Yhessä eteenpäin

Tapahtuman kuvaus

Koulunuorisotyön kuuman festarikesän aloitus!

Pääesiintyjänä yleisöä villitsee duo Tommi Hoikkala & Jorma Nieminen, artistivieraana Simeoni Julkunen

Lämppärinä aina yhtä outo Yhessä eteenpäin -hanke. Festarialueelta eväitä työhyvinvointiin sekä tatskoja ja lävistyksiä monialaisen työn näkökulmiin. Varaa slotti open mic -stagelle etukäteen tai tapahtumassa. Tarjolla eteläsavolaista koulunuorisotyön slowfoodia ja yllätysohjelmaa.

KOHDERYHMÄ

Tapahtuma on suunnattu kasvattajayhteisöissä nuoria kohtaaville, koulunuorisotyön toteuttamisen, kehittämisen ja organisoinnin parissa toimiville sekä opiskelijoille ja kaikille asiasta kiinnostuneille.

OHJELMA

9.30

Kohtaamiskahvit (hanke tarjoaa) ja etkot, artistivieraana Voice of Finlandista tuttu Simeoni Julkunen

10.15 

Tommi Hoikkala ja Jorma Nieminen

Mikä nuorisotyön kohtaamisessa on erityistä? Miksi sitä tarvitaan? Ja entä erityisesti koronapandemian    jälkeen?

Nuoruus korona-ajan kaupungissa. Tutkimus nuorten vapaa-ajasta, jalkautuvasta nuorisotyöstä ja huolikasaumista – Nuorisotutkimusseura ry

11.15   

Open mic

– Kerro ajatuksistasi, aikaa 2 min / puhuja

11.30    

Lounas (omakustanteinen)

12.30   

Open mic

12.45

Duo Nieminen & Hoikkala villitsevät festariporukan yhteiseen dialogiin. Katso tulevaisuuteen, etsi        yhteistä säveltä, luo kontakteja, hämmästele, kohtaa ja keskustele, ole mukana kun syntyy uutta – muista käydä koulunuorisotyön EA-pisteellä! Teltat, kojut ja äksönit pistää hankkeen kanssa pystyyn Itä-Suomen AVI, Osaamiskeskus Nuoska ja Simeoni.

14.00 

Kokemusten jakamista, Tommin ja Jorman luovat yhteenvedot, musaa ja keskustelua

14.30

Jatkot, julisteet ja jälkipuintikahvit (hanke tarjoaa)

15.00

Festarialue hiljenee

ILMOITTAUTUMINEN

Ilmoittautuminen viimeistään torstaina 4.5.2023 klo 15:00 tällä Webropol-linkillä.

KYSY LISÄÄ FESTARIN JÄRJESTÄJILTÄ

Yhessä eteenpäin -hankkeen työntekijät Helinä ja Antti

Seuraa Instagramia @yhessa_eteenpain ja someta itsekin #yhteinentekijäonnuori

Tuetaanko oppilaitoksessa työrauhaa vai olemisen rauhaa? Kenen ja millaista rauhaa pitäisi edistää?

Verkostotapaamisen tavoitteena on ohjausosaamisen vahvistaminen monialaisen vuoropuhelun ja yhteiskehittämisen kautta. Teams-toteutuksesta huolimatta jokaisen osallistujan osallistuminen keskustelujen kulkuun pyritään ottamaan huomioon.

Keskusteluihin saattelemassa Yhessä eteenpäin -hankkeen työntekijät.

Etelä-Savon koulu- ja oppilaitosnuorisotyön verkosto on kaikille avoin keskustelutapahtuma, jossa opiskelijahyvinvoinnin tekijät vaihtavat kokemuksiaan ja rakentavat yhteistä ymmärrystä oppilaitosten monialaisesta yhteistyöstä. Verkosto on kokoontunut Yhessä eteenpäin -hankkeen koollekutsumana kahden vuoden ajan, ja mukaan on osallistunut nuorisotyön, koulutuksen, opiskelijahuollon ja ohjauksen ammattilaisia kunnista, kuntayhtymistä, sote-palveluista, järjestöistä ja seurakunnista. Jos työskentelet perusopetuksessa tai 2.asteen oppilaitoksissa nuorten parissa, missä tahansa tehtävässä, pistäytyvän osa-aikaisesti tai kaiken aikaa, olet lämpimästi tervetullut verkostotapaamiseen.

Tilaisuuteen osallistuminen ei vaadi ennakkoilmoittautumista.

Tapahtuman kuvaus

Monialaisen yhteistyön sytykkeiksi koulunuorisotyöntekijä tarvitsee kykyä muodostaa luottamuksellisia suhteita kasvattajakumppanien kanssa, mutta myös runsaan annoksen vahvaa ammatti-identiteettiä.

Millainen rooli koulunuorisotyöntekijälle rakennetaan monialaisessa kasvattajayhteisössä? Miten esihenkilö voi tukea roolin kehittämistä? Ketkä kaikki vaikuttavat roolin muotoutumiseen?

Koulunuorisotyön verkostopäivän tavoitteena on tunnistaa monialaisen yhteistyön erityispiirteitä. Tapaaminen antaa ammattilaisille mahdollisuuden tarkastella työtään, jakaa avoimesti kokemiansa haasteita ja onnistumisen kokemuksia sekä tarjota päivä työhyvinvoinnin edistämiselle.

KOHDERYHMÄ

Koulu- ja oppilaitosnuorisotyön toimijat ja heidän esihenkilönsä; toimijat, jotka ovat kiinnostuneita koulunuorisotyön kehittämistyöstä osana omaa tai organisaationsa työtä. Tapahtuma on suunnattu oppilaitosten ja nuorisotyön yhteistyötä käynnistäville ja jatkaville toimijoille, mutta myös kaikille kasvattajayhteisöjen rakentajille ja koulunuorisotyön rinnalla kulkeville yhteistyötahoille.

OHJELMA

9:00                    Itä-Suomen aluehallintoviraston tarjoamat aamukahvit

9:30                    Tulta päin!

Koulunuorisotyön pioneerit ja rakennusmestarit ovat ansiokkaasti raivanneet tietä, mutta ”musta aukko” kummittelee edelleen. Luova virittäytyminen kehittämisen kenttään, Yhessä eteenpäin -hankkeen TKI-asiantuntijat Helinä Juurinen & Antti Väisänen.

9:45                    Missä mennään, koulunuorisotyö?

Näkökulmia koulunuorisotyön resursseista ja toiminnan järjestämisen mahdollisuuksista.
Ylitarkastaja Kirsi Kohonen, Aluehallintovirasto

Mitkä asiat on hyvä sopia oppilaitosten ja nuorisotyön toimijoiden yhteistyössä?
Projektipäällikkö Mervi Hotokka, Yhessä eteenpäin -hanke

10:00                  Monialaisen yhteistyön sytykkeitä

Innostamisen pedagogiikkaa. Kestetäänkö tylsyyttä? Istutaanko paikoillaan ja hengitetään? Hoikkala & Nieminen haastavat keskusteluun läsnäolosta ja letkeestä etenemisestä syviin vesiin.

Tutkimusprofessori emeritus. VTT, dos. Tommi Hoikkala & kehittämisasiantuntija Jorma Nieminen

Asiantuntijoiden sytykkeiden jälkeen ruokitaan yhdessä kehittämisen roihua.

11:30                  Lounas  Navitas-ravintola (omakustanteinen)

12:30                  Puhdetöitä, päivittelyä ja parastamista pienryhmissä

Millaista osaamista vaikuttava koulu- ja oppilaitosnuorisotyö tekijöiltään vaatii? Miten rakennetaan luottamusta eri toimijoiden välille? Mitä pitää sietää? Tarvitaanko välillä palokuntaa? Erilaisten koulukulttuurien huomioiminen ja nuorilähtöisten toimintatapojen edistäminen.

13:30                  Mitä saa jäädä kytemään? – Yhteenvetopaneeli

14:30                  Antaa palaa

Lähtö kotimatkalle ja vapaavalintainen kahvihetki (omakustanteinen)

ILMOITTAUTUMINEN

Ilmoittautuminen viimeistään maanantaina 30.1.2023 klo 15:00 tällä Webropol-linkillä.

KYSY LISÄÄ TAPAHTUMAN JÄRJESTÄJILTÄ

Itä-Suomen aluehallintovirasto, Kirsi Kohonen, etunimi.sukunimi@avi.fi, +358 40 820 4206

Yhessä eteenpäin -hankkeen työntekijät Helinä, Antti ja Mervi

Palautetta aiemmista Yhessä eteenpäin -hankkeen koulutuksista

“Päivästä jäi hyviä muistoja mieleen ja nyt meillä on yhteinen tavoite ja tahtotila.”

Rento ilmapiiri, sai olla oma itensä.

“Meille oli erityisen hyödyllistä, kuinka vararehtorimme näki, että miten monipuolista ja ammattimaista nuorisotyö on. Hänen kommentti päivän jälkeen oli, ettei hän ollut koskaan nähnyt nuorisotyöstä kuin pinnan.”

“Sain uutta intoa työhöni ja uusia ajatuksia.”

Tapahtumatyyppi: Lähitapahtuma

Tapahtuman kuvaus:

Tällä vierailulla kuullaan Liperin Ylämyllyllä tehtävästä koulunuorisotyöstä sekä koulun että nuorisotyön näkökulmasta, kuullaan oppilaiden ajatuksia ja tutustutaan koulun ja nuorisotyön tilaratkaisuihin.

Lisäksi iltapäivän työpajassa pohditaan, miten nuorisotyö on mukana koulun perustehtävissä vai onko nuorisotyön lonkeroiden ujuttaminen kaikkialle tarpeen?

Tapahtuman tavoite ja kohderyhmä:

Tapahtuman tavoitteena on lisätä yhteistyötä toimijoiden kesken, pohtia toimivia koulun ja nuorisotyön rakenteita ja vaihtaa kokemuksia koulunuorisotyöstä. Opintovierailu on tarkoitettu koulunuorisotyöntekijöille ja esihenkilöille sekä käynnissä oleville koulunuorisotyön hankkeille tai niiden suunnittelemista käynnistäville sekä muille koulunuorisotyöstä kiinnostuneille.

Ohjelma: 

9:30 Tervetuloa Liperiin, Liperin kunta ja Itä-Suomen aluehallintovirasto, Aamukahvit

10:00 Koulu + nuoret = koulunuorisotyö

Yhtälön puheenvuorot. Apulaisrehtori Virpi Eronen avaa yhtälöä koulun näkökulmasta, nuoret tarkastelevat asiaa nuorisotyön käyttäjälasien läpi ja koulunuorisotyöntekijä Miia Nivala tarjoilee arkirealismia.

11:00 Välitunti – Koulu ja oppilaat tutuiksi, tutustutaan kouluun ja soluttaudutaan välituntitoimintaan!

11:30 Työpaja: Miten nuorisotyö on mukana koulun perustehtävissä? Nuorisotyötä on toteutettu kouluilla erityisesti oppilaille vapaiden tilanteiden kautta, vapaaehtoisuuteen perustuen ja muiden ammattilaisten reviiriä kunnioittaen. Työpajassa käännetään katse oppilaitosten raamitetumpiin tilanteisiin, joita ohjaa opetussuunnitelmat ja lait. Miten nuorisotyö näyttäytyy oppitunneilla, kodin ja koulun välisessä yhteistyössä sekä oppilas- ja opiskelijahuollossa? Mitä tilanteissa on otettava huomioon vai onko nuorisotyön lonkeroiden ujuttaminen kaikkialle tarpeen?

12:30 Koululounas (omakustanteinen)

13:00 Työpaja jatkuu, yhteenveto

14:00 Loppukahvit

14:30 Kotimatka alkaa

Järjestäjät:

Kirsi Kohonen, Itä-Suomen aluehallintovirasto (p. 0295 016 514, etunimi.sukunimi@avi.fi)

Heta Malinen, Itä-Suomen alueellinen nuorisotyön koordinaattori

Yhessä eteenpäin -hanke, Xamk – Juvenia

Miia Nivala, Liperin kunta, koulunuorisotyöntekijä

Ilmoittautuminen: Koulunuorisotyön kokemuksia – vierailu Liperiin, Lähitapahtuma 2.11.2022 – Aluehallintovirasto (avi.fi)

Ilmoittautuminen päättyy: 26.10.2022 16:00

Yhteiskyytitiedustelut Mikkelistä Yhessä eteenpäin -hankeväeltä tai Kirsi Kohoselta.

