21.06.2022 10:27

Ennen kuin kysytään, mitä yrittäjyyskasvatus vaatii opettajilta, tulee pohtia, mitä se voi antaa heille.

Jos puhutaan oppilaitoksissa toteutettavasta yrittäjyyskasvatuksesta – tai oikeastaan mistä tahansa pedagogista ja didaktisista tavoitteista – syntyy niiden onnistunut toteutus vain yhden toimijaryhmän kautta: opettajien. Ilman opettajia rehtorien toiveet, koulujen opetussuunnitelmat tai opetuksen kansalliset suuntaviivat ovat vain teoriaa ja poliittisia toiveita.

Opettajien työ muuttuu koko ajan, ja koulutettuina opetuksen ammattilaisina hekin joutuvat jatkuvasti omaksumaan uusia opetussisältöjä ja toimintamalleja. Yrittäjyyskasvatuksen(kin) edistämisessä kannattaa siis käyttää (myös) opettajien keskuudessa mieluummin ”porkkanaa” kuin ”keppiä.”

Psykologinen omistajuus

Olemme kiinnittäneet huomiota siihen, että osa opettajista tuntuu ottaneen yrittäjyyskasvatuksen ”omakseen” opettajakollegoitaan painokkaammin. Mietimme, että voisiko tätä selittää osaltaan psykologinen omistajuuden käsite (Pierce & Jussila 2011; Matilainen 2019)? Opettajan toiminnassa tämä tarkoittaa sitä, että opetus ei ole vain hänen työtehtävänsä (objektiivinen omistajuus), vaan myös hänen oma “juttunsa” (psykologinen omistajuus). Yrittäjyyskasvatuksessa tähän tilanteeseen päästän, jos opettaja kokee opetuksensa ja toimintansa aidosti hyödyttävän opiskelijoiden tietojen ja taitojen karttumista.

Edistääkö yrittäjyyskasvatus kestävyyttä?

Opettajat tunnistavat lasten ja nuorten elävän monien paikallisten ja globaalien kysymysten keskellä. Mikä minusta tulee isona? Miksi opiskelupaikan haku tuntuu niin vaikealta? Miksi arkeni näyttää aivan erilaiselta kuin somevaikuttajien postauksissa? Entä ilmastonmuutos tai Venäjän hyökkäys Ukrainaan? Kaikilla sukupolvilla on aina omat haasteensa, mutta nyt globaalien haasteiden keskellä erityisesti nuorten jaksaminen on tutkitusti kovilla. Myös työelämässä mielenterveyden haasteet ovat kasvava työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen syy. Kun otetaan kaikki tämä huomioon, tulee yrittäjyyskasvatuksen sisältää ja edustaa positiivista aktiivisuutta, onnistumisen mahdollisuuksia ja kestävän kehityksen näkökulmia.

Yrittäjyyskasvatuksen kritiikistä

Vaikka yrittäjyyskasvatus voi tuoda paljon hyvää niin opettajan työhön kuin opiskelijalle, ei se ole ongelmaton ilmiö. Yrittäjyyskasvatusta on kritisoitu tutkimuksissa muun muassa siitä, että se saattaa tuottaa uusliberalistisen “yrittäjäminän” ihanteellisena subjektina ja uusintaa mielikuvia yrittäjästä sankarillisena, maskuliinisena yksilönä. Yrittäjyyskasvatuksen ongelmakohtia ja sen kohtaamaa kritiikkiä ei pidä kätkeä tai väistää, sillä myös opettajat havaitsevat joka tapauksessa sen mahdolliset ongelmakohdat. Sekä yrittäjyyskasvatuksen että koulutuksen kestävyyttä voidaan lisätä sillä, että ongelmakohdat havaitaan, nostetaan esille ja toimintaa pyritään kehittämään eteenpäin. Esimerkiksi yhteistoiminnalliset yrittäjyyskasvatuksen oppimisympäristöt, kuten opiskelijaosuuskunnat, voivat haastaa kapeita mielikuvia korostamalla yhdessä tekemisen ja sosiaalisten tavoitteiden merkitystä.

Alueen näköinen yrittäjyyskasvatus

Yrittäjyyskasvatus ei voi olla irrallaan paikallisesta todellisuudesta – sen haasteista, resursseista ja potentiaalista. On hyvä, että on olemassa kansainvälisiä ja kansallisia yrittäjyyskasvatuksen linjauksia, kuten Opetus- ja kulttuuriministeriön koulutuksen yrittäjyyslinjaukset, mutta myös paikallista kontekstia tarvitaan. Nyt kesäkuun 2022 lopussa päättyvä Yrittäjyyskasvatuksella elinvoimaa Etelä-Savoon -hanke (2019–2022) on koko toimintakautensa ajan nostanut esiin eri puolilla maakuntaamme toimivien eri oppiasteita edustavien koulutusorganisaatioiden yrittäjyyskasvatuksen erityispiirteitä.

Uskomme vahvasti, että oman alueen näköinen yrittäjyyskasvatus koetaan opettajien keskuudessa positiivisena asiana ja se osaltaan mahdollistaa psykologisen omistajuuden tunteen kehittymistä. Tuottamalla kunnan vahvuuksiin ja tarpeisiin pohjaavaa kestävää yrittäjyyskasvatusta pidetään myös huoli siitä, että toiminta on monipuolista ja siihen mahtuu myös status quoa haastavia monenlaisia ihanteita ja ymmärryksiä yrittäjyydestä.

Etelä-Savon näköinen yrittäjyyskasvatus julkaistaan pian – seuraa YES Etelä-Savon Facebookia ja hankkeen sivuja, niin saat sen ensimmäisten joukossa! Tervetuloa myös YES Etelä-Savo – Yrittäjyyskasvatus Etelä-Savossa -Facebook-ryhmään verkostoitumaan muiden alueen yrittäjyyskasvatuksen tekijöiden ja kehittäjien kanssa.

Pekka Hytinkoski, pedagoginen suunnittelija, tohtoriopiskelija

Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti, Mikkelin yksikkö

pekka.hytinkoski(at)helsinki.fi

Piritta Parkkari, TKI-asiantuntija

Xamk, Xentre – Yrittäjyyden ja innovaatioiden tutkimus- ja koulutusyksikkö

piritta.parkkari(at)xamk.fi

Maisa Kantanen, projektipäällikkö

Xamk, Xentre – Yrittäjyyden ja innovaatioiden tutkimus- ja koulutusyksikkö

maisa.kantanen(at)xamk.fi

Kirjoittajat työskentelevät Yrittäjyyskasvatuksella elinvoimaa Etelä-Savoon -hankkeessa, joka saa Etelä-Savon ELY-keskuksen kautta Euroopan sosiaalirahaston osarahoitusta.

07.06.2022 16:47

Yrittäjyyskasvatuksella elinvoimaa?

Uutiset Etelä-Savon maakunnasta eivät ole aina olleet viime vuosina mairittelevia: väki vähenee, korona on kurittanut ja keskinäiset ristiriidat ovat saaneet palstatilaa. On olemassa myös toinen todellisuus: Etelä-Savo, jossa on mahtavat olemassa olevat, uudet ja keskenään yhdistyvät verkostot. On siis olemassa myös Etelä-Savo, jossa resurssien niukkuus voidaan ylittää yhteistyöllä ja jossa jo olemassa olevista voimavaroista löydetään kestävästi uusia elämisen ja yrittämisen mahdollisuuksia. Yrittäjyyskasvatus on yksi elinvoiman kehittämisen väline.

Yrittäjyyskasvatuksesta nostetaan usein esille esimerkkejä yliopistokaupungeista ja suuremmilta alueilta. Vaikka Etelä-Savoa ei nosteta esimerkiksi Varsinais-Suomen kaltaisesti esille esimerkkinä erinomaisesta yrittäjyyskasvatustyöstä, ei se tarkoita, ettei täällä tehtäisi laadukasta työtä. Päinvastoin: Etelä-Savon kunnissa tehdään yrittäjyyskasvatusta ansiokkaasti ja jokainen kunta toteuttaa sitä oman kuntansa näköisesti. Voiko olla jopa niin, että me tarvitsemme enemmän tietoa siitä, mitä maakunnassamme jo tapahtuu yrittäjyyskasvatuksen osalta kuin sitä, että jonkun pitäisi tulla muualta meille, miten meidän tulisi kehittää yrittäjyyskasvatustamme?

Yrittäjyyskasvatuksen polkuja

Yksi tapa tehdä maakuntamme yrittäjyyskasvatustyötä näkyvämmäksi on rakentaa yrittäjyyskasvatuksen ehjiä polkuja. Näitä rakensimme Yrittäjyyskasvatuksella elinvoimaa Etelä-Savoon -hankkeessa (2019-2022). Jotta voimme nostaa esille Etelä-Savon näköistä yrittäjyyskasvatusta ja kehittää sitä, loimme vahvuusperustaisen yrittäjyyskasvatuksen ehjien polkujen rakentamisen käytännön. Pian ilmestyvässä hankkeemme loppujulkaisuissa esitellään maakuntamme erilaisia yrittäjyyskasvatuksen ehjiä polkuja – pysy siis kuulolla!

Voimme jo paljastaa sen verran, Etelä-Savossa tehdään kokoonsa nähden aivan mahtavan paljon yrittäjyyskasvatusta. Luonnollisesti meidän maakuntamme toimijoiden määrä on pienempi kuin suuremmilla alueilla. Toisaalta eri opintotasojen tarjoama yrittäjyyskasvatus on laadultaan ja monimuotoisuudeltaan kiitettävää tasoa. Moninainen konkreettinen toiminta on Etelä-Savon yrittäjyyskasvatuksen valttikortti. Osaamme täällä hyödyntää hyvin kansallisia yrittäjyyskasvatusmalleja, kuten Vuosi yrittäjänä -ohjelmaa ja Yrityskylää, mutta osaamme myös luoda omia innovatiivisia toimintamalleja, kuten MiniMikkeli.

Kun yrittäjyyskasvatusta kehitetään Etelä-Savossa, on hyvä pyrkiä jatkossakin entistä moninaisempiin tapoihin toteuttaa sitä. Yrittäjyyskasvatuksen toimenpiteiden suhteen on huomattu niin Suomessa kuin maailmalla hieman yksipuolistumista (Hytti, 2019; Parkkari, 2020). Aluettamme ei palvele, mikäli yrittäjyyskasvatus kapeutuu ja toimenpiteet keskittyvät liialti ulkoiseen yrittäjyyteen, vaikka tavoitteiden tasolla pyrittäisiin edistämään laajalti yrittäjyyden eri ymmärrysten mukaista toimintaa.

Yhdessä leveämmät hartiat

Päättyvä hankkeemme on nostanut esiin Etelä-Savon monipuolista yrittäjyyskasvatusta, ja samalla omalta osaltaan yhdistänyt sitä toteuttavia koulutusorganisaatioita ja niiden osaajia. Työ kuitenkin jatkuu. Suosittelemme maakuntamme eri paikkakuntien välistä yhteistyötä, jota voivat toteuttaa aina tarpeiden mukaan paikkakuntien eri oppiasteiden koulutusorganisaatiot. Tämä on sekä taloudellisesti että muiden suunnittelu- ja toteutusinvestointien osalta järkevää. Esimerkiksi kuntien väliset yrittäjyyskasvatuksen polut tuovat niiden toteutukseen merkittävästi ”leveämmät hartiat”.

Vaikka yrittäjyyskasvatuksen kehittämisen tulisi olla paikkakuntien ja niiden koulutusorganisaatioiden omaa toimintaa, niin kehittämishankkeet rahoituksineen ovat myös parhaimmillaan hyviä apuvälineitä paikkakuntien omien yrittäjyyskasvatuksen tavoitteiden saavuttamiseen. Suosittelemme käynnissä ja vasta suunnitteilla olevien maakunnan koulutushankkeiden yhteistyötä. Saimme esimerkiksi hyviä tuloksia Yrittäjyyskasvatuksella elinvoimaa Etelä-Savoon -hankkeen tekemästä yhteistyöstä Euroopan sosiaalirahaston rahoittaman Koulutusportti – Etelä-Savon pito- ja vetovoiman vahvistaminen koulutusmaakuntana -hankkeen (2020–2022) kanssa.

Millaista on Etelä-Savon näköinen yrittäjyyskasvatus?

Etelä-Savon näköinen yrittäjyyskasvatus julkaistaan pian – seuraa YES Etelä-Savon Facebookia ja hankkeen sivuja, niin saat sen ensimmäisten joukossa! Tervetuloa myös YES Etelä-Savo – Yrittäjyyskasvatus Etelä-Savossa -Facebook-ryhmään verkostoitumaan muiden alueen yrittäjyyskasvatuksen tekijöiden ja kehittäjien kanssa.

Pekka Hytinkoski, pedagoginen suunnittelija, tohtoriopiskelija

Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti, Mikkelin yksikkö

pekka.hytinkoski(at)helsinki.fi

Piritta Parkkari, TKI-asiantuntija

Xamk, Xentre – Yrittäjyyden ja innovaatioiden tutkimus- ja koulutusyksikkö

piritta.parkkari(xamk.fi)

Maisa Kantanen, projektipäällikkö

Xamk, Xentre – Yrittäjyyden ja innovaatioiden tutkimus- ja koulutusyksikkö

maisa.kantanen(at)xamk.fi

Kirjoittajat työskentelevät Yrittäjyyskasvatuksella elinvoimaa Etelä-Savoon -hankkeessa, joka saa Etelä-Savon ELY-keskuksen kautta Euroopan sosiaalirahaston osarahoitusta.

23.03.2022 21:41

Yhteisetuosuuskunnassa (multi-stakeholder co-op) voi olla useita erilaisia jäsenryhmiä. Tällöin yrityksen omistajina voivat olla toisaalta palvelujen tai hyödykkeiden tuottajat, mutta toisaalta myös niiden käyttäjät. Kaikilla eri ryhmiin kuuluvilla jäsenillä on yhtäläinen mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaisia palveluja tai tuotteita ja millä hinnalla osuuskunta tarjoaa.

Luomuravintola Timjami

Suomessa edellä kuvattua mallia on käytetty pitkään ja menestyksekkäästi osuuskuntamuotoisessa oppilasravintola Timjamissa, joka toimii Tampereen Steinerkoulun yhteydessä. Osuuskunta Timjamin jäsenistö muodostuu ravintolan työntekijöistä, koulun opettajista sekä lasten vanhemmista.

Osuuskunnan perustamisen kantavana ideana oli se, että ravintolassa haluttiin tarjota mahdollisimman paljon luomuruokaa. Tämä voitiin toteuttaa osuuskuntamuotoisessa yrityksessä, jossa niin ruoan valmistajilla kuin ravintolan käyttäjilläkin on mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten ravintola toimii. Luomuruoan käytön lisääminen oli kaikkien osuuskunnan jäsenryhmien yhteinen tavoite. Näin myös oppilaiden vanhemmilla on mahdollisuus päättää, millaista ruokaa heidän lapsilleen tarjotaan. Timjami on lisäksi avoin koulun ulkopuolisille ruokailijoille.

Laajat hyödyntämismahdollisuudet

Useiden jäsenryhmien osuuskuntia käytetään laajasti eri puolilla maailmaa. Mallia hyödyntävät muun muassa italialaiset sote-alan osuuskunnat, japanilaiset ja brasilialaiset terveysalan osuuskunnat sekä kanadalaiset vanhusten kotipalvelua tuottavat osuuskunnat.

Kanadassa toimii myös lastenhoitoa tuottavia osuuskuntia, joissa jäseninä on sekä hoitohenkilökuntaa että lasten vanhempia. Vanhuspalveluja tuottavassa osuuskunnassa voi samalla tavoin olla jäseninä sekä henkilökuntaa että vanhuksia tai heidän omaisiaan. Palvelujen käyttäjillä on näin mahdollisuus vaikuttaa saamansa palvelun laatuun ja hintaan.

Matkailun kehittäminen
Kanadassa ja Espanjassa tätä osuuskuntamallia on käytetty myös matkailun ja samalla maaseudun elinvoiman kehittämiseen. Suomalaisena esimerkkinä tästä mainittakoon Saimaa Coop -osuuskunta, jonka toiminnan tarkoituksena on kehittää Puumalan ja lähiympäristön matkailupalveluja sekä edistää koko Saimaan seudun kestävää kehitystä. Se on osuuskunta, joka tarjoaa kaikille halukkaille alustan toimia ja rakentaa työtä yhteisessä välitilassa, yhteistä etua hakien.
Saimaa Coop -osuuskuntaan kuuluu pienyrittäjien lisäksi henkilöjäseniä, jotka työllistyvät tarjoamalla palveluja osuuskunnan kautta. Osuuskunta on muun muassa hankkinut omistukseensa sähköpolkupyöriä, joiden vuokrauksen, huollon ja varastoinnin se hoitaa. Matkailualalla toimivat jäsenyritykset voivat lainata pyöriä ja vuokrata niitä edelleen asiakkailleen. Myös alueen vakituiset ja vapaa-ajanasukkaat voivat – palvelujen käyttäjinä – liittyä osuuskunnan jäseniksi.
 
Tytti Klén
koulutussuunnittelija
Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti
tytti.klen(at)helsinki.fi
Kirjoittaja työskentelee Yrittäjyyskasvatuksella elinvoimaa Etelä-Savoon -hankkeessa, joka saa Etelä-Savon ELY-keskuksen kautta Euroopan sosiaalirahaston osarahoitusta.
 
Osuuskunta Tampereen Timjami
https://www.tampereensteinerkoulu.fi/luomuravintola-timjami/luomuravintola-timjami/
Saimaa Coop Osk
www.saimaacoop.fi
Lue lisää: Yhteisetu-osuuskunta – joustava paikallisrakenne muuttuvalle maaseudulle
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/229433/Raportteja159.pdf?sequence=1&isAllowed=y

01.10.2021 16:23

Olen tehnyt viime vuosien aikana tutkimusta opettajien ja rehtoreiden osuuskuntamuotoiseen opiskelijayrittäjyyteen liittyvistä kokemuksista. Tutkimustyössäni tarkastelen opetuskäytössä olevien osuuskuntien ohjauskokemuksia eri opetustasoilla. Yksi esimerkki oppilaitoksesta, jolla on ollut jo vuosia käytössä oppilaitososuuskunta, on Joroisten lukio. Niin tutkimustyöni kuin Yrittäjyyskasvatuksella Elinvoimaa Etelä-Savoon -yhteishankkeemme tiimoilta minun on ollut ilo tutustua Joroisten lukion vastuuopettaja Ari Shemeikan työhön.

Opiskelijaosuuskunta vai oppilaitososuuskunta?

Olemme Eliisa Trobergin kanssa (Troberg & Hytinkoski 2018) määritelleet, että opiskelijaosuuskunnat ovat osuuskuntia, jotka perustetaan koulun sisään tai viereen opiskelijoiden osaamisten ja toiveiden pohjalta. Siinä suhteessa ne muistuttavat myös NY-yrityksiä, vaikka ovat usein aitoina veroja maksavina yrityksinä määräaikaisia NY-yrityksiä pidempään toiminnassa esimerkiksi muutaman vuoden ajan.

Käytännössä suomalaisissa lukioissa toteutetaan toiminnallista yrittäjyyskasvatusta usein NY-yritysten tai osuuskuntien kautta (Troberg & Hytinkoski 2015). Molemmissa on hyvät puolensa ja näitä yrittäjyyskasvatuksen menetelmiä saatetaan toteuttaa myös rinnakkain.

Joroisten lukiossa on toimittu oppilaitososuuskunnan kautta niin, että tämä aidosti veroja maksava yritys pysyy koulussa ja vuosien varrella lukion läpikäyneet opiskelijat ovat olleet mukana ja tehneet töitä sen kautta. Kaikki tietävät – usein jopa ulkomaita myöten – että suomalaisen lukion oppimäärä on vaativa ja laaja, mutta onneksi on myös projekti- tai vapaavalintaisia jaksoja. Niiden kautta lukion opiskelijat ovat voineet saada osuuskunnan kautta työkokemuksen, osuuskuntakokemuksen ja palkkaeurojen lisäksi hyväksytettyä osan tekemästään työstä myös opinnoiksi. Luonnollisesti opiskelijoiden aktiivisuus vaikuttaa myös osuuskunnan toimintaan. Jotkut vuodet ovat näin osuuskunnalle aktiivisempia kuin toiset.

Kaikilla koulutasoilla on tärkeää, että koulun johto on kiinnostunut erilaisista kehittämisprojekteista. Oikeastaan tämä on pakollistakin, sillä ilman vastuussa olevien toimijoiden paneutumista esimerkiksi etäopetuksen kehittämiseen tai vaikkapa juuri yrittäjyyskasvatukseen harvat asiat liikkuvat eteenpäin. Mutta ehkä kiinnostavin kysymys onkin se, mihin ”kehittämisprojekti” loppuu ja mistä koulun muutokset alkavat? Merkittävän opintomäärän, ja myös ylioppilaskirjoituksiin tähtäävän matkan sekä uusien opetussuunnitelmien vaatimusten kautta, tämä on nyt erityisen tärkeää pohdintaa suomalaisissa lukiossa.

Yrittäjyyskasvatusta tiimissä – myös opettajaporukalla

Ari Shemeikan mukaan hänellä on osuuskunnan ohjauksessa apunaan muutaman opettajan tiimi, mikä onkin hyvä, sillä vastuuopettajilla ja rehtoreilla on paljon tehtävää niin isommissa kuin pienemmissäkin lukioissa. Voi olla, että kooltaan isompien lukioiden rehtorit joutuvat keskittymään erityisesti opintosuunnitelmaan ja laajoihin hallinnollisiin tehtäviin. Toisaalta pienemmissä lukioissa vastuulliset vetäjät ovat mukana oikeastaan kaikessa, mikä saattaa myös haastaa heidän osallistumistaan yrittäjyyskasvatustoimintaan.

Allekirjoittanut ei ole kuitenkaan toistaiseksi tavannut lukioissa kuin pysyväluonteisiä oppilaitososuuskuntia – ehkä juuri lukioiden hektisyydestä johtuen. Joroisten lukion osuuskunta on linjassa tämän havaintoni kanssa, sillä niin sanotun opiskelijaosuuskunnan (Troberg & Hytinkoski 2015) perustaminen tapahtuisi enemmänkin opiskelijoiden toimesta, mikä on käytännössä lukioissa haastavaa jo johtuen siitä, että opiskelijat ovat ensimmäisinä vuosina alaikäisiä.

Joroisten lukio on kiinnostava yrittäjyyskasvatuksen case

Omasta pedagogisen suunnittelijan näkökulmastani Joroisten lukio saa olla iloinen yritteliäästä vastuuopettajastaan, joka jaksaa punnertaa mukana sekä koulun perus- että kehittämistoiminnassa. Omasta näkökulmastani on myös hienoa, että kaiken muun toiminnan keskellä Ari on oman opettajatiiminsä kanssa jaksanut olla mukana myös Joroisten lukion oppilaitososuuskunnan hallinnon ja samalla myös opiskelijoiden ohjaamisessa. Tämä on erityisen merkittävää siksi, että tämä omaleimainen toiminta tekee Joroisen lukiosta mielenkiintoisen yrittäjyyskasvatustoimijan niin paikallisesti kuin kansallisesti. Arin työ on nähdäkseni merkittävää myös siksi, että hänen työssään tarvitsemaa erikoisosaamista ja -tietoa ei välttämättä saa vielä opettajankoulutuslaitoksissa, pedagogisissa opinnoissa tai rehtorin tehtäviin valmistavissa opetushallinnon tutkinnossa.

YES Etelä-Savo ja YES ry järjestävät kaikille avoimen ja maksuttoman Yhteisöllisyyttä ja euroja oppilaitososuuskunnista -webinaarin tiistaina 5.10. kello 14.30–15.30. Mukana tilaisuudessa on haastateltavana myös tässä bloggauksessa mainittu Ari Sheimeikka Joroisten lukiosta. Ilmoittaudu tästä mukaan maksuttomaan ja kaikille avoimeen tapahtumaan.

Lähteet 

Keskustelut Joroisten lukion vastuuopettaja Ari Shemeikan kanssa.

Troberg , E. & Hytinkoski , P. 2018. Osuustoiminta oppimismallina yrittäjyyteen : opas opiskelijoiden osuuskuntien perustamiseen ja niiden toiminnan kehittämiseen . Osuustoimintakeskus Pellervo , Helsinki  Luettavissa verkosa (28.9.21) www-osoitteessa: https://pellervo.fi/verkkokauppa/wp-content/uploads/2018/03/opiskelijaOSKopas.pdf

Troberg, E. & Hytinkoski, P. 2015. Lukio-osuuskunnat – tie yrittäjämäiseen lukioon. Tutkimusraportti. Osuustoimintakeskus Pellervo. Luettavissa www-osoitteessa:
https://pellervo.fi/wp-content/uploads/2015/12/lukio-osuuskunta-raportti.pdf

Pekka Hytinkoski

Pedagoginen suunnittelija, tohtoriopiskelija

HY, Ruralia-instituutti, Mikkelin yksikkö

pekka.hytinkoski@helsinki.fi

Kirjoittaja työskentelee Yrittäjyyskasvatuksella elinvoimaa Etelä-Savoon -hankkeessa, joka saa Etelä-Savon ELY-keskuksen kautta Euroopan sosiaalirahaston osarahoitusta.

18.06.2021 11:31

Suomessa vielä varsin vähän tunnettu ja myös vähän käytetty osuuskuntamuoto on usean erilaisen jäsenryhmän osuuskunta, josta englanniksi käytetään nimitystä multi-stakeholder co-operative. Sitä voidaan myös kutsua yhteisetuosuuskunnaksi.

Tavanomaisen osuuskunnan jäsenistön muodostavat yleensä joko palvelujen ja hyödykkeiden tuottajat tai näiden käyttäjät. Edellisestä esimerkkinä voisi olla vaikkapa kotipalvelu- tai elintarviketuottajien osuuskunta. Palvelujen käyttäjien osuuskunnista tuttuja esimerkkejä taas ovat päivittäistavarakauppa ja pankki.

YhteisetuosuuskunNan jäsenet

Yhteisetuosuuskunnassa jäseninä voi olla samassa osuuskunnassa sekä kuluttajia että palvelujen tai hyödykkeiden tuottajia.

Myös yksityisiä yrityksiä voi olla yhteisetuosuuskunnan jäseninä, jos niille on siitä jotakin hyötyä – esimerkiksi markkinoinnin tehostumisen tai syntyvien kustannussäästöjen osalta. Jos yritys on osuuskunnan jäsen, se toimii kuitenkin aina varsin itsenäisenä yksikkönä ja on laskutussuhteessa osuuskuntaan.

etuja kaikille

Osuuskunnan jäsenistöllä eli omistajilla on ylin päätösvalta yrityksessään osuuskunnan kokouksen kautta. Näin yhteisetuosuuskunnassa siis myös kuluttajajäsenillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaisia palveluja tai tuotteita ja millä hinnalla he saavat.

Usean erilaisen jäsenryhmän osuuskunta voi tietysti olla haasteellinen, esimerkiksi eturistiriitojen vuoksi, mutta oikein muodostettuna se tuo etua kaikille ryhmille. Juuri vahva ja yhteinen toiminnan päämäärä on se liima, joka on löydyttävä, jotta yhteisetuosuuskunta toimii parhaalla tavalla ja hyödyttää kaikkia.

Hyvin toimivissa usean jäsenryhmän osuuskunnissa on myös huolehdittu siitä, että kaikki eri ryhmät ovat omalla painoarvollaan edustettuina osuuskunnan hallinnossa. Usean jäsenryhmän osuuskunnista on jo pitkällisiä hyviä kokemuksia muun muassa Italiasta, Kanadasta, Japanista ja Brasiliasta. Niitä on muodostettu muun muassa sosiaali- ja terveysalalle edellä mainituissa maissa.

Tytti Klén

Koulutussuunnittelija

Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti

tytti.klen(at)helsinki.fi

Kirjoittaja työskentelee Yrittäjyyskasvatuksella elinvoimaa Etelä-Savoon -hankkeessa, joka saa Etelä-Savon ELY-keskuksen kautta Euroopan sosiaalirahaston osarahoitusta.

22.04.2021 09:54

Yrittäjyyskasvatus on vahvasti esillä esimerkiksi uudessa lukion opetussuunnitelmassa, jossa nostetaan esille, että nuorten tulee voida kehittää yrittäjyysosaamistaan opintojen aikana.

Yrittäjyyskasvatuksen käsitteen moniselitteisyys saattaa tehdä siitä vähän hämmentävää. Yrittäjyyskasvatus on laaja käsite, johon sisältyy paljon muutakin kuin pelkkää yrityksen perustamista. Siihen kuuluu yrittäjämäisten taitojen ja toimintatapojen kehittäminen, henkilökohtaisen kehittymisen tukeminen. Yrittäjyyskasvatuksessa kannustetaan aktiiviseen yhteiskuntaan osallistumiseen ja sitä kautta pyritään vaikuttamaan työllistymiseen joko työntekijänä tai yrittäjänä.

Xamk:n projektipäällikkö Maisa Kantanen nostaa esille, että ”Itse yrittäjyyshän on käsitteenäkin vähän hankala ja laaja, joka ymmärretään monella tavalla.” Suomessa esimerkiksi Opetus- ja kulttuuriministeriö määrittelee, että yrittäjyys on mahdollisuuksien havainnointia ja niihin tarttumista sekä kykyä muuttaa ideat sellaiseksi toiminnaksi, joka tuottaa taloudellista, kulttuurista, sosiaalista tai yhteiskunnallista arvoa.

Yrittäjyyskasvatuksen merkitys opiskelijalle

Yrittäjyyskasvatus näkyy opiskelijalle esimerkiksi erilaisten projektien tekemisenä, joissa on usein mukana koulun ulkopuolisia toimijoita. Yrittäjyyskasvatuksessa onkin korostettu sen tärkeyttä, että opetellaan tuottamaan arvoa toisille ihmisille. ”Opiskelija pääsee esimerkiksi harjoittelemaan pikkuhiljaa riskinottoa ja epävarmuuden sietämistä, kokeilemaan rohkeasti uusia asioita, kehittämään ratkaisuja haasteisiin ja kehittää tiimityöskentelytaitojaan”, summaa Xamk:n TKI-asiantuntija Piritta Parkkari. Näiden kautta opitaan myös omista vahvuuksista ja mielenkiinnon kohteista, mikä on tärkeä yrittäjyyskasvatuksen tavoite.

Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin pedagoginen suunnittelija Pekka Hytinkosken mielestä nuoret ovat aika stressaantuneita opinnoistaan ja työelämästään ja tulevaisuudestaan. ”Itse haluaisin, että optimitapauksessa yrittäjyyskasvatus olisi paikka yrittämiselle ja erehtymisille. Mokailun kautta voitaisiin purkaa paineita ja saada rohkeutta.”

Parhaimmillaan yrittäjyyskasvatus toisi opiskelijoille sellaista itsetuntemusta ja itsensä kanssa kokeilua, josta oppii, mikä toimii ja mikä ei ja mikä kiinnostaa ja mikä ei. Kun oppii, mitä tykkää tehdä, voi saada positiivisia kokemuksia ja intoa tulevaisuuteen ja työelämään.

Yrittäjyyskasvatus osana opettajan työtä

Opettajan kannalta yrittäjyyskasvatuksen toteuttaminen voi tarkoittaa esimerkiksi muutosta pedagogiikassa ja opettajan roolissa. ”Nykyään puhutaan paljon esimerkiksi valmentavasta opettajuudesta ja korostetaan sitä, että opiskelijoilla olisi aktiivinen rooli”, sanoo Parkkari.

”Itse näen tärkeänä yhteistyön sekä koulun ja oppilaitoksen sisällä, mutta myös ympäröivään yhteiskuntaan ja esimerkiksi paikallisiin yrityksiin ja muihin toimijatahoille eri sektoreilla”, korostaa Kantanen. Opettajalla ei tarvitse olla täydellisiä tietoja yrittäjyydestä – ymmärtää hän sen sitten kapeasti liiketoimintayrittäjyytenä tai laajasti yrittäjämäisenä toimintatapana ja asenteena – vaan pikemminkin halukkuutta avautua koulun ulkopuolelle ja hakea sieltä tietoa, taitoa ja yhteistyökumppaneita.

Parkkari neuvoo, että opettajan kannattaa miettiä, miten itse ymmärtää yrittäjyyden: ”Ymmärtääkö sen vahvasti yrityksen perustamisena? Jos oma mielikuva yrittäjyydestä yrittäjistä on melko kapea ja stereotypioihin perustuva, kannustaisin miettimään, voisiko mielikuvaa laajentaa.”

Erilaiset tavat toteuttaa yrittäjyyskasvatusta

Yrittäjyyskasvatustutkimus on tunnistanut ainakin kolme erilaista tapaa toteuttaa yrittäjyyskasvatusta, joita voidaan kuvailla hyvin englannin kielen sanoilla about, for ja through entrepreneurship. About-tyyppinen tekeminen on yrittäjyyttä koskevan teoriatiedon tarjoamista, joka tulee luontevasti käsiteltyä esimerkiksi osana yhteiskuntaopin ainetta. For-tyyppinen yrittäjyyskasvatus puolestaan on yrittäjyyteen valmistavaa sisältöä, joka valmentaa toimimaan yrittäjänä.

Through-tyyppinen opetus puolestaan tarkoittaa sitä, että opitaan yrittäjyydestä tekemisen kautta. Tämän tyyppinen tekeminen voi tarkoittaa esimerkiksi NY-yrityksen, 4H-yrityksen tai osuuskunnan perustamista. Lisäksi se voi tarkoittaa myös vaikka minkä tasoisia projekteja, joissa opiskelijat ottavat aktiivisen roolin ja harjoittelevat arvon tuottamista koulun ulkopuolisille tahoille. Projekteja voidaan tehdä yritysten kanssa, mutta yhteistyökumppanit voivat olla yhtä hyvin vaikka paikallisia vanhainkoteja.

Yrittäjyyskasvatus voi tarkoittaa arkeen mukavaa lisää, mutta sen ei tarvitse olla mikään ylimääräinen, kaiken muun päälle tehtävä juttu. Pikemminkin se voi olla nivottuna arjen toimintaan ja omaan oppiaineeseen tai sitä voidaan myös tehdä yhteistyössä eri oppiaineiden välillä. Yhdessä kannattaa lähteä katsomaan, miten olemassa olevia asioita voitaisiin tehdä eri tavalla. Yrittäjyyskasvatus voi myös näkyä vaikkapa teemaviikkona tai -lukukautena, jolloin kaikissa oppiaineissa tehdään sen teemojen ympärillä asioita.

Haluatko kuulla lisää yrittäjyyskasvatuksesta? Tervetuloa virtuaaliseen Etelä-Savon Yrittäjyyskasvatusfoorumiin keskiviikkona 28.4.2021 kello 12-15! Lisätietoja tapahtumasta täällä ja ilmoittautuminen täällä 28.4.2021 mennessä:

Kuuntele myös Otavian Järkipuinti-podcastista lisää Maisan, Pekan ja Piritan ajatuksia yrittäjyyskasvatuksesta.

Piritta Parkkari (piritta.parkkari(at)xamk.fi), Maisa Kantanen (maisa.kantanen(at)xamk.fk) ja Pekka Hytinkoski (pekka.hytinkoski@helsinki.fi)

Kirjoittajat työskentelevät Yrittäjyyskasvatuksella elinvoimaa Etelä-Savoon -hankkeessa, joka saa Etelä-Savon ELY-keskuksen kautta Euroopan sosiaalirahaston osarahoitusta.

17.11.2020 14:32

Take a breath and self-evaluate

It is easy to get lost in one’s everyday life. I have worked in an entrepreneurship education project for a bit over a year now and witnessed how it is probably even easier to get lost in combining project work with one’s teaching load or other duties.

Sometimes it is good to take a breather and evaluate how we are doing in both our individual work and co-operation activities. Indeed, self-evaluation was the topic our project group’s recent monthly meeting. It can be tricky to get productive, honest conversations going on when faced with the task to evaluate one’s actions – and even more so when all meetings are done online and participants come from different kinds of educational institutions. This is why we decided to try a gamified way of discussing difficult topics remotely.

Gamification of self-evaluation

We had assigned two points of view for the self-evaluation: things that have hindered and helped us from reaching our goals. The conversation flowed like a virtual game of cards, where participants were dealt a hand of cards with words such as sharing, co-operation, experimentation or resources. Everyone “played” the card they felt best matched the point of view and then the cards were talked about.

The words on the hindrances round prompted conversation that was unsurprising, but still important to have: the lack of resources, time, energy and motivated students and the difficulty to cement new experimentation into practice. We played in two groups and both mentioned roughly the same things. I think people would have probably mentioned the same things had they simple been asked to tell about what has been challenging for them.

The second round of choosing cards was more interesting. When choosing things that have helped us reach our goals, there was more variance between our groups. These ranged from a sense of freedom and developing in one’s work, learning from and getting help from project partners, knowing one another, realistic goals, resilience, enthusiasm, creativity and experimentation.

An experiment for us as entrepreneurship educators

The simple act of choosing and discussing playing cards seemed to result in some self-reflection on part of the teachers. More importantly, it helped us have a meaningful conversation in a short amount of time. This kind of dialogue between teachers has been missing when everyone is short on time and all meetings take place through Teams, where the mode of conversation is too easily focused on disseminating information.

Trying out a so-called “serious game” to help with self-evaluation was in itself an experiment for us as entrepreneurship educators. This is exactly what the field of entrepreneurship education needs: experimentation done by us – the educators and developers.

Author: RDI Specialist, DSocSCi Piritta Parkkari (piritta.parkkari(at)xamk.fi)

This post is part of the Global Entrepreneurship Week (#GEW2020), which is organized this year between November 16th and 20th, 2020. The week raises up information about different kinds of entrepreneurship and encourages people to try out entrepreneurship. This year’s themes include #ecosystems, #education, #inclusion and #policy. Global Entrepreneurship Week’s events are organized as part of fully digital digiSYKE working life event.

The author works for the Yrittäjyyskasvatuksella elinvoimaa Etelä-Savoon -project, which receives partial funding from ESR through South-Savo ELY centre.

30.03.2020 12:02

Suomalaisen lukion tieto- ja opetusmäärät ovat merkittävän laajoja. Keskustelua on käyty siitä, onko lukion aikana omaksuttava tietomäärä kasvanut jo liian laajaksi ja ylioppilaskirjoitusten rooli jo liian merkittäväksi. Vaikka lukion kolme tai joidenkin osalta neljä vuotta voivat tuntua pitkiltä, niin lopulta ylioppilaskirjoitukset ovat ohi.

Ennen lakin painamista päähän on jo tapahtunut paljon. Yläkoulussa opiskelijat joutuvat tekemään ensimmäisen päätöksensä tulevien opintojensa suhteen: mennäkö lukioon vai opiskelemaan ammattia? Tämä päätös on tärkeä ja se tulee eteen muutenkin uudessa tilanteessa keskellä murrosiän kuohuja.

Opinto-ohjaus muutoksessa

Me kaikki teemme ratkaisuja omien taustojemme, kokemustemme ja lähipiiriemme odotusten pohjalta niin tietoisesti kuin tiedostamatta. Ratkaisujen tekemisessä nuoria auttavat opinto-ohjaajat, joiden tehtävänä on opinto- ja työuraohjauksen asiantuntijatehtävissä toimiminen eri oppilaitoksissa ja muuntuvissa ohjauksen toimintaympäristöissä.

Opinto-ohjaajan työ on haastavaa, sillä yhteiskuntamme muuttuu jatkuvasti. Opoilla on oltava yhteiskunta- ja monikulttuurisuusosaamisen lisäksi myös valmiuksia sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon edistämiseen. Jos ennen oppilaita valmisteltiin vain ensimmäisiä jatko-opintoja varten, kuuluu opinto-ohjaajien tehtäviin nyt nykyään alustavan ja jatkotuen antaminen myös myöhempää elämänkulkua ja tulevia elämänmuutoksia varten.

Opinto-ohjaajien työtehtäviä laajennetaan ja annettavan ohjauksen merkitys korostuu jatkossa yhä enemmän. Opiskelijoiden omiin toiveisiin ja näkemyksiin pohjautuva ohjaus on opon työn kulmakivi. Opinto-ohjaajan työ on eettistä palvelutyötä, jonka keskiössä on tässä tehtävässä toimivan henkilön arvoperustalle rakentuva eettinen osaaminen.

Opon lukuisat tehtävät

Jo peruskoulujen opinto-ohjaajien tehtäviin kuuluu lukuisia tehtäviä. Näistä ensimmäisenä on Suomen opinto-ohjaajat ry:n mukaan henkilökohtainen ohjaus, jonka tehtävät ovat seuraavat:

• oppilaan kasvun ja kehityksen tukemiseen liittyvä ohjaus
• oppimaan oppimisen, tavoitteellisuuden ja opiskelutaitojen hankkimisen ohjaus
• itsetuntemuksen, päätöksentekotaitojen ja valinnaisaineiden valinnan ohjaus
• yhteishakuun ja muihin hakuihin sekä ammatinvalintaan ja urasuunnitteluun liittyvä ohjaus
• ohjaus erityistilanteissa sekä erityistä tukea tarvitsevien ja maahanmuuttajien ohjaus
• TET-ohjaus, työnhakutaitojen ohjaus ja rohkaiseminen kesätöiden hakuun
• oppilaitoksesta toiseen siirtyvien ohjaus ja jälkiohjaus.

Vaikka tässä oli vasta pieni osa opojen työtehtävistä, kuulostavat jo nämä henkilökohtaiseen ohjaukseen liittyvät opon tehtävät peruskoulussa kuulostavat melkoisen haastavilta ja merkittäviltä, eikö vain?  Opinto-ohjaajien työssä korostuukin sekä opintojen ohjaus että ”inhimillinen” ohjaus.

Kiitos, opot!

Haluan tässä kiittää teitä kaikkia opinto-ohjaajia, jotka työskentelette eri puolilla Suomea tärkeää työtänne tehden. Suomalaiset opettajat ovat huippukoulutettuja – ja niin olette myös te opinto-ohjaajat. Te seisotte opiskelijoiden tukena suurten tietomäärien ja vaikeiden ura- ja opiskelupäätösten keskellä ja näin nostatte esiin myös yksilöissä jo olevien taitojen ja piilossakin olevien potentiaalien mahdollisuuksia. Hyvinvoivat ja elämäänsä valtaosin tyytyväiset yksilöt muodostavat hyvinvoivan yhteiskunnan.

Nuorten vanhemmilla on tärkeä tehtävä kertoa omista opinto- ja työtaustoistaan, mutta te, opot, monimuotoistatte opiskelu- ja ammattimahdollisuuksien tietämyksen tasoa nuorissa. Suomalainen koulujärjestelmä on laadukas tiedollisesti ja taitojen kehittymisen osalta, mutta nuoret (ja myös me aikuiset) tarvitsevat sen lisäksi ohjausta.

Sillä se, mitä me olemme olleet tai olemme nyt, ei määritä sitä, mitä me voimme olla tulevaisuudessa.

Pekka Hytinkoski

Pedagoginen suunnittelija, KM, tohtoriopiskelija

Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti/Co-op Network Studies -yliopistoverkosto

050 3199 309

pekka.hytinkoski@helsinki.fi

Kirjoittaja työskentelee Yrittäjyyskasvatuksella elinvoimaa Etelä-Savoon -hankkeessa, joka saa Etelä-Savon ELY-keskuksen kautta Euroopan sosiaalirahaston osarahoitusta.

18.03.2020 15:38

Yksi viime vuosien kiinnostavista ilmiöistä on ollut nuorten naisten kirjoittaminen ja puhuminen rahasta, säästämisestä ja sijoittamisesta. Jos vielä viime vuosituhannella yleinen mielikuva sijoittajasta oli hieman harmaantunut herrasmies, on uusi talousinnostuneen prototyyppi nykyään yhä useammin nuori nainen.

Yksi edelläkävijöistä on Julia Thurén, joka aluksi bloggasi päätöksestään säästää kymppitonni seuraavaa asunto-ostostaan varten. Nämä bloggaukset poikivat lopulta YLE:lle suositun Kaikki Rahasta -podcast-sarjan ja kirjan Melkein kaikki rahasta (2018). Lisäksi Julia on jatkanut bloggaamistaan omassa Juliaihminen-blogissaan ja lehtijuttujen kirjoittamista säästämisestä, rahasta ja sijoittamisesta niin onnistuneesti, että hänet valittiin vuoden 2019 sijoittajaksi.

Thurén ei ole yksin, vaan myös lukuisat muut kirjoittajat, bloggaajat, podcastaajat ja tubettajat ovat kunnostautuneet juuri säästämiseen liittyvien asioiden pohtimisessa. He ovat nähdäkseni merkittävän usein nuoria naisia, vaikka toki esimerkiksi Osinko-insinööri ja P.Ohatta ovat nuoria miehiä, jotka ajattelevat, kirjoittavat ja puhuvat säästämiseen, talouteen ja sijoittamiseen liittyvistä asioista.

Taloudelliset huolet kirjoittamisen taustalla

Toisinaan bloggaajien lähtökohtana on ollut taloudelliset huolet (esimerkiksi FemmaDonna ja PuudelinBerberi) tai jopa ulosottotilanne (Ulosottovelallisen raharimpuilua). Näitä usein anonyyminä kirjoitettuja blogeja yhdistää se, että ne ovat hyvin rehellisiä, omia vaikeuksia avoimesti läpikäyviä ja myös kommentoijista voimaantumista hakevia. Allekirjoittaneen mielestä kaikki nämä blogit ovat elämänmakuisuudessaan erittäin kiinnostavaa luettavaa ja ne kannattaakin lukea mieluusti lopusta kohti nykyhetkeä.

Osa bloggaajista kirjoittaa omalla nimellään ja osan taloudellinen tilanne on vähintään kohtuullisen hyvä, mutta voi olla, että erityisesti nämä ”vaikeuksista eteenpäin” -tyyliset talous-/säästöblogit saattavat olla useasta kiinnostavampaa luettavaa. Harvalla meistä on sijoitusasuntoa tai muuta sellaista varsinkaan kolmekymppisenä. Sen sijaan useimmilla meistä taitaa olla mahdollisesti karttuneen pienen omaisuuden lisäksi merkittävästi opintolainaa, autolainaa, asuntolainaa, remonttilainaa, luottokorttivelkaa tai jopa erilaisia pikavippejä ja muita korkeakorkoisia lainoja. Näistä syistä olen itse voimakkaasti sitä mieltä, että meidän tulisi saada talouskasvatus osaksi peruskouluopetustamme.

Talous puheenaiheeksi

Luettuani lukuisia erityisesti naisten kirjoittamia talousasioita sivuavia blogeja minulla on sellainen tunne, että juuri tältä suunnalta on nousemassa eräänlainen uusi tai ehkä uusvanha (kuten Martat) ilmiö nuorten naisten suunnalta. Nyt kun kapitalistinen markkinatalous tuntuu rohkaisevan meitä kaikkia kuluttamaan aina vaan enemmän, niin voi olla, että tämä paine osuu vielä voimakkaammin juuri naisiin. Monet lukemistani naiskirjailijoista ja -bloggaajista tuntuvat havahtuneen pohtimaan sitä, miksi heidän on usein kuin ”pakko” ostaa niin paljon meikkejä, vaatteita, lentomatkoja, ja muutenkin käyttää paljon rahaa syömiseen, juhlimiseen, herkutteluun tai harrastuksiin. Juuri nykyajan menoa kyseenalaistava tyyli on herättänyt huomioni esimerkiksi Mimmit sijoittaa -duon toimesta. Tämä tyyli on erittäin hyvin linjassa myös kestävän kehityksen ja ilmastonmuutosta hidastavien toimenpiteiden kanssa.

Osa erityisesti naisia säästämään ja sijoittamaan kannustavista oppaista (kuten Nainen ja rikastumisen taito (2014); Kukkaron kuningatar – kahdeksan askelta taloudelliseen hyvinvointiin (2017); Lapset ja raha (2018)) korostavat, että talousasioista tulee osata puhua parisuhteissa ja perheissä. On herätty siihen, että esimerkiksi avioerotilanteissa voi käydä niin, että kotona vuosia lapsia hoitaneen perheenäidin urakehitys – tai ainakin eläkekertymä – on huomattavasti pienempi kuin tasaisesti töissä käyneellä toisella osapuolella. Huomiota on kiinnitetty yhä enemmän siihen, että perheen menot, kuten lasten terveyskulut, vaateostokset, koulukirjakulut tai harrastusmaksut, jakaantuisivat nykyistä tasaisemmin.

Härkä tai karhu

Valitettavasti tätä kirjoittaessani maaliskuussa 2020 istun kotonani työskennellen etänä koronaviruspandemian vuoksi. Kuten tiedämme, tämä inhimillinen ja terveyttä uhkaava tragedia on jo iskenyt syvän puukon myös talouteemme.  Myös Suomen pörssi on laskenut niin paljon, että monien – valitettavasti myös minun – osakesalkut ovat tippuneet viimeisen kuukauden aikana ainakin 20-30 % eikä loppua tälle laskulle ole toistaiseksi näkyvissä. Tosin monet sijoittamisesta kiinnostuneet ovat jo pitkään ennustaneet, että lähes 10 vuoden osakkeiden nousun (”härkämarkkinat”: härkä puskee alhaalta ylöspäin) jälkeen edessä on jostain globaalista häiriöstä johtuen talouden ja pörssikurssien laskun aika (”karhumarkkinat”: karhu lyö kynsillään ylhäältä alaspäin). Tämä on juuri nyt tapahtunut ja koronavirus oli se ratkaiseva käänne, joka puhkaisi kuplan – härkää seurasi karhu.

Koronaviruksen aiheuttama inhimillinen hätä on valtava tragedia, mutta toisaalta jonain päivänä pandemia myös kukistetaan ja lopulta myös talous aloittaa uuden nousunsa. Veikkaankin, että lähivuosien tai jopa seuraavan vuosikymmenen voitot tehdään juuri nyt, kun lähes kaikki on romahtamaisillaan tai on jo romahtanut. Siksi rahasta ja taloudesta tulee puhua myös nyt, taloudellisen alamäen aikana. Kaikkien ei tarvitse sijoittaa, mutta kaikkien kannattaa suunnitella talouttaan, sen menoja ja tuloja, ja säästää.  Tärkeintä on, että olisimme itse taloudellisen tilanteemme rouvia ja herroja – ei toisinpäin. Härkä tai karhu – puhutaan rahasta!

Esimerkiksi Nuori Yrittäjyys ry tarjoaa oppilaitoksille maksutonta materiaalia talouskasvatukseen, kuten Oma Talous -ohjelma yläkoululle ja Oma talous haltuun -ohjelma toiselle asteelle. 

Pekka Hytinkoski

Pedagoginen suunnittelija, KM, tohtoriopiskelija

Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti/Co-op Network Studies -yliopistoverkosto

050 3199 309

pekka.hytinkoski@helsinki.fi

Kirjoittaja työskentelee Yrittäjyyskasvatuksella elinvoimaa Etelä-Savoon -hankkeessa, joka saa Etelä-Savon ELY-keskuksen kautta Euroopan sosiaalirahaston osarahoitusta.