Perhetyön näkökulmaa Triangeliin

Työskentelin viime syksyn perheneuvolassa tehden työtä perheiden kanssa ja perheiden hyväksi. Työskentely tapahtui pääosin työparina psykologin tai toisen erityissosiaalityöntekijän kanssa. Työskentelyotteena oli systeemiteoreettinen näkökulma, jossa perhe nähdään yksikkönä, jonka jokaisen jäsenen toiminta vaikuttaa koko yksikön dynamiikkaan. Perhekokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. 

Perheneuvolan asiakaskunta koostui alle 16-vuotiasta lapsista ja nuorista ja heidän huoltajistaan. Aina työskentely ei kuitenkaan rajoittunut peruskouluikäisiin ja alle kouluikäisiin, sillä perheisiin saattoi kuulua myös vanhempia lapsia. Perheen kohtaamat haasteet koskettivat myös perheen vanhempia lapsia, samoin kuin vanhempien lasten huolet koko muuta perhettä. Tämä riippumatta siitä, asuivatko nuoret vielä kotona vai eivät.  

”Kasvatus- ja perheneuvonnan tavoitteena on luoda edellytykset lasten turvallisille kasvuoloille, tukea vanhempia heidän kasvatustehtävässään sekä lisätä perheiden ja perheenjäsenten toimintakykyä ja psykososiaalista hyvinvointia” (Kalmari 2022). Perheneuvolatyö on osa lakisääteisiä sosiaalipalveluja, joita tarjotaan lapsille, nuorille ja heidän perheilleen. Sen tarkoituksena on olla lasten terveyden ja kehityksen turvaavaa toimintaa eli ennalta ehkäisevää ja varhaiseen tukeen tähtäävää. Käytännössä perheneuvoloille on varsinaisen tehtävän eli kasvatus- ohjaus ja neuvontatyön lisäksi helposti sysäytymässä myös hoidollisia ja tutkimuksellisia tehtäviä lasten ja nuorten asioissa, sekä mielenterveyden että myös keskittymis- ja oppimishaasteiden parissa.  Nämä alati kasvavat tarpeet ovat vaarassa työntää perheneuvolaa pois sen perustehtävästä.  

”Lasten ja nuorten mielenterveyden edistämisen ja tukemisen näkökulmasta keskeisiä sosiaalipalveluita ovat kaikki sosiaalihuoltolain mukaiset ehkäisevät ja varhaisen tuen perhepalvelut, mutta aivan erityisesti kasvatus- ja perheneuvonta”, todetaan Thl:n kasvatusta ja perheneuvontaa koskevassa raportissa (Kalmari 2022. Perheet tarvitsevat kokonaisvaltaista tukea erilaisissa elämä tilanteissa; tukea vanhemmuuteen ja kasvatustyöhön ja ymmärrystä nuorten erilaisista elämäntilanteista ja uudenlaisissa haasteista.  Nuorten elämä tänä päivänä ei ole samanlaista kuin meidän keski-ikäisten ihmisten nuoruudessa.  

Oman kokemukseni mukaan perheneuvolatyön etu ja myös sen vaikuttavuuden tae on sen kokonaisvaltainen ote perheeseen. Esimerkiksi koulun oppilashuoltotyössä näkökulma on huomattavasti yksilökeskeisempi ja mitä vanhemmasta lapsesta on kyse, sitä enemmän tämä yksilökeskeisyys työssä näkyy. Terveydenhoitaja, kuraattori tai koululääkäri tapaavat lasta yksin ja vanhemmat otetaan mukaan vasta sitten, kun se lapsen kehityksen turvaamiseksi on välttämätöntä. Tässä on toki omat vahvuutensakin. Näin lapsen tai nuoren oma ääni ja tahto saattaa tulla paremmin kuulluksi. Toisaalta näkökulma saattaa myös jäädä yksipuoliseksi ja lapsen tai nuoren kannalta ehdottoman tärkeä lähipiirin tuki jäädä saavuttamatta.  

Nuorisotyö on jo pitkälti rantautunut kouluihin vakiintuneiksi työmuodoksi, ja hyvä niin. Koulussa ei ole liikaa aikuisia nuorten asioita varten. Koulunuorisotyö lähestyy lasta ja nuorta nuorisotyöllisellä otteella, jossa keskeisenä toimintaperiaatteena on lapsen ja nuoren osallisuus ja toimijuus sekä nuoren vertaisyhteisöt. Tämä on koulumaailmassa uudenlainen tulokulma ja tarjoaa koulumaailmaan kaivattua uudenlaista otetta ja tukea nuorten elämään. Myös nuorisotyöllinen ote jättää kuitenkin huoltajat ja perheet helposti unohduksiin keskittyen nuorten keskinäisiin suhteisiin. 

Triangeli-hankkeessa pyritään yhdistämään nuorisotyölle ominaista nuorilähtöistä toimintatapaa ja vanhemmat huomioivaa lähestymistapaa tuettaessa toisella asteella olevia nuoria. ”Nuorikin on osa perhettä” on muodostunut hankkeen sloganiksi. Nuorisotyöllisellä otteella voimme toivottavasti tarjota nuorten läheisille ymmärrystä ja tietoa siitä, mitä on olla nuori tänä päivänä. Samalla voimme lähteä perhetyön kokonaisvaltaisella tulokulmalla tukemaan vanhempia ja muita nuoren läheisiä aikuisia siinä ajatuksessa, että heidän panoksensa ja tukensa on nuorelle edelleen tärkeä, vaikkei nuori sitä aina itse niin sanoittaisikaan. Perhe sen kaikessa moninaisuudessa on edelleen tärkeä tuki ja voimavara lapsen ja nuoren elämässä. Nuoren itsenäistyminen tai omilleen muuttaminenkaan ei tarkoita sitä, että perheen ja läheisten aikuisten tukea ei enää tarvittaisi. Yksilökeskeisessä yhteiskunnassamme tarvitaan edelleen lähiyhteisöjä hyvinvoinnin tukena ja takeena.  

LÄHDE: Kalmari, H.2022. Kasvatus- ja perheneuvonta 2020-luvulla. Kasvatus- ja perheneuvonnan kansallisen kehittämisprosessin loppuraportti. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Työpaperi 20. https://www.julkkari.fi/handle/10024/144565