Mursua muistellessa – hylkeiden suojaaminen öljyvahingossa

Suomen merialueilla elävät harmaahylje eli halli ja itämerennorppa sekä Saimaalla saimaannorppa. Norppakannat Saaristomerellä ja itäisellä Suomenlahdella ovat pieniä ja uhanalaisia, ja ”sisävesiserkku” saimaannorppa on yksi maailman uhanalaisimpia hylkeitä.

Siksi on ollut tärkeää varautua hylkeiden suojaamiseen myös poikkeavien tilanteiden, kuten öljyvahingon, varalle. Xamkin SÖKÖSaimaa-hankkeessa Metsähallituksen asiantuntijat tuottivat pelastuslaitosten käyttöön ohjeet norpan suojaamiseksi ja käsittelemiseksi öljyvahinkotilanteessa. Ohjeet on laadittu erityisesti saimaannorppaa ajatellen, mutta niitä voidaan soveltaa myös muiden hylkeiden kohdalla.

YKSILÖN SIJASTA ELINYMPÄRISTÖÄ?

Aikuisten norppien tiedetään osaavan luontaisesti karttaa öljyyntynyttä vettä. Öljyvahinko aiheuttaisikin norpille eniten haittaa likaamalla niiden pesimä- ja makuupaikkoja. Likaantuneiden tai sairastuneiden norppien kiinnioton on lisäksi todettu olevan erittäin hankalaa – mikäli hylje antautuu helpolla kiinni, se on todennäköisesti jo heikossa kunnossa.

Kokemustietoon perustuen asiantuntijat arvioivatkin, että kiinniotettujen norppien hoitamisella on vain pieni mahdollisuus pelastaa eläin. Siten tärkeämpää on suojella tunnetut norppien käyttämät makuu- ja pesäpaikat öljyyntymiseltä ja turvata näin norppien lisääntymismahdollisuudet. Jos makuu- ja pesäpaikat öljyyntyvät, ne tulee puhdistaa. Norpan suojaamisen tehostamiseksi pesimä- ja makuupaikat on esitetty pelastuslaitoksille laadituissa ensisijaisesti suojattavien kohteiden kartastoissa ja ympäristövahinkojen tilannekuvajärjestelmässä.

KAIKKI VOITAVA TEHDÄÄN

Öljyyntyneelle norpalle tehdään kuitenkin kaikki voitava. Jos norppa saadaan otettua kiinni, se hoidetaan ja puhdistetaan paikan päällä ja vapautetaan mahdollisimman pikaisesti veteen. Puhdistamisen tekee siihen kouluttautuneet henkilöt tai tarvittaessa pelastusviranomainen.

Tehtävä ei tule olemaan aivan helppo: pelastustehtävä on haasteellinen sekä pelastajille mutta etenkin pelastettavalle, joka luonnollisesti kokee sitä lähestyvän ihmisen uhkana. Eläimen kiinniotto ja siirtäminen ovat hankalia myös eläimen koon, painon ja rakenteen vuoksi. Esimerkiksi merinisäkkään selkäranka on melko heikko ja katkeaa helpommin maanisäkkäisiin verrattuna, jolloin nostot tai muut siirrot tulee harkita huolellisesti.

VAIHTELUA HARJOITUKSIIN?

Vaikka kirjallisia ohjeita tutumpien merinisäkkäiden käsittelystä löytyykin, voi käytännön tilanne silti yllättää – puhumattakaan mursun tapauksesta, jollaista kukaan ei osannut arvata kohtaavansa. Tulevia öljyntorjuntaharjoituksia voisikin lisämaustaa eläinpelastustehtävällä. Jonkinlaista alkutuntumaa voisi saada vaikka parisataakiloisella, esimerkiksi vesitäytteisellä lötköllä säkillä, vaikkakin stressaantuneen eläimen ennakoimattomuuden -ja ne naskalimaiset hampaat- joutuu itse kuvittelemaan.

LATAA OHJEET TALTEEN

Toimintaohje ”Saimaannorpan suojaaminen ja käsittely öljyvahinkotilanteessa” on ladattavissa SÖKÖSaimaa-manuaalin vihkosta 9A. Ohje on suunnattu pelastusviranomaisille. Yleiset ohjeet, kuinka toimia havaittuamme kuolleen tai vahingoittuneen norpan, löytyvät Metsähallituksen sivuilta https://www.metsa.fi/luonto-ja-kulttuuriperinto/lajien-suojelu/saimaannorppa/ sivun alalaidasta.