Läheisenä nuoruuden äärellä 

Jokaiseen ikäkauteen ihminen tulee aloittelijana. 
– Nicolas Boileau  

Tämä aforismi koskettaa yhtä lailla nuoria kuin nuorten läheisiä. Nuoren uudet vaiheet tuovat uusia vaiheita väistämättä myös läheisille. Kukaan ei voi ennalta tietää tai osata. Elämä on monipuolinen paketti – eikä nuorena suinkaan helpoimmillaan kun meneillään ovat tärkeät ja herkät suurten muutosten vuodet. Jokaisella läheisellä on tärkeä paikka olla tukemassa nuoren kasvua omaksi itsekseen. 

Haastan nuorten läheisiä pohtimaan nuoren vaiheita ja myös omaa muutostaan. Kenen kanssa jaatte kokemuksia nuorten vanhempina ja läheisinä? Onko teillä joku, jonka kanssa voitte keskustella myös silloin, kun nuori mokaa tai tunnette itse epäonnistuneenne läheisenä? Tai kun tunnette hämmennystä tai epätietoisuutta miettiessänne, miten omalla nuorella oikeasti menee? Tai kun arjen keskellä tulvahtaa onnen tunne siitä, että saatte elää juuri tämän nuoren läheisenä? 

Ehkäpä voisimme rohkeammin jakaa kokemuksiamme ja tunteitamme nuorten läheisinä. Triangeli-hankkeen keskusteluissa läheisten kanssa on noussut esiin yksi voima ylitse muiden: vertaistuki. Monelle pikkulapsivaiheen vertaistuellinen jakaminen on helpompaa ja siihen tarjoutuu yhteisöissämme enemmän mahdollisuuksia kuin nuorten vanhemmille ja läheisille.  

Kokemukset voivat monesti olla perheiden välillä tai perheiden sisälläkin aivan päinvastaisia keskenään: toinen miettii, miksi oma nuori viettää aivan kaiken aikansa kaverien kanssa ja toinen taas toivoo, että olisipa nuorella edes yksi kaveri. Vaikka keskusteluun nouseva tilanne olisi täysin erilainen, toivon, että silti haluaisimme ymmärtää yhdessä enemmän ja jakaa tunteitamme avoimemmin. Nuorten läheisinä olemme yhdessä enemmän kuin yksin. Seurataan nuorten kasvua ilolla, ihmetyksellä ja lempeydellä. Tutkiskellaan myös mielenkiinnolla, miten nuoren vaiheet saattavat kehittää myös meitä läheisiä. 

Jos haluat lastesi kehittyvän, anna heidän kuulla mitä kaunista kerrot heistä toisille. 

— Haim Ginott