Sosiaalisia innovaatioita vanhempien osallisuuden vahvistamiseksi lastensuojelun siirtymissä

Sosiaalisten innovaatioiden kehittäminen voidaan kuvata kuusivaiheisena prosessina: tarpeiden tunnistaminen, ratkaisujen ideointi ja tarkentaminen, valittujen ratkaisuideoiden iteratiiviset kokeilut ja niistä oppiminen, tuotteistettujen toimintatapojen vakiinnuttaminen ja skaalaaminen. Koordinoitu sosiaalisten innovaatioiden kehittäminen johtaa parhaillaan halutunlaiseen systeemiseen muutokseen.

Sointu – yhteiskehittämällä perheet osallisiksi lastensuojelun siirtymiin -hankkeessa tunnistamme tarpeita, rikastutamme ideointia palvelumuotoilulla sekä edistämme uusien toimintatapojen kokeiluja sosiaalialan aidoissa työympäristöissä. Laadimme vanhemmuuden tuen ja läheisverkostotyön mallin, jota juurrutetaan perehdytysmallin avulla.

Tarpeet esille vanhemmuuden tuen ja läheisverkostotyön nykytilan kartoituksella

Sosiaalisten innovaatioiden prosessi käynnistyy tarpeiden tunnistamisella: mihin ongelmiin tai niiden aiheuttajiin etsitään ratkaisuja. Olemme tunnistaneet Sointu-hankkeen aihepiiriin liittyviä kehittämistarpeita hankevalmistelussa, ja jatkamme kehittämistarpeiden tunnistamista kartoittamalla Kymenlaakson lastensuojelun vanhemmuuden tuen ja läheisverkostotyön nykytilaa verkkokyselyllä. Täydennämme kyselyn vastauksia teemahaastatteluilla sekä yhteiskehittämistilaisuuksissa kerättävällä aineistolla.

Julkistamme monimenetelmällisen ja -äänisen kartoituksen tulokset hankkeen aloituswebinaarissa. Osallistamme tarpeiden tunnistamiseen ja yhteiskehittämiseen Kymenlaakson sosiaalityötä tekeviä ja sitä johtavia asiantuntijoita. Keräämme tietoa moninäkökulmaisesti ja asiakaskeskeisesti kuullen työntekijöiden ja asiantuntijoiden lisäksi kokemusasiantuntijoita koko ajan hankkeen toiminta-aikana.

Lasten ja nuorten asiakkuusprosessin siirtymät kiinnostuksen kohteina

Kiinnostumme erityisesti vanhemmuuden tuesta ja läheisverkostotyöstä lapsen tai nuoren asiakkuusprosessin siirtymissä. Tarkoitamme siirtymillä lapsen tai nuoren

– siirtymistä lapsiperheiden sosiaalityöstä lastensuojeluun,
– siirtymistä avohuollosta sijaishuoltoon,
– sijaishuollon aikaisia siirtymiä ja
– siirtymistä jälkihuoltoon.

Perustamme neljä moninäkökulmaista kehittäjäryhmää, jotka työskentelevät living lab -prosessissa itseään koskettavan siirtymän parissa. Kuhunkin kehittäjäryhmään kuuluu TKI-toimijoita, sosiaalityön ja sosiaalialan ammattilaisia ja kokemusasiantuntijoita.

Palvelumuotoilu rikastuttaa ideointia ja iteratiivisia kokeiluja aidoissa toimintaympäristöissä

Nykytilan kartoituksessa tunnistetut haasteet tulee ratkaista, mikä tapahtuu sosiaalisten innovaatioiden seuraavassa vaiheessa. Keräämme ratkaisuehdotuksia living lab -prosessissa, johon osallistetaan kaikki, joita kukin siirtymä koskee.

Sovellamme palvelumuotoilua rikastuttamaan ja suuntaamaan sosiaalisten innovaatioiden kehittämisen kaikkia vaiheita.  Palvelumuotoilu mahdollistaa ihmislähtöisyyden ja auttaa pitämään työskentelyn keskiössä asiakkaiden ja työntekijöiden tarpeita ja kokemuksia.

Keräämme ratkaisuehdotuksia tunnistettuihin kehittämishaasteisiin Kymenlaakson sosiaalityön tiimeiltä jalkautumalla tiimipalavereihin yhteiskehittämisen merkeissä. Jalostamme käyttäjälähtöisesti tuotettuja ideoita kehittäjäryhmien monialaisessa työpajatyöskentelyssä.

Muotoilemme sosiaalityön ja lastensuojelun uusista, vanhemmuuden sekä läheisverkostojen osallisuutta vahvistavista toimintatavoista kokeilukelpoisia konsepteja, joista tarkennetaan prototyyppejä. Sovimme prototyyppien kokeiluista työpajaprosessissa. Kehittämiseen osallistuvat sosiaalialan ammattilaiset tekevät kokeiluja osana arjen työtään aidoissa työympäristössä.

Tähän mennessä syntyneitä kokeiluideoita ovat vanhemmuusryhmät, yhteiskehittämisen alueellinen hybridimalli sekä vanhemmuuden tuen ja läheisverkostotyön perehdytysmateriaali. Yhteiskehittämisen alueelliseen hybridimalliin liitetään kokemusasiantuntijoita, mikä tuo uutuusarvoa alueen lastensuojelun ja lapsiperheiden sosiaalityö kehittämiseen.

Kokeiluista oppiminen

Kokeilujen jälkeen palaamme reflektoimaan ja oppimaan kokeilujen tuloksista yhä uudelleen. Iteraatioiden avulla sosiaalisista innovaatioista tulee käyttäjälähtöisempiä ja kestävämpiä. Välillä osallistamme kaikkia kehittäjäryhmiä yhteisiin tilaisuuksiin, jolloin tiimit voivat oppia toistensa kokemuksista ja ratkaisuista.

Oppimisen myötä uudet vanhemmuuden tuen ja läheisverkostotyön toimintatavat tarkentuvat ja jäsentyvät, kunnes vakiintuvat riittävän muokkaamisen jälkeen. Vanhemmuuden tuki, vanhempien osallisuus ja läheisverkostotyö vahvistuvat, kun Sointu-hankkeessa luodaan siirtymiin keskittyvät osallisuus- ja perehdytysmallit. Vakiintuneet toimintatavat tuotteistetaan eli kuvataan niin, että niitä voidaan skaalata muilla hyvinvointialueilla sovellettaviksi.

Skaalaaminen ja systeeminen muutos Soila-koordinaatiohankkeen tuella

Valtakunnallinen Soila-koordinaatiohanke tukee syntyneiden sosiaalisten innovaatioiden skaalaamista muille hyvinvointialueille.  Sointu-hankkeessa innovoituja toimintatapoja vakiinnutetaan ensin Kymenlaaksoon, jolloin vanhemmuutta tukevat toimijat otetaan vahvemmin mukaan lastensuojelun siirtymiin.

Kun innovaatiot voidaan levittää valtakunnallisesti myös muille hyvinvointialueille, Sointu-hankkeen sosiaalisista innovaatioista tulee pieni osa suomalaisen lastensuojelun systeemistä muutosta.