SÖKÖSuomenlahti

Vahingon aiheuttaja korvaa öljyntorjunta- ja keräystoimenpiteistä aiheutuneet kustannukset. Torjuntakustannukset korvauskelpoisia silloin, kun toimenpiteet ovat tarkoituksenmukaisia, perusteltuja ja kohtuullisia. Miten näiden kriteerien toteutumista arvioidaan ja millä perusteella tietyn toimenpiteen voidaan sanoa olevan tarkoituksenmukainen?

Alusöljyvahingon torjuntakustannuksiksi katsotaan mm. öljyn keräys- ja puhdistustoimenpiteistä merellä ja rannalla, herkkien kohteiden suojaamisesta sekä kerätyn öljyn ja öljyisen jätteen loppukäsittelystä koituvat kustannukset. Nämä kustannukset voidaan hakea ”Likaaja maksaa” -periaatteen mukaisesti takautuvasti vahingon aiheuttajalta, eli käytännössä laivanomistajan vakuutusyhtiöltä, ja tiettyjen ehtojen täyttyessä myös kansainvälisestä öljynvahinkojen korvausrahastosta.

Korvattavat kustannukset tulee olla kohtuullisia ja liittyä oikeasuhtaisiin, tarkoituksenmukaisiin ja perusteltuihin toimenpiteisiin.

Korvausten saaminen kuitenkin edellyttää, että torjuntakustannukset ovat perusteltuja ja tarkoituksenmukaisia vahingon estämiseksi tai sen seurausten minimoimiseksi. Kustannusten tulee olla myös oikeasuhtaisia ja kohtuullisia, ja niiden tulee perustua todellisiin, mitattavissa oleviin kustannuksiin. Lisäksi korvausrahaston öljyntorjuntaoperaation dokumentoinnille, kirjanpidolle ja kustannuslaskennalle asettamat ehdot tulee täyttyä.

Tarkoituksenmukaisia päätöksentekohetkellä

Vahingon aiheuttaja ja/tai tarkoitusta varten perustetut korvausjärjestelmät korvaavat torjunnasta aiheutuneet kustannukset edellyttäen, että ne ovat tarkoituksenmukaisia ja perusteltuja. Se, että torjuntaa johtava viranomainen on päättänyt toteuttaa tietyn toimenpiteen ei automaattisesti tarkoita, että toimenpide olisi tarkoituksenmukainen ja siten korvattavissa. Toimenpiteiden tarkoituksenmukaisuutta arvioidaan sen tiedon valossa, mitä päätöksenteon hetkellä oli käyttävissä. Varmista siis, että tämä tieto on myöhemmin saatavilla.

Se, että pelastusviranomainen on päättänyt toteuttaa tietyn torjuntatoimenpiteen, ei automaattisesti tarkoita, että toimenpide olisi tarkoituksenmukainen.

Korvattavuuden kriteerinä on, että valittujen torjuntatoimenpiteiden ja kaluston tulee olla sellaisia, että niillä on todennäköistä saavuttaa tavoiteltu tulos. Olennaista on siis hahmottaa haluttu lopputulema ja etsiä siihen parhaiten johtavat keinot – ja tehdä se niin, että päätös voidaan myöhemmin osoittaa perustuneen parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon. Päätöksenteossa ja päätösten dokumentoinnissa hyödynnettäviä menetelmiä kuvattiin edellisessä öljyntorjunta-aiheisessa blogissa ”Vaihtoehtoisten öljyntorjuntamenetelmien vertailu”.

Huolehdi kaluston ja osaamisen ajantasaisuudesta

Yksittäisen torjuntatoimen tai kalustovalinnan epäonnistuminen ei sinällään ole syy korvausten epäämiseen, mutta korvauksia ei makseta toimenpiteistä, joiden tehottomuus olisi ollut havaittavissa etukäteen. Toimenpiteen tehokkuus tai tehottomuus arvioidaan kuitenkin jokaisen vahinkotilanteen suhteen. Siksi mitään toimenpidettä ei tule jättää toteuttamatta ainoastaan siitä pelosta, ettei se tule korvatuksi.

Älä jätä toimenpidettä toteuttamatta vain siitä pelosta, ettei se tule myöhemmin korvatuksi. Älä kuitenkaan jätä dokumentoimatta miksi toimenpide tehtiin – se on satavarma hylkäysperuste.

Torjuntaa johtavan viranomaisen tulee kuitenkin arvioida päätöksiään kokonaisedun kannalta sekä kuulla torjuntapäätöksissä myös muita asiantuntijoita. Menettelytapojen, toimintaohjeiden ja kaluston tulee olla seurannut teknistä kehitystä ja toimintaympäristön muutosta.

Perustele torjuntatoimien laajuus

Ollakseen korvattavia torjuntatoimien tulee olla kohtuullisia. Tällä viitataan sekä itse toimenpiteisiin että niistä syntyneisiin kustannuksiin. Korvausten epäämiseen voi siten johtaa toimenpiteiden ylimitoittaminen. Yhtenä esimerkkinä ylimitoittamisesta korvausrahastojen ohjeissa mainitaan rantakeräykseen käytettävän työvoiman kasvattaminen hallitsemattoman suureksi tai puhdistustyön jatkaminen perusteettoman pitkään.

Muinaista öljyvahinkojen torjuntalakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 248/2009) kuitenkin linjataan, ettei valittuja toimenpiteitä voida pitää ylimitoitettuina, jos ne päätöstä tehtäessä ovat perustuneet tilanteesta ja olosuhteista parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon vaikka tiedot jälkikäteen osoittautuisivatkin puutteellisiksi. Tätä voitaneen pitää validina linjauksena edelleen. On kuitenkin varauduttava siihen, että kansainvälisellä korvausrahastolla voi olla mitoitukseen eriävä kanta ja siksi päätösperustelut on aina dokumentoitava.

Eri alueet vaativat eriasteisia toimia

Optimitilanteessa kustannusten kohtuullisuusharkintaa tehdään ympäristöarvojen pohjalta: jos uhattuna on korvaamattomia tai merkittäviä luontoarvoja, tai esimerkiksi kulttuurihistoriallisia kohteita, suuretkin torjuntakustannukset voivat olla hyväksyttäviä.

Käytännössä oikeasuhtaisuuden arvioiminen voi kuitenkin olla vaikeaa. Toimenpiteiden kustannusten tulee olla suhteessa saavutettavaan tai odotettavissa olevaan hyötyyn, mutta panostuksen tarve vaihtelee kohteittain: öljyn poistaminen luonnonsuojelualueelta tai teollisuusalueelta saattavat vaatia eriasteisia toimia. Ylipäätään pieni ja haavoittuva merialueemme tai sisävesistöt voivat vaatia perusteellisempia toimia kuin mitä kansainväliset korvausorganisaatiot ovat muissa vahingoissa kohdanneet.

Tuo erityispiirteet esiin

Öljyvahingossa pelastustoimintaa johtava viranomainen on ympäristöasiantuntijoiden tukemana vahva oman toimintaympäristönsä erityisasiantuntija. Korvausrahastolla ei välttämättä ole samaa asiantuntemusta paikallisista olosuhteista tai ymmärrystä vesialueen tilasta ja sen edellyttämistä toimista. Korvaushakemuksessa – ja torjuntatyön aikaisessa yhteistyössä rahaston ja vakuuttajan edustajien kanssa – on siksi tuotava selkeästi esille Suomen olosuhteissa käyttökelpoisimmat tekniikat ja puhtaustasovaatimukset. Korvauksen hakijalla on myös aina mahdollisuus kiistää rahaston päätelmät ja perustella tekemänsä toimenpiteet.

Pidä pää kylmänä

Tarkoituksenmukaisuuskriteereiden tarkoituksena on estää vain näön vuoksi tai PR-syistä tehtävät torjuntatyöt. Muualla sattuneissa öljyvahingoissa on ollut nähtävissä, miten viranomaiset kohtaavat painostusta median, yleisen mielipiteen tai poliitikkojen taholta kyseiseen tilanteeseen soveltumattomien tai tehottomaksi arvioitujen torjuntamenetelmien käyttöönottoon – paine tehdä äkkiä ”edes jotain” voi muodostua suureksi. Myös hallituksen esityksessä (HE 248/2009) tunnistettiin, että eri toimintavaihtoehtojen punnitseminen saattaa käydä vaikeaksi vahingon tiedotusvälineissä saaman julkisuuden tai vahingosta kärsimään joutuneiden kannanottojen vuoksi. Paineeseen vetoaminen ei kuitenkaan auta korvattavuuden arvioinnissa.

Hyödynnä asiantuntijoita

Etenkin jos ennakoitavissa on vastakkaisia intressejä tai priorisointia edellyttäviä ratkaisuja, on asiantuntijoiden hyödyntäminen erittäin järkevää – välttämätöntäkin. Toisinaan konsensuksen tavoittelu saattaa edellyttää myös asianosaisten, esimerkiksi vahinkoalueelle sijoittuvien tuotantolaitosten ja muiden elinkeinonharjoittajien, kuulemista, mutta akuutissa vaiheessa tälle ei useinkaan jää aikaa. Siksi, mikäli mahdollista, alueen toimijoiden näkemyksiä olisi hyvä kerätä jo torjuntasuunnitelman laadinnan ja sen päivittämisen yhteydessä. Varustamoon ja tämän vakuuttajaan tulee kuitenkin ottaa yhteyttä niin aikaisessa vaiheessa kuin vain mahdollista – hyöty on molemminpuolinen.

Torjuntaa johtavan viranomaisen tulee arvioida päätöksiään kokonaisedun kannalta sekä kuulla torjuntapäätöksissä myös muita asiantuntijoita.

Korvausrahasto ja vastuuvakuuttaja saattavat lähettää vahinkoalueelle tarkkailijoiksi omia asiantuntijoitaan, joiden tehtävänä on varmistaa toimenpiteiden ja kustannusten oikeasuhtaisuus ja tarkoituksenmukaisuus sekä laatia oma kustannusarvionsa. Rahaston on helpompi ymmärtää toimenpiteiden perusteltavuutta, jos he ovat saaneet olla paikan päällä alusta asti. Samalla asiantuntijoista on apua myös korvaushakemuksen laadinnassa.

Rahasto tukeutuu lisäksi ITOPF-järjestön (International Tanker Owners Pollution Federation Ltd) asiantuntijoihin ja heidän näkemykseensä korvauskelpoisuudesta. Päätöksen hakemuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä tekevät kuitenkin korvausrahasto ja vastuuvakuuttaja.

Torjuntatoimenpiteiden tarkoituksenmukaisuuden ja korvattavuuden arvioinnista löytyy kooste diplomityöstä Kustannuslaskenta alusöljyvahingon torjunnassa – Toimintolaskennan soveltaminen pelastustoimen öljyntorjuntakustannusten kokoamiseksi korvaushakemukseen sekä SÖKÖSuomenlahti-manuaalin vihkosta 6.

Kirjoittaja Justiina Halonen toimii tutkimuspäällikkönä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa

xamk.fi/oljyntorjunta

Eri öljyntorjuntamenetelmillä on omat optimaaliset käyttöympäristönsä ja -olosuhteensa. Miten vertailla eri menetelmien käyttökelpoisuutta? Miten varmistua siitä, että menetelmävalintaan vaikuttavat tekijät tulevat riittävästi huomioiduiksi ja päätös on perusteltavissa vielä jälkikäteenkin? Yhtenä päätöksenteon apuvälineenä voidaan käyttää SIMA-vertailuanalyysia.

Öljyvahingon torjunnassa hyödynnetään usein yhtä tai useampaa torjuntamenetelmää. Se, mikä menetelmä milloinkin on soveltuvin, riippuu öljyvahingon luonteesta – vuotaneesta öljystä ja sen määrästä, vahingon sijainnista, olosuhteista ja käytettävissä olevista resursseista sekä siitä, mitä menetelmällä pyritään saamaan aikaan.

Kokonaishyödyn arviointi

Torjuntamenetelmä tähtää vahingon haittavaikutusten pienentämiseen. Haittavaikutukset voivat kohdistua turvallisuuteen ja terveyteen, ympäristöön ja luontoarvoihin sekä taloudellisesti, sosiaalisesti tai kulttuurisesti arvokkaisiin kohteisiin.

Haittavaikutusten vähentämisessä joudutaan usein punnitsemaan kokonaishyötyä ja torjuntamenetelmän tai menetelmäkombinaation todellista tehoavuutta sekä torjunnasta itsestään aiheutuvia vaikutuksia.

Toteutuskelpoisin torjuntamenetelmä ei välttämättä ole tehokkain eikä tehokkain kokonaisuuden kannalta hyödyllisin

Jollain erityisen herkällä alueella torjuntatoimista saattaa olla enemmän haittaa kuin öljystä. Jokin torjuntakeino saattaa taas olla vaivattomin toteuttaa, muttei välttämättä tuotakaan hyötyä juuri sille eniten suojaamista edellyttäneelle kohteelle. Toinen menetelmä vaikuttaa tehokkaalta yhden kohteen kannalta mutta siirtääkin vain haitan toisaalle. Saattaa olla niinkin, että menetelmä todetaan työturvallisuuden näkökulmasta liian riskialttiiksi toteuttaa kyseisissä olosuhteissa.

Miten siis vertailla eri menetelmiä keskenään ja punnita niiden käyttökelpoisuutta? Miten varmistua siitä, että torjuntapäätökseen vaikuttavat tekijät on riittävästi huomioitu ja päätös on perusteltavissa vielä jälkikäteenkin?

Avuksi analyysityökalut

Tilanteissa, joissa huomioitavia tekijöitä ja vaihtoehtoisia torjuntamenetelmiä on useita, kannattaa hyödyntää strukturoitua vertailumenetelmää. Jos taas menetelmävaihtoehtoja ei ole kuin muutama, saattaa päänuppi, peke tai paperinkulma riittää tilanteen hahmottamiseen. Tärkeää on silloinkin, että päätökseen johtaneet huomiot kirjataan ylös.

Systemaattinen vertailumenetelmä soveltuu erityisesti laajoihin öljyvahinkoihin. Pienissä öljyvahingoissa tai vahingoissa, joissa on mahdollista käyttää vain yhtä tai kahta torjuntakeinoa, menetelmä ei välttämättä tuo lisäarvoa.

Perinteisesti öljyntorjunnassa on hyödynnetty ympäristövaikutusten nettohyötyanalyysia, ns. NEBA-analyysia (Net Environmental Benefit Analysis). SIMA-analyysi (Spill Impact Mitigation Assessment) otettiin öljyntorjuntakentässä käyttöön kymmenisen vuotta sitten. Analyysityökalut eivät korvaa vaan täydentävät toisiaan. Voisi sanoa niinkin, että SIMA on pelastusviranomaisia tukeva metodi ja NEBA taas torjuntaan osallistuvien ympäristöviranomaisten työkalu.

SIMA-vertailuanalyysi

SIMA on tarkoitettu öljyntorjuntamenetelmien järjestelmälliseen vertailuun. Sen avulla voidaan löytää kyseisessä vahinkotilanteessa käyttökelpoisin tai -kelpoisimmat torjuntamenetelmät useamman vaihtoehdon joukosta. Tavoitteena on, että vaihtoehtoja tarkastellaan objektiivisesti eikä mitään menetelmää suljeta pois pelkän ennakko-oletuksen pohjalta. Näin myös hylkäysperusteet tulevat dokumentoiduiksi.

Vertailuanalyysissä taulukoidaan suojatavat kohteet ja vaihtoehtoiset torjuntamenetelmät

Analyysissa hyödynnetään vertailumatriisia, johon ensin listataan kohteet, joita vahinko uhkaa ja joita tulee suojata. Sen jälkeen listataan potentiaaliset torjuntamenetelmät.

Menetelmät pisteytetään sen mukaan, miten ne vähentävät listattuihin kohteisiin kohdistuvia haittavaikutuksia. Vertailutasoksi otetaan tilanne, jossa mitään toimenpiteitä ei tehdä ja mahdolliset haitalliset seurannaisvaikutukset huomioidaan negatiivisilla arvoilla. Lopputuloksena jokaiselle menetelmävaihtoehdolle saadaan sen suhteellista hyötyä kuvaava pistemäärä ja näin menetelmät voidaan asettaa keskenään paremmuusjärjestykseen.

Pisteyttämiseen löytyy ohjeet SÖKÖSuomenlahti-manuaalista tai ohjeesta Guidelines on implementing spill impact mitigation assessment (SIMA).

Laajassa, vakavassa tai useita asianosaisia koskettavassa vahingossa vertailuanalyysin tekoon kannattaa osallistaa muita asiantuntijoita. Analyysi soveltuu siten esimerkiksi pelastuslain 35. §:n mukaisen johtoryhmän työvälineeksi.

Menetelmävertailun hyödyt

SIMA-analyysin hyödyt perustuvat siihen, että se tekee päätöksenteosta systemaattista ja läpinäkyvämpää. Menetelmä mahdollistaa myös asiantuntija-arvioiden huomioinnin ja lisää dialogia toimijoiden kesken. Päätöksenteosta jää lisäksi dokumentaatiota, jolla on arvoa myöhemmässä vaiheessa, erityisesti korvauskäsittelyissä.

SIMA tarjoaa välineen menetelmävalintaan johtaneiden päätelmien dokumentointiin ja niiden viestimiseen muille osallisille.

Kirjoittaja Justiina Halonen toimii tutkimuspäällikkönä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa

Veteen vuotaneen öljyn leviämisen ja kulkeutumisen ennakointi on tarpeen torjuntataktiikan ja sen toteuttamispaikan valitsemiseksi. Miten öljyn liikkeitä voidaan arvioida, jos käytettävissä ei ole sitä mallintavaa ohjelmistoa?

Öljyn leviämismekaniikkaan vaikuttavat muun muassa veteen vuotaneen öljyn laatu, pintajännitysfysiikka ja alueella vallitsevat olosuhteet. Erityisesti kevyet öljylaadut, kuten dieselit ja kevyet polttoöljyt, leviävät nopeasti ohueksi kalvoksi veden pinnalle. Kun öljy ohenee hyvin ohueksi kalvoksi (kalvo on sateenkaaren värinen tai hailakan harmaa) lautan leviäminen pintajännitysfysiikan perusteella hidastuu ja lopulta pysähtyy. Tämän jälkeen öljy voi kuitenkin kulkeutua edelleen tuulten ja virtausten vaikutuksesta.

Öljylautta leviää ja kulkeutuu

Veteen vuotanut öljy laajenee öljylautaksi ja samalla sen kerrospaksuus ohenee. Aivan vuodon alussa tähän leviämiseen vaikuttavat öljyn viskositeetti ja pintajännitys. Lautta myös kulkeutuu, eli ajelehtii ja hajaantuu, tuulten ja virtausten seurauksena. Öljyn kulkeutumissuunnan ja -nopeuden arvioinnin tarkkuutta voi heikentää se, ettei saatavilla ole tarkkaa tietoa vahinkopaikan virtauksista. Tässä on hyvä hyödyntää sekä paikallistuntemusta että Ilmatieteenlaitoksen asiantuntijuutta. Ilmatieteenlaitokselta on lisäksi mahdollista saada, ainakin merialueilta, öljyn kulkeutumisennuste kuvina sähköpostiin, jos ympäristövahinkojen tilannekuvajärjestelmän ennuste ei ole käytettävissä.

Pintavirtausten ja tuulen vaikutus

Muodostuneen öljylautan liikkeisiin vaikuttavat tuulet ja alueella vallitsevat veden pintavirtaukset. Koska vesi on ilmaa tiheämpää, pintavirtauksilla on tuulta suurempi vaikutus öljyn liikkumiseen ja leviämiseen. Huomionarvoista kuitenkin on, että meidän merialueillamme virtaukset ovat yleensä suhteellisen heikkoja muutamia kapeikkoja lukuun ottamatta, jolloin tuuli nousee useimmiten hallitsevaksi.

Minne virtaus vie?

Järvialueilla päävirtaus on pääpiirteissään ennustettavissa kohti purkupisteitä (jotka löytyvät kartta-aineistoina esimerkiksi ympäristövahinkojen tilannekuvajärjestelmästä). Laajemmilla vesialueilla, missä virtaus on hitaampaa, vallitsevan säätilan ja erityisesti tuulten vaikutus pintavirtauksiin on merkittävä.

Avoimilla merialueilla pintavirtaukset ovat pitkien pyyhkäisymatkojen ja esteettömän virtauskentän ansiosta yleisellä tasolla ennustettavissa ja myös tuulen vaikutus öljylautan liikkeisiin suhteellisen hyvin ennakoitavissa. Sitä vastoin saaristossa tai järvillä on tavallista, että sekä alueellinen virtauskenttä että paikalliset tuuliolosuhteet vaihtelevat merkittävästi pohjan- ja pinnanmuotojen mukaan.

Suuremmilla selillä öljyn kulkeutuminen on ennustettavampaa

Saaristoisilla alueilla veden pintaa pyyhkivä tuuli heikkenee tai on hyvin turbulenttista. Toisaalta saarten muotojen ansiosta tuuli voi myös kanavoitua voimakkaammaksi salmissa, saarten välissä tai niemenkärjissä, ja sen suunta voi vaihdella pinnanmuodoista riippuen. Vastaavasti virtauskenttä on ennustettavissa luotettavasti ainoastaan voimakkaasti virtaavissa salmissa. Pohjanmuodot voivat tehostaa pintavirtausta esimerkiksi matalikkojen kohdalla. Erityisesti Saimaan syväväylällä alusöljyvahingon riski on todennäköisin juuri kapeikoissa ja voimakkaasti virtaavissa salmissa, jolloin öljyvuodon vaikutusalue laajenisi nopeasti.

Miten ennakoida öljyn liikkeitä?

Luotettavin tapa arvioida öljylautan kulkua on seurata sen etenemistä reaaliajassa. Jos lauttaan ei saada näköyhteyttä pimeyden tai muun näkyvyysrajoitteen vuoksi, on lautta kuitenkin havaittavissa lentotiedustelulla, jossa hyödynnettävien sensoreiden havainnointikykyä ei näkyvyys rajoita. Käytettävissä on myös paikantimella varustettuja öljylauttaan laskettavia ajelehtimispoijuja ja -kiekkoja. Merialueilla on hyödynnettävissä myös mallinnusohjelmia, kuten SeaTrackWeb.

Jos näistä mikään ei ole saatavilla, voidaan öljylautan leviämistä ja kulkeutumista arvioida myös tätä tarkoitusta varten laadittujen leviämistaulukoiden ja simppelin vektorilaskennan avulla.

Taulukoiden tarkoitus ei ole korvata lentotiedustelun käyttöä tai muuta havainnointia.

Taulukoiden leviämistä kuvaavat tiedot perustuvat Fayn leviämismalliin. Kulkeutumisen ennakoinnissa taas hyödynnetään kokemusperäistä tietoa. Merialueelle kehitetyn nyrkkisäännön mukaan öljy liikkuu samalla nopeudella (100 %) kuin pintaveden virtaus. Lisäksi tuuli liikuttaa öljylauttaa noin 3–3,5 % nopeudella tuulen nopeudesta. Lautan todellinen kulkusuunta ja nopeus ovat näiden kahden vaikuttavan voiman resultantti. Jos virtaus ja tuuli ovat samaan suuntaan, ne vahvistavat toisiaan.

Avuksi öljyn leviämistaulukot

Leviämistaulukoita voidaan käyttää öljyvahingon jälkeisten 1–3 tunnin aikana öljylautan liikkeiden ennakointiin tilanteissa, joissa tiedustelutietoa tai mallinnettua kulkeutumisennustetta ei ole. Leviämismallit on laskettu vettä kevyemmille, juokseville öljylaaduille, kuten kevyille polttoöljyille tai dieseleille.

Taulukoiden käyttö on ratkaisevaa silloin, kun öljylautan etenemistä ei voida muutoin arvioida.

Leviämistaulukot on luotu erikseen jatkuvan vuodon ja kertavuodon tilanteisiin sekä viiteen lämpötilaolosuhteeseen. Taulukoiden (kuva 1) vasemmassa sarakkeessa on aika vuodon alusta ja tämän vieressä öljylautan laskennallinen koko perustuen pintajännityksestä johtuvaan leviämiseen. Öljylautan koko on ilmoitettu lautan piirinä sekä säteenä, jonka voi piirtää kartalle kynää ja harppia käyttäen asettamalla vahinkopaikka keskipisteeksi. Piiri taas antaa osviittaa tarvittavasta puomipituudesta.

Taulukossa on laskennallisen paksuuden vieressä ilmaistu myös öljylautan väritys helpottamaan lautan kerrospaksuuden arviointia. Kertavuodon tai jatkuvan vuodon taulukoiden eroavuudet johtuvat öljylautan paksuudesta, sillä jatkuvan vuodon lautta jatkaa pintajännitysleviämistään kerrospaksuuden pysyessä siihen riittävän suurena.

Taulukon antaman leviämistiedon lisäksi tulee huomioida olosuhteiden mukainen öljyn kulkeutuminen laskemalla lautan keskipisteen siirtymä vektorilaskennalla. Laskeminen on kuvattu esimerkkikuvien avulla SÖKÖSuomenlahti-manuaalin vihkossa 20 sen yhdessä harjoituskortissa. Harjoituskortti (H1) löytyy vihkon loppupuolelta ja se sisältää ohjeistuksen harjoituksen vetäjälle.

Mihin taulukoita ei voida käyttää

Leviämistaulukoita voidaan hyödyntää vain välittömästi vahingon jälkeisinä tunteina. Tämän jälkeen öljyn leviämiseen vaikuttaa jo niin moni asia, etteivät taulukoiden antamat arvot ole enää relevantteja.

Pidempikestoiseen öljyn leviämisen ennakointiin taulukot eivät sovellu, eikä niitä sellaiseen ole tarkoitettukaan.

Taulukot eivät myöskään huomioi lautan hajoamista eikä säistymisestä johtuvaa öljyn ominaisuuksien muuntumista. Lisäksi taulukoiden käyttäjän on huomioitava, että öljykalvon ohetessa hyvin ohueksi lautan leviäminen veden pinnalle hidastuu ja lopulta liki pysähtyy, minkä jälkeen lautta leviää pääasiassa vain tuulten, virtausten ja muiden ympäristöolosuhteiden vaikutuksesta.

Taulukot tuovat siis tukea alkuvaiheen tilannekuvan muodostamiseen ja torjuntatoimien kohdistamiseen muun tiedustelutiedon puuttuessa, mutta erityisesti niitä kannattaa hyödyntää ennakkosuunnittelussa ja riskiperustaisessa varautumisessa.

LATAA OHJEET TALTEEN

Lue lisää öljylautan leviämisen ja kulkeutumisen ennakoinnista raportista Öljyn leviämisen estimointi arviointitaulukoiden avulla osana operatiivista öljyntorjuntatyötä Saimaalla sekä SÖKÖSuomenlahti-manuaalin vihkosta 1 ja vihkon 20 Harjoituskortista H1.

Kirjoittajat Elias Altarriba & Justiina Halonen

Altarriba toimii TKI-asiantuntijana ja Halonen tutkimuspäällikkönä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa

Harjoitus on keino päästä lähimmäs todellista tilannetta. Siksi se on hyvä tilaisuus testata suunnitelmia, ennakko-oletuksia ja torjuntaosaamista. Huomioimalla muutaman seikan pidät myös muiden osallistujien motivaatiota yllä.

Yleensä öljyntorjuntaharjoituksen tarkoitus on joko testata torjuntavalmiutta tai vahvistaa ja ylläpitää torjuntaosaamista. Harjoitustavoitteet asetetaan tämän valitun tarkoituksen pohjalta. Harjoitustavoitteet taas määrittävät harjoituksen sisällön, ei toisinpäin.

Harjoitusohjelman tavoite on testata torjuntasuunnitelman eri osa-alueita. Harjoituksissa havaitut kehittämiskohteet viedään osaksi torjuntasuunnitelmaa ja testataan taas vuorollaan seuraavissa harjoituksissa, jolloin pidemmällä tähtäimellä luodaan käyttökelpoisiksi todettuja toimintamalleja.

Ei mitään hämyjä

Harjoituksen osallistujien tulee tietää, mitä heiltä harjoituksessa odotetaan ja mitä he voivat osallistumalla oppia. Harjoituksen onnistumista arvioitaessa suoritusta verrataan tavoitteisiin. Tavoitteet toimivat siis samalla arviointikriteereinä. Tavoitteiden toteutumisen arviointia helpottaa, jos ne on mahdollista ilmaista numeerisina, esimerkiksi aika- tai resurssimääräisinä tavoitteina.

Sanalliset kuvauksetkin ovat hyviä. Tavoitteena voi esimerkiksi olla ”omaksua kyky arvioida vahingon laajuus” ja ”kyky seurata vahinkoaineen kulkeutumista ja leviämistä”. Suuret kokonaisuudet, kuten ”puomitus” voi olla helpompi hahmottaa, ja myös arvioida tavoitteen saavuttamista, jos päätavoitteen jakaa alatavoitteisiin (käyttökohteeseen soveltuvan puomin valinta, tarvittavan puomimäärän arviointi, vahinkopaikalle siirto, selvitys, ankkurointi tms.). Kaksi tai kolme päätavoitetta harjoitusta kohti on hyvä, maksimina voidaan pitää viittä. Jaa harjoitustavoitteet osallistujille. Koko harjoitussuunnitelmaa kaikkine syötteineen ei kuitenkaan tarvitse, tai tavoitteesta riippuen edes tule, jakaa.

Harjoituksen onnistumista voidaan arvioida vain, jos sille on asetettu selvät, kaikkien ymmärtämät tavoitteet.

Anna mahdollisuus oppia

Virheet ovat erinomaisia oppimiskokemuksia. Siis ihan oikeasti. Ne yleensä paljastavat piileviä ja tiedostamattomia puutteita suunnittelussa, ohjeistuksessa tai viestinnässä. Koska kokemusta todellisista vakavista vahingoista ei juuri kenelläkään ole, olisi oikeastaan kummallista, jos virheitä ei sattuisi. Jos kaikki sujuu kuin lokin liito, herää kysymys, onko harjoitus riittävän realistinen vai juoksutetaanko toiminnot vain näytösmäisesti läpi?

Kannusta virheiden esiin nostamiseen – harjoituksen tavoite on kehittyminen, ei mahdollisimman hyvän vaikutelman luominen. On organisaation kypsyyden ja vahvuuden merkki, ettei se pelkää tehdä virheitä myöskään muiden silmien edessä tai koe tarvetta piilottaa niitä. Osallistujille on kuitenkin paljon mielekkäämpää, että uusia asioita harjoitellaan ensin omalla porukalla. Harjoituta uusia menetelmiä tai kalustoa ensin omina kokonaisuuksinaan ennen laajempaa harjoitusta.

Harjoituksen tavoite on kehittyminen, ei vaikutuksen tekeminen.

Tunnista mitä tiedät, ja erityisesti, mitä et tiedä. Öljyntorjuntaa ei useinkaan ole mahdollista harjoitella oikeilla vahinkoaineilla tai täydessä mittakaavassa koko operaation eri elementtejä yhteensovittaen. Yksittäisten osa-alueiden harjoittelu toisistaan erillisinä on usein kustannussyistä perusteltua, mutta voi jättää pimentoon sellaista, mikä todellisen vahinkohetken aikana osoittautuu ketjun heikoksi lenkiksi.

Älä huijaa tai oikaise

Harjoitukset rakennetaan usein vahinkoskenaarion pohjalle. Se onkin yleensä toimiva ratkaisu, etenkin jos skenaario on realistinen. Käytä siis aina kun mahdollista todenmukaista tietoa, kuten todennäköisiä vuotomääriä ja aineominaisuuksia, reaaliaikaisia säätietoja sekä todenmukaisia resursseja, kaluston käyttökuntoisuutta ja lähtövalmiutta. Houkutus oikaista, tai vaikka taikoa jostain lisää suorituskykyä, saattaa nousta suureksi, mutta kaikki torjuntarajoitteethan ovat joka tapauksessa edessä todellisessa vahinkotilanteessa, joten kohtaa ne silmästä silmään.

Harjoituksissa aikaa pelataan usein nopeutettuna. Se voi toisinaan johtaa siihen, että osa torjuntavaiheista sivuutetaan kevyesti tai että yhteinen pohdinta jää tekemättä. Käytä nopeita siirtymiä tai aikahyppyjä tarkoituksenmukaisesti, älä ratkaistaksesi jonkin kysymyksen tai haasteellisen vaiheen. Älä myöskään oikaise torjuntapäätöksiin liittyvissä seikoissa ja niiden kommunikoinnissa, sillä silloin osalla osallistujista on riski tippua kärryiltä.

Karttaharjoitus on osoittautunut mainioksi välineeksi erityisesti pelastustoiminnan johtamisen ja torjuntaoperaation kokonaishallinnan harjoittelussa. Realismin säilyttämiseksi karttaharjoituksessakin on tarpeen käyttää hyväksi kalustoharjoitusten kautta kerättyä tietoa esimerkiksi mobilisointiajoista, vaikka niitä ei orjallisesti noudatettaisikaan.

Osallista oikeat ihmiset

Aseta harjoitusrooleihin henkilöt, jotka toimisivat tehtävässä myös todellisessa vahinkotilanteessa. Näin harjoituksen hyödyt kohdentuvat oikein ja osallistujalla on riittävä osaaminen suoriutua tehtävästä. Sitoutuneessa organisaatiossa myöskään ylin johto ei luista harjoituksesta muihin kiireisiin vedoten, tai vältä osallistumista kasvojen menetyksen pelosta mahdollisten virheiden vuoksi. Kiire, toisin kuin mokaamisen vaara, saattaa olla todellista eli pidä huoli, ettei homma mene heidän osaltaan turhaksi patsasteluksi vaan että heidän osallistumisestaan on hyötyä sekä harjoitukselle että heille itselleen. Sama koskee tietysti kaikkia osallistujia, myös kutsuttuja asiantuntijoita.

Asiantuntijoiden ja yhteistoimintaviranomaisten osallistamisesta on suuri hyöty. On eroa jo sillä, vastaako yhteydenottoihin ”oikea” henkilö reagoiden juuri kyseisen organisaation toimintamallien mukaisesti vaiko oma työkaveri. Puhumattakaan siitä osaamisesta, joita heidän kauttaan välittyy.

Laajan osallistujajoukon osallistuminen on etätyövälineiden avulla melko vaivatonta. Pidä kuitenkin huoli, ettei välineiden, kuten videoneuvottelujärjestelmän tekninen käyttö, varasta huomiota tai syö kohtuuttomasti ajankäyttöä. Testaa järjestelmät ja yhteydet etukäteen. Älä myöskään unohda osallistujia oman onnensa nojaan linjojen päähän.

Harjoittelu kannattaa aina, jos et mokaa seurantaa

Harjoituksista syntyy aina uutta osaamista, tietoa ja taitoa. Toinen asia on, otetaanko niistä oikeasti opiksi. Ei siis ole olemassa sellaista kuin huono harjoitus, ainoastaan huonoa opittujen asioiden vientiä käytäntöön ja niiden jatkoseurantaa. Ei ole mitään pointtia harjoitella, jos huomiot eivät johda muutoksiin ja samat ongelmat toistuvat seuraavissa harjoituksissa. Tämä on varma tapa saada myös osallistujilta saatavan palautteen määrä ja laatu vähenemään harjoitus harjoitukselta.

Harjoituspalautteen hyödyntämättä jättäminen on tehokkain tapa osallistujien motivaation heikentämiseen.

Harjoituksesta kertyneet opit kehittävät torjuntavalmiutta ja auttavat vähentämään niitä haasteita, joita todellinen vahinkotilanne tuo eteen. Jokainen harjoitus voi vähentää tiedollisia ja taidollisia aukkoja, joita väistämättä torjuntatilanteisiin vielä liittyy. Harjoittelemalla voidaan vahvistaa tai kumota torjuntaan liittyviä olettamuksia. Öljyntorjuntavalmiuden todellinen testaus tapahtuu vasta aidossa vahinkotilanteessa. Hyvä, systemaattinen ja monipuolinen harjoitusohjelma voi kuitenkin valmentaa asteittain vastaamaan kaikkiin öljyntorjunnan tavoitetason mukaisiin tilanteisiin.

Lue lisää öljyvahingon harjoitustoiminnan suunnittelusta SÖKÖSuomenlahti -manuaalin vihkosta 20.
Lisätietoa myös Ipiecan Oil spill exercises -oppaasta ja sitä referoivasta kirjoituksesta James & Barber (2022) Our top tips for what makes a great exercise.

Kirjoittaja Justiina Halonen toimii tutkimuspäällikkönä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa