma tiimimme. Tilaisuuden alussa kerroin parin esimerkkityön avulla työvaiheista, esittelin maalit ja muut tarvikkeet ja opastin niiden käytössä. Lisäksi jokainen perhe sai kirjallisen ohjeen. Näiden vinkkien avulla perheet pääsivät hyvin työn touhuun. Taidetapahtumakonseptiimme kuului tässäkin tilaisuudessa taidetoiminnan lisäksi tarjoilua sekä muuta oheisohjelmaa. Tällä kertaa oheisohjelmasta vastasi varhaiskasvatuksen erikoistumisopinnoissa ollut Hanna, joka oli koonnut tilaan vinkkiseinän lapsiperheille suunnatuista harrastusmahdollisuuksista. Perheet saivat myös kirjata seinälle omia vinkkilappuja mielekkäästä tekemisestä.

Tintamareskeja taiteilimme reilu vuosi sitten Bulgariassa hankkeemme kumppanikunnassa, Sungurlaren päiväkodissa. Tuolloin työskentelyyn osallistuivat lapset. Nyt toteutimme tapahtuman niin, että lapsi ja vanhempi tekivät yhdessä teoksen tai parikin. Työskentely oli hyvin keskittynyttä ja vaikutti siltä, että maalaaminen kiinnostaa ja houkuttelee myös aikuisia.

Jäi tunne, että tämä oli toimiva aihe ja työskentelyn muoto perheiden yhteiseen tekemiseen. Tintamareskeja voi käyttää myös jatkossa kotona esimerkiksi leikeissä ja näytelmissä. Jos vastaavaa järjestäisimme nyt, varaisimme hieman enemmän aikaa työskentelylle ja erityisesti töiden kuivumiselle. 😉 Keräsimme palautetta hymynaamaposteriin, jonka mukaan lähes kaikki osallistujat olivat tyytyväisiä tapahtumaan. Eräs lapsi kiitteli lähtiessään oikein mukavasta taidetapahtumasta.

Haluatko taiteilla tintamareskeja? Nappaa tästä ohjeemme! Työskentelyyn suosittelemme isoa, paksumpaa kartonkia (tapahtumassa käytimme maitokartonkia) ja nopeasti kuivuvia akryyli- tai askarteluvärejä. Taustavärin maalaamiseen sopii hyvin leveät maalauspensselit, joilla saa nopeasti väritettyä isonkin pinnan.

Kirjoitti,

Tiina | Muotoilija AMK, TKI-asiantuntija

Videotaiderata – iloa ja valoa arkeen mediataidetapahtuma järjestettiin Ruokolahdella 9.9.2020. Järjestelyihin osallistui Ruokolahden päiväkoti sekä MLL Ruokolahden paikallisyhdistys. Videotaideradan suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi Mediatoimisto Ikimedia, joka oli loihtinut tapahtumaan neljä erilaista kuvauspistettä tehtävineen. Kuvauspisteet sijoitettiin Ruokolahden koulun ulkoalueille ja onneksi sää suosi tapahtumaa. Videotaideradan pisteillä oli apukäsinä päiväkodin henkilöstöä. MLL vastasi eväspisteestä ja yksi päiväkodin työntekijöistä piti pihalla myös temppurataa, joka toi tapahtumaan lisää liikettä ja yhteistä tekemistä perheille.

Idea tapahtuman aiheesta tuli päiväkodilta: Koska käytämme joka tapauksessa älylaitteita, löytäisimmekö tavan hyödyntää laitteita perheiden yhteiseen tekemiseen? Tätä ajatusta työstimme yhteisessä suunnittelupalaverissa alkuvuodesta. Mediataiteen teema oli myös oiva lisä taidetapahtumiemme sarjaan. Niinpä päädyimme tapahtumaan, jossa perheet tulisivat tekemään omia taidevideoita. Idea videotehtävien tekemiseen rastimuotoisena, tuli Mediatoimisto Ikimedialta ja se toimi piha-alueella hyvin. Koska rasteja oli useita, ei tehtäviä tehdessä syntynyt ruuhkaa ja turvaväleistäkin oli helppo huolehtia.

Neljä rastia sisälsi seuraavia tehtäviä: varjokuvat, ääni- ja musisointikokeilut, hidastetun videon kuvaaminen vesielementtiä hyödyntämällä sekä oman leikillisen näytelmän tai elokuvan kuvaaminen rekvisiittaa ja nallehahmoja käyttäen. Monille vanhemmille hidastetun videon kuvaaminen oli uutta ja innostavaa. Nalle-elokuvat taisivat nousta lasten suosikeiksi. Myös henkilöstö sai rasteilta vinkkejä päiväkodin arjessa hyödynnettäväksi. Videorata houkutteli osallistujiksi myös koululaisia ja nuoria.

Tapahtumassa vieraili reilu 40 kävijää iltapäivän aikana non-stop-periaatteella. Koulun piha toimikin hyvänä tapahtumapaikkana, sillä ympäristössä liikkui jo valmiiksi paljon ihmisiä ja se näyttäytyi keskeisenä, yhteisöllisenä ja eri-ikäisiä ihmisiä kokoavana keskuksena. Tapahtumaa järjestäessä onkin hyvä myös miettiä paikan tarjoamia mahdollisuuksia ja merkitystä. Kokonaisuutena videotaiderata-tapahtuma oli onnistunut ja mielenkiintoinen kokeilu lapsen ja vanhemman yhteisestä tekemisestä älypuhelinta käyttäen.

Kirjoitti,

Tiina | Muotoilija AMK, TKI-asiantuntija

Pidimme lapsiperheille ja avoimen varhaiskasvatuksen asiakkaille tarkoitetun työpajan Kotkan Katariinassa 25.9.2020. Työpajaa pitivät Valo-hankkeessa mukana olevat Tiina ja Tanja sekä minä, työharjoittelija Pilvi.  

Työpajassa oli kolme rastia, joissa jokaisessa oli eri tehtävä. Suunnittelin rastien paikat etukäteen Katariinan muumipuiston ilmakuvaa hyödyntäen. Rastien aiheet ja sisältö mietittiin avoimen varhaiskasvatuksen ammattilaisilta tulleiden toiveiden mukaan. Ensimmäisellä, Tiinan rastilla, käytiin avoimen varhaiskasvatuksen polkua läpi ja keskusteltiin sen eri vaiheista. Toisella rastilla minä keräsin palautetta suunnittelemistani lukujärjestyksistä ja kolmannella rastilla hankkeen projektipäällikkö Tanja keräsi palautetta ja mietteitä ulkoilusta avoimessa varhaiskasvatuksessa. Erityisesti tämän rastin avulla avoimen varhaiskasvatuksen ammattilaiset toivoivat saavansa lisää tietoa lapsiperheiden ajatuksista ulkoiluun liittyen. Tällä rastilla hyödynnettiin erilaisia väitteitä ulkoilusta sekä tekemääni tekemiskuva-ruudukkoa. Väitteistä perheen aikuinen valitsi itseään parhaiten kuvaavan väittämän ja perheen lapsi osoitti tekemiskuvasta itselleen mieluisimmat ulkopuuhat. Jokaisella rastilla oli myös varhaiskasvatuksen ammattilaisia, jotka osallistuivat keskusteluun sekä auttoivat lapsiperheiden huomioiden kirjaamisessa. Lisäksi lapset saivat jokaiselta rastilta valita itselleen tarran. 

Muuta avoimen varhaiskasvatuksen toimintaa ei työpajan aikana ollut tarjolla ja kaikkia perheitä oli aikaisemmissa avoimissa päivissä informoitu etukäteen tulevasta työpajasta. Sääennuste lupasi epävakaista jo muutenkin tuuliseen Katariinan puistoon, jonka vuoksi osallistujamäärä hieman harmillisesti jäi vähäiseksi. Todellisuudessa sää oli pilvisyydestä huolimatta mitä mainioin, eikä ukkosta tai sadetta näkynyt missään. Pohdimme, onkohan kävijämäärä avoimen varhaiskasvatuksen avoimissa päivissä vähentynyt yleisesti vai mahtoikohan esimerkiksi työpajan sijainti hieman hankalien kulkuyhteyksien päässä vaikuttaa vähäiseen osallistujamäärään? Onneksi kuitenkin ne muutamat perheet, jotka rastit kiersivät, antoivat äärimmäisen tärkeää palautetta. Laatu todella korvaa määrän tässä tapauksessa. Varhaiskasvatuksen ammattilaiset ottivat työpajaa varten työstetyt materiaalit mukaansa ja toivoman mukaan saavat niistä työkaluja itselleen työhönsä.  

Työpajan järjestäminen oli mielestäni todella mukavaa. Tämä oli oikeastaan ensimmäinen työpaja, jonka pitämiseen osallistuin itse näin ”merkittävästi”. Olen toki ollut työpajoissa mukana työni kautta, mutta aina ennen vain osallistujana. Oli kiva osallistua itse työpajan suunnitteluun sekä toteuttaa oma rasti. Rastin pitäminenkin tuntui helpolta ja luonnolliselta, koska olin sen sisällön tuottanut ja toteuttanut itse, joten lukujärjestyksistä keskusteleminen oli helppoa. Opin tästä työpajasta mitä kaikkea etukäteisvalmisteluja työpajan pitäminen vaatii, mitä rastien pystyttämiseen tarvitaan paikan päällä sekä sen, mitä tulee ottaa huomioon työpajaa ulkona järjestettäessä. Työpajan onnistumiseen ja rastien pystyttämiseen vaikutti suuresti kokeneempien konkareiden perusteellinen varautuminen kaikkine mahdollisine tykötarpeineen :). 

Taas yhtä kokemusta rikkaampana, 

Pilvi 

Elokuinen ilta-aurinko ja lähimetsä tarjosivat täydelliset puitteet lapsiperheiden taidetapahtumalle. Perhekoppis-taidetapahtuma järjestettiin päiväkoti Karhunpesän viereisellä ulkoilureitillä Rautjärvellä 26.8. Tapahtuman teemoina olivat luonto, draama, luovuus ja koko perheen yhteinen tekeminen. Ilta sisälsi tutustumista uhanalaisiin koppakuoriaislajeihin draaman ja tehtävien keinoin, musiikkia, mehubaarin ja villivihannestarjoiluita, lämpimiä kohtaamisia ja iloisia ihmisiä. Tapahtumassa innostettiin perheitä käyttämään yhdessä luovuuttaan hauskojen tehtävien parissa.

Tapahtuman esiintyjänä oli trubaduuripari Kolibri & Kaukomatka, eli Veera Metso ja Tommi Ollikainen. Kolibri & Kaukomatka johdattelivat osallistujia musiikin ja tarinoiden maailmaan ulkoilureitin varrella kulkien. Musiikki loi ihanaa tunnelmaa elokuun aurinkoiseen iltaan. Harvemmin sitä näkee ja kuulee elävää musiikkia keskellä luontoa. Veeran ja Tommin kuunteleminen oli jo itsessään hyvää mieltä tuova elämys.

Tapahtumaan sisältyi Koppisten taitorata, joka on kehitetty aiemmin Metsähallituksen Beetles LIFE –hankkeessa. Koppisten taitorata on luontopolku, joka johdattaa osallistujat metsäseikkailuun kahdeksan uhanalaisen kovakuoriaisen johdolla. Perhekoppis-tapahtumassa taitoradan suunnittelusta taidetapahtumaan ja toteutuksesta vastasivat seurakuntaopiston Jaakkiman kampuksen opettaja ja opiskelijaryhmä. Taitoradan tehtäväpisteet rakennettiin päiväkodin viereisen n. kilometrin pituisen ulkoilureitin varteen.

Rautjärven Asemankirjasto osallistui myös tapahtuman toteuttamiseen. Kirjastolla tehtiin tapahtumaan luontoaiheisista kirjoista kutsuva kirjavinkkilista, jonka monet perheet ottivat kotiin tutkailtavaksi. Kirjavinkkejä oli ripusteltu myös luontopolun varren puihin.

Tapahtumassa oli alun perin tarkoitus järjestää myös kasvomaalauspiste, mutta tästä luovuttiin koronan vuoksi. Tilalle järjestettiin leikkitatuoinnit, joita jaettiin tilaisuudessa lapsille. Nämä osoittautuivat erittäin tärkeiksi. Päiväkodilta kerrottiin, että lapset olivat esitelleet leikkitatuointeja vielä seuraavalla viikollakin. Mitäköhän kotona tykättiin? 🙂

Tapahtuman suunnittelu aloitettiin jo alkuvuodesta päiväkodin kanssa, mutta koronakevät pakotti siirtämään tapahtuman syksylle. Tapahtuma oli jo alun perin suunniteltu toteutettavaksi ulkona, joten tämä sopi hyvin vallitsevaan koronatilanteeseen ja turvavälien noudattaminen on ulkona helpompaa. Tapahtumassa oli tarjolla käsidesejä, jotka tuntuivat olevan jo kaikkein pienimmillekin tuttua kauraa. Tapahtuma järjestettiin non stop –periaatteella, eli mukaan sai tulla kun itselle sopi klo 17-20 välillä. Näin ollen osallistujat liikkuivat alueella eri aikoihin. Ulkona järjestettävä tapahtuma on säiden armoilla ja meille kävikin tässä kohtaa hyvä onni sään suhteen. Tapahtumassa kävi illan aikana yhteensä n. 50 osallistujaa. Huikea määrä!

Tapahtuman suunnittelusta ja järjestämisestä vastasi VALO Lapsiperheiden hyvinvoinnin vahvistaminen –hanke yhteistyössä päiväkoti Karhunpesän sekä seurakuntaopiston Jaakkiman kampuksen opettajan ja opiskelijaryhmän kanssa. Perhekoppis-taidetapahtuma oli osa Valo-hankkeen kokeiluita kulttuurihyvinvoinnin teemoihin liittyen. Valo-hankkeessa on järjestetty lapsiperheille taidepajaryhmiä ja taidetapahtumia vuosina 2019-2020. Kokeiluiden taustalla on kulttuurihyvinvointi, eli kuinka taiteen ja kulttuurin kokeminen ja tekeminen voivat vahvistaa hyvinvointia. Kokeiluiden yhtenä tavoitteena on kehittää taidepajamallia lapsiperhepalveluihin.

Lisätietoja ja ohjeet Koppisten taitorataan: https://www.metsa.fi/wp-content/uploads/2020/05/Beetles_LIFE_Ohjeet_tehtavaradalle.pdf

Tanja Mäkelä
TKI-asiantuntija, YTM

Mitä hyvinvointi on? Onko se yhteistä vai jokaisen omaa? Voiko hyvinvointia mitata? Mitä on lapsen hyvinvointi?

Lapsiperheiden hyvinvoinnin tilaa pyritään arvioimaan muun muassa sosiaalialan eri työkentillä kuten lapsiperhetyössä, lastensuojelun sosiaalityössä ja perhetyössä. Perheiden hyvinvoinnin mittaamisen ja arvioinnin menetelmille on selkeä tarve ja niiden kehittäminen ajankohtaista. Myös arviointimenetelmien yhtenäistämiselle on eri perhepalveluissa ilmennyt kehittämistarvetta.

Opiskelin Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa sosiaalialan ylempää tutkintoa ja tein opinnäytetyöni VALO Lapsiperheiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin vahvistaminen -hankkeeseen. Tutkimustyö valmistui toukokuussa 2020. Haluan avata hieman työni sisältöjä teille lukijoille ja toivon tästä aiheesta jäävän joitain hyödyllisiä pointteja mieleen. Tekstin lopussa on linkki opinnäytetyön, joka löytyy netistä. Opinnäytetyössäni olen kirjallisuuskatsauksen avulla tutkinut lapsiperheiden hyvinvoinnin mittaamisen menetelmiä sekä mittaamiseen ja arviointiin liittyviä haasteita. Tutkimustyö lähti siis liikkeelle VALO-hankkeen alkuperäisestä tavoitteesta kehittää jonkin toisen organisaation kanssa yhteistyössä hyvinvointimittari, jonka avulla voitaisiin kartoittaa lapsiperheiden kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Tärkeää on kuulla perheitä ja huomioida heidän hyvinvointia tukevia sekä uhkaavia asioita ja pystyä vastaamaan näihin tarpeisiin.