Uudet opetussuunnitelmat korostavat opetuksen nivoutumista ympäröivään maailmaan. Nuorisotyö voi tukea kehitystä, jossa oppimista tunnistetaan tapahtuvan yhä enemmän ryhmässä ja opetuksen sisällöt löydetään erilaisissa ympäristöissä, suhteissa ja yhteisöissä. Siirryttäessä eri ympäristöihin nuoret tarvitsevat rinnalla kulkijoita, jotka lisäävät turvallisuuden tunnetta valitulla reitillä. Rinnalla kulkijoina toimivat kasvattajayhteisön lisäksi myös vertaiset. Huumori ja hyväksyvä ilmapiiri ovat Yhessä eteenpäin -hankkeessa kohdattujen nuorten sanoittamia toiveita omalle ryhmälle – ja toimivat nimenomaan paineita ja stressiä purkavasti vaihtuvissa tilanteissa.

Nuorisotyön ammattitaitoa on rakentaa non-formaaleja oppimistilanteita, joihin voi osallistua omana itsenään eikä ohjaaja ole arvioivassa asemassa osallistujiin nähden. Nuorisotyön luomat tilanteet voivat yhtä hyvin kiinnittyä opetusympäristöjen perusarjen vapaisiin ja pedagogisiin tilanteisiin kuin vaihtelua tuoviin tapahtumiin ja retkiin. Vierailut erilaisiin ympäristöihin kohtaamaan uusia ihmisiä tukevat nivelvaiheita oppimisen poluilla sekä siirtymiä harjoittelujaksoille ja työelämään.

Kasvun kontekstissa koulutus ja nuorisotyö eivät näyttäydy erillisinä vaan tavoitteet ovat yhteneväiset. Motivoitumista liikkeelle lähtöön, ryhmään liittymiseen, oppimiseen ja itsetutkiskeluun tuetaan nuorilähtöisen kohtaamisen kautta ja tunnustamalla nuoren yhteisölliset ja identiteetin kehittämiseen liittyvät tarpeet. Koulutuksen ja nuorisotyön risteävillä pinnoilla yhteinen tekijä on nuori.

Nuorilähtöisesti yhdessä tehden

Kun rakennetaan nuorten palveluja, on niitä muotoiltava yhdessä nuorten kanssa. Yhessä eteenpäin -hankkeessa koulu- ja oppilaitosnuorisotyötä on määritelty nuorten ja nuorisotyöntekijöiden kanssa. Tämän yhteisen määrittelytyön tuloksena syntyi juliste, joka kokoaa nuorisotyön tärkeimpiä teemoja koulu- ja oppilaitosympäristössä. Kouluhyvinvoinnin ratkaisut tulee tehdä nuorilähtöisesti erilaisia kysymisen, kuulemisen ja mukaan ottamisen tapoja luovasti kehittäen ja jatkuvasti päivittäen. Miten kysyä niin, että hauraimmin toiveisiinsa uskova uskaltaa niistä kertoa? Miten kuulla kaikkein hiljaisimman ääni? Läsnä oleva, mukaan kutsuva toiminnallisuus ja katseen kääntäminen sinne, missä epävarmat vastaukset vasta odottavat löytäjäänsä ovat nuorisotyön ammattitaitoa.

Julisteeseen liittyy tarra-arkillinen yksilöllisiä hahmoja, joita voidaan liimata oppimisen maisemaan. Julisteen äärellä nuoret haastetaan miettimään, mitä he toivovat nuorisotyöltä eniten. Visuaalinen ilme on toteutettu yksinkertaisella tussitekniikalla, joka kutsuu täydentämään omilla sanoilla ja piirroksilla maisemaa. Julisteen on tarkoitus olla nuorilähtöisesti muokattava ja jäsentää kunkin ympäristön omaa erityistä tapaa toteuttaa nuorisotyötä kouluissa ja oppilaitoksissa.

Yhteisöhenki nuoren polulla

Monet nuorten tarpeet ja toiveet kiinnittyvät pysyviin ihmisyyden syviin kerroksiin: tarve tulla tunnistetuksi, arvostetuksi ja hyväksytyksi vertaisryhmässä omana itsenään ja toive siitä, että on merkityksellinen osa yhteisöä. Näiden ikuisten inhimillisyyden teemojen äärelle johdattavia toiminnan rakenteita synnytetään eri aikoina eri tavoin eivätkä ne koskaan voi olla yksittäisen työntekijän vastuulla vaan on kyse koko yhteisön vuorovaikutuksesta.

Nuoren tulevaisuutta ja kiinnittymistä yhteiskuntaan määrittävät monella tavoin hänen yhteisölliset kokemuksensa. Olenko saanut kuulua joukkoon? Olenko voinut tulla osaksi yhteisöä? Onko minut jätetty ulkopuolelle? Onko minut tunnettu omana itsenäni? Nuorisobarometrissä 2022 nuoret kertoivat, mitkä asiat olivat auttaneet heitä selviytymään vaikeista tilanteista ja yksi vastaus toistui useimmin: ystävät. Vaikka vuorovaikutuksen kanavat muuttuvat, vertaissuhteiden elämässä kannatteleva voima laittaa liikkeelle muutoksia sukupolvi toisensa jälkeen.

Samalla tavalla koulu- ja oppilaitosnuorisotyön tulevaisuutta ja kiinnittymistä yhteiskuntaan määrittävät kollegiaaliset suhteet ja monialaiset yhteisölliset kokemukset. Kokevatko koulunuorisotyöntekijät kuuluvansa koulun ammatilliseen yhteisöön? Saavatko he muiden nuorisotyöntekijöiden tukea toimiessaan kenties ammattikunnan ainoina edustajina kouluyhteisöissä? Onko rakenteellisten ratkaisujen puitteissa mahdollista toteuttaa nuorisotyöllistä työotetta? Onko koulunuorisotyö jäänyt muun kouluissa tapahtuvan työn ulkokehälle? Tunnetaanko koulunuorisotyö omana itsenään?

Minä ryhmässä – ryhmä minussa

Jokapäiväisestä arjesta tekee merkityksellisen erilaiset yhteydet ja suhteet. Yhessä eteenpäin -hankkeessa kohdatut nuoret pitävät sosiaalisten suhteiden tukemista yhtenä koulu- ja oppilaitosnuorisotyön merkittävimpänä tehtävänä. Myös nuorten elämää kartoittavien barometritutkimusten valossa on huutava tarve työlle, joka auttaa tutustumaan, ystävystymään ja tulemaan osaksi ryhmää ja yhteisöä.

Nuoruudessa ihminen tutustuu omaan tapaansa kokea asioita ja elää elämäänsä osana ryhmää ja yhteisöä. Mitä minä olen ryhmässä? Mitä ryhmä merkitsee minulle? Mihin yhteisöihin olen osallinen? Nuorisotyön erityisyytenä voi nähdä dialogisuuden ja avoimen ilmapiirin, jossa nuoren ymmärtäminen on ensiarvoista, yhteisöllisyys on sekä lähtökohta että tavoite. Nuorisotyö tuo mukanaan opetuksen arkeen ryhmässä toimimiseen liittyvää ymmärrystä, yhteisöllisten tarpeiden tajua ja tukea nuoruuden näkökulmasta.

Yhteisöhenki käsitteenä haastaa näkemään oppimisympäristön ennen kaikkea merkityksellisten suhteiden verkostona, johon jokainen tuo oman ainutlaatuisen panoksensa ja syntyy yksilöitä vahvempi kokonaisuus. Nuoren arjen yhteisöt tuottavat merkityksiä ja tunnesisältöjä hänen maailmassa olemisensa eri ulottuvuuksille. Oppilaitos- ja koulunuorisotyössä yhteisöhenki voi nousta työtä määrittäväksi käsitteeksi, jonka kautta korostuvat yhteisölliset toimintatavat sekä työkenttä suhteessa muihin hyvinvointityötä koulussa toteuttaviin ammattilaisiin.

Nuoruus kasvun ja oppimisen maisemassa

Nuoruus haastaa koulujen ja oppilaitosten pedagogisia rakenteita monella tavalla eikä erilaisten tarpeiden yhteensovittaminen ole helppoa. Tukevatko nykyiset rakenteet tarpeeksi nuoruuden kehitystehtäviä? Mahtuuko nuoruus kouluun?

Jos nuori saa pedagogisessa viitekehyksessä kokeilla, keksiä, epäonnistua, yrittää uudestaan, sählätä porukassa, opetella yhteistyötä ja kommunikointia nuoruuden sisäisiä yllykkeitä huomioivalla tavalla, hänen ei tarvitse etsiä motivaatiota tulla kouluun pelkästään suoritusten ja tavoitteiden kautta. Sen sijaan nuori haluaa tulla ja laittaa itsensä likoon, koska koulu on muuttuvassa maailmassa turvallinen paikka, jossa on tilaa tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin ja ympäristöihin sekä omaan kehittyvään persoonallisuuteen.

Murros lapsesta aikuiseksi ei tapahdu suoraviivaisesti vaan omaa identiteettiä eri tavoin etsien ja löytäen. Nuoruus elämänvaiheena on itsessään arvokas, ei vain välivaihe matkalla aikuisuuteen. Nuoruus on yksilön ja ryhmien kokemusten lisäksi yhteisöjä ja yhteiskuntaa haastava voima eikä sitä saisi jättää yhteisöjen kehittämisen ulkopuolelle. Nuorten, instituutioiden ja vallitsevien rakenteiden välinen dialogi on muutoksen voima, jonka tukemisen tulisi olla nuorisotyön keskeinen tehtävä.

Tämä blogiteksti toimii myös avaavana dokumenttina Yhessä eteenpäin -hankkeen loppujulkaisuna syntyneelle julisteelle, jonka äärellä opiskelijoiden kanssa voidaan pohtia koulunuorisotyön merkityksiä.

Nuorisotyö_on_läsnä_juliste_tulostettava_pieni.

Juliste on saatavana myös ThingLink versiona .

Helinä Juurinen,  TKI-asiantuntija, Juvenia
Antti Väisänen, TKI-asiantuntija, Juvenia

Lähteet

Hoikkala, T. & Kuivakangas, J. (toim.) 2017. Kenen nuorisotyö? Yhteisöpedagogiikan kentät ja mahdollisuudet. Artikkeli: Cederlöf, P. Eetos, ihminen ja etiikka – näkökulmia nuorisotyöstä ja nuorisotyölle.

Kivijärvi, A. (toim). 2023. Läpi kriisien. Nuorisobarometri 2022. Valtion nuorisoneuvosto, Nuorisotutkimusseura / Nuorisotutkimusverkosto, Opetus- ja kulttuuriministeriö.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Kouluterveyskysely 2006–2021. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://sampo.thl.fi/pivot/prod/fi/ktk/ ktk1/summary_trendi?alue_0=600836&mittarit_0=199594&mittarit_1=199900&mittarit_2=199256&sukupuoli_0=143993

Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – SAKKI ry. Amisbarometri 2022. 2022. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://sakkiry.fi/wp-content/uploads/2022/05/amisbarometri2022.pdf

Suomen Lukiolaisten Liitto. Lukiolaisbarometri 2022. 2022. WWW-dokumentti. Saatavissa: www.lukiolaisbarometri.fi

Suomen Punainen Risti. Yksinäisyysbarometri 2023. Tutkimusraportti. 2023. Taloustutkimus Oy. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://www.punainenristi.fi/globalassets/13.-uutiset/2023/yksinaisyys-koskettaa-yha-useampaa-suomessa/spr_yksinaisyysbarometri_2023_raportti.pdf

Olemme kohta kolmen vuoden ajan pyrkineet antamaan vastauksia oppilaitosten kasvattajayhteisöjen ammattilaisille, mitä koulunuorisotyö on ja tukemaan arjen ratkaisuja, miten sitä tehdään. Kehittämishankkeen aikana koulu- ja oppilaitosnuorisotyö on lisääntynyt merkittävästi kaikkialla niin maakuntamme kuin valtakunnankin oppilaitoksissa. Koulujen seinien sisällä tapahtuva nonformaali kasvatustyö on herättänyt myös kansainvälisen kiinnostuksen. Vaikka kysyjiä, kommentteja ja ratkaistavia asioita on runsaasti, keskusteluissa toistuvat jaetut teemat. Onko meillä vastauksia?

