Karjala-tietokanta

Karjala-tietokantasäätiö luovutti Karjala-tietokannan Kansallisarkistolle tietokannan ja samalla säätiönkin 30-vuotisjuhlassa Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Mikpoli-salissa 4.12.2019.

Karjala-tietokantaa on pitkäjänteisesti rakennettu työvoimahallinnon, opetus- ja kulttuuriministeriön ja useiden karjalaisjärjestöjen rahoittamissa projekteissa sekä viimeiseksi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun kolmivuotisessa Karjala-tietokantahankkeessa.

– Tallennustyön tuloksena kulttuurihistoriallisesti merkittävä kirkonkirjojen kokoelma on digitaalisessa muodossa, sen tietokanta on kattava ja siihen voidaan kohdentaa monipuolisia hakuja, toteaa tutkimusjohtaja Noora Talsi, joka on toiminut Karjala-tietokantahankkeen esimiehenä 2017-2019. Tietoja Karjala-tietokantaan hankkeen aikana on tallentanut 15 henkilöä ja 30 vuoden aikana yhteensä noin 600 eri henkilöä.

Tallennushanke sai alkunsa Mikkelin maakunta-arkiston johtajan Raimo Viikin 1980-luvun alkupuolella esittämästä ideasta ja valtava tallennusurakka aloitettiin Karjala-tietokantasäätiötä perustettaessa syksyllä 1989. Digitoituja kirkonkirjoja on yhteensä 50 luterilaisesta ja 20 ortodoksisesta seurakunnasta. Tietokannan vanhimmat tiedot ovat 1600-luvun lopulta ja tietoja on poimittu kirkonkirjoista aina 1950-luvulle saakka.

Nyt säätiö on toteuttanut tehtävänsä, eli koonnut luovutetun Karjalan kirkonkirjoista digitaalisen tutkimusrekisterin mm. historiantutkimukseen ja sukututkimukseen.

– Geneettisiä sairauksia tai muita vastaavia voi sen avulla myös tutkia hyvin. Tietokanta on aivan ainutlaatuinen aineisto siitä, miten ihmiset ovat asuneet tai liikkuneet Karjalassa, Karjala-tietokantasäätiön puheenjohtaja Aki Kauranen sanoo.

Karjalan seurakuntien eri kirkkoherrat jättivät jopa omia tavaroitaan luovutettuun Karjalaan, jotta saivat kirkonkirjat mukaansa lähtiessään, Kauranen kertoo.

Tietokantaan on tallennettu yhteensä jo 11 miljoonaa henkilötietuetta, joista kaikki yli 100 vuotta vanhat tiedot ovat haettavissa Katiha-palvelun kautta internetissä.

– Tietokantatietojen monipuolisen käytön edistäminen on iso ja haastava tehtävä. Kansallisarkisto tulee hoitamaan tätä tehtävää parhaan kykynsä mukaan osana tutkimusprosessin ja datahallinnan kehittämistä, sanoo Kansallisarkiston tutkimusjohtaja Päivi Happonen.

Sukututkijoiden lisäksi tietokanta on oikea aarreaitta muillekin tutkijoille. Tietokantaan tallennetut väestötiedot muodostavat selväpiirteisen kokonaisuuden, jossa voi tutkia ihmisten, perheiden, sukujen, taajamien ja väestöryhmien vaiheita.

Lisätietoja antavat Päivi Happonen (029 533 7018, paivi.happonen@arkisto.fi) ja Aki Kauranen (044 794 2093, aki.kauranen@mikkeli.fi), Noora Talsi (040 648 5020, noora.talsi@xamk.fi).

Teksti: Satu Soivanen, tki-asiantuntija, Xamk

Karjala-tietokantahanke etenee jouhevasti. Tietokannan koko kasvaa päivä päivältä. Sen käyttöliittymään on tulossa parannuksia. Niin pitääkin, koska ollaan jo loppusuoralla.

Muutama päivä sitten Karjala-tietokannan (KATIHA) laskuri näytti lukemaa 10 500 053. Se on luku, joka kertoo kuinka monta henkilötietuetta luovutetun Karjalan kirkonkirjoista koottu väestötietokanta juuri sillä hetkellä sisältää.

Henkilötietueella tarkoitetaan yhtä henkilöä koskevia merkintöjä yksittäisessä kirkonkirjassa. Useimmiten kyseessä on rivi, josta näkyy nimi, syntymäaika, ammatti ja mahdollisesti muita elämän kulkuun liittyviä tietoja. Työpäivinä laskurin lukema muuttuu joka hetki, kun yhdeksän projektityöntekijää tallentaa uusia tietoja ahkerasti.

Luku on suuri, kuten muinainen fysiikan opettajani sanoi suurpiirteisesti monimutkaisen laskutoimituksen vastauksena. Niin suuri, että kooltaan vastaavia, saman alan tietokantoja ei ole maailmassa monta. Suomessa ei yhtäkään. Miten asiaa voisi kuvata ja avata?

Karjala-tietokanta sisältää tietoja luovutetun Karjalan asukkaista vuosilta 1700 – 1949. Asukkaita ei suinkaan ollut edellä mainittuja 10,5 miljoonaa, vaan ehkä noin 1,3 miljoonaa. Yksi henkilö merkittiin näet elämänsä aikana useampaan kirkonkirjaan. Joka tapauksessa väestömäärä oli niin laaja, että se antaa mahdollisuuksia monenlaiseen tutkimukseen useilta eri aloilta. Ensimmäisinä tulevat mieleen numeroita ja tilastoja käyttävät tieteen haarat, kuten historia ja sosiologia.

Tietueet eivät kuitenkaan ole kylmiä lukuja. Jokainen sisältää tiedonmurusia ihmisestä, yksilöstä, jolla oli nimi ja asuinpaikka. Siksi tällainen tietokanta on oikea aarre henkilöhistoriasta kiinnostuneille, ennen kaikkea sukututkijoille. Eikä sovi unohtaa nimistöntutkijoita ja perinnöllisyyslääketiedettäkään. Heille tietokannassa avautuu rikas kokoelma niin etu-, suku- ja paikannimiä kuin sairauksiakin.

Paitsi että laaja tietokanta antaa tutkimuksille enemmän todistusarvoa ja painavuutta, on myös pohjatietojen kokoaminen nopeaa. Muutamassa sekunnissa tutkija saa näytölle listan Jaakkiman syntyneistä vuonna 1891. Tai e-kirjaimella alkavista naisten etunimistä Jääskessä ja Antreassa.

Kaikki tämä on huomattu ns. suuren yleisön keskuudessa. Julkinen ja vapaasti käytettävä versio Karjala-tietokannasta – sisältää 100 vuotta vanhemmat tiedot – on osoitteessa https://katiha.mamk.fi/.  Vuonna 2017 siellä vierailtiin yli tuhat kertaa päivässä. Vierailut kasvoivat yli 30% edelliseen vuoteen verrattuna. Työ ei ole tässäkään kohden ollut turhaa.

Vaikka 10,5 miljoonaa tietuetta on paljon, työ jatkuu vielä. Luku on kuitenkin merkkipaalu, koska sen jälkeen tietokantaan ollaan tallentamassa viimeistä miljoonaa. On arvioitu, että poimittavia tietueita olisi jopa 11,5 miljoonaa.  Yksiselitteisen tarkkaa lukua ei voi sanoa, koska jokainen sadoista käsinkirjoitetuista kirkonkirjaniteistä on oma yksilönsä. Niin kuin jokainen meistä.

Jari Ropponen

projektipäällikkö, Karjala-tietokantahanke

Osallistuin IFLAn (The International Federation of Library Associations and Institutions) järjestämään seminaariin Berliinissä 15.-17.8.2017. “Digital Humanities – Opportunities and Risks. Connecting Libraries and Research” –teema kokosi Berliiniin lähes 100 osallistujaa eri puolilta maailmaa.

Suomesta mukana oli seitsemän henkilöä. Karjala-tietokantasäätiön entisen puheenjohtajan, Itä-Suomen yliopiston kirjastonjohtaja Jarmo Saartin kanssa esittelimme seminaariväelle Karjala-tietokannan kokoamisen haasteita ja tietokannan erilaisia käyttömahdollisuuksia.

Humboldtin yliopiston professori Andreas Degkwitzin kollegoineen seminaariin valitsemat luennot käsittelivät digitaalista humanismia monella eri tavoin. Ohjelmaan sisältyi mielenkiintoisia esitelmiä digitaalisten menetelmien ja modernin informaatioteknologian hyödyntämisestä humanististen tutkimus- ja kulttuuriaineistojen kokoamisessa ja hallinnassa sekä myös analyysissä.

Tiiviin kolmipäiväisen seminaarin ensimmäisessä puheenvuorossa Toma Tasovac, Belgradin Digital Humanities –keskuksen johtaja, herätteli kuulijoitaan esitelmöimällä uhkakuvista, jotka vaanivat kirjastoja digitaalisuuden levitessä kaikkialla.

Toisen seminaaripäivän antia oli mm. Ranskan kansalliskirjaston palvelujohtaja Emmanuelle Bermesin esitelmä nelivuotisesta Corpus-projektista, jossa etsitään keinoja tekstin ja tiedon yhteyksien luontiin. Projektin tavoitteena on tarjota tulevaisuudessa tutkijoille edistyksellinen digitaalinen tutkimusalusta, joka sisältäisi tiedon lisäksi useita hyödyllisiä työkaluja tiedon käsittelyyn ja analyysiin.

Seminaarin luennoitsijat olivat lähes poikkeuksetta yliopistojen/kirjastojen/tutkimuskeskusten professoreita, johtajia tai erityisasiantuntijoita, mutta yksi esitys tai pikemminkin esittäjä toi yllättävän poikkeuksen puhujakaartiin, nimittäin Raymond Pun Kaliforniasta.

Jo heti esitelmän alussa valkokankaalle ilmestyi hänen nimensä ja tittelinsä: First Year Student Success Librarian. Tarkempi verkossa tehty analyysi osoitti, että hän työskentelee Kalifornian yliopiston kirjastossa ensimmäisen vuoden opiskelijoiden parissa.

Esitys oli todella poikkeava myös sisältönsä suhteen. Raymond kuvasi prosessin, jossa opiskelijat suunnittelivat ja julkaisivat Wikipediaan sivuston, joka liittyi japanilaisten kohteluun USA:ssa vuonna 1942. Sivuston luontia varten oli järjestetty eräänlainen hackathon-tapahtuma eli ”Edit-A-Thon”, jonka aikana opiskelijat yhdessä avustajiensa kanssa loivat uuden Executive Order 9066 -sivuston Wikipediaan. Raymondin esitys ravisteli kuulijakunnan käsitystä tieteellisen tutkimuksen tiedonlähteistä, mutta Wikipedian hyödyt ja voima julkisena maailmanlaajuisesti tunnettuna ja testattunakin tiedonlähteenä tuli esityksen myötä hyvinkin selväksi.

Digitaalisen tiedon saatavuudella on todellakin merkitystä. Sanoista tekoihin, myös seminaarin luentoesitys Karjala-tietokannasta on vapaasti saatavilla!

Teksti: Satu Soivanen, tki-asiantuntija, Karjala-tietokanta -hanke