Nuorikin on osa perhettä! 

“Hanketyöntekijän otsahiki valui tietokoneen näppäimistölle saakka hänen etsiessään kuvia, joissa olisi nuori yhdessä läheistensä kanssa. Silmien kirvely ja märät näppäimet eivät sumentaneet hänen kykyään ajatella tai toimia, päin vastoin. Perin kummallinen tilanne sai tutkimaan ja ihmettelemään vallitsevaa tilannetta lisää. Missä näkymättömissä ovat kuvapankkien nuoret läheisineen? Millaista todellisuutta viestimme? Nuorikin on osa perhettä! Parkaisi hanketyöläinen.” 

Tarina ajoittuu elokuulle 2023 kun aloitimme työtämme Triangelissa. Kuvapankit moninaisine hakusanoineen tulivat tutuiksi; perhe, family, vanhemmat ja lapset, parents and kids, sukupolvet yhdessä, generations together, happy family… Näytölle avautuivat kerta toisensa jälkeen kuvat kahdesta aikuisesta yhden tai kahden pienen lapsen kanssa. Pohdimme, eikö todella ole ollut tarvetta tarjota massoille kuvaviestintää nuoresta yhdessä läheistensä kanssa. Eikö nuorta mielletä osaksi perhettä?    

Nuoruudessa on kehitysvaiheena tärkeää kasvaa omaksi itsekseen ja kuroa välimatkaa varsinkin niihin aivan lähimpiin aikuisiin. Nuori läheisineen elää silloin usein ristiriitaisuuksien aikoja. Turvallisuuden, huolenpidon, tuen, välittämisen tarpeet muodostavat muhevan ristiaallokon nuoren itsenäistymisen, itselle uusien tärkeiden ihmisten ja asioiden löytymisen, oman identiteetin muotoutumisen ja aivan uudenlaisen perheen yhteiselon kanssa. Läheisen näkökulmasta tässä kohdassa elämää saattaa tapahtua hyvin paljon hiiskatin nopeasti. On ymmärrettävää ja inhimillistä kohdata monia tunteita, kysymyksiä ja hämmästystä siitä, miten tilanteessa tulisi oikein olla ja toimia nuoren turvasatamana. Ja kuka, ketkä tai mikä on aikuisen läheisen turvasatama?  

“Sitten mä kasvatan lisää reunoja” Näin sanoi yksi tapaamamme läheinen. Hän kertoi oman näkökulmansa rakkaan nuorensa itsenäistymisen ajasta, joka vaati paljon puolin ja toisin. Voimakkaan itsenäistymisen ja kasvun keskellä nuoren tarve tuelle oli välillä jopa ylitsevuotavaa. Silloin läheinen kertoi vain koettavansa jaksaa hetken kerrallaan ja kasvattelevansa itselleen “lisää reunoja”. Aikuinen halusi jaksaa, jotta nuoren tuen ja välittämisen tarve ei sillä suurimman tarpeen hetkellä pääsisi läikkymään yli. Tässä reunojen kasvattelun ajankohdassa olisi tärkeää, että myös nuoren läheiselle olisi saatavilla helppo väylä moniammatillisen tuen piiriin sekä vertaisten pariin. Haluamme Triangelissa tehdä työtä sitä kohti, että itsenäistymisenkään hetkillä nuoren tai läheisen ei tarvitsisi jaksaa ja pärjätä yksin.  

Tarvetta ja hiljaista toivetta nuorten ja läheisten yhteiselle ajalle on. Nyt hieman alle vuoden Triangelityön jälkeen näkyy, että nuoret toivovat läheisiltään yhteistä aikaa, ymmärrystä ja tukea. Samoin läheisten taholta kuullaan, että heillä on tahto olla monin tavoin nuorensa tukena. Triangelin tiiminä haluamme olla mukana vahvistamassa nuorten ja läheistensä viestejä ja toiveita toisilleen. Myös oppilaitosten tärkeää roolia nuoren kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukena läheisyhteistyön kautta. Onneksi saamme olla täällä mukana, tuntuu ihan elämältä.  

P.S. Me tehdään sit ite niitä kuvia… 

Terveisin Hanna