Kyllä sinun on puututtava sääntörikkeisiin!

Koulun arkea ryhdittävät säännöt, opetussuunnitelma ja oppivelvollisuus. Vaikka nuorisotyöntekijä haluaisi mielellään olla valvontavastuusta erillään oleva ammattilainen, ei sääntöjen rikkomista voi katsoa läpi sormien. Jos koulun aikuiset eivät vedä yhtä köyttä ja toimi samassa rintamassa, keittää koulunuorisotyöntekijä itselleen myrkkykeitoksen, jossa ei monialaisen yhteistyön sattumia tule vastaan. Nuorisotyöntekijä voi olla se, joka asettuu nuorten rinnalle tarkastelemaan yhteisön toimintamekanismeja ja sääntöjen tarkoituksia sekä vahvistamaan osallisuutta ja kasvamaan yhdessä.

Eikös opettajat hoida oppitunnit?

Nuorisotyö tarttuu hanakasti koulun vapaisiin tilanteisiin, jotka ovat pedagogisesta rakenteesta vapaat. Opetushenkilöstön reviiriä kunnioitetaan. Koulupäivää olisi kuitenkin hyvä katsoa kokonaisuutena, jossa nuori kohtaa erilaisia aikuisia ja olosuhteita, samana nuorena, samoine ajatuksineen ja tunteineen. Yhteistyön rakentaminen formaalin kasvatustyön kanssa voi olla luokan kynnyksen ylittämistä vailla. Yhteistyön aloittaminen vaatii ennakkoluulottoman kehittämisasenteen lisäksi keskusteluja ja sopimista, joissa löydetään yhteinen tavoite, mikä edistää sekä oppimista että kasvamista.

Miun kalenteri on ihan täynnä yksilötapaamisia.

Koulunuorisotyö on nähdäkseni tällä hetkellä samassa tilanteessa kuin etsivä nuorisotyö työmuodon alkutaipaleellaan. Haetaan sopivia tarttumapintoja, missä toimitaan, kenen kanssa ja millä sisällöllä. Halutaan myös perustella nuorisotyön tarpeellisuus oppilaitosympäristössä. Monin paikoin on päädytty jo rokkasumuun, jossa nuorisotyöntekijän kalenterista ei löydy enää yhtään kiireetöntä kohtaamisaikaa. Koulut ovat nimenomaan toivoneet ammattilaista, joka pystyy kohtaamaan ajanvarauksettomasti ja reagoimaan tarvittaessa ilmiöpohjaisesti.

Miten ehdin meidän jokaiselle kampukselle?

Suurten oppilaitosyksiköiden kohdalla on mietittävä linjaukset, kuinka erittäin rajallinen nuorisotyön ohjauspanos kohdennetaan. Nuoret ovat yksilöinä aktiivisia, he lähestyvät ja pyytävät apua. Kontaktit syntyvät hämmentävän nopeasti, kun ammattilaisella on aikaa kohdata. Mutta yhteisö ei huuda eikä syrjään vetäytyvät pidä itsestään meteliä. Nuorisotyön ammattilainen on vahvimmillaan koko yhteisön, myös koulun tukipalveluammattilaiset, mukaan kutsuvissa toiminnoissa, joissa tehdään yhteisöllisyyttä vahvistavia tekoja.

Kiertelet asiaa kuin eduskuntavaaliehdokas!

Selkeitä ratkaisuja ei siis ole. Jokaisessa koulunuorisotyön mahdollistavassa oppilaitoksessa on käytävä yksikkökohtaiset neuvonpidot työn tavoitteista, sisällöistä ja seurannasta sekä kasvattajayhteisön osaksi nivoutumisesta. On erittäin arvokasta, että nuorisotyön avauksia oppilaitoksissa tehdään ennakkoluulottomasti, rohkeasti kokeillen ja monialaisesti, ohjauksen resurssit kokonaisvaltaisesti hyödyntäen. Ainoastaan nuorilähtöisyydestä olen varma. Ilman osallisuutta ja nuorten tarpeisiin vastaamista nuorisotyö ei ole koulussakaan nuorisotyötä.

Kysymykseen on yksi kirkas vastaus – koulunuorisotyötä tehdään nuorten ehdoilla.

Kiitos yhteistyöstä!

On aika kiittää avoimen rehellisestä yhteistyöstä kaikkia hankkeen aikana kohtaamiani nuoria, ammattilaisia ja huoltajia. Siirryn Itä-Suomen aluehallintovirastoon nuoriso- ja kirjastoalan ylitarkastajaksi 13.3.2023 alkaen, joten nuorisoalan kehittämisyhteistyö jatkuu tiiviinä.

Vastauksia koulunuorisotyöhön on luvassa verkostokokoontumisissa ja -tapahtumissa sekä keväällä Xamkin uudessa julkaisusarjassa ilmestyvässä koulunuorisotyön oppikirjassa. Pysykää Yhessä eteenpäin -hankkeen mukana vielä heinäkuuhun 2023 saakka!

Se on morjens!

Mervi

Kokeilemme amiksessa pienehköllä porukalla akvarellimaalausta ja on välitön meininki, aloitetaan roiskimalla märälle paperille, moni innostuu. Joku ei tahdo roiskia, vaan lähestyy paperia rauhallisemmin. Kannustan omiin valintoihin ja niitä alkaa syntyä. Nuoruuden ja taiteen äärellä ei koskaan tiedä, mitä tapahtuu – ja se on ihan parasta!

Tällä kertaa yllätys kävelee luokkaan ekstraosallistujan muodossa.

”Saaks tänne tulla hengaamaan?”
”Eiks sun pitäis olla ihan muilla tunneilla?”
”No käyn mä siellä aina välillä näyttämässä naamaa, mut nyt en kyl oo menossa.”
”Me maalataan. Voit tulla, jos kiinnostaa.”

Nuorten kanssa tehty taide opettaa aina myös ohjaajaa ja haastaa traditionaalisten, tärkeiden kysymysten pariin. Kiertelen luokassa keskustelemassa nuorten maalauksista ja saan maistiaisia heidän persoonallisesta otteestaan. Kun yllätysosallistujan maalauksen keskelle ilmestyy sukupuolielimiä ja hakaristi, joutuu ohjaajana pohtimaan, mikä on hyväksyttyä. Kuka asettaa rajat ja tekee päätökset? Missä menee hyvän maun raja? Mikä tämän taidetuokion tarkoitus oikeastaan on?

V**tu, kyr## ja taiteen traditio

Taiteen ja nuorisotyön yhdistäessä väkevät voimansa, taide näyttäytyy identiteetin kehittymistä ja ryhmään omana itsenä liittymistä tukevana toimintana. Aina on läsnä myös erilaisia tilanteeseen sidottuja tarkoituksia. Usein nuoren oma ilmaisu ja tekemisen merkityssisällöt voimistuvat tuttuuden kautta, kun ryhmää, ohjaajaa ja tilannetta ei tarvitse enää jännittää tai testata.

Taideohjaajana painotan tiettyjä rajoja ja myös ilmapiiriin liittyviä sääntöjä. Kannustava suhtautuminen omaan ja toisten tekemiseen ylläpitää rohkeutta, jota luovuus tarvitsee toteutuakseen. Vertailu ja kilpailu jätetään taidetuokion ulkopuolelle, koska ne voivat rikkoa ihmisen yhteyttä omaan luovuuteensa. Jokaisella saa olla oma tapansa ja rytminsä tehdä, koska taide on myös oman olemisen tavan ja luonnollisen rytmin etsintää.

Hedelmällisyyssymboleiden tiedetään olleen taiteen sisältöä jo ainakin Willendorfin Venuksesta ja Hohle-falloksesta saakka, siis paleoliittiselta kivikaudelta asti. Taiteen kautta voi tutkia sitä, mikä kutakin ihmistä kiinnostaa. Taiteen traditioonkin nojaten hedelmällisyyssymbolien käsittely taiteessa tuntuu olevan ihmiskunnalle hyvin tarpeellista erityisesti sukupuoli-identiteetin kehittymisen vaiheessa. Taidehistoria ja kymmenien tuhansien vuosien takaiset esinelöydöt laittavat nuoret usein miettimään kuviaan uudesta perspektiivistä – eikä ronski hedelmällisyyssymboliikka toimikaan enää vastakkainasetteluna vaan enemmän taiteen perinteen jatkumona.

Entäs se hakaristi?

Taiteella on valtaa ja taide edustaa aina myös asenteita. Ohjaajana rajani kulkee siinä, missä siirrytään väkivallan kentälle. Hakaristi upean maalauksen keskiössä herättää minussa vahvoja tunteita ja haastaa ohjaajana pohtimaan, mitä nuori haluaa viestiä – vai hakeeko hän tekemisellään keskustelua, konfliktia tai huomiota. Tai lupaa tehdä, mitä haluaa.

Huomiota annan ohjaajana joka tapauksessa (ilman hakaristejäkin). Kiinnostumalla nuoren taiteessaan tekemistä kokeiluista ja ratkaisuista vastuutan häntä seisomaan valintojensa takana ja pohtimaan niitä myös teoksen eettisyyden näkökulmasta. Taide vaikuttaa ja voimme yhdessä miettiä, miten. Ehkä kuvittelemme maalaukselle mahdollisimman erilaisia katsojia. Pohtimalla yhdessä, mitä kaikkea teos viestii ja kertomalla, mihin erilaiset symbolit historiassa liittyvät, voi antaa nuorelle erilaisia näkökulmia hänen valintojensa pohjaksi.

Mielestäni oleellista vuorovaikutuksessa on millaisen kokonaisviestin ohjaaja välittää. Oma ydinviestini niin hakaristien, vi***jen, kyr##en kuin ylipäätään nuorten taiteen äärellä on, että nuori valitsee oman taiteensa sisällön. Elettävää elämää ei kaikelta osin voi valita, mutta taideteoksensa prosessissa nuori on aktiivinen subjekti, joka saa valita itse. Voi paeta vaikeuksia hempeisiin tuotoksiin, antaa paperin täyttyä unelmista tai purkaa tunnetta kuvaamalla sen kaikkein raadollisimman. Taide herää henkiin rohkeista kokeiluista ja tiedostetuista valinnoista, joista syntyy taiteen etiikka. (Lisäksi yleensä myös hyviä keskusteluja.)

Taidetuokion tarkoitus

Kiertelen luokassa ja rohkaisen opiskelijoita toteuttamaan visioitaan. Entä millainen yllätysosallistujamme maalauksesta lopulta tuli? Akvarelli on siitä hyvä tekniikka, että lähes kaikki on muokattavissa. Hakaristi oli pesty pois ja maalattu päälle lisää klassisia hedelmällisyyssymboleita, suuria ja pieniä. Vaaleisiin kohtiin oli kirjoitettu pieniä tiiviitä tekstejä ja sanoja, joissa nuoruuden kokemusten täysi kirjo oli vahvasti läsnä.

”Tän nimi on krapula-aamu!”

Ehkä tämän taidetuokion tarkoitus on, että jokainen osallistuja saa luotua niin omannäköisen jutun, että pitää sekä prosessista että lopputuotoksesta. Tuntuu, että olemme taiteen ytimessä, jossa ihmisenä olemisen eri puolet saavat luvan olla läsnä.

Nimeni on Joel ja opiskelen yhteisöpedagogiksi Xamkilla. Olen ollut 2 kuukautta työharjoittelussa Yhessä eteenpäin -hankkeessa. Kirjoitan tässä blogissa ajatuksiani mitä koin sinä aikana.

Yhessä eteenpäin -hanke kehittää koulunuorisotyötä ammattilaisten ja nuorten kanssa. Koulunuorisotyön aihe oli itselle oikein sopiva, sillä siihen ei olla oman koulutukseni aikana kunnolla päästy paneutumaan enkä siksi tiennyt siitä kovinkaan paljoa. Opin työharjoittelun kautta miksi se on tärkeä aihe, ja miksi sitä halutaan sekä pitää kehittää.

Väitän että nykyaikana koulunuorisotyötä tarvitaan, sillä se antaa opettajille sekä oppilaille parempia mahdollisuuksia jaksaa ja pärjätä koulussa sekä parantaa koulun viihtyisyyttä.

Koulunuorisotyön kehittämisessä on kuitenkin isoja haasteita mitä pitää kehittää, kuten koulun ja nuorisotyötekijän kommunikaatiota ja työtehtävien selkeyttä. Uskon kuitenkin että tulevaisuudessa nämä sekä muut haasteet tulevat lähemmäksi ratkaisua, sillä mitä enemmän Yhessä eteenpäin kaltaisia hankkeita rahoitetaan ja luodaan sitä enemmän meillä on ammattilaisia ja informaatiota näiden asioiden parantamiseksi.

Joel Immonen
Yhteisöpedagogiopiskelija YPMI19SP

Tule mukaan Juvenian uusimpaan koulunuorisotyön hankkeeseen!

Koulunuorisotyön Erasmus-hanke YWIS – Youth work in schools kehittää nuorisotyötä kouluissa ja oppilaitoksissa. Tavoitteena on määritellä nuorisotyön roolia ja mahdollisuuksia sekä sisällyttää nuorisotyön tavoitteita osaksi koulujen opetussuunnitelmia. Nuorisotyön roolia vahvistetaan neljän teema-alueen kautta: kestävä kehitys, demokratiakasvatus, opiskelijahyvinvointityö ja yhteisöllisyyden vahvistaminen.

YWIS starttaa keräämällä eri maiden hyviä käytäntöjä ja toimintatapoja, joissa yhdistyy formaali ja nonformaali kasvatustyö.

Hyvien käytäntöjen siirtäminen paikasta toiseen ei ole vaivatonta. Petri Paju (2008, 3) havainnollistaa hyvän käytännön siirtämistä lampun vaihtamiseen. Ei riitä, että palanut lamppu vaihdetaan uuteen samoille kierteille. Hyvä käytäntö ei toimi varaosan tavoin, vaan vaatii työtä ja vaivaa, että siirtäminen paikasta toiseen onnistuisi.

Oletteko onnistuneet luomaan teidän alueella ja oppilaitoksissa erityisen toimivan tavan edistää yhteisöllisyyttä ja osallisuutta? Miten kehitätte opiskelijahyvinvointia ja vahvistatte nuorten uskoa tulevaisuuteen? Keitä ammattilaisia siihen liittyy? Miten nuoret ovat mukana ja miten he siitä hyötyvät?

Kerro koulunuorisotyön hyväksi kokemastasi käytännöstä. Jaa se osaksi eurooppalaista yhteiskehittämistä GoogleForms-kyselylomakkeen kautta. Kyselylomake on englanniksi, mutta käännösapua on tarjolla tarvittaessa.

Linkki kyselyyn

Hyviä käytäntöjä kerätään Euroopan laajuisesti, erityisesti hankkeen partnerimaissa Kreikassa, Portugalissa, Virossa ja Suomessa. YWIS-hankkeen toimijat käyvät kaikki vastaukset läpi ja kokoavat aineistosta Handbookin. Kokoelma hyviä käytäntöjä ei toimi vain varaosakokoelman tavoin, vaan tarjoaa jatkossa ponnahduslaudan YWIS-hankkeen jatkotoimille ja kaikille uusille koulunuorisotyön innovaatioille eri puolilla maailmaa.

Lähde

Paju P. 2008. Nuorten valtakunnallinen osallisuushanke. Kehyskertomukseen linkitetyt dokumentit: Hyvästä käytännöstä.  Nuorisorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura. Verkkojulkaisuja 18. Saatavilla verkossa. 

Koulunuorisotyö asettuu taloksi

Mistä koulunuorisotyö on löytänyt paikkansa? Millaiset käytännöt ja toimintatavat ovat saatelleet nuorisotyötä osaksi koulun arkea?

Näihin kysymyksiin etsittiin ratkaisuja koulunuorisotyön työpajassa Itä-Suomen AVI:n alueellisilla nuorisotyöpäivillä 22.9.2022 Rautavaaran Metsäkartanolla. Työpajaan osallistui 31 aiheesta kiinnostunutta nuorisotyön ammattilaista. Ryhmissä tapahtui kouriintuntuvaa askartelua ja rakentamista. Tehtävänä oli rakentaa koulu, johon koulunuorisotyö on soluttautunut. Uuden, menestysformaatin nimi on Koulunuorisotyön rakennusmestarit.

Nopean työskentelyn ideana oli kuulla, kertoa, keskustella ja ajatella – yhdessä luovuuden hengessä. Rakennusperiaatteena taas oli improvisaatio ja bensana koneessa suhtautuminen syntyviin ideoihin: innostua toisten ehdotuksista ja ideoista, viedä konkreettiseen rakentamiseen rohkeasti mahdollisimman paljon sitä, mistä keskustellaan ja mitä kuullaan. Materiaalivarastolla kävi kova kuhina ja ehkä kyynärpäitäkin käytettiin.

rakentaminen eteni vaiheittain:

1. Valupäivänä rakennettiin talolle perustukset. Mitkä ovat koulunuorisotyön olemassaolon edellytyksiä ja mikä on kaiken perusta?
2. Pystytettiin seinät ja talon runko. Pohdittiin, miksi juuri nuorisotyö on koulussa ja millä tavoitteella toimitaan.
3. Seuraavaksi rakennettiin sisäänkäynti. Millainen tie on tultu, kenen kanssa on kuljettu, mitä rappuja on noustu ja mistä ovesta on päästy sisään?
4. Sisustuksen viimeistelyvaiheessa tarkennettiin, mitkä ovat koulunuorisotyön toimintatavat ja niiden erityispiirteet.
5. Lopuksi koulu sai katon (tai sitten ei). Mitkä ovat koulunuorisotyön tulevaisuuden näkymät ja unelmat?

Työpajan pikaprojekti päättyi Itä-Suomen aluehallintoviraston ylitarkastaja Kirsi Kohosen tekemään tarkastukseen. Erityiskiitokset kaikille koulunuorisotyön rakennusmestareille!

Innostunutta ja villiä työstöä on ilo seurata videolta, olkaa hyvä!

Vuorovaikutuksessa opittavat sosiaaliset ja kommunikatiiviset taidot ovat nykytodellisuudessa entistä merkittävämmässä roolissa (vrt. Antikainen, Rinne & Koski 2021, 339). Oppilaitos voi tarjota monipuolisia mahdollisuuksia näiden taitojen kartuttamiseen mm. ryhmässä tapahtuvan toiminnallisen oppimisen kautta. Toiminta voi avata keskustelua, rentouttaa tunnelmaa, rikkoa syntyneitä roolituksia, olla itsessään palkitsevaa tai synnyttää tunteen siitä, että on osa porukkaa tai ylipäänsä olemassa! Nuoruudessa ihminen tutustuu omaan tapaansa kokea asioita ja elää elämäänsä osana ryhmää tai ryhmiä. Elämysten nälkä ja ryhmään kuulumisen kaipuu kertovat elämänhalusta, jota kasvattajayhteisön tulisi tukea tarjoamalla monipuolisia identiteetin kehittymistä edistäviä kokemuksia.

”Apua, nyt jännittää, mutta voin mä yrittää jos säkin. Yksin en kyl tohon kanoottiin mee!”
”Oottehan sit siinä mun kanssa?”
”Mitä me nyt tähän ratkasuks keksittäis?”

Samiedun TOKO- eli toimintakokemuspäivät antoivat ryhmille mahdollisuuden kokea uutta yhdessä ja tutustua paremmin toisiinsa. Päivät toteutettiin Savonlinnan kansanopiston Vilpunrannassa yhteistyössä Samiedun, Xamkin Juvenian Yhessä eteenpäin -hankkeen, Savonlinnan Toimintakeskuksen ja Activity Maker -yrityksen kanssa. Toiminnallisilla rasteilla oli ilahduttavaa seurata yhdessä tekemistä ja oivalluksia. Opiskelijat ja opettajat kertoivat uskaltaneensa päivän aikana kokeilla uusia asioita. Olipa sitten kyseessä tulenteko tuliraudalla, yllättävä pienryhmätehtävä kaaos-pelin tiimellyksessä tai tutorien ohjaustehtävät, oli hienoa aistia osallistujien tukeutuvan ja tutustuvan toisiinsa.

Entä jos alkaa ahdistaa?

Uudenlainen toiminta ryhmässä voi myös jättää ulkopuolelle, saada opiskelijan ”lukkoon”, ”kipsiin” tai häröilemään muuta ryhmää häiritsevästi. Ryhmä psyykkisenä rakenteena on sen luonteinen, että se nostaa jäsenissään esiin varhaisia käyttäytymismalleja (Nikkola & Elmgren 2017, 130). Jännitys ja levottomuus ovat jossain määrin aina läsnä kun koetaan uutta yhdessä tai kun siirrytään eri ympäristöön oppimaan. Miten sitten järjestää toimintaa ja uusia kokemuksia ilman, että porukka ahdistuu liikaa tai levottomuus ottaa vallan?

Kysymys on niistä tekijöistä, jotka luovat turvaa ja purkavat tilanteeseen liittyviä paineita – ihan missä olosuhteessa tahansa. Oman opettajan merkitys on suuri, koska hän kuljettaa mukanaan ryhmän rakentamia tuttuja pelisääntöjä ja käytäntöjä, parhaimmillaan myös mukaan ottavaa ja kannustavaa asennetta. Huumori ja hyväksyvä ilmapiiri ovat opiskelijoiden itsensä sanoittamia toiveita omalle ryhmälle toisen asteen opintojen alussa – ja toimivat nimenomaan paineita ja stressiä purkavasti.

Ammatillisissa opinnoissa vierailut erilaisiin paikkoihin ja tilanteisiin yhdessä opettajan ja opiskelukaverien kanssa kasvattavat valmiuksia myös työssäoppimisjaksoja ajatellen. Toimintakulttuuria ei luoda yhdessä toimintakokemuspäivässä vaan tavallisen perusarjen tilanteissa, mutta monipuolista vuorovaikutuksellista oppimista sekä oivalluksia ja havaintoja ryhmän toimintatavoista saadaan varmasti, kun lähdetään uusiin ympyröihin.

Mihin sitä nuorisotyötä tarvitaan?

Nuorisotyön erityisyytenä voi nähdä dialogisuuden ja avoimen ilmapiirin, jossa nuoren ymmärtäminen on ensiarvoista, yhteisöllisyys on sekä lähtökohta että tavoite (esim. Cederlöf 2017, 53 ja 58). Nuorisotyö tuo mukanaan oppilaitoksen toimintaan ryhmässä toimimiseen liittyvää ymmärrystä ja tukea nuoruuden näkökulmasta. Nuorisotyö rakentaa non-formaaleja oppimistilanteita, joissa voi tulla kohdatuksi omana itsenään eikä ohjaaja ole arvioivassa asemassa opiskelijoihin nähden. Myös opettaja saa välillä keskittyä havainnoimaan ryhmää tai kokea oman ryhmän tunnelmaa osallistujan näkökulmasta. Nuorisotyön käytänteitä oppilaitosyhteisöön kiinnittymisen, hyvinvoinnin, sosiaalisten suhteiden ja elämänpolun tukena kehitetään koko ajan lisää ja tarve oppilaitoksissa tapahtuvalle nuorisotyölle on tällä hetkellä suuri.

Korona-aika on karsinut oppilaitosten yhteisöllistä toimintaa ja syksyllä 2022 toisen asteen aloittaneella ikäluokalla on aiempiin aloittajiin verrattuna vähemmän kokemusta tapahtumista, retkistä ja muista ”poikkeuspäivistä” opiskeluryhmän kanssa. Nuorten jännitys ryhmätilanteita ja puheenvuoron ottamista luokkatilanteessa kohtaan on kasvanut (ks. esim. kouluterveyskysely 2021). Koronavuosien aikana nuoruuttaan eläneiden opiskelijoiden kokemusvajeen takia pedagogisesti suunniteltujen uusien, myös perusarjesta poikkeavien tilanteiden tarjoamisella onkin nyt entistä suurempi merkitys. Toimintakokemuspäivät ovat tuore esimerkki Samiedun yhteisöllisyyttä tukevasta käytännöstä, josta toivottavasti syntyy opiskelijoiden ja henkilökunnan palautteen myötä jatkuvasti kehittyvä hieno perinne.

Lukusuosituksia:

Antikainen, Rinne & Koski 2021. Kasvatussosiologia. Erityisesti kappale 9 Identiteetti, koulutus ja oppiminen

Hoikkala & Kuivakangas (toim.) 2017. Kenen nuorisotyö? Yhteisöpedagogiikan kentät ja mahdollisuudet. Erityisesti artikkelit: Cederlöf. Eetos, ihminen ja etiikka – näkökulmia nuorisotyöstä ja nuorisotyölle. Sekä Nikkola & Elmgren. Ryhmän pimeä puoli – miten elää ryhmän arvaamattomuuden kanssa?

