Ihmisten välisiä kohtaamisia – työpajatyöskentelyä nursing-ryhmäläisten kanssa Kotkan kampuksella, osa 2

Jatkona edelliselle työpajalle, tapasimme kuukautta myöhemmin (6.3.) Xamkin kampuksella vuoden 2022 syksyllä opintonsa aloittaneen Nursing-ryhmän. Mukana tapaamisessa olivat viimekertaisen pajan lailla ryhmästä vastaava lehtori Jussi Mähönen ja Työelämäpolku-hankkeesta TKI-asiantuntija Minna Porvari. Iloksemme hanke oli saanut jo jonkin verran huomioita minkä seurauksena tapaamiseen saapuivat myös Innovaren edustajina Heikki Härö ja Tanja Kutvonen. He halusivat seurata keskustelua ja kertoivansa olevansa hyvin kiinnostuneita viemään kansainvälisten opiskelijoiden integraatioprosessia omalta osaltaan eteenpäin.

Lehtori Mähönen kertoi suurimmalla osalla ryhmäläisistä olevan jo kaksi työharjoittelua takana ja kolmannen olevan pian edessä. Täten lähtökohdat integraatiokeskusteluille olivat myös toisenlaiset kuin aiemmin tapaamallamme vuotta myöhemmin opintonsa aloittaneella ryhmällä.

Paikalle saapui 20 opiskelijaa. Opiskelijat istuutuivat pöytäkunnittain kolmeen eri ryhmään. Aluksi ryhmien tehtävänä oli pohtia keskenään ratkaisuja kielen, vapaa-ajan ja työpaikan yhteydessä ilmenneisiin haasteisiin. Keskustelu oli hyvin vilkasta ja eteenpäin soljuvaa. Seuraavaksi siirryttiin keskustelemaan yhteisesti työharjoitteluista saatuihin kokemuksiin.

Opiskelijat kertoivat kokemustensa olevan hyvin moninaisia. Kysyttäessä, mitä opiskelijat työpaikoilla arvostivat, monen suusta pulpahtivat sanat tasa-arvoisuus, tasapuolinen vastuunkanto, kunnioitus, perusetiikka, hyväksyntä ja laadukas ohjaus. Opiskelijat nostivat työharjoittelun onnistumisen kannalta erittäin olennaiseksi tekijäksi sen, millainen ohjaaja työpaikalla oli.

Kysyttäessä, mitä opiskelijat työpaikoilla arvostivat, monen suusta pulpahtivat sanat tasa-arvoisuus, tasapuolinen vastuunkanto, kunnioitus, perusetiikka, hyväksyntä ja laadukas ohjaus.

Eräs opiskelija kertoi olevansa työharjoitteluun erittäin tyytyväinen, sillä hän oli saanut ohjaajakseen henkilön, joka jaksoi kääntää asioita englannista suomeksi. Lisäksi hänellä oli malttia toistaa sanoja ja näyttää kärsivällisesti, kuinka jokin työ tehtäisiin. Vastaavasti päinvastainen kokemus oli harjoittelussa, jossa opiskelija ei edes tiennyt, kuka hänen ohjaajansa oli. Opiskelija oli sanojensa mukaan jätetty melko lailla oman onnensa nojaan ja käsketty tekemään tehtäviä, joista hänellä ei vielä ollut tarkkaa tietoa.

Opiskelijat kertoivat olleensa aluksi Suomessa hämmentyneitä tilanteissa, joissa oli ilmennyt selkeästi omasta kulttuurista poikkeavia eroavaisuuksia. Näitä olivat muun muassa suomalaisten tyyli käydä suoraan asiaan ja joidenkin ihmettely sen suhteen, miksi opiskelija oli ylipäätään tullut kylmään Suomeen. Muualla eläminen olisi opiskelijan saaman palauteen mukaan ollut paljon helpompaa jo pelkän kielenkin vuoksi. Opiskelija ei ollut varma, oliko kommentissa kyse tällöin suomalaisten vaatimattomuudesta vai sarkastisesta huomautuksesta, jota muualta tulleen oli ensin vaikeampi ymmärtää. Joku vastaajista puolestaan kertoi vaativan hiukan totuttelua siihen, että länsimaisessa kulttuurissa oli aina puhuttaessa tapana, ihmisen statuksesta riippumatta, katsoa toista silmiin. Eräs opiskelija puolestaan toivoi kielimuurista huolimatta saavansa suoraa palautetta tekemästään työstä.

Työpajassa mietittiin keinoja, joilla integraatio työpaikkoihin olisi helpompaa. Jo aiemmin oli tullut esille suomen kielen merkitys sekä työharjoittelupaikkaa hakiessa että sen aikana. Opiskelijat totesivat huomanneensa, että kaikilla työpaikoilla ei ollut tarjolla englantia puhuvaa ohjaajaa. Eräs, Suomessa pidemmän aikaa asunut opiskelija kertoi tehneensä paljon töitä suomen kielen eteen. Hän sanoi varsinkin alkuaikoina opetelleensa päivittäin erilaisia, etenkin töissä tarvitsemiaan fraaseja. Hän muistutti muita siitä, että kieltä tulisi myös uskaltaa käyttää rohkeasti.

Lisäksi työpajassa pohdittiin yhdessä monikulttuurisuuden merkitystä työpaikoilla. Eri harjoittelupaikkojen todettiin olevan rakenteellisesti toisistaan joskus hieman poikkeavia. Harjoittelujen onnistumiseksi toivottiin kuitenkin korkeakoulun ja työyhteisön välisiä toimivia rakenteita, jotka mahdollistaisivat myös kansainvälisten sairaanhoitajaopiskelijoiden vastaanoton. Opiskelijat pitivät tärkeänä etenkin sitä, että sekä työpaikan että opiskelijan tiedossa olisivat kyseessä olevan harjoittelun tavoitteet. Tällöin molemmin puolin tiedettäisiin se, mitä harjoittelun aikana tulisi tehdä ja mitä työnantaja voisi olettaa opiskelijan jo osaavan tehdä.

Lehtori Jussi Mähönen kertoi Nursing-ryhmien ohjaajille järjestettävän aina ennen työharjoittelua noin 1,5 tunnin mittainen Teams info/ kyselytunti. Sen tarkoituksena on jakaa tietoa itse tutkinnosta ja sen rakenteesta mutta lisätä myös ohjaajien kieli- ja kulttuuritietoisuutta. Ohjaajille on tarjolla myös ohjaajakoulutusta Xamkin avoimen ammattikorkeakoulun puolella. Koulutuksen tarkoituksena on muun muassa kehittää opiskelijaohjauksen valmiuksia, oppia tunnistamaan erilaisia oppimistyylejä ja oppia kehittämään omaa työyhteisöä opiskelijan oppimisympäristönä.

Yhteinen keskustelu todettiin todella tarpeelliseksi ja hyödylliseksi. Työpajan lopuksi useat opiskelijat ilmaisivat olevansa myös tyytyväisiä saadessaan lausua ajatuksensa ääneen ja kertoa, miltä heistä tuntui. Heille tärkeää oli se, että jokainen heistä kohdattaisiin ihmisenä. Ei sen mukaan, mistä he olivat lähtöisin – vaan sen mukaan, ketä he ovat juuri nyt.