Motiivi

“Tämän valmennuksen avulla sai uutta uskoa omaa tulevaisuuttaan ajatellen.” Näin kirjoitti nuori, joka osallistui lokakuussa Motiivi-hankkeen Tuunaa tulevaisuutesi -valmennuspilottiin Kouvolassa. Voiko parempaa palautetta toivoa? Valmennuksessa nuoret pohtivat meidän ohjaajien tukemana kysymyksiä kuka olen, mitä osaan ja mihin pystyn.

Pyysimme kymmenpäiväisen pilotin käyneiltä nuorilta palautetta, mikä valmennuksessa oli parasta ja miksi. Kolmen päivän työkokeilu mainittiin monessa lapussa: ”Avaa ovia ja antaa mielikuvia.” Myönteisiä mainintoja saivat myös uratarinoitaan kertoneet yrittäjät ja työllisyydenedistäjävirkamiehet, Marttojen vetämä välipalapäivä ja naprapaattiopiskelijoiden tekemät kuntotestit.

”Kannustava ilmapiiri.” ”Parasta oli kivat, mukavat ja ymmärtävät ohjaajat.” Nämä eivät ole maksettuja mainoksia, vaan nuorten positiivisia palautteita. Mukava henki vallitsi sekä nuorten että ohjaajien yhteistyössä. Organisaatiorajat ylittävä toiminta palkitsi ja kehitti siis meitä kaikkia.

Kysyimme tietenkin myös, rehellisyyden nimissä, mikä ei toiminut ja mitä kehitettävää olisi. Työkokeilun olisi toivottu olevan pidempi kuin kolmipäiväinen, ja työpaikan hankkimista voisi miettiä jo valmennukseen haun vaiheessa: ” Lyhyellä varoitusajalla hankala päästä moniin paikkoihin.”

”Kokonaisuudessaan ehkä hiukan sekava kokonaisuus aiheiden suhteen.” ”Päivät ei olleet todellakaan tylsiä, vaan sopivan vaihtelevia.” Olemme yksilöitä, eli toisen hyvä on toisen tylsyys. Nuorten kommenttien pohjalta on hyvä lähteä kehittämään toista valmennusjaksoa, esim. tiivistämään teoriaosuutta ja laajentamaan työelämään tutustumisjaksoa. Tarkoitus on muokata ohjelmasta näppärä, pysyvä työväline Ohjaamoille.

Jokainen valmennettu sai aherruksestaan todistuksen, josta ilmenevät sisällöt ja opiskeltu tuntimäärä. Paperista lienee hyötyä ainakin urapolun alussa kehittämisvälineenä. Hankkeessamme on suunnitteilla ammattiopiston verkkokurssi näistä aiheista, eli tämäntyyppistä valmennusta yritetään saada hyväksiluettavien opintojen joukkoon.

Itsearviointi on tärkeä osa kaikkea inhimillistä toimintaa. Siihen ohjattiin valmennuspilotissamme sekä suullisesti että sähköisesti. ”Hyvä fiilis ja oli kiva, että itsearviointi tehtiin alussa sekä lopussa. Koska huomasi omien vastauksien osittain muuttuneen. Tämä itsearviointi sai silmiä avautumaan omaa itseään kohtaan, että minä riitän. Mutta pystyn ”parantamaan” elämääni.”

 Pyysimme nuoria arvioimaan valmennusta asteikolla 5 – 10, ja arviot pyörivät seiskasta kymppiplussaan. Keskiarvo läheni ysiä, eli kiitettävää koputeltiin. Tämä velvoittaa ja rohkaisee jatkamaan!

Arja Hämäläinen, TKI-asiantuntija

Tähän kysymykseen lähdin etsimään vastauksia ammatillisen koulutuksen opettajana opinnäytetyössäni. Vastausta kysymykseen etsin tutkimalla ammatillisen koulutuksen keskeyttämisen syitä ja ohjauksen tarpeita laadullisen haastattelututkimuksen menetelmin. Haastattelin ammatillisen koulutuksen keskeyttäneitä nuoria, jotka luokittelivat itse itsensä syrjäytyneiksi.

Opettajan perimmäinen tehtävä; ohjaus vai opetus?