Kouluterveyskysely 2021. THL.

Opiskelijahyvinvointi laskussa. Toisen asteen opintojen keskeyttäminen on lisääntynyt. Joka viides tuntee itsensä yksinäiseksi. Yhä harvempi kokee olevansa merkittävä osa kouluyhteisöä.

Olemme saaneet lukea huolestuttavia uutisotsikoita nuorten hyvinvoinnin heikkenemisestä. THL:n Kouluterveyskysely ja muut kansalliset sekä kansainväliset selvitykset kertovat, miten pandemiavuodet ovat kohdelleet nuoria karusti. Opinnot ovat edenneet vuosia poikkeustilanteessa, enemmän tai vähemmän etäyhteyksin. Tavanomaisten kohtaamisten puute on syönyt valtavan osan yhteisöllisyyden kokemuksista, lisäten opiskelijoiden yksinäisyyttä ja opintojen keskeyttämisiä. Näillä voi olla pitkäaikaisia ja vakavia seurauksia niin yksilö-, yhteisö- kuin yhteiskunnallisellakin tasolla.

Mukaan ottava ja turvallinen ilmapiiri ei synny itsestään

Nuoren maailmassa opiskelu saa merkityksensä pitkälti sosiaalisten suhteiden kautta. Kokemus ryhmään kuulumisesta, myönteisestä ja turvallisesta ilmapiiristä ja omana itsenä nähdyksi tulemisesta on tärkeää niin opiskelijan hyvinvoinnin kuin opinnoista suoriutumisenkin kannalta. Yhteisöllinen ja turvallinen ilmapiiri ei kuitenkaan synny itsestään, vaan se vaatii oppilaitokselta tietoisia ja pitkäjänteisiä toimia.  

Opetussuunnitelmat velvoittavat koulutuksen järjestäjiä vahvistamaan opiskelijoiden kokonaisvaltaista hyvinvointia, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Koronakriisin vaikutuksia paikkaavissa toimenpidesuosituksissa (mm. Lapset, nuoret ja koronakriisi) korostetaan nuorten vertaissuhteita vahvistavan toiminnan elvyttämistä. Opintojen katkonaisuuden lisäksi moni harrastus päättyi lopullisesti poikkeusaikana ja hyvinvoinnin polarisoituminen kasvoi. Hyvä uutinen on, että oppilaitoksissa tehdään paljon hyvän opiskeluarjen eteen ja ratkaisun avaimia on moneen lukkoon jo olemassa. 

Toisen asteen oppilaitosten tutortoiminta on yhteishenkeä vahvistavaa ja uudet opiskelijat mukaan kutsuvaa toimintaa, jossa opiskelijat ovat pääroolissa rakentamassa hyvää ilmapiiriä. Tutorit ovat koulutettuja opiskelijoita, jotka haluavat toimia muille opiskelijoille vertaistukena. He työskentelevät sen eteen, että jokainen voisi tuntea olevansa tärkeä osa ryhmää ja oppilaitosyhteisöä. Tutoreina toimivat opiskelijat saavat tietoja, taitoja ja valmiuksia elämäänsä sekä toki opintopistopisteitäkin.  

Tutorit vastaanottavat uudet opiskelijat ja luovat mahdollisuuksia läpi lukuvuoden kestävälle ryhmään liittymiselle. He järjestävät ilmapiiriä nostattavia tapahtumia ja toimintaa, joissa opiskelijat kohtaavat toisiaan ja tulevat tutuiksi. Kun oppilaitokseen saadaan luotua ilmapiiri, jossa jokainen voi tuntea tulevansa kohdatuksi ja arvostetuksi omana itsenään, sinne on mukava tulla ja opintoihin keskittyminen ja kiinnittyminen helpottuu. 

Koska tutoropiskelijat kantavat vertaisina merkittävää roolia opiskelijahyvinvoinnista, on heidän saatava riittävää ja laadukasta ohjausta ja tukea tehtäviinsä. Yhä moninaisemmat haasteet opiskelijoiden elämässä kuormittavat myös tutoreiden jaksamista. He tarvitsevat neuvoja haastavista tilanteista selviytymiseen, ja siihen miten opiskelijat ohjataan opiskelijahuolto- ja muiden palvelujen piiriin. Ei riitä, että tutoreiden ohjaaja juoksee tutortapaamiset oman työn ohessa ja ettei lukujärjestyksessä ole koskaan tutortunneille varattua tuntikehystä. Joudutaan tilanteisiin, joissa sekä tutorit että ohjaaja joutuvat joka kerta pohtimaan osallistumistaan joko tutorohjaukseen tai opetukseen. Tutortoiminnan merkityksen tunnustaminen tarvitsee sille aidosti osoitetun ohjausresurssin ja aikaikkunan. 

Laadukas tutortoiminta on tekijöidensä näköistä  

Onnistunut oppilaitostutorointi tarvitsee monenlaisia tutoreita. Siinä, missä toinen on erinomainen tapahtumien järjestäjä ja ohjelman vetäjä, toinen huomaa opiskelijan, joka tuntuu aina olevan yksin. Tiukkaan istuva ajatus siitä, että tutorit ovat opinnoissa pärjääviä, ekstroverttejä ikiliikkujia, on syytä unohtaa. Tutor, joka yhdelle on helposti lähestyttävä, voi toiselle olla liian huomiota herättävä ja luotaantyöntävä. Tutoreiksi tarvitaan yhtä moninaista väkeä kuin on muukin opiskelijakunta. Kenestä tahansa on loistavaksi tutoriksi – tarvitaan vain halu toimia sen eteen, että kaikilla olisi hyvä olla. 

Opiskelijat on otettava mukaan oppilaitoksen hyvinvointityöhön. Tutorit on nähtävä voimavarana, joilla on ymmärrys nuoruudesta ja opiskelijoiden tarpeista sekä kyky luoda yhteisöön vertaissuhteita ja -tukea, joita oppilaitoshenkilöstö ei pysty tarjoamaan.  Parhaat tulokset tutortoiminnalla saavutetaan, kun tutortoiminta on opiskelijalähtöistä ja opiskelijat suunnittelevat, toteuttavat ja arvioivat toimintaa.  

Hyvä tutortoiminta ei kuitenkaan rakennu pelkästään loistavien tutoreiden varaan, vaan tutortoiminta tulee nähdä koko oppilaitoksessa merkittävänä ja panostamisen arvoisena toimintamallina. Innostuneinkin tutorporukka lässähtää nopesti, jos tukena ei ole ohjaajaa, joka tukee ja innostaa – sekä välillä rajoittaa pitäen huolta tutoreiden jaksamisesta.  Yhteisöllisyyttä rakennetaan yhdessä.  

Kirjoittajat: Anna-Kaisa Hiedanniemi, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Mervi Hotokka Yhessä eteenpäin -hanke, Xamk, Juvenia

Tutortoiminnan verkostossa tapahtuu

Blogiteksti perustuu tutortoiminnan verkostomaiseen kehittämistyöhön. ESR-rahoitteisen Yhessä eteenpäin -hankkeen eteläsavolaiset kumppanioppilaitokset ovat halunneet panostaa tutortoimintaansa, ja opiskelijat ovat toimineet kehittäjätutoreina tuottaen näkemyksiä ja kehittämiskohteita tutortoiminnasta. Valtakunnallinen tutorverkosto yhteistyökumppaneineen jatkoi hyvän tutortoiminnan sanoittamistyötä lukuvuoden 2021–2022 aikana. Aineistoa on kerätty valtakunnallisesti tutorohjaajilta, tutoreilta, yhteisöpedagogiopiskelijoilta ja muilta asiantuntijaryhmiltä. Tavoitteena on ollut tutortoiminnan kirjavien käytäntöjen tasalaatuistaminen 2. asteen oppilaitoksissa. 

Valtakunnalliseen tutorverkostoon kuuluu Xamkin Nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juvenian ohella Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Suomen ammatillisen koulutuksen kulttuuri- ja urheiluliitto SAKU ry, Suomen Ammattiin Opiskelevien liitto – SAKKI ry, Suomen Lukiolaisten Liitto ry, Opetushallitus, Nuorten akatemia, Suomen Opiskelija-Allianssi Osku ry ja Likes / Jyväskylän ammattikorkeakoulu. 

Ehkä olet itsekin miettinyt tutortoimintaa. Kuuntele vielä sopimusehdot ja hei, allekirjoitetaanko? Podcast: Hyvinvoivaa yhteisöä rakentamassa – näin kehität oppilaitoksesi tutortoimintaa – Next (xamk.fi) 

Tule mukaan Tutorohjaajien ryhmään FaceBookissa Tutorohjaajat | Facebook. Vaihda ajatuksia, pyydä vinkkejä ja innostu! 

Tilaa pari kertaa vuodessa ilmestyvä Tutortoiminnan uutiskirje: Uutiskirjeet kouluille ja oppilaitoksille 

“Päivä oli yllättävän hauska, vaikka aluksi meinasikin usko loppua.”

Esedun Salosaaren luonnonvara-alan uudet opiskelijat ja henkilökunta kokoontuivat ensimmäisen viikon päätteeksi 5.8.2022 Mikkelipuistoon noin 50 hengen voimin. Tavoitteena oli rennon lupsakkaan tapaan viettää kampuspäivää, antaen aloittaville opiskelijoille mahdollisuuden tutustua lempeään tahtiin toisiinsa ja henkilökuntaan. Myös Mikkelipuiston puutarhaväki osallistui päivään, esittelivät alueen ja olivat mukana tekemässä yhteistä päivää. Ohjelmasta vastasi Xamkin Yhessä eteenpäin -hanke, joka työskentelee opiskelijoiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja kouluyhteisöön kiinnittymisen edistämiseksi.

”Polkuautoilla ajo oli parasta.”

Päivä alkoi Yhteiset tekijät -ringillä, jossa paljastui muun muassa, että lähes kaikki pääsivät eniten toivomalleen opiskelualalle, ja että henkilökunta odotti päivän tapahtumia innokkaammin kuin opiskelijat. Kilpailuhermoa kutkuttava Kaaos-peli sai kuitenkin porukkaan vauhtia, huppareihin tuli hiki rasteja etsiessä ja ryhmätehtävien äärellä nähtiin hienoa heittäytymistä. Voittajajoukkueen saatua palkinnot rauhoituttiin nokipannukahveille jutustelemaan, minkä jälkeen opiskelijat saivat valita itselleen mieluisan toiminnan pihapelailun, askartelupisteen tai polkuautoilla kruisailun väliltä. Kampuspäivä päättyi helteiselle nuotiolounaalle.

”Kiva paikka järjestämiseen.”

Oppilaitoksissa panostetaan lukukauden alussa ilahduttavasti ryhmädynamiikan vahvistamiseen sekä opintoihin ja yhteisöön kiinnittymiseen. Startti- ja ryhmäytymispäivät ovat jo vakiintuneet oleelliseksi osaksi toiselle asteelle siirtymisen nivelvaihetta. Esedu on vuosia kehittänyt yhteisöllisyyttä vahvistavia toimintoja, mm. opiskelijatoiminnan ohjaajan työn kautta. Tuoreimpana esimerkkinä nyt järjestetty Salosaaren kampuspäivä, jonka tavoitteena oli leppoisaan tahtiin etenevä tutustuminen vahvistaen samalla yksikön opiskelijoiden ja henkilökunnan yhteyttä toisiinsa. Monen luonnonvara-alan opiskelijan kohdalla ammatillisen koulutuksen aloitus sisältää suuren elämänmuutoksen, kun edessä on muutto asuntolaan. Luottamuksen rakentaminen henkilökuntaan ja muihin opiskelijoihin on keskeistä, jotta opiskelijan on turvallista asettua häntä tukeviin rutiineihin.

”Hyvä juttu, ensi vuonna uudestaan!”

Esedulla on Mikkelissä neljä kampusta ja Pieksämäellä omat yksikkönsä. Joka kampuksella on erityispiirteensä, joita yhteisöllisessä työssä kannattaa huomioida. Panostukset ryhmäytymistä vahvistavaan toimintaan heijastuvat suoraan opiskelijoiden ja koko oppilaitosyhteisön hyvinvointiin. Kampuspäivän idea oli kokeilla uudenlaista tapaa vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Yhessä eteenpäin -hanke tarjoaa täydentävää tukea ja kokeiluja vielä ensi kesään saakka oppilaitosten kehittäjäkumppanina. Tsemppiä kaikille jokapäiväisiin kohtaamisiin kampuksilla; yhteisöllisyyden rakentamiseen tarvitaan kaikkia yhteisön jäseniä.

