“Opparisolmu” aukesi päiväkirjakurssilla
Vaikka oman opinnäytetyöni aihe oli selvä jo hyvissä ajoin ja sain tukea prosessiini monesta suunnasta, onnistuin salakavalasti ottamaan asiasta suhteettomat paineet. Välttelin työn tekemistä, kun en tiennyt mistä aloittaa. En aina edes tiennyt, mitä oikeastaan välttelin tai mitä olisi pitänyt osata tehdä päästäkseni eteenpäin. Huijarisyndroomapäissäni ajattelin, etten voi tehdä opinnäytetyösopimusta, koska en todellakaan voi taata pystynkö saamaan työtäni koskaan valmiiksi.
Kunnes elokuun lopulla Valamon luostarin opiston rauhassa oppari kaivautui itse tietoiseen mieleeni. Tein Progoff-päiväkirjakurssilla harjoitusta nimeltä ”Keskustelu töiden kanssa”. Harjoituksen alussa hiljennyttiin kuuntelemaan mikä omassa elämässä oleva työ, harrastus tai projekti ”puhuttelisi”. Ja opparihan se sieltä alkoi puhua. Tartuin kynään.
Minä: Joskus toivon, ettet olisi tullut elämääni, vaikka toisaalta tiedostan, että sinulla voi olla minulle paljon annettavaa.
Oppari: Mikä sinua sitten jännittää ja estää tarttumasta minuun? En ole missään vaiheessa aikonut purra sinua. Ja sitä paitsi uskon, että saisimme yhdessä aikaan hienon ja hyödyllisen projektin. Etkö sinä halunnut muuttaa julkisia terveydenhuollon palveluita parempaan suuntaan?
Minä: Joo joo. Ja lupasin itselleni, etten tee sinusta mörköä itselleni. Etkä sinä nyt vielä ihan mörön mittakaavassa ole, mutta jotain kai pelkään. Inhottaa ja turhauttaa, kun tiedän, että opparin tekoon on kaikki mahdollinen tuki ja apu olemassa ja minä vain vedätän tätä! Ohjauskin oli, enkä ole vielä tehnyt mitään sovittua ja se hävettää.
Oppari: Olethan sie tehnyt! Teit sen ideatehtävän, jossa esittelit miut LEARN:ssa muille opiskelijoille. Oot puhunut miusta open, esihenkilösi ja opparin ohjaajien kanssa! Eikös siulla ollut minulle raporttipohjakin aloitettuna?
Minä: No okei, oon mie näköjään jotain tehnyt. Ja hain kesällä tiedonhaun ohjaustakin, että osaisin etsiä tietoa, jonka avulla osoittaisin tuntevani siut hyvin. Sie taidat tuntea minut paremmin kuin arvaankaan.
Oppari: Entä se menetelmätehtävä? Siinäkin jo osoitit, että kyllä sie miusta jo jotain tiedät. Ja ostit sen yhden kirjankin! Ja hei muuten, se yks tiedekirjaston lainakirja on myöhässä.
Minä: Ai hitto, pitää uusia se laina!
Oppari: Ja sit allekirjoituta se opinnäytetyösoppari ensi viikolla ja palauta sinne wihiin. Sitten laitat ohjaajille viestiä tilanteestasi. Ja printtaa se opparin tekijän muistilista johonkin näkyville!
Minä: Okei. Ihana, kun oot noin noheva ja autat, vaikka oon vaan jättänyt siut yksin.
Oppari: No, mie oon opinnäytetyö enkä ihminen, niin en osaa sillä lailla loukkaantua. Joten no problem. Mut nyt kun alat tähän, niin koita ottaa vastuu omasta työstä, niin samalla kunnioitat muita ihmisiä ja niiden aikaa.
Oppari: Ja kyllä sie pystyt tähän. Mie löydyn kyllä täältä ja oon aina valmis menemään eteenpäin, kun sie oot. Mut se koulu ei odottele loputtomiin, se kannattaa muistaa. Onko nyt selvää miten etenet?
Minä: Joo suurin piirtein. *Luettelee seuraavaksi tehtävät tehtävät*
Oppari: Just noin. Sitten vaan rupeet tekemään. Kirjoittelee. Ensin vaikka ranskiksii ja sitten syvällisempää. Kyllä sie tiedät.
Minä: Kiitos oikeesti, kun oot noin kannustava!
Oppari: Saanko vielä kysyä mikä sinuu innostaa miussa?
Minä: *Vastaa pitkällä monologilla*
Oppari: No niin, siinähän on aika monta merkityksellistä syytä siihen, että jatkettaisiin yhteistyötä nyt?
Minä: Jep!
Oppari: Ja totta puhuen, miusta oli hyvä, että sie lomailit tuon kesän. Sie selkeästi tarvitsit sitä. Ja hei, yksi juttu vielä. Muista, että mie oon vaan työtä.
Tämä kirjoitus on hyvä päättää huolettoman verkkaisena tunnetun Nalle Puhin sanoin – ”Lupaa minulle, että tulet muistamaan, että olet paljon rohkeampi kuin uskot, vahvempi miltä näytät ja fiksumpi kuin luulet”.
Tsemppiä opintoihin!
Kirjoittaja on Xamkin YAMK-opiskelija ja lastenpsykiatrialla työskentelevä toimintaterapeutti, joka opiskelee monialaista toimintakyvyn edistämistä Savonlinnassa.
Tutustu myös näihin artikkeleihin
Xamkin hankinta-asiantuntija Nuutti Teräsalmi: ”Tunnen, että minuun luotetaan”
Kartoitus teknologiaan liittyvistä osaamistarpeista esittävän taiteen ja media-alan kentälle