Opinnäytetyön tuloksissa on esitelty erilaisia menetelmiä mitata ja arvioida erityisesti pienten lasten perheiden hyvinvointia. Menetelmistä nousee esille perheen hyvinvoinnin tilan arviointi niin kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin, kuin subjektiivisen hyvinvointikokemuksen näkökulmista. Menetelmissä keskitytään arvioimaan vanhemman, lapsen ja koko perheen tilannetta, sisältäen tarkastelun niin voimavarojen, riskitekijöiden, vahvuuksien kuin haasteiden kautta.

Tärkeää hyvinvointitiedon tuottamisessa menetelmien avulla on muistaa hyvinvoinnin subjektiivisuus, eli jokaisen ihmisen kokemus hyvinvoinnista on yksilöllinen ja siihen vaikuttavat paljon muun muassa sen hetkinen elämäntilanne. Hyvinvointitietouden avulla voidaan vahvistaa perheen oikea aikaista ohjautumista palveluiden piiriin ja näin taata heille tarvitsemansa apu ja tuki. Tärkeää on kuulla perheitä ja huomioida heidän hyvinvointia tukevia sekä uhkaavia asioita ja pystyä vastaamaan näihin tarpeisiin.

Lapsen kohtaaminen ja tiedon kerääminen vaativat usein esimerkiksi luottamuksen syntymistä, kohtaamisen taitoja, leikin lomassa juttelua ja turvallista ympäristöä tilanteessa.

Lasten tuottama näkemys heidän hyvinvoinnistaan tulee ottaa vahvasti huomioon kartoitettaessa koko perheen hyvinvointia. Lapsen äänen huomioimiseen ja sen esiin nostamiseen on hyvä panostaa. Lapset yksilöinä jäävät valitettavan helposti taka-alalle, kun lähdetään kartoittamaan perheen tilannetta. Lasta tulee kuulla hänen omasta kokemuksestaan ja arvostaa lapsen ääntä. Hyvinvointitiedon tavoittaminen erityisesti lapselta voi olla haasteellista ja edellyttää usein toiminnallisten tapojen käyttämistä sekä lapsen erityispiirteiden, kuten ikätason huomioimista.
Lapsen kohtaaminen ja tiedon kerääminen vaativat usein esimerkiksi luottamuksen syntymistä, kohtaamisen taitoja, leikin lomassa juttelua ja turvallista ympäristöä tilanteessa.

Tiedon kerääminen ja vastausten saaminen asiakkailta vaatii työntekijältä niin ammatillista osaamista, dialogisuutta ja kohtaamisen taitoja.

Perheiden hyvinvoinnin mittaamiseen ja arviointiin liittyy myös paljon haasteita, joita tutkimuksessani on avattu. Kun lähdetään käyttämään erilaisia menetelmiä tai kehittämään niitä, tulee ottaa huomioon hyvinvoinnin arviointiin ja mittaamiseen liittyvät haastavat tekijät. Erilaisten menetelmien käyttöönotto vaatii niihin perehtymistä, koulutusta ja ohjeistusta. Tärkeää on myös ymmärtää, mitä mitataan ja miksi. Erilaisten menetelmien, kuten mittareiden tai kyselylomakkeiden kehittäminen vaatii myös testaamista niiden toimivuuden takaamiseksi. Tiedon kerääminen ja vastausten saaminen asiakkailta vaatii työntekijältä niin ammatillista osaamista, dialogisuutta ja kohtaamisen taitoja.

Opinnäytetyöni tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää erilaisten perheiden hyvinvointia mittaavien ja arvioivien menetelmien käyttöönotossa tai kun halutaan lähteä kehittämään omalle organisaatiolle sopivaa menetelmää. Tutkimuksessa esiin tulleiden haastavien tekijöiden huomioiminen kehittämistyössä tai menetelmien käyttöönotossa on hyvä hyödyntää ja huomioida. Aktiivisen kehittämisen kautta suuntaamme kohti yhtenäisempiä arviointimenetelmiä ja lisäämme tietoutta perheiden oikeasta hyvinvoinnin tilasta. Näin pystymme myös auttamaan perheitä paremmin.

Pidä huolta omasta hyvinvoinnistasi ja mieti, miten voit vaikuttaa siihen positiivisesti. Lämmintä ja energistä kesää kaikille!

Niina Johansson, sosionomi YAMK

Tutustu opinnäytetyöhön ja lue lisää:

Johansson, Niina. 2020. Lapsiperheiden hyvinvoinnin mittaamisen menetelmiä ja haasteita. Kirjallisuuskatsaus: http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004286294

Heips! Olen Pilvi ja toimin parhaillaan työharjoittelijana VALO-hankkeessa. Opiskelen palvelumuotoilua XAMK:ssa monimuoto-opintoina ja olenkin jo ihan opintojeni loppusuoralla. Työharjoittelijana toimiminen tässä hankkeessa on minulle ensimmäinen kunnon kosketus siihen, mitä palvelumuotoilu ja palvelumuotoilijana toimiminen oikeasti on. Kursseilla olemme tietenkin opiskelleet palvelumuotoilua monipuolisesti teorian ja erilaisten kurssitehtävien avulla, mutta hyppääminen todellisiin työtehtäviin opettaa aivan eri mittakaavassa. Lisäksi tämä hanke on lähellä sydäntäni jo aiheensakin puolesta, sillä perheeseeni kuuluu mm. varhaiskasvatusikäinen tytär, avoimen varhaiskasvatuksen palvelut ovat minulle entuudestaan jo hieman tuttuja ja olen oikeasti kiinnostunut kehittämään lapsiperheiden palveluita sekä heidän kokonaisvaltaista hyvinvointiaan.

Edellisessä blogi-tekstissä mainittiinkin jo yksi VALO-hankkeen kehittämistehtävä: lapsiperheiden ohjautuminen avoimeen varhaiskasvatukseen sekä avoimen varhaiskasvatuksen sisällön kehittäminen Kotkassa. Olen ollut mukana toteuttamassa lapsiperheiden haastatteluja sekä havainnoinut avoimen varhaiskasvatuksen avoimien päivien toimintaa helmikuussa 2020. Haastattelu on tärkeä keino käyttäjätiedon keräämiseen ja se antaa syväluotaavan katsauksen muun muassa henkilön arvoihin. Havainnointi taas on menetelmä, jolla saadaan haastattelua syvällisempää tietoa käyttäjän palvelukokemuksesta. Tämä perustuu siihen, että käyttäjät usein lopulta toimivat eri tavalla tilanteissa kuin mitä haastattelussa kertovat. Havainnointia käytetään nimenomaan toiminnan tarkkailuun ja sen avulla saadaankin hyvin käyttäjäkeskeinen näkemys palvelupolun eri vaiheista. Havainnoidessani avoimien päivien toimintaa käytin ns. osallistuvaa havainnointia. Osallistuvassa havainnoinnissa voi havainnoija vapaasti osallistua toimintaan sekä esimerkiksi esiintyä yrityksen työntekijänä tai asiakkaana. Havainnoinnissa saatavat tulokset tallennetaan välittömästi erilaisia apuvälineitä käyttämällä. Tässä tapauksessa osallistuin pyydettäessä joihinkin ohjattuihin leikkeihin sekä kahvitteluun. Olin ns. ”yksi muista”, vaikkei oma tyttäreni ollutkaan sillä kerralla mukana. Samalla kirjasin havainnoinnin tuloksia muistiinpanoina ylös.

Haastatteluissa kysyimme käyttäjiltä muun muassa minkälaista sisältöä he toivoisivat tai miten kehittäisivät avoimen päivän toimintaa. Kysyimme myös minkä vuoksi he osallistuvat juuri kyseessä olevaan avoimeen päivään. Lisäksi halusimme selvittää kuinka he ovat alun perin ohjautuneet mukaan avoimeen päivään toimintaan sekä millä termillä he kutsuvat avointa päivää. Kaikki haastattelut nauhoitettiin, litteroitiin ja referoitiin yleiskielelle. Tämän jälkeen vastaukset teemoiteltiin, eli luokiteltiin sopivien otsikoiden alle. Näin on helpompi muodostaa yhtenäinen kokonaiskuva vastauksista sekä hahmottaa yhteisiä tekijöitä. Minulle haastattelujen tekeminen oli ensimmäinen kerta näin ”virallisesti”, enkä myöskään ollut käyttänyt nauhuria aikaisemmin. Onneksi olen ”haastatellut” ihmisiä työkseni jo vuosia, sillä olen ollut urheilukaupassa töissä 13 vuotta ja sitä ennenkin erilaisissa asiakaspalvelutöissä. Yksi myyjän tärkeimmistä osaamisalueistahan on perusteellinen tarvekartoitus, joten olen hyvin tottunut ”haastattelemaan” ihmisiä ja mukautumaan heidän persooniinsa, jotta asiakaspalvelutilanne sujuu mallikkaasti. Minut otettiin jokaisessa avoimessa päivässä hyvin vastaan ja perheet olivat oikein mukavia. Uskon työskentelyni ihmisten parissa antaneen minulle itsevarmuutta tässäkin uudenlaisessa tilanteessa ja mielestäni suoriuduinkin haastatteluista hyvin. Toki nauhoituksia kuunnellessani huomasin tavassani puhua tiettyjä maneereja, joiden kitkemiseen pyrin jatkossa kiinnittämään huomioita erityisesti haastattelutilanteissa.

Haastattelujen, havainnoinnin sekä niiden työstämisen jälkeen koostin kerätystä aineistosta kirjallisen raportin avoimen varhaiskasvatuksen parissa työskenteleviä tahoja varten. Raporttiin kokosin lapsiperheiden vastauksia tietenkin niin, ettei vastaajia pysty tunnistamaan. Lisäsin raporttiin myös lapsiperheiden vastauksista esiin nousseita pieniä kehitysideoita toimenpidesuosituksina. Seuraavaksi teen vielä tulostettavan posterin, josta selviää aineiston tärkeimmät pointit kootussa ja visuaalisessa muodossa.

Koin haastattelujen ja havainnoinnin suorittamisen mielenkiintoiseksi ja kivaksi tehtäväksi, voisin tehdä niitä koska vain lisääkin. Kuitenkin tällä hetkellä maailmanlaajuinen koronapandemia vaikuttaa meidän ihan jokaisen arkeen ja monet VALO-hankettakin varten suunnitellut jutut on jouduttu siirtämään syksylle tai etätoimistoihin. Onneksi ehdimme sentään suorittaa kaikki nämä haastattelut ja havainnoinnit fyysisesti paikalla läsnä ollen ennen tiukkoja rajoituksia!

Työharjoitteluni VALO-hankkeessa jatkuu uusien haasteiden parissa 😊.

Pysytään turvassa ja terveinä.

Valoisin terveisin,

Pilvi 😊

Listasimme materiaalivinkkejä taiteen ja muotoilun maailmasta opettajille ja kotioloihin, koronatilanteen keskellä kokeiltavaksi.

Kauniit ja inspiroivat värityskuvat tarjoavat mukavaa puuhaa kotikaranteenilaisille ja sosiaalista etäisyyttä pitäville. Taiteilijat ja kuvittajat ympäri maailman innostuivat tekemään värityskuvia ja tarjoavat niitä nyt ilmaiseksi verkkosivuillaan.

Myös VALO-hankkeen tapahtumissa ja toimissa on päästy värittämään värityskuvia, joissa seikkailee Sina Puukon kuvittamat hauskat hahmot. Värittämisen lisäksi lapset ovat innostuneet keksimään hahmoille myös nimiä ja tarinoita.

Kuvituksia on hyödynnetty värityskuvien lisäksi erilaisissa viestintä- ja työpajamateriaaleissa ja siten on luotu hankkeelle tunnistettavaa visuaalista maailmaa.
Kolme värityskuvaamme voit ladata omaan käyttöösi tästä:

värityskuva_Siivekäs
värityskuva_Puikkis
värityskuva_Böls

Lisää toinen toistaan ihanampia värityskuvia sekä inspiroivaa visuaalista taidetta löydät näistä linkeistä:

https://www.shopagathesinger.com/download
https://nicsquirrell.weebly.com/colouring.html
http://www.molly-egan.com/coloring-pages

Ja täältä löydät humoristisen (ja ajankohtaisen) virus-piirustustehtävän: http://elisegravel.com/wp-content/uploads/2018/03/Untitled_Artwork_5.jpg

Jos kotoa ei löydy printteriä, kokeile voisitteko värittää kuvia digitaalisesti yhdessä lapsen kanssa, vaikka tabletilla erilaisten kuvanmuokkaussovellusten avulla. Kuvittajien töitä voi myös vaan ihastella ja ihmetellä. Entä miltä tuntuisi käydä lapsen kanssa virtuaalikierros museossa kotisohvalta käsin?

Tutustu värityskuvien lisäksi myös Suomen Muotoilukasvatusseuran materiaaleihin, joita voi hyödyntää esimerkiksi kotiopetuksessa: https://muotoilukasvatus.info/ladattavat-opetusmateriaalit/

Kokeile vaikka kuosi- tai pakkaussuunnittelua lapsen kanssa! Pohtikaa yhdessä, miten voisitte tehdä vaikka pillimehupurkin uudella tavalla.

Kirjoitti
Tiina Ikkonen, TKI-asiantuntija | Palvelumuotoilu

Palvelumuotoilu on tapa kehittää uusia tai olemassa olevia palveluita yhdessä käyttäjien kanssa. Nykyiset palvelun käyttäjät tai uuden palvelun potentiaaliset käyttäjät voivat osallistua kehittämiseen monin eri tavoin. Tutkimme pääasiassa laadullisin menetelmin, esimerkiksi havainnointien, haastattelujen, työpajatyöskentelyn tai itsedokumentoinnin keinoin. Itsedokumentointi voi olla esimerkiksi päiväkirjan pitämistä tai valokuvaamista. Palvelun käyttäjät sekä sen tarjoajat on myös tärkeää saada yhteisen pöydän ympärille vaihtamaan ajatuksia, jolloin eri näkökulmat tulee huomioitua. Kaikki nämä toimet lisäävät käyttäjäymmärrystä: Tietoa tarpeista ja toiveista, asenteista ja unelmista.  

Hankkeemme yhdeksi kehittämistehtäväksi on muodostunut lapsiperheiden ohjautuminen avoimeen varhaiskasvatukseen sekä avoimen varhaiskasvatuksen sisältöjen kehittäminen Kotkassa. Haastattelemme lapsiperheitä ja havainnoimme toimintaa avoimen varhaiskasvatuksen kerhoissa helmikuussa 2020. Havainnointi ja haastattelut toiminnan aikana autenttisessa ympäristössä auttavat löytämään kehittämiskohteita, jotka eivät välttämättä muuten nousisi esiin esimerkiksi kyselylomakkeen kautta. Lisäksi havainnoimme sitä, kuinka vanhemmat löytävät tarpeellisen tiedon ja reitin palveluun verkkosivujen kautta. 

Kevyempänä kokeiluna keräämme avoimen varhaiskasvatuksen toiminnassa jo mukana olevilta perheiltä kehittämiskommentteja värikkäisiin postikortteihin. Korteissa kysytään myös, miksi perhe suosittelee avointa varhaiskasvatusta palveluna. Palautteen ja kehittämisehdotusten lisäksi ideana on myös koota korteista värikäs kollaasi, joka kutsuu lähemmäs lukemaan ja saamaan siten uutta tietoa palvelusta. Korttipalautteita kysytään tällä hetkellä Kotkassa ja Haminassa.  

Perheiltä kerätyn käyttäjäymmärryksen lisäksi työstämme palvelupolkuja ja ohjautumista avoimeen varhaiskasvatukseen myös ammattilaisille suunnatuissa VALO-pajoissa. Kaikesta tästä tiedosta muodostamme ja visualisoimme polkuja ja toimenpide-ehdotuksia, joita voidaan taas käyttäjien kanssa kokeilla ja kehittää eteenpäin.

Näistä myöhemmin lisää! 

Kirjoitti

Tiina Ikkonen, TKI-asiantuntija | Palvelumuotoilu

Suomen Muotoilukasvatusseura ry (SuoMu) järjesti vuoden ensimmäisen verkostoitumistilaisuutensa Helsingissä viime keskiviikkona. Lähdimme tutustumaan SuoMun toimintaan ja kuulostelemaan miten muotoilukasvatusta on toteutettu muun muassa varhaiskasvatuksessa.

Iltatee oli tapahtumana mukava ja inspiroiva, vapaamuotoinen tilaisuus, jossa osallistujat pääsivät vaihtamaan ajatuksia, testaamaan muotoilupelejä sekä tutustumaan muotoilukasvatusmateriaaleihin, kuten peruskoulun opettajille suunnattuihin materiaaleihin. Jututimme SuoMun tiimiläisiä sekä erästä osallistujaa, joka on ollut mukana kehittämässä lapsille suunnattua, tarinallistettua opetusmateriaalia ilmastonmuutoksesta. Kyseessä on Helsingin Yliopiston MOI-ohjelman (Monilukutaitoa opitaan innolla) yksi projekti. MOI on pienten lasten vanhemmille sekä varhaiskasvatuksen, esi- ja alkuopetuksen sekä kirjasto- ja kulttuurialan henkilöstön käyttöön suunnattu lasten monilukutaitoa edistävä ohjelma. Tämä oli todella mielenkiintoinen uusi tuttavuus! Lisäksi tutustuimme muun muassa kauniisti visualisoituun peliin, jonka avulla lasten kanssa voi käsitellä stressiä.

Muotoilukasvatusmateriaalit on tällä hetkellä suunnattu kouluikäisille lapsille. Muotoilukasvatuksen opetuskokonaisuus, Mutku, tutustuttaa lapset muotoiluun ja muotoilulle tyypilliseen suunnitteluprosessiin. Lapset oppivat tapoja havainnoida, ideoida ja kehittää ympäröivää maailmaa. Pohdimmekin SuoMun tiimin kanssa mahdollisuuksia kokeilla ja kehittää muotoilukasvatuksen tapoja myös varhaiskasvatukseen, siitä ei nimittäin ole vielä laajempaa kokemusta. SuoMun ja MOIn www-sivuilta löytyy kasvattajille ja opettajille suunnattuja materiaaleja, joita voisi ainakin kokeilla vaikkapa varhaiskasvatuksessa. Mikäli VALO-hankkeen kumppanikunnat haluavat testata muotoilun menetelmiä lapsiperhepalveluissa, tiimimme tukee mielellään!
Tututstu MOIn ja SuoMun materiaaleihin verkossa:
http://www.monilukutaito.com/
https://muotoilukasvatus.info/ladattavat-opetusmateriaalit/
Kirjoitti
Tiina Ikkonen, TKI-asiantuntija | Palvelumuotoilu

Opiskelen tuote- ja palvelumuotoilua viimeistä vuotta, ja tämän kuukauden jälkeen olenkin valmis muotoilija. Pääsin suorittamaan työharjoitteluani VALO-hankkeelle, jossa työnkuvaani kuului hankkeen palvelumuotoiluun liittyvät toimenpiteet. Pääasiallisesti tehtävänäni oli käyttäjäymmärryksen kerääminen, jonka avulla hankkeelle luotiin asiakasprofiilit. Asiakasprofiilit ovat fiktiivisiä kuvauksia asiakkaista, jotka kuitenkin pohjautuvat kerättyyn tutkimustietoon. Näitä asiakasprofiileja tullaan hyödyntämään hankkeen jatkotoimenpiteissä, ja niiden avulla tullaan muun muassa mallintamaan asiakkaiden palvelupolkuja.

Pääsin tekemään käyttäjätutkimusta kyselytutkimuksien sekä haastatteluiden avulla. Olin mukana hankkeessa toukokuusta lokakuuhun, ja pääsin soveltamaan palvelumuotoiluosaamistani ensi kertaa sosiaali- ja terveysalan kentälle. Palvelumuotoilun mahdollisuuksiin on vihdoin herätty, ja palvelumuotoilun hyödyntäminen monialaisessa yhteistyössä luo mahdollisuudet laaja-alaisen asiakasymmärryksen saavuttamiseen sekä toimivien palveluiden luomiseen.

Harjoittelun edetessä heräsi ajatus mahdollisesta opinnäytetyöstä hankkeelle. Pääsin tekemään itsenäisesti useita haastatteluita sekä analysoimaan kerättyä tietoa palvelumuotoilun menetelmin. Tutkimuksessa hyödynnettiin yhteissuunnittelua, eli tutkimukseen sisällytettiin lapsiperheiden vanhempien lisäksi myös lapsiperheiden kanssa työskenteleviä ammattilaisia. Täten tutkimukseen kyettiin löytämään lapsiperhepalveluihin liittyviä kokemuksia useasta näkökulmasta. Tutkimustietoa kerättiin Etelä-Kymenlaakson alueelta, pääasiallisesti Kotkasta.

Opinnäytetyöni rakentui hankkeelle tehdyn käyttäjätutkimuksen ympärille, ja siinä esitellään prosessi asiakasprofiilien luomisen takana. Opinnäytetyössä esitellään myös palvelumuotoilun teoriaa. Tavoitteenani oli rakentaa opinnäytetyöstä eräänlainen opas, joka ohjaa lukijan palvelumuotoilun teoriaan ja mahdollisuuksiin. Tämä teoria sidottiin osaksi käyttäjäymmärryksen saavuttamista sekä tutkimustiedon kiteyttämistä asiakasprofiileihin.

Opintojeni aikana olen päässyt soveltamaan palvelumuotoilua usealle eri kentälle, mutta tutkimuksellisesta näkökulmasta sote-kentälle tehtävä kehittäminen opetti minulle hiukan erilaista, huomattavasti sensitiivisempää tutkimusotetta. Asiakkaan kuuleminen ja näkeminen on tärkeää. Palvelumuotoilun avulla ei pelkästään tutkita niitä asioita, joita asiakas tekee. Sen avulla pyritään löytämään myös motiivit toiminnan takana sekä toimintaan vaikuttavat tunteet. Tehdessäni haastatteluja lapsiperheiden vanhemmille huomasin tiettyjen teemojen olevan hyvin tunnelatautuneita. Tämä tunnelataus siirtyi myös minuun tutkijana, joka loi voimakkaan tunnesiteen projektia kohtaan.

Olen positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka haastateltavat uskalsivat avautua elämästään ja kokemistaan haasteista. Kaikki tämä tieto oli tärkeää lopputuloksen kannalta. Asiakasprofiilit ovat kuvauksia tietystä asiakasryhmästä, mutta niissä tulee myös osoittaa profiilissa esitellyn asiakkaan tunteet ja kokemukset. Täten profiileista kyetään luomaan samaistuttavat ja tunnistettavat. Palvelumuotoilussa asiakasprofiileita kutsutaan useasti persooniksi, ja ne usein luodaankin yksittäisestä henkilöstä. Tässä projektissa profiilit luotiin kuitenkin perheistä, joten profiilit saivat oman monikkoterminsä, lapsiperhepersoona.

Koen, että VALO-hankkeessa suorittamani työharjoittelu sekä opinnäytetyöni selkeyttivät omaa ammatti-identiteettiäni. Olen opintojeni aikana päässyt olemaan mukana useissa projekteissa sekä hankkeissa, joissa palvelumuotoilu on ollut lähinnä osana erilaisten yritysten liiketoiminnan kehittämistä. Opinnoissani mielekkäintä onkin ollut päästä soveltamaan osaamistani usealle eri kentälle. Palvelumuotoilu ei ole toimialasidonnaista, ja uskonkin vahvasti, että tulemme näkemään tulevaisuudessa sote-kentälle sijoittuvaa hyvinvoinnin kehittämistä juurikin palvelumuotoilun kautta.

Sote-alan sekä palvelumuotoilun ytimessä ovat asiakkaan tarpeet sekä asiakasymmärrys. Kun nämä kaksi kenttää tuodaan yhteen, kyetään rakentamaan toimivampia palveluita, jotka vastaavat paremmin asiakkaiden tarpeisiin sekä huomioivat ammattilaisten työssään kohtaamat realiteetit. Kun asiakkaan palvelutarve kyetään tunnistamaan sekä katkokset palveluohjauksessa ehkäisemään, kyetään asiakkaan hyvinvointia vahvistamaan ja kehittämään. Palvelumuotoilun avulla voidaan löytää keinoja jokaista osapuolta parhaiten palvelevien toimintamallien luomiseen.

Laura Soininen

tuote- ja palvelumuotoilun opiskelija, pian valmis muotoilija

Tutustu Lauran opinnäytetyöhön ja palvelumuotoilun maailmaan:

Soininen, Laura. 2019. Käyttäjäymmärryksen kerääminen asiakasprofiilien luomiseen: Lapsiperhepersoonien kehittäminen palvelumuotoilun menetelmin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille: https://www.theseus.fi/handle/10024/265536

Hankkeemme tekee yhteistyötä bulgarialaisen Sungurlaren kunnan kanssa. Tutustuimme syyskuun alussa Sungurlaren ja sen lähikuntien lasten ja perheiden palveluihin. Vierailun ohjelmaan kuului myös taidepajan järjestäminen päiväkodissa, minkä toteutuksesta olimme vastuussa.

Projektimme taidepajakokeilut ovat iso osa toteutustamme. Taidepajat ovat saaneet inspiraationsa Kouvolassa 2017-2018 järjestetyistä Kids Draw –taidetapahtumista. Kids Draw on kaikille avoin tapahtuma, jossa lapset vanhempineen kokoontuvat pitkän pöydän äärelle taiteilemaan tapahtumapaikasta tai ajankohdasta nousevan teeman mukaan. Kaikki taidetarvikkeet löytyvät paikan päältä ja ovat osallistujien yhteisessä käytössä. Konseptiin kuuluu myös mehutarjoilu pienen purtavan kera. Tätä mallia soveltaen veimme Kids Draw –tapahtuman Bulgariaan, Sungurlaren päiväkotiin.

Kumppanimme Sungurlaren kunnassa hoitivat tapahtumaan tarvikkeet ja tarjoilut. Me toimitimme etukäteen tarvikelistan ja kuvauksen mitä tapahtumassa tehtäisiin. Päiväkoti tiedotti ja kutsui vanhemmat mukaan tapahtumaan, jonka oli tarkoitus toteutua vierailumme ensimmäisen päivän iltapäivässä. Vierailuohjelmamme kuitenkin eli päivän aikana sen verran, että jouduimme siirtämään taidetapahtuman seuraavaan päivään, minkä vuoksi vanhemmat eivät enää voineet osallistua, vaan tapahtuma pidettiin lapsiryhmälle.

Kun saavuimme päiväkodille, 14 lasta, päiväkodin johtaja, opettaja ja avustaja odottivat meitä jännittyneinä. Jännitti kieltämättä meitäkin, eikä ihan vähääkään… Kävimme tuumasta toimeen ja esittelimme mansikka-tintamareskilla, mitä tulisimme tekemään. Piirsin siis isoon paperiin mansikan ja leikkasin sen keskelle kasvojen kokoisen aukon. Samalla kerroin englanniksi, mitä tekisimme ja mukanamme ollut sosiologian professori Ilona tulkkasi lapsille. Ilonasta oli meille iso apu, en tiedä mitä työpajasta olisi tullut ilman häntä!

Jaoimme lapset pienryhmiin ja annoimme ryhmille omat teemat (avaruus, vedenalainen maailma ja viidakko), joiden ympärille he saivat luoda omat piirustuksensa. Ryhmille annettiin iso, yhteinen paperi, jossa oli valmiita ”pään aukkoja”. Kuhunkin teemaan syntyi myös tarinat, jotka saimme kirjattua Ilonan avulla.

Tintamareskeista voidaan puhua myös elävinä kulisseina. Valmiita töitä ja tarinoita esitettiinkin reippaasti ”yleisön” edessä, oma naama oman kuvituksen kohdalla. Hetki oli täynnä kikatusta ja iloisia ilmeitä! Lapset olivat sitä mieltä, että he voisivat tehdä lisää tintamareskeja ja pyytää muitakin lapsia jatkamaan heidän tarinoitaan. Tapahtuma päättyi lasten laulu- ja tanssileikkeihin sekä tarjoiluista nauttimiseen. Lapset myös esittelivät vanhemmilleen ylpeinä omia töitään, kun oli kotiinlähdön aika.

Jälkikäteen kuulimme, että osa lapsista oli toisilleen tuntemattomia eikä kaikilla ollut yhteistä kieltä. Tämä huomioiden, työskentely pienryhmissä oli onnistunutta, sillä lapset huomioivat hyvin toisensa. Opettaja pohti, että voisi jatkossakin työskennellä näin, mutta mietti, että sitä voi olla vaikea toteuttaa, kun on yksin 30 lapsen kanssa. Alkuperäinen ajatus olikin, että vanhemmat olisivat osallistuneet tekemiseen yhdessä lapsensa kanssa. Näin opettajan ei tarvitsisi kantaa vastuuta jokaisen lapsen ohjaamisesta erikseen.

Olemme käynnistäneet lokakuussa Kotkassa ja Haminassa Valon talo –taidepajat perheille, joissa kokeilemme nimenomaan lapsen ja vanhemman yhteistä taidetyöskentelyä. Näitä kokemuksia jaamme myös Bulgariaan.

Kirjoitti

Tiina Ikkonen, TKI-asiantuntija | Palvelumuotoilu

Toivo ja toiveikkuus ovat elämän perustavanlaatuisia tunteita. Jos toivoa ei ole, muutokselle ei ole hedelmällistä kasvualustaa. Toivo on tunne, joka syntyi kohtaamisista Bulgariassa. VALO-tiimi vieraili hankekumppanin luona Bulgariassa syyskuun alussa. Vierailumme tavoitteina oli tutustua lapsiperhepalveluihin ja järjestää taidepaja lapsiperheille yhteistyössä EDOR-hankkeen (EDOR -Opportunities for Early Childhood Development of Roma Children in Sungurlare Municipality) kanssa. Reissulta jäi mukaan monenlaisia eväitä, tunteikkaita kohtaamisia ja paljon pohdittavaa. Palveluista, ihmisyydestä ja elämästä.

Bulgaria kuuluu Euroopan köyhimpiin maihin, jossa kamppaillaan monenlaisten ongelmien kanssa. Useat nuoret ja koulutetut suuntaavat ulkomaille paremman elämän toivossa. Euroopan Unionin tarjoama tuki ja sen merkitys konkretisoituivat matkan aikana monta kertaa.

Maassa on paljon turkkilais- ja romaniväestöä, jotka joutuvat elämään diskriminaation varjossa. He kokevat yhteiskunnassa paljon syrjintää ja tämä aiheuttaa monenlaisia haasteita heille sekä palveluita tuottaville tahoille. Palveluita ei välttämättä haluta ottaa vastaan ennakkoluulojen takia. Kuulimme matkan aikana, että näiden väestöryhmien osalta lasten osuus väestöstä kasvaa, toisin kuin ”kantabulgarialaisten”. Hankekumppaneiden kehittämistyön kohteena ovat palvelut romanitaustaisille lapsille ja lapsiperheille. Lapsiperhepalveluita on, mutta niillä on omat haasteensa. Osa palveluista toimii julkisella rahoituksella, mutta esim. yhteisökeskusten välineistö on lahjoitusten varassa.

Maan parlamentti on hyväksynyt uuden lain sosiaalipalveluista (Social Services Act), johon kohdistuu paljon odotuksia. Uuden lain määritelmien mukaan sosiaalipalvelut kuuluvat ensimmäistä kertaa kaikille, aiemmin ne kuuluivat vain riskiryhmille. Laissa painotetaan myös ennaltaehkäiseviä toimia. Tällä hetkellä palveluita tuottavat kunnat, järjestöt ja yksityiset toimijat. Uusi laki tuo uudenlaista valvontaa palveluiden tuottamiseen.

Pääsimme tutustumaan erityisesti romaneille suunnattuihin palveluihin. Vierailimme Sredetsin ja Burgasin monialaisissa yhteisökeskuksissa, joissa työskentelee sosiaali-, kasvatus- ja terveysalan ammattilaisia. Yhteisökeskuksissa tehdään myös jalkautuvaa työtä romaniyhteisöiden parissa. Vierailimme vammaisten lasten ja nuorten ryhmäkodissa sekä kaduilla eläville lapsille tarkoitetussa päiväkeskuksessa. Ryhmäkodissa järjestetään yhteisiä ruoanlaittohetkiä, jonka yhteydessä nuoret harjoittelevat ruoanlaittoa sekä tarjoilemista. Saimme kunnian nauttia heidän suosikkijälkiruokaansa. Päiväkeskus toimii mielekkään tekemisen paikkana lapsille, jotka kerjäävät kaduilla. Keskuksessa on myös oma terveydenhoitaja. Lapsilla on vanhemmat, mutta kerjäämisen avulla perheet saavat toimeentuloa ja kierre jatkuu. Paikan johtaja kertoi, että keskuksessa olleen lapsiryhmän lisäksi heitä olisi sama määrä lisää, mutta kyseiset lapset ovat parhaillaan kerjäämässä Sunny Beachilla. Rahaa antavat turistit edesauttavat kierteen jatkumista.

Maassa työskentelee Mediator-nimikkeellä toimivia ”sovittelijoita” etnisten vähemmistöjen ja palveluiden välimaastossa (Health Mediators, Educational Mediators). Mediator-mallia on kehitetty itäisen Euroopan maissa viime vuosikymmeneltä lähtien ja sen tarkoituksena on esim. muodostaa silta romaniyhteisöjen ja sosiaali- ja terveyspalveluiden välille. Mediatorit toimivat linkkinä etnisten vähemmistöjen ja palveluiden välillä. Haasteita palveluiden käyttämiselle ja vastaanottamiselle aiheuttavat köyhyys, tiedon puute ja ennakkoluulot. Mediator-mallista on ollut erityisesti hyötyä esim. rokotuskampanjoissa Sungurlaren kunnan alueella. Mediatoreiden avulla tavoitettiin rokotettaviksi kaikki romaniyhteisöiden lapset ja perheet.

Yksi matkamme kohokohdista oli lasten taidepaja, jonka järjestimme yhteistyössä kumppanimme EDOR-hankkeen kanssa Sungurlaren päiväkodissa. Matkalla oli monta muuttujaa aikatauluista johtuen. Tästä huolimatta taidepajasta jäi hyvät kokemukset ja lapset tuntuivat nauttivan yhteisestä tekemisestä. Näistä tunnelmista voit lukea seuraavassa blogissa.

Mutta takaisin siihen toivoon. Toivoon kytkeytyy myös kyky uskoa, että asiat voivat olla paremmin tulevaisuudessa.

Toivo on tulevaisuuden melodian kuulemista, usko on tanssimista sen tahdissa tänään. – Ruben Alvez

Tanja Mäkelä, TKI-asiantuntija, YTM

Kutsuimme Haminassa ja Kotkassa työskenteleviä lapsiperhepalveluiden ammattilaisia VALO-pajaan, jossa pohdittiin yhdessä lapsiperheiden palvelupolkuja. Pajan tarkoituksena oli tuoda eri organisaatioiden ammattilaisia yhteen, mahdollistaa yhteinen keskustelu lapsiperhepalveluista ja eri ammattilaisten näkökulmista palveluihin. Pajan osallistujajoukko koostui tällä kertaa varhaiskasvatuksen, sosiaalipalveluiden, järjestöjen ja lasten kulttuuripalveluiden ammattilaisista. Päivän polttavin kysymys oli, miten lapsiperheet ohjautuisivat ajoissa tarvitsemiensa palveluiden piiriin.

Tällaiset pohdinnat vaativat asiakaskokemusten ottamista kehittämisen keskiöön. Hyödynsimme tällä kertaa tarinallisuuden voimaa. VALO-pajan työskentelyn pohjana toimivat erilaiset fiktiiviset tarinat perheistä ja heidän tarpeistaan. Vaikka tarinat olivat fiktiivisiä, tarinoiden muodostamisessa käytettiin vanhempien oikeita kokemuksia. Näitä kokemuksia saimme kevään aikana VALO-hankkeen kokemuspisteiltä, joita järjestimme yhteistyökumppaneiden tilaisuuksiin (Kotka-Kymin seurakunnan Meijän keittiö –tilaisuudet ja Kymenlaakson ensi- ja turvakotiyhdistyksen tilaisuus). Ammattilaisten VALO-paja järjestettiin toukokuun lopulla Kotkan Xlabilla.

Ammattilaiset pohtivat perheiden tarinoiden pohjalta mahdollisia tuen tarpeita ja ongelmia, joihin etsittiin apukeinoja ja ratkaisuja. Osallistujat pohtivat myös, minkälaisen ammattilaisten joukon olisi hyvä olla tukemassa tarinoiden perheitä. Lapsiperhepalveluiden haaste on, että palvelut ovat sirpaloituneet moniin eri organisaatioihin. Lapsiperhepalveluita löytyy mm. varhaiskasvatuksen ja koulun, sosiaalialan, terveydenhuollon, järjestöjen, seurakuntien ja lasten kulttuuripalveluiden organisaatioista. Vaikeimmat ongelmat edellyttävät monialaisia ratkaisuja ja eri ammattilaisten tiivistä yhteistyötä perheen sekä muiden ammattilaisten kesken. Pajassa pohdittiin lopuksi, kenen tarinaa ei kerrottu tällä kertaa. Osallistujat nimesivät yhdeksi ajankohtaiseksi teemaksi lasten yksinäisyyden sekä yksinäisyyden ja köyhyyden ylisukupolvisuuden. Molemmat näkyvät tällä hetkellä lapsiperheiden palveluissa.

Nostoja VALO-pajasta:

• Lapsiperheille suunnattuja palveluita on paljon saatavilla, mutta tietoa niistä joutuvat kaivamaan sekä asiakkaat että ammattilaiset. On niin paljon palveluita, eli mikä on se oikea?
• Tiedon sirpaleisuus voi aiheuttaa esteitä perheiden palveluihin hakeutumiseen.
• Lapsiperhepalveluita on monissa eri organisaatioissa, tarvitaan helposti löydettäviä palveluita.
• Pelko voi olla myös esteenä palveluihin hakeutumiseen. Pelko ja ennakkoluulot palveluista voivat syntyä hyvinkin pienistä asioista.
• Vanhemmilla on riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteita. Yhteiskunta (ja some) luovat lisää paineita.
• Kulttuuri- ja taidelähtöisyys palveluissa: miksi ei tule kokeiltua ja hyödynnettyä? Taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutukset voivat olla merkittäviä!
• Lasten yksinäisyys ja yksinäisyyden sekä köyhyyden ylisukupolvisuus huolettavat ammattilaisia.

Osallistujilta kerätyn palautteen perusteella tämäntyyppiset yhteiskehittämispajat koetaan tarpeellisiksi. Yhteinen keskustelu voi avata myös omassa ajattelussa uusia polkuja. Pohdinta perheiden tarinoiden pohjalta koettiin mielekkääksi ja hyödylliseksi. Muiden ammattilaisten kanssa käydyt keskustelut koettiin antoisiksi ja pajasta saatiin myös lisätietoja oman alueen palveluista.

VALO-hankkeen kehittämistyö kytkeytyy lapsiperheiden varhaisen tuen palveluihin. Palvelumuotoilun avulla tehdään näkyviksi lapsiperheiden tarpeita ja palvelupolkuja. Jatkossa meillä on tavoitteena koota yhteen ammattilaisia ja lapsiperhepalveluita käyttäviä vanhempia. VALO-hankkeessa pyritään mahdollistamaan ja ruokkimaan vuoropuhelua palveluiden kehittämisestä lapsiperhepalveluiden eri organisaatioiden ja palveluita käyttävien perheiden kesken. Näkökulmien monipuolisuus on rikkaus ja se luo pohjaa asiakkaiden tarpeista lähtevään palveluiden kehittämiseen.

Tanja Mäkelä, TKI-asiantuntija, YTM

Lähdimme kartoittamaan lapsiperheiden palvelukokemuksia ja palveluihin liittyviä kehitysehdotuksia erilaisten tapahtumien yhteydessä. Saimme kutsun Kotka-Kymin seurakunnan järjestämiin Meijän Keittiö -yhteisöruokailuihuin sekä Kymenlaakson ensi- ja turvakotiyhdistyksen grilli-iltaan. Tapahtumat tarjosivat meille tilaisuuden tutustua kotkalaisiin perheisiin ja kuulla heidän toiveitaan ja ajatuksiaan sekä samalla kertoa heille projektistamme. Kyseessä ei siis ollut hankkeen infotilaisuus, vaan kevyt tapa tutustua ja kuunnella perheiden ajatuksia.

Tapahtumissa lapset pääsivät kokemuspisteellämme värittämään hauskoja värityskuvia ja nauttimaan mehubaarin tarjoiluista. Aikuisilta keräsimme “kokemuskuplalomakkeisiin” ajatuksia ja toiveita palveluista. Lomakkeelle sai jättää yhteystiedot, mikäli halusi kertoa tarkemmin kokemuksistaan ja kenties osallistua jatkossa järjestämiimme yhteiskehittämisen työpajoihin. Olemme yhteystietonsa jättäneisiin yhteydessä kesä-heinäkuussa.

MITKÄ ASIAT NOUSIVAT ESIIN?

Keräsimme kevään 2019 aikana kolmessa tapahtumassa Kotkassa yhteensä 25 kokemusta. Seuraavat aiheet nousivat esiin:

• Toivottiin vertaistukiryhmiä ja matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja
• Hoito- ja kotiavun tarve
• Lapsen kasvuun liittyviä kursseja/koulutusta, miten voisi vanhempana valmistautua lapsen eri kasvun vaiheisiin
• Tarvitaan parempaa tiedottamista tapahtumista ja yleensäkin palveluista (Perheitä jututtaessamme kävi myös ilmi, että perhekeskustoiminta ei ole kaikille tuttua.)
• Monikulttuuristen perheiden huomioiminen
• Palvelut yhdeltä luukulta
• Lasten kaveritoimintaa

Eniten kaivattiin maksuttomia tapahtumia, kerhoja ja tiloja liikkua ja touhuta ilman ohjausta, etenkin juhlapyhinä ja kesäisin. Yksittäisenä kommenttina mainittakoon tässä yhteydessä, että myös esim. Maksulliselle yökylätoiminnalle olisi kysyntää.

KOKEMUKSISTA SYNTYI TARINOITA AMMATTILAISTEN TYÖPAJAAN

Järjestimme toukokuun lopulla työpajan, jonka tavoitteena oli kohtauttaa Etelä-Kymenlaaksossa toimivia lapsiperheiden eri palveluissa työskenteleviä ammattilaisia. Työpajassa ideoitiin ratkaisuehdotuksia perheiden palveluihin ohjautumiseen sekä pohdittiin niihin liittyviä haasteita. Työpajaa varten loimme keräämistämme kokemuksista kolme erilaista tarinaa, erilaisissa tilanteissa olevista perheistä. Tarinat olivat siis täysin fiktiivisiä, mutta pohjautuivat todellisiin kokemuksiin. Tarinallistaminen on inspiroiva ja empaattinen tapa työskennellä. Ammattilaisten pajasta kirjoitamme erikseen oman blogitekstin, jossa kerromme tarkemmin siellä heränneistä kysymyksistä ja ideoista sekä käytetyistä työtavoista.

MITÄ TEEMME SEURAAVAKSI?

Keräsimme kokemuksia useasta eri syystä: sen avulla oli helppo tutustua perheisiin ja kertoa projektista lisää, saimme niiden avulla mahdollisuuden kontaktoida tarkemmin muutamia vanhempia ja isovanhempia ja mahdollisesti rekrytoida heitä jatkossa osallistumaan palveluiden kehittämiseen liittyviin työpajoihin. Lisäksi saimme niistä apuja ammattilaisten työpajaan. Kokemukset toimivat meille myös hyvänä pohjana jatkotyöskentelyyn, sillä tarkoituksenamme on hyödyntää niitä myös asiakaspersoonien (tai profiilien) muodostamisessa. Asiakaspersoona on työkalu, jonka avulla tuodaan näkyville eri kohderyhmien, tässä tapauksessa erilaisten perheiden näkökulmia ja tarpeita palveluiden suhteen. Olemme siis matkalla kehittämässä toimivampia lapsiperhepalveluita yhdessä perheiden ja yhteistyökumppaneidemme kanssa.

Kirjoitti,

Tiina

Onko sinulla kysyttävää projektiimme liittyvistä työpajoista, työskentelymenetelmistä tai palvelumuotoiluprosessista? Ota yhteyttä: tiina.ikkonen@xamk.fi

Mitä sinulle tulee mieleen sanoista taide ja kulttuuri? Onko sinulla halutessasi mahdollisuus nauttia näistä molemmista? Osallistua? Vastasit ehkä kyllä. Taiteisiin ja kulttuurin osallistumisen oikeudet on kirjattu YK:n Ihmisoikeusjulistuksen artiklaan 27. Nämä ovat siis ihmisyyden perustavanlaatuisia oikeuksia, joihin kaikilla ei ole kuitenkaan riittävästi mahdollisuuksia. Esteinä voivat olla taloudelliset syyt, saavutettavuus, muut rajoitteet tai ehkäpä ”kulttuuriskene” ei vaan kiinnosta. Kannattaisi, sillä osallistumisen hyödyt voivat olla hyvinvoinnin kannalta merkittäviä. Taiteisiin ja kulttuuriin osallistumisella on tutkitusti monenlaisia hyötyjä esim. sosiaaliseen hyvinvointiin. Osallistuminen voi vähentää yksinäisyyttä sekä lisätä hyvinvoinnin ja osallisuuden kokemuksia. Uudet suositukset ohjaavat kuntia parantamaan taiteisiin ja kulttuuriin osallistumisen saatavuutta ja saavutettavuutta sosiaali- ja terveyspalveluissa. Uunituoreet suositukset on määritelty osana Taiteen ja kulttuurin saavutettavuuden parantamisen kärkihanketta. Jokaisella on oikeus taiteisiin. Tältä jykevältä perustalta ponnistamme eteenpäin lapsiperheiden hyvinvointia ja osallisuutta vahvistavan VALO-hankkeen Xamkin osatoteutuksessa.

Taidepajoista iloa, valoa ja kokemuksia lapsiperheille

VALO-hankkeessa kokeillaan taide- ja kulttuurilähtöisiä menetelmiä lapsiperheiden kanssa. Suunnitelmissa olevissa taidepajoissa lapsiperheet pääsevät kokeilemaan eri taiteenlajeja ammattilaisten ohjauksessa. Keskeisiä teemoja ovat myös perheiden omien voimavarojen vahvistaminen ja osallisuuden kokemusten mahdollistaminen. Taiteen ja kulttuurin keinoin on mahdollista löytää omia voimavaroja, joiden avulla jaksaa ponnistaa elämässä eteenpäin. Kokeiluiden avulla on tarkoitus rakentaa taidepaja-konseptia, joka voisi löytää tulevaisuudessa kodin olemassa olevista lapsiperheiden palveluista.

Taiteet ja kulttuuri osaksi lapsiperheiden hyvinvointipalveluita?

Kymenlaaksossa on luotu hyvää perustaa taiteen, kulttuurin ja sosiaali- ja terveydenhuollon yhdyspinnoille kuuden maakunnan Kulttuurisote-hankkeen myötä. Tämän kehittämistyön jäljillä on myös VALO-hankkeen hyvä suunnistaa. Kulttuurihyvinvoinnin käsite istuu mainiosti VALO:n kehittämistyön yhdeksi ajuriksi. Miltä kuulostaisi lapsiperheiden hyvinvointipalvelut, jossa taiteilla ja kulttuurilla on oma tunnistettu ja tunnustettu rooli sote-palveluiden rinnalla? Ihminen on aina kokonaisuus, vaikka palvelut toimivat edelleen pitkälti omissa lokeroissaan. Voimia yhdistämällä on mahdollista luoda vahvempaa pohjaa lapsiperheiden kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Tähän tähdätään myös VALO-hankkeen kehittämistyössä.

VALO-hankkeen Xamkin tiimi kävi tutustumassa aiemmin keväällä Helsingin Annantalon Taideneuvolaan, joka tuottaa ilmaista, laadukasta taidekasvatusta lapsiperheille. Inspiroiva visiitti! Alkuvuoden aikana on tavattu lapsiperheiden kanssa työskenteleviä sosiaalialan ja kulttuuripalveluiden ammattilaisia Etelä-Kymenlaaksossa ja suunniteltu ryhmämuotoisia taidepajoja lapsiperheille syksylle 2019. Ensimmäinen taidepaja oli lasten sarjakuvatyöpaja, joka järjestettiin yhteistyössä Haminan kulttuuripalveluiden kanssa. VALO:n yhteistyökumppanit Bulgarian Sungurlaresta ehtivät jo vierailla kaakon kulmalla huhtikuun alussa. Lapsiperheiden ja ammattilaisten kokemuksia lapsiperhepalveluista kartoitetaan kevään ja alkukesän aikana. Tässä blogissa kerromme VALO Lapsiperheiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin vahvistaminen -hankkeen kehittämistyön kuulumisia. Stay tuned!

Tanja Mäkelä, TKI-asiantuntija, YTM