Lainaukset ovat poimintoja kampuspäivän palautteesta.

Pilke silmäkulmassa

Oli kaunis kesäinen elokuun päivä vuonna 2020. Yhessä eteenpäin -hanke oli saanut kutsun Savonlinnaan, keskustelemaan yhteistyön mahdollisuuksista Ammattiopisto Samiedun kanssa.  Korona oli aiheuttanut omat käänteensä kehittämisen mahdollisuuksiin ja uusia täkyjä laitettiin toiveikkaasti vesille. Samiedun osalta kanssamme oli läsnä laatu- ja hankepäällikkö Jonna Kokkonen ja palvelujohtaja Teija Mielonen. Yhteiseksi toiveeksi välillemme nousi hankkeen vahva kiinnittyminen nuorten ja ammattilaisten arkeen, kaiken yhteisen tekemisen ja kehittämistyön lähteminen todellisista tarpeista ja osallisuudesta. Teijalle tärkeäksi teemaksi oli noussut nuorten ideoiden toteuttaminen yhdessä ja yhteisöllisyyden vahvistaminen. Erityisesti asuntolatyö voisi olla se suunta, mistä lähdetään liikkeelle. Teija oli kylvänyt ensimmäisen siemenen.

Odotusaika

Mikkelin kaupungin nuorisopalveluilla oli kehitetty yhteistä tekemistä alueen asuntolan kanssa Mistä valot -hankkeessa. Nuoriso-ohjaaja Janne Häyrinen vieraili viikoittain Etelä-Savon ammattiopiston  Esedun asuntolalla, tuoden asuntolaohjaaja Jari ”Papi” Paappasen rinnalle lisää vaihtoehtoja ja väriä asuntolan arkeen. Aikeemme suunnata yhdessä Jannen ja Papin kanssa kohti Savonlinnaa vaihtui ajankuvaan kuuluen Teams-tapaamisiksi. Mervi Juuti oli juuri aloittanut ohjaajana Samiedun asuntolalla, entisen valvojan jäädessä eläkkeelle ja yhdessä ruutujen välityksellä yritimme ymmärtää asuntolatyön kenttää ja tarpeita. Keskusteluissa oli ainakin asuntolaoppaan tarpeellisuus, asukkaiden osallisuuden lisääminen asuntolaneuvosto-toiminnan kautta, työn yksinäisyys ja turvallisuus. Tärkeitä nostoja, joita Mervi ja Papi tarkastelivat vertaiskehittämisen hengessä. Yhteinen matka asuntolaohjauksen kerroksiin tuotti uutta toimintaa nuorille ja käytännönläheisen, asukkaiden osallisuutta edistävän opinnäytetyön Brander & Dunder -toimiston toteuttamana.

Marraskuussa asuntolatyön teemat johtivat meidät yhteiseen tapaamiseen Saku ry:n Maria Käkelän ja OPH:n Kaisa Rädyn kanssa. Asuntolaohjaajien ja heidän esihenkilöidensä työn tueksi oli tehty Laadukas asuntolatoiminta -opas, jossa asuntolatyön laatua tarkastellaan eri näkökulmista. Minkälainen toimintaympäristö asuntola on? Onko se koti, asumispaikka, oppimisympäristö vai näitä kaikkia? Miten asuntoloiden ja oppilaitoksen muut palvelut ovat yhteydessä toisiinsa? Mitä asuntolapedagogiikka pitää sisällään ja miten se määritellään? Miten asuntolatyön arvostusta lisättäisiin? Ainakin näitä kysymyksiä kysyimme toisiltamme ja hieroimme näkökulmia toisiaan vasten. Päätimme suunnitella yhdessä puheenvuoroja, paneelikeskusteluja ja työpajoja tuleville valtakunnallisille asuntolaohjaajien päiville, verkostokahveille, virtuaalitapaamisiin, Uusi koulu IX –seminaariin, Facebook-ryhmään ja opiskelijahyvinvoinnin päiville.

Sakun päivänä tammikuussa 2021 kohtasimme tällä porukalla Teamsissä uudelleen. Uutena näkökulmana pöytään heitettiin vertaiskehittäminen, palautteen tärkeys ja asuntolaohjaajien vertaistuki. Voisiko asuntolatoimintaa lähestyä nuorisotyöstä tutun, varsinkin talotyössä käytetyn, auditointimallin kautta? Onko mitään auditointimallia sovellettu asuntolatyöhön? Näitä kysymyksiä alkoi sinkoilla Yhessä eteenpäin -hankkeen projektipäällikkö Mervi Hotokan suunnalta. Mervi osallistui olosuhteiden pakosta kokoukseen Esedun komerosta, joka oli sinisenään savua uuden oivalluksen räjäyttämänä: “asuntolatyön auditointimenetelmä!” Maria Käkelä sai heti kiinni juonesta, sauhusi innostuneena ja melkein aineellistuen ruudusta kylään: “Sitä on päästävä pilotoimaan!” Asuntolaohjauksen valtakunnallisten päivien ennakkotyöpajaan tuodaan asuntolatyön auditointi ja rekrytoidaan osallistujat pilottien toteutukseen. Ilmaan jäi pohdittava kysymys: Kuinka paljon auditoinnista ja vertaisarvioinnista voisi olla hyötyä asuntolaohjaajien työssä?

Syntyminen

Ennakkotyöpajaan osallistui iso kourallinen kiinnostuneita asuntolaohjaajia ja auditointi kirvoitti paljon ajatuksia. Asuntolat ovat keskenään erilaisia ja saattavat olla eriarvoisessa asemassa saman oppilaitoksen sisälläkin – tarvitaan sekä ulkoista että sisäistä kehittämistä. Kaikessa on oleellista luottamuksellisuus auditointitahojen välillä. Tietoja ei luovuteta ulospäin, vaan vain auditointiprosessin toteuttajille. Näin voidaan ottaa turvallisesti esiin vaikeitakin asioita. Auditointi on ennen kaikkea oman työn kehittämisen väline. Numeerisen arvioinnin sijaan pohdittiin “asuntolapainopistealueiden” nimeämistä, jolloin voidaan priorisoida kehittämiskohteita tiedostetummin. Auditointi voi lisätä laatukriteerien tarkastelua ja madaltaa kynnystä käyttää laatukriteeristöä konkreettisemmin työssä sekä helpottaa esimiestä hahmottamaan asuntolatyön sisältöjä. Jos nostetaan oppilaitoksen yhdeksi laatukriteeriksi asuntolan auditointimallin toteuttaminen, syntyisi sopiva velvoittavuus sen toteuttamiselle. Liian arvioiva auditointi voi estää todellista kehittämistä. Mitä jos ei puhuta vertaisarvioinnista vaan vertaiskehittämisestä?

Vertaiskehittäminen; veke oli syntynyt ja päästi palkeiden täydeltä ensimmäisen huutonsa maailmaan!

”Pitäähän vastasyntyneellä nimi olla!”

Lämmittelypäiviltä auditointimallia vertaiskehittämään ilmoittautui väkevä joukko asuntolaohjaajia: Mervi Juuti (Samiedu), Jari ”Papi” Paappanen (Esedu), Tommi Lapinjoki ja Oona Kallio (Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymä Kpedu), Ida Luojukoski (Forssan ammatti-instituutti Fai), Pirjo Telanne (Sasky koulutuskuntaymtymä), V-V Virtanen (Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopisto Poke) ja Virpi Sironen (Sedu). Auditointijengi kokoontui ensimmäisen kerran huhtikuun puolivälissä 2021 ja alkoi muokkaamaan hankkeen tekemää auditointilomaketta. Toukokuun alussa lomake ja sen käyttäminen alkoi näyttää pääpiirteittäin toimivalta ja 18.5. se laitettiin ensimmäiseen tulikokeeseen, Sujuvat siirtymät -verkoston vertaisarviointipäivään. Vertaiset kohtelivat vastasyntynyttä lempeästi ja evästivät nipulla viisaita kehittämiskohteita ja vahvuuksia. Auditointimalli alkoi kaipaamaan nimeä.

Toukokuun loppupuolen kokoontumisessa, paikalla olleen auditointijengin läsnä ollessa, vertaiskehittämisen auditointimalli kastettiin ja nimeksi tuli VeKe, virallisesti koko nimeltään VeKe – asuntolaohjauksen vertaiskehittäminen. Kummitädiksi ja loppuelämän lempeän kriittiseksi matkaseuraksi lupautui Saku ry:n verkostokoordinaattori Maria Käkelä ja epäviralliseksi muuriksi ja tueksi maailman myrskyjä vastaan ilmoittautui Kpedun asuntolaohjaaja Tommi Lapinjoki. Tommi ottikin vastasyntyneen vierailulle Kpedun asuntoloihin ja vierailusta saatiin ensimmäiset hyvät kokemukset siitä, miten asuntolaympäristö ja VeKe suhtautuvat toisiinsa.

Jengin tuella ja viisaiden sanojen saattelemana VeKe ohjattiin kasvupolulle.

Lapsuus

VeKen polku lapsuuden metsikössä johti heti kesäkuussa erityisten vieraiden eteen. Sujuvat siirtymät -verkosto järjesti OPH:n asiantuntijoista koostuneen asiantuntijaraadin arvioimaan VeKen ja muiden kasvuvauhdissa olevien menetelmien valmiuksia selvitä elämästä ehjin nahoin. Päivä suoristi sopivasti VeKen ryhtiä ja antoi kriittisiä ja ravitsevia eväitä tulevia koitoksia varten. Saman kuun loppupuolella huomattiin VeKen kasvaneen ulos lapsuusajan vaatteistaan hämmentävän nopeasti. Onneksi kasvatusjoukoilla oli valmiina uudet kuteet paljastuneiden raajojen peitoksi ja ensimmäinen virallinen vertaiskehittämisen lomake verhosi lapsuusajan loppumisen kynnyksellä kompuroivaa nuorukaista. Hyvinvoiva amis -menetelmäpankkiin oli samanaikaisesti hankkeen toimesta ilmestynyt kuvausta ja ohjeistusta, miten VeKen kanssa tulee parhaiten toimeen. Hyvä niin, sillä murrosikä kiilui jo näköpiirissä.

Varhaisnuoruus

Auditointijengin syyskuun 2021 tapaamisessa huomattiin VeKen taidoista uusia puolia ja muutama asuntolaohjaaja lähti kokeilemaan sen toimivuutta kehityskeskustelujen tukena. Kokeiluista tuli hyvää palautetta ja varsinkin Lounais-Hämeen koulutuskuntayhtymän Forssan ammatti-instituutti (FAI) koki VeKen monella tasolla toimivaksi. FAI kutsui VeKen tutustumaan ympäristöönsä ja syksyn ajan Forssan ammatti-instituutti oli nuorukaisen ensimmäinen oma koti!

Asuntolaohjaaja Ida Luojukoski käytti VeKeä apuna omassa yhteisöpedagogikoulutuksen opinnäytetyössään, jonka tarkoituksena oli luoda laatusuunnitelma Forssan ammatti-instituutin asuntolaohjaukselle. Työ onnistui erinomaisesti ja FAI otti VeKen asuntolatyön ja sen kehittämisen seurannan ja arvioinnin työkaluksi. Yhessä eteenpäin -hanke sai kuulla vierailullaan Forssaan, miten VeKellä ja oppilaitoksella yhteiselo sujuu. VeKe sai kunnian toimia asuntolatyön tuloskortin tapaan ja asuntolaohjauksen tilaa tarkasteltaisiin jatkossa VeKen avulla vuosittain.

Asuntolatiimin esimies, opiskelijapalveluiden päällikkö Sari Saukoniemi kommentoi: ”Olen työskennellyt 8 vuotta asuntolatyön parissa ja kokemusta löytyy. VeKe-lomake kokosi minullakin päässä olevat asiat jäsentyneesti.”

Myös koulutuskuntayhtymän johtaja Maaria Silvius kiitteli VeKen toimivuutta: ”Lomake on kiinnostava myös siltä kannalta, mitä asioita siinä lomakkeen laatija kysyy. Minut yllätti esimerkiksi kohta, miten luodaan yhteyttä alueen muihin nuoriin. Ei ole tullut ajatelleeksi näin monipuolisesti. Auditointi ja vertaisarviointi on tärkeää, kehittämiseen tarvitaan mittatikkuja, missä mennään. Haluan, että mennään edelläkävijöinä, kärkikahinoissa. Oma kehittyminen on hyvä nähdä. VeKe toimii oivana kehittämisen apuvälineenä”

Juuri aloittanut rehtori Heli Elo-Vuola: ”Uutena reksinä en tunne ympäristöä, asuntolatyön laaja-alaisuus ja moninaisuus tuli VeKen kautta hyvin esille. ”

Iso osa Vekeä jäi pysyvästi Forssan ammatti-instituutin toimintaympäristöön, mutta uudet kokemukset odottivat jo nurkan takana.

Nuoruus

Loppuvuodesta 2021 VeKeä revitään maailmalle.  Marraskuussa VeKe sai kutsun Toisen asteen ammatillisen opiskelijahyvinvoinnin kehittämispäiville Tampereelle. Joukko opiskelijahyvinvoinnin eteen työskenteleviä ohjaajia ja esihenkilöitä halusivat pajatyyppisen toteutuksen kautta tutustua paremmin VeKeen. Matkaseuraksi Tampereelle änkesi etäisesti Kari Salmelaiselta näyttävä ja kuulostava hanketoimija. Yhdessä pajalaisten kanssa VeKen eväät kasvoivat merkittävästi. Yhteiseksi tärkeäksi ratkaistavaksi kysymykseksi jäi: miten VeKe toimisi paremmin nuorten kanssa ja miten nuorten osallisuus saataisiin näkyviin? Onneksi VeKen ei tarvinnut luottaa vain outoon salmelaisklooniin, vaan pajaan osallistui myös kummitäti Maria Käkelä, joka lupautui auttamaan VeKeä tässäkin asiassa.

Joulukuussa oli Sujuvien siirtymien levittämisseminaari, jossa VeKe sai oman 15 minuuttisensa kuuluisuudesta. Onneksi julkisuus ei noussut liian pahasti nuorukaiselle hattuun, vaan VeKe jatkoi edelleen oman tiensä etsimistä nöyrästi ja uusiin mahdollisuuksiin tarttuen. No, ehkä vartin kuuluisuuden aiheuttamia jälkimaininkeja oli nähtävissä, kun helmikuussa 2022 VeKe esitteli itseään Sujuvien siirtymien uutiskirjeessä menneiden aikojen sketsityyliin: ”Onks VeKee näkyny, a-ha, a-ha. Tack tack, lycka till!”

Kun VeKen pään todettiin kestävän riittävällä tavalla kuuluisuutta, päätettiin tunnettavuuden eteen laittaa lisää höyryä. Yhessä eteenpäin solmi maaliskuun lopulla 2022 yhteistyösopimuksen kouvolalaisen mediatuotannon jengin, Medialouhoksen kanssa. Louhoksen osaavat ja innovatiiviset veijarit, Jouni Kallio ja Tuomas Petsalo ottivat kaiken irti divaritason näyttelijöistä ja VeKen ja asuntoloiden yhteisen matkan tueksi syntyi video. VeKe-videota koeponnistettiin Iisalmessa, jossa Ylä-Savon ammattioppilaitos Ysaon emännöimänä seitsemän toisen asteen ammatillista oppilaitosta oli kiinnostunut asuntoloiden vertaiskehittämisestä. Palaute oli rohkaisevaa ja VeKe kehittämisen työkaluna nähtiin toimivana. Asuntolatyön merkityksellisyyden tuominen näkyvämmäksi nousi jälleen esille. Lisäksi kehittämisen keskiöön nostettiin VeKen astuminen digitaaliaikaan ja nuorten osallisuuden varmistaminen kehittämisen lähtökohtana. Nämä viisaat kehittämistavoitteet povarissa VeKe jatkaa kasvamistaan asuntolatyön kentällä. Hankkeen tarjoamat kasvun mahdollisuudet ja majapaikka katoavat aikanaan. Työtä ja tukea jatkaa jo nyt ja tulevaisuudessa Saku ry, jossa kummitäti ja verkostokoordinaattori Maria Käkelä tekee kaikkensa VeKen pärjäämisen eteen.

Näin vekestä tuli VeKe.

Video VeKestä on 13.6 lähtien kaikkien halukkaiden katsottavissa Xamkin YouTube-kanavalla.

#vekevyyhti

Koulunuorisotyö, mitä se on? Miksi sitä tehdään? Näihin kysymyksiin olen saanut hyvin vastauksia harjoittelujaksoni aikana. Olen nähnyt, kuinka ammattilaiset toimivat nuorten parissa, millaisen luottamuksen he ovat saaneet rakennettua kouluympäristöön, nuorten pariin. Suuri tunteiden kirjo on ollut läsnä kohtaamisissa. Oli hienoa nähdä niin sanotusti ’’ulkopuolisen’’ silmin, miten nuoret luottavat koulunuorisotyöntekijöihin, kuinka he osaavat rentoutua saapuessaan koulussa sijaitsevaan nuorisotilaan ja pääsevät vapaasti juttelemaan arkisista asioista turvallisen aikuisen kanssa.  

Pääsin itse harjoitteluni aikana kokemaan monenlaisia asioita ja erilaisia menetelmiä, niin nuorille kuin alan ammattilaisille. Sain tästä harjoittelusta hyviä ideoita ja työkaluja tulevaisuuttani varten. Ohjaaminen oli minulle henkilökohtaisesti jännittävää sekä vallitsevan koronatilanteen takia ohjaaminen on jäänyt vähemmälle.

Nuorista myös huomasi, että etäaika on saanut heidät hieman vieraantumaan esimerkiksi välituntitoiminnasta.

Tulevaisuudessa korona-ajan kulkeneiden nuorten kanssa on varmasti paljon töitä tehtävänä, koska etäaika on verottanut oppilaiden jaksamista ihan uudella tavalla. 

Koulunuorisotyön kenttä on laaja, sekä tarve alalla on merkittävä. Erilaiset tilakysymykset ovatkin olleet tapetilla, miten ja minne koulunuorisotyöntekijän tulisi koululla mennä? Miksi nuorisotyöntekijän tulee raivata koululla itselleen oma paikka ja henkilökunnan hyväksyntä? Miksei nuorisotyöntekijälle voida esimerkiksi heti antaa tunnuksia Wilmaan, jossa tiedotus olisi helpompaa nuorille sekä vanhemmille? Kouluympäristön tulisi myös avata ovia koulunuorisotyön mahdollistamiselle, jotta nuorten arkea voitaisiin tukea parhaalla mahdollisella tavalla.

Miksei voitaisi mennä kentälle, jossa nuoret ovat jo valmiiksi?

Jokaisessa koulussa tulisi olla kokoaikainen koulunuorisotyöntekijä, mutta tähän tavoitteeseen on vielä matkaa, vaikkakin parempaan suuntaan ollaan menossa koko ajan.   

Koulunuorisotyöstä kiinnostuneen opiskelijan näkökulmasta työmuoto on kiinnostava sekä tärkeä, mutta kuitenkin samaan aikaan hieman epävakaa. Millä tavoilla koulunuorisotyötä tulisi itse kehittää ja raivata se oma tila kouluympäristöön tulevaisuudessa? 

Toiminnasta tullut nuorten palaute oli useimmiten positiivista ja vierailijat olivat toivottuja, koska he toivat vaihtelua päiviin ja tavalliseen lukujärjestykseen. Harjoitteluni alussa yksi ohjaajistani sanoi, ettei tärkeintä aina ole itse tekeminen, vaan ammattilaisten tekemisen seuraaminen ja havainnointi. Tämä ajatus kulki mukanani koko harjoittelun ajan.  

Oli myös hienoa huomata, kuinka hyvin minutkin otettiin harjoittelijana mukaan toimintaan, tasavertaisena työyhteisön jäsenenä. Sain harjoitteluni aikana myös hyvän käsityksen, millaista hanketyö voi olla. Vaikkakin hankkeita on monen tyylisiä, oli tämä tapa itselleni se mieluisin. Olen erittäin yllättynyt, kuinka nopeasti pari kuukautta meni. Iso kiitos Juvenialle, hanketiimille sekä yhteistyökumppaneille, että pääsin näkemään tämän puolen nuorisotyön kentästä.  

Doris Thure  

Yhteisöpedagogiopiskelija, Xamk

Koulu- ja oppilaitosnuorisotyö on viimeisimpien vuosien aikana noussut merkittäväksi tekijäksi oppilaiden, opiskelijoiden, henkilökunnan ja koko kouluyhteisön hyvinvointiin vaikuttamisessa. Aiheen äärellä oltiin jälleen 17.-18.3.2022, kun Nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juvenia ja Itä-Suomen aluehallintovirasto järjestivät jo kymmenennen Uusi koulu -seminaarin. Pääteemoja olivat kouluissa ja oppilaitoksissa tehtävän yhteisöllisen nuorisotyön toimivat käytännöt sekä nuorten vertaissuhteiden merkitys.

Nuorisotyön ja koulun yhteistyölle avautuu paljon mahdollisuuksia. Kouluissa ja oppilaitoksissa on selkeä tarve nuoria kohtaavalle ja osallisuutta vahvistavalle konkreettiselle toiminnalle. Aikuisten tarjoamalla monialaisella tuella on tärkeä merkityksensä, kuten myös nuorten keskinäisillä vertaissuhteilla.

Itä-Suomen aluehallintoviraston opetustoimen ylitarkastaja Kari Lehtola vetosi avauspuheessaan koulun ja nuorisotyön yhteiseen terveen kasvun ja hyvän oppimisen edistämisen perustehtävään, peräänkuuluttaen toimintaan vaikuttavien hallinnollisten siilojen purkamista. Opettaminen ja nuorisotyölliset menetelmät tukevat toisiaan lasten ja nuorten arjessa tapahtuvassa perustehtävän toteuttamisessa.

1. Päivä: torstai 17.3.2022

Ensimmäinen seminaaripäivä sisälsi kaikille yhteistä ohjelmaa, jotka muodostivat tuoreen tieteellisen tutkimuksen ja Osaamiskeskus Nuoskassa kehitettyjen menetelmien esittelyn kautta johdannon seminaarin toisen seminaaripäivän työpajoille.

Antti Kivijärvi Nuorisotutkimusseurasta kuvasi jo noin 20 vuotta vahvistunutta nuorisotyötä kouluissa, ja kunnallisen nuorisotyön paikkoja koulu- ja oppilaitosyhteydessä. Yhteistyön asema kunnallisen nuorisotyön kentällä on vahva. Kuitenkin toiminnassa on nähtävissä sääntelemättömyyttä ja suurta variaatiota, eikä juridista perustaa ole. Toiminta on luonteeltaan tiloja luovaa ja siltoja rakentavaa. Nuorisotyö on yhtäältä vakiintunut mutta toisaalta sen asema kouluissa ja oppilaitoksissa on irrallinen.

Christina Salmivalli puhui lapsuuden ja nuoruuden vertaissuhteiden merkityksestä kehityksessä, ja korosti sitä, miten paljon myönteisiä vaikutuksia vertaissuhteilla on muun muassa kognitiivisten-, sosiaalisten- ja yhteistyötaitojen kehittymiseen. Vertaissuhteet voivat olla myös lasta ja nuorta suojaavia tekijöitä stressaavissa tai traumaattisissa tilanteissa. Vertaissuhteiden vaikutukset voivat olla myös kielteisiä, mutta silti lapsille ja nuorille itselleen hyvin merkityksellisiä suhteita.

Ensimmäisen päivän kolmas ohjelmanumero koostui keskustelusta, jossa olivat mukana Nuoskan asiantuntijat Heikki Korhonen Kehittämiskeskus Opinkirjosta, Marja Snellman-Aittola Mieli Suomen mielenterveys ry:stä sekä Niina Himanka Ehkäisevä päihdetyö Ehyt ry:stä. Kolmikko esitteli tuoreita ja vielä osittain kehityksen alla olevia menetelmiä. Pääosassa olivat Kasku – kasvatuskumppanuus, KAMU – kaveri mielessä sekä Kaverituki päihdehuollossa -mallit. Keskustelijat halusivat seminaariyleisön kiinnittävän huomiota koulujen ja oppilaitosten arjessa erityisesti läsnä olemiseen, hyvän lisäämiseen ja yhteistyöhön.

