Osallisuus ja yhteisöllisyys lukiolaisten tukena

Osaamiskeskus Nuoska järjesti 13.9.2022. yhteistyössä aluehallintovirastojen kanssa webinaarin Koulut ja oppilaitokset monialaisen yhteistyön areenana – parhaat käytännöt kasvattajayhteisöjen vahvistamiseksi. Saimme kuulla monista toimivista opetus- ja nuorisotoimen käytänteistä eri puolilla Suomea. Nuorisotyön roolista lukiolaisten hyvinvoinnin tukemisessa kouluaikana kuulimme esimerkin Laukaasta lukion rehtori Jyri Pesosen ja sosionomi Antti Mäkelän kertomana (Antti toimi aiemmin lukion nuorisotyöntekijänä).

Keskeisintä toimivassa yhteistyössä on se, että koko kouluyhteisö on mukana. Opettajilla on merkityksellinen rooli. Useimmiten aina asiapitoisesti oppiainesisältöjä opettavien opettajien olisi hyvä pysähtyä miettimään – lukiolaisten hyvinvointia ajatellen – edetäänkö asioissa ihminen/nuori vai asia edellä. Toki lukiossa tieto ratkaisee, objektiivinen suhtautuminen oppisisältöihin ja tietoon on kuitenkin keskeistä. Taustalla vaikuttavat ymmärrys itsestä ja toisesta, arvot, uskomukset, asenteet, subjektiiviset kokemukset – mutta myös vaistot ja tunteet.

Miten osallisuutta ja yhteisöllisyyttä voidaan vahvistaa?

Opettajayhteisöllä pitää olla jaettu ymmärrys ihmis- ja tiedonkäsityksestä. Arvopäämäärästä saa toki olla eri mieltä, mutta asioiden sanoittaminen yhteisen ymmärryksen vahvistamiseksi on tärkeää. Opettajilla tulee olla ymmärrys siitä, mikä ihminen on, miten häntä kasvatetaan ja ohjataan oppimaan. Myös koko koulun toimintakulttuurista tulee olla yhteinen ymmärrys ja se tulee tehdä todeksi koulun arjessa.

Miten nuorta tukevaa toimintakulttuuria voisi rakentaa?

Arvopäämäärien sanoittaminen on ehdottoman tärkeää. On opittava ymmärtämään toinen toisiamme. Kaikilla kouluyhteisön jäsenillä tulee olla jaettu ymmärrys ihmiskäsityksestä. Toimintakulttuuri tarkoittaa sitä, miten tehdään näkyväksi ohjaaminen, mitä yhdessä ollaan, miten kaikkien odotetaan toimivan yhteisten päämäärien saavuttamiseksi. Yhteisen toimintakulttuurin tulee olla jaettu ja kaikille yhteisön jäsenille selkeä. Pitää kysyä: mitä haluamme koululta? Mitä varten nuoret lukiossa opiskelevat? Lukion aikuisten tulee kysyä: miten kohtaamme nuoret, miten autamme heitä ja kuljemme mukana? Miten kannattelemme ja houkuttelemme nuoret mukaan yhteisölliseen tekemiseen? Millaiset ovat tietämisen ja osaamisen rakentamiseen tähtäävän lukioyhteisön pedagogiset käytännöt?

Millainen kouluyhteisö voi nuoren mielestä olla?

Lukion opettajien ja johdon on tärkeää pohtia yhdessä, millaisen kuvan haluavat omasta lukiostaan opiskelijoilleen antaa. Haluammeko olla aggressiivinen koulu, jossa puututaan rangaistusten ja kontrolloinnin keinoin nuoren toimintaan? Onko koulumme passiivinen koulu, missä ei välitetä mitä nuorelle kuuluu ja vain sisältöjen välittäminen on tärkeää? Vai haluammeko sittenkin olla aktiivinen koulu, jossa nuori kohdataan ja häntä autetaan ja kannustetaan mukaan yhteiseen tekemiseen – jossa nuorta tuetaan tulevaisuuteen ja aikuisuuteen kasvamisessa.

Opettaja on tottunut usein antamaan valmiit oikeat vastaukset kysymyksiin. Oppiminen käynnistyy kuitenkin vasta kysymysten kautta. Opettaja ei tiedä paremmin kuin nuoret itse, mitä heille kuuluu. Opettajuudessa haasteena on, haluaako tarjota oppimisen kokemuksia monologin kautta vai avoimesti toista kunnioittavaa dialogia käyden, ajattelua ja ymmärrystä jakaen.

Me yhdessä – koko kylä kasvattaa

Koulu ei saisi monopolisoida oppimiseen tähtäävää toimintaa; kaikkien tehtävänä on kasvattaa ja auttaa nuoria ihmiseksi kasvussa ja oppimisessa. Nuorten parhaaksi voimme yhdessä tehdä monia asioita. Opettaja voi olla miten mukava tahansa, mutta hänellä on aina opiskelijaan nähden valta-asema; opettajalla on nuorten näkökulmasta jatkuva arvioijan rooli. Nuorelle on opettajan lähestymisessä aina korkea kynnys, varsinkin jos on kyse muusta kuin oppiainesisällöistä. Kun koulun arjessa ja kasvattajayhteisössä on mukana nuorisotyöntekijä, tämän luokse on helpompi tulla mieltä askarruttavien asioiden kanssa. Nuorisotyöntekijä koetaan enemmän vertaiseksi, jolle voi kertoa mieltä painavista asioista. Työparityöskentely myös opiskelijanohjaajan – opon – kanssa sujuvoittaa nuorten parhaaksi tehtävää työtä eikä nuorisotyöntekijä ole vain koulun ulkopuolinen – hän tekee tärkeää työtä osallisuuden ja yhteisöllisyyden vahvistamiseksi koulussa. Nuorisotyöntekijä voi olla myös silta kouluarjen ja nuoren vapaa-ajan välillä kohdatessaan nuoria myös kouluajan ulkopuolella.

Kaikkien koulun aikuisten on hyvä välillä miettiä, maltammeko pysähtyä kuulemaan nuorta, olemmeko läsnä koulun arjessa. Olisi hyvä antaa nuorten itse ohjata sen sijaan että olisivat vain matkustajina kiireisessä lukioarjessa. Aikuiset eivät saa liiaksi määritellä, mitä nuoret tarvitsevat ja mikä heidän tulevaisuutensa on, mikä heille on tärkeää. Kouluyhteisön – kasvattajayhteisön – vahvistamisessa myös koulun johdon ja kuntapäättäjien samoin kuin lautakuntien jäsenten sitoutumisella nuorten osallisuuden ja koulun yhteisöllisyyden vahvistamisessa on merkitystä. On hyvä muistaa, että toimintakulttuurin muutokseen tai nuoren osallisuuden ja yhteisöllisyyden vahvistamiseen ei tarvita välttämättä taloudellista lisäresurssia. Monesti asennemuutos ratkaisee – ja koulun aikuisten sitoutuminen nuoren tukemiseen – yhteistyössä.

Keskeiset ajatukset laukaalaislukion toimivasta yhteistyöstä kirjasivat muistiin rehtori Jyri Pesonen ja Nuoskan projektipäällikkö Anna-Liisa Hännikäinen-Uutela.