Nuorten toisen asteen ammatillisen koulutuksen keskeyttäneiden prosentuaalinen määrä tuoreimpana tilastointivuonna 2015 oli 7,6 prosenttia, mikä lukumääräisesti tarkoittaa noin 9400: aa nuorta ihmistä. Näistä tutkintoon johtavan koulutuksen keskeytti kokonaan noin 8400 opiskelijaa. Vain pieni osa siis vaihtoi koulutussektoria ja jatkoi opintojaan toisella alalla. Suurin osa keskeytti ja keskeyttää edelleen ammatillisen koulutuksen ns. negatiivisesti eli vailla tietoa jatkosta. Vaikuttaa siis siltä, että opiskelijan mitta tulee täyteen jossakin vaiheessa koulutusta niin, että pois on päästävä hinnalla millä hyvänsä. Miksi ammatillisessa koulutuksessa opiskelusta muodostuu kestämätön taakka? Tutkimuksessani haastattelemani nuoret eivät kokeneet valitsemaansa substanssia vaikeaksi, epämiellyttäväksi tai vääräksi, vaan pulmat olivat ohjauksessa, käytänteissä ja laajemmissa elämään liittyvissä kokonaisuuksissa.

Ammatillisen koulutuksen opettajana koen itse vastuun keskeyttämisen ehkäisemisestä olevan varsinkin minulla, joka tunnen opiskelijan parhaiten ja joka työskentelen hänen rinnallaan arjessa. Otsikon kysymys ”Mitä mä tääl oikeen teen?” onkin nimenomaan minulle itselleni opettajana esittämäni kysymys. Onko perimmäinen tehtäväni opettaa ainetta vai ohjata opiskelijaa?

Keskeyttämistä tarkasteltiin pitkään väärien alavalintojen tulokulmasta, koska ammatillisissa oppilaitoksissa kerätyn tiedon perusteella voitiin todeta, että tavanomaisin, opiskelijan itsensä ilmoittama keskeyttämisen syy oli ”väärä alavalinta”. Tutkimuksessani kävi ilmi, että opiskelijat kokivat tuon syyn hyväksyttävimmäksi syyksi keskeyttää opinnot. Todellinen syy jäi kuitenkin käsittelemättä ja istahti elefantiksi nuoren harteille. Tämän tutkimukseni haastateltavat kokivat hyvin ratkaisevana heidän tulevaisuuden valintojaan ajatellen.

Ammatillinen opettajuus muuttuu

Voidaksemme opiskelun arjessa entistä paremmin ennaltaehkäistä ammatillisen koulutuksen keskeyttämistä, tarvitsemme lisää tietoa todellisista keskeyttämisen syistä. Itse ajattelen, että viisaus asuu nuorissa itsessään. Opettajana ja ohjaajana minun täytyy uskaltaa kuunnella sekä myös uskoa opiskelijoita eli onnistua dialogissa heidän kanssaan. Huolestun usein siitä, että kohtaako oma ammatillinen kieleni enää ihmisen kieltä ja säilyykö tasa-arvo dialogissa ohjattavan kanssa. Tutkimukseni mukaan nuoret kokivat olevansa hyvin motivoituneita opiskelemaan ja työllistymään. Minun tehtäväni opettajana ja ohjaajana on mahdollistaa noiden maalien saavuttaminen ja tehtävässäni onnistumista varten minulla on oltava tarpeeksi laaja-alaista ohjauksen osaamista. Tänä päivänä kuumana puheenaiheena on ammatillisen opettajuuden muuttuminen ohjaajuudeksi, jolloin pedagogisen, erityispedagogisen sekä sosiaalipedagogisen osaamisen kombinaatio opettajuuden uutena, tuoreena käyttöteoriana tuntuisi toimivalta.

Palvelut riittävät, henkilökohtaiset kohtaamiset eivät

Tutkimukseni nuoret olivat koulutuksen keskeyttämisen prosessissaan saaneet omasta mielestään riittävästi opiskeluhuollon palveluita, kuten kuraattorin, opinto-ohjaajan, terveydenhoitajan ja psykologin ohjausta. Saamistaan palveluista haastateltavillani ei ollut mitään negatiivista sanottavaa, päinvastoin, mutta he eivät kokeneet saaneensa konkreettista apua pulmiinsa mm. keskeyttämisen ehkäisemiseksi. No miksi eivät? Ajanvaraus, ajanrajaus ja ammattilaisen ammatillisuus koettiin kylmäksi ja viralliseksi ja ”työn puolesta” tapahtuvaksi kohtaamiseksi sekä kiinnostukseksi. Tutkimukseni nuoret kaipasivat kokemusta henkilökohtaisemmasta kohtaamisesta aikuisen kanssa.

Ohjauksen avainsanat: tuttuus, arkisuus, ajantasaisuus ja jatkuvuus

Minkälaista ohjausta ja keneltä opintonsa keskeyttämistä pohtivat nuoret sitten haluaisivat? Tutkimukseni mukaan tukea ja ohjausta kaivattiin joltakulta yhdeltä, tutulta aikuiselta, joka luontevalla tavalla arjessa on oppinut tuntemaan nuoren haasteet, pulmat ja ilon aiheet koskien koko elämänkenttää ja opiskelua. Tätä aikuista ohjaa holistinen ihmiskäsitys ja hänellä on mahdollisuus kädestä pitäen ohjata nuorta juuri siinä ajassa, hetkessä ja paikassa, jossa nuori ohjausta ja tukea tarvitsee. Aikuisen koulutuksella, sukupuolella, iällä tai työtehtävällä oppilaitoksessa ei tutkimukseni mukaan ole merkitystä eikä sillä, minkä tyyppisessä tilassa ohjausta annetaan. Koulun talkkarin rappukäytävässä antama tuki ja ohjaus voivat olla kohdalleen osuessaan nuoren näkökulmasta kaikkein merkityksellisintä ohjausta, jota hän on ammatillisessa oppilaitoksessa saanut. Tutkimuksessani löytämiäni avainsanoja ammatillisen koulutuksen keskeyttämisen ehkäisemisessä ovat tuttuus, arkisuus, turvallisuus, ajantasaisuus ja jatkuvuus. Omalta osaltani vastaan otsikossa asettamaani kysymykseen, että nyt teen talkkarin hommia.

14.2.2018
Sari Laiho
Kouluttaja
Aikuiskoulutuskeskus Kouvola

Sari Laihon opinnäytetyö löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Motiivi-hanke on käynnistellyt keväästä alkaen toimintaansa Kouvolassa. Motiivi-hankkeessa tuetaan nuoria tulevaisuussuunnitelmiensa tekemisessä ja kehitetään ohjausmenetelmiä. Kouvolassa toiminta kytkeytyy Ohjaamo Kouvolan verkostojen kautta monialaisten ohjausprosessien ja digitaalisten ohjausmenetelmien kehittämiseen.

Kevään ja kesän aikana olemme haastatelleet ohjausalan ammattilaisia ja verkostoituneet eri toimijoiden kanssa. Vierailut Kouvolan ohjaamossa ovat olleet myös tärkeitä hankkeen kehittämistyölle. Yhdessä saamme enemmän aikaan. Haastattelut jatkuvat syksyn aikana toisen ohjaamokumppanin, Keski-Uusimaan ohjaamojen, kanssa.

Olemme järjestäneet kaksi koulutustilaisuutta verkostoille muun muassa monialaisuudesta, NäytönPaikasta ja digitaalisista ohjausmenetelmistä. Syksyllä jatkamme haastattelujen parissa, verkostoitumisella ja opiskelijatyövoimalla myös nuorten parissa. Nuorten ääni ohjausprosesseista saadaan sosionomiopiskelija Kati Saineen avustuksella. Motiivi-ryhmätoimintaa ja digitaalisia ohjausmenetelmiä kokeilee yhteisöpedagogiopiskelija Anni Taina.

Monialaisten ohjauspolkujen tueksi kokeilemme myös Näytön Paikka –palvelua yhdessä Ohjaamo Kouvolan verkostojen kanssa. Näytön Paikka -palvelu on tarkoitettu nuorten omaksi työkaluksi, jolla nuori voi tehdä omaa elämäänsä näkyväksi ja hallita omia tärkeitä tietojaan yhdessä palvelussa. Halutessaan nuori voi kutsua työntekijän katsomaan tallettamiaan tietoja.

Opiskelijoiden lisäksi Motiivi-hankkeen Kouvolan päässä työskentelee Tuija Suikkanen-Malin ja Kirsi Purhonen. Ollaan yhteyksissä!