Itä-Suomen aluehallintoviraston nuorisotoimen ylitarkastaja Kirsi Kohonen kokosi päivän päätteeksi yhteen ohjelman teemoja. Hän myös kannusti kaikkia kokeilemaan uusia menetelmiä, ja hyödyntämään yhteiskehittämistä. Kehittämistyön tulos voi olla myös se, että ei onnistu. Aikataulu- ja resurssipaineet voivat olla kovia, mutta rohkea kokeileminen yleensä palkitsee.

2. Päivä: Perjantai 18.3.2022

Toisena seminaaripäivänä osallistujat jakautuivat lähi-, hybridi- ja etätyöpajoihin, joissa käsiteltiin yhteensä 11 aihetta, 18 työpajan toteutuksessa. Seminaarin päätteeksi pajojen ohjaajilta ja yleisöltä kysyttiin leikkisästi, mistä “kympin arvoinen” koulu muodostuu. Koostimme upeista näkökulmista seuraavat hyvän koulun ydintekijät.

• Nuoruuden ja pedagogiikan yhteinen sydän sykkii oppimisen ja vertaissuhteiden äärellä.
• Jokainen saa tulla näkyväksi ja kuulluksi sellaisena kuin on, sekä kehittää itseään ja kokea onnistumista.
• Henkilökunta on nuorten tasolla, välittää ja on aidosti kiinnostunut siitä ketä nuoret ovat ja mitä heille kuuluu.
• Ilmapiiri on avoin ja peloton, jokainen uskaltaa avata suunsa, olla eri mieltä, käydä keskusteluja ja muuttua.
• Oppilaat ja opiskelijat pääsevät osallistumaan ja vaikuttamaan toimintaan ja päätöksentekoon.
• Aikuisyhteisö toimii positiivisena esimerkkinä yhteisönä toimimisesta ja tarjoaa vahvaa kollegiaalista tukea toisilleen.
• Yhteistyötä tehdään ja verkostoja luodaan rohkeasti, laajentaen koulua myös koulun seinien ulkopuolelle.
• Jokapäiväiseen yhteisöön on helppo tulla, yhdessä tekemiselle on aikaa ja kohtaamiset sekä läsnäolo luovat turvallisen olon.
• Vahva yhteisö kantaa ja kannattelee jäseniään ja siihen halutaan kuulua.
• Jokainen on osa muutosta ja jokaisella yksilöllä on kokonaisuudelle merkitystä.

Hieno muistutus löytyy vielä päivän viimeisestä yleisökommentista; “Hyvä koulu vaikuttaa kaikkeen ja loppuelämään, eikä sitä kannata arvioida numerolla”. Tämä kuvastaa hyvin koko seminaarin henkeä. Hyvä koulu on enemmän kuin lista tekijöitä tai nimettyjä asioita. Koulu voi olla hyvä paikka kasvaa monin erilaisin tavoin. Läsnäoloa, yhteistyötä, vertaissuhteiden tukea ja positiivista kohtaamista, ei voi liikaa korostaa.

Seminaari tarjosi monen osallistujan mielestä myös positiivisen kohtaamisen paikan koronan jälkeiseen aikaan, ja antoi paljon uutta potkua koulu- ja oppilaitosnuorisotyön sekä koulun yhteiselle kehittämiselle. Teeman äärellä kokoontui paikan päällä kahden päivän aikana n. 70 osallistujaa ja verkon välityksellä lähes 200 osallistujaa lisää. Jonkinlaisena lopputulemana voidaan sanoa, että “kympin arvoinen” koulu ei ole koskaan valmis, vaan heijastelee saumattomasti aikaansa, antaa nuoruuden voimalle paikan elää, hengittää, kasvaa ja muuttaa maailmaa.

Heikki Kantonen

TKI-asiantuntija

Osaamiskeskus Nuoska

Nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juvenia

Helinä Juurinen

TKI-asiantuntija

Yhessä eteenpäin – hanke (ESR)

Nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juvenia

YLÄKUVA: Perjantain työpajojen toteuttajia tapahtuman päätösosiossa.

(kuvakaappaus videostreamista / Darcmedia)

Osaamiskeskus Nuoska on yksi opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamasta osaamiskeskuksesta vuosille 2020–2023. Nuoskan toimintaa koordinoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun (Xamkin) nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juvenia. 

Yhessä eteenpäin! – Yhteisöllinen nuorisotyö Etelä-Savon kouluissa on Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittama hanke 1.8.2020 – 31.1.2023. Hankkeen toteuttajana on Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun (Xamkin) nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juvenia. 

On päivänselvää, että ryhmässä viisaus tiivistyy. Meillä kaikilla on ajatuskuplia. Herää kysymys, miten saamme niistä puhekuplia, keskustelua ja konkreettisia tekoja. On vaikeaa olla kuulumatta johonkin ryhmään tai yhteisöön. Opinnoissa ja työelämässä ryhmällä on suuri merkitys. Mistä ryhmän ja ryhmädynamiikan hyvä kivijalka muodostuu, mihin se vaikuttaa ja miten saamme sen toimimaan?

Toisen asteen aloittavat nuoret kertoivat ajatuksia ja kokemuksia siitä, miten he näkevät tämän meitä jokaista koskettavan asian. Opintojen äärellä päämääränä ryhmässä on oppiminen ja joukko muita yksilön hyvinvointiin vaikuttavia asioita. On mahdollista, että kiinnittämällä huomiota yksilöön ja ryhmän ominaisuuksiin, voidaan vaikuttaa ryhmädynamiikkaan ja oppimiseen ryhmässä.

Ryhmässä yksilön hyvinvointi vaikuttaa ryhmän ilmapiiriin. Yksilön tunne siitä, kuinka hyvin hän uskaltaa ja voi olla oma itsensä ryhmässä, ovat merkityksellisiä asioita vuorovaikutuksen ja ryhmässä osallistuminen kannalta. Turvallisuus, tunteitten ilmaiseminen, mahdollisuus vaikuttaa ja onnistumisen kokemukset tulivat haastatteluissa esiin yksilön hyvinvointiin vaikuttavina tekijöinä.

Nuoret kokivat, että ryhmään kuuluminen on kaikkein tärkeintä.

Hyvä ryhmä muodostuu erilaisista yksilöistä. Ryhmän jäseniin tutustuminen vaikuttaa positiivisesti ryhmädynamiikkaan. Omien ja ryhmän jäsenten vahvuuksien tunnistaminen rikastavat ryhmän toimintaa ja ovat merkityksellisiä yhteishengen rakentumisessa. Hyvällä ryhmädynamiikalla on vaikutusta oppimiseen. Yhdessä oppiminen ja oman osaaminen jakaminen, saada erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia ryhmän jäseniltä parantavat ryhmässä oppimista.

Nuorten kokemuksien mukaan toiminta ryhmissä ei ole ollut aina kitkatonta ja tasapuolista. Nuoret esittivätkin toivomuksia ja konkreettisia tekoja ryhmien muodostamiseen. Yksilöön, ryhmään ja ryhmädynamiikkaan nuori voi vaikuttaa havainnoimalla ympäristöä, käytöksellään ja omilla teoillaan. Kiittäminen hyvästä teosta ei ole kiellettyä.

Haastattelujen perusteella voi todeta, miten tärkeää yksilön hyvinvointi on ryhmän jäsenenä. Uuteen opiskeluympäristöön tutustuminen, kuinka ryhmät lähtevät käyntiin, millaisia verkostoja nuoret pääsevät muodostamaan ja ryhmässä toimimisen taidot ovat merkityksellisiä oppimisen ja myöhemmin työelämän kannalta. Nuorilta löytyy halua vaikuttaa ja tehdä opiskeluympäristöstä vielä entistä parempi paikka. Ajatuksista tekoihin.

Sari Rautiola

Ryhmässä – Nuoret hyvän ryhmädynamiikan mahdollistajina

Yhteisöpedagogiksi (YAMK) opiskelevan Sari Rautiolan opinnäytetyöhön liittyvän tutkimuksen kohdejoukkona olivat nuoret oppilaitosympäristössä. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää nuorten näkemyksiä ja mahdollisuuksia vaikuttaa hyvään ryhmädynamiikkaan ja miten ryhmädynamiikka vaikuttaa opiskeluun ja oppimiseen oppilaitosympäristössä. Laadullinen tutkimus toteutettiin teemahaastatteluilla Mikkelissä syksyllä 2021. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää ryhmien kehittämisessä eri konteksteissa.

Yläkoulujen 9.-luokkalaisilla on juuri meneillään yhteishaku. Peruskoulun päättävä voi hakea mm. lukioon, ammatilliseen koulutukseen, tutkintoon valmentavaan TUVA-koulutukseen tai kansanopistojen vapaan sivistystyön linjoille.

Oma opintopolku on joillekin ollut jo kauan selvillä. Joillekin valinta on haastava, varsinkin, kun kaikki oppilaitokset eivät ole voineet järjestää tutustumispäiviä.

Olipa valinta nuorelle helppo tai mutkikas ja tuleva opiskeluympäristö tuttu tai uusi, siirtymä perusopetuksen jälkeiseen koulutukseen on merkittävä elämänmuutos. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamkin Yhessä eteenpäin -hankkeessa eteläsavolaiset nuoret ovat kertoneet, että aika yhteishausta seuraavan lukuvuoden alkuun on pitkä ja jännittävä.

Oppilaitokset pehmentävät monin tavoin opiskelijoiden alkutaipaletta; starttipäivät, tutortoiminta ja huoltajainfot helpottavat opintojen aloittamista. Oppilaitoksen jokaisen ammattilaisen tehtäviin kuuluu opiskelijahyvinvoinnista ja yhteisöön kiinnittymisestä huolehtiminen jokapäiväisessä arjessa.

Mitä siirtymävaiheessa tapahtuu ja miltä se tuntuu? Vastauksen tietävät parhaiten nuoret itse.

9.luokkalainen, et ole ainoa, joka jännittää ja miettii erilaisia kysymyksiä. Ei ole noloa eikä epätavallista olla levoton ja epävarma tulevan vuoden tapahtumista. Kaverisi saattaa tarvita tukeasi, keskusteluja, tunteiden peilaamista ja valintojen pohdintaa juuri sinun kanssasi.

Vaikka ammattilaiset kantavat vastuuta opintojen käynnistymisestä ja nuorten keskinäinen tuki on tärkeää, myös huoltajien on oltava siirtymäkohdassa hereillä. Itsenäistyminen ja vastuun ottamisen harjoittelu ei tarkoita napanuoran katkaisemista, vaan yhteyden rakentamista nuoren ja huoltajan välille uudessa tilanteessa. Ollaan läsnä, kysytään kuulumisia ja ollaan kiinnostuneita nuoren ajatuksista. Tuetaan epävarmuudessa ja autetaan nuoria löytämään oma polkunsa.

Teksti julkaistu mielipideosastolla Itä-Savossa 25.2. ja Länsi-Savossa 7.3.2022.

Forssan ammatti-instituutissa asuntolaohjauksen laadun perusta on aktiivinen ja strategian mukainen toiminta syrjäytymisen ehkäisyssä. Laaja-alaista, ennalta ehkäisevää sekä tarpeenmukaista asuntolaohjaajan tukea tarjotaan jokaiselle asuntolan asukkaalle. Asuntolaohjauksen merkitys nähdään tärkeänä osana oppilaitoksen aktiiviseen kansalaisuuteen tukevaa kasvatustoimintaa. Tavoitteellisesti ja laadukkaasti toteutettu asuntolaohjaus on osa oppilaitoskontekstia, omana opintoja tukevana kokonaisuutenaan.
Lounais-Hämeen koulutuskuntayhtymän Forssan ammatti-instituutissa (FAI) on toteutettu Humanistisen ammattikorkeakoulun nuoriso- ja järjestötyön koulutusohjelmassa opinnäytetyönä opiskelija-asuntolan ohjauksen laatusuunnitelma. Laatusuunnitelman on toteuttanut asuntolaohjaaja, yhteisöpedagogi Ida Luojukoski. Opinnäytetyössä on otettu huomioon FAI:n asuntolatoiminnan historia ja sen nykytila sekä lainsäädännön uudistukset; laki ammatillisesta koulutuksesta 531/2017 ja oppivelvollisuuslaki 1214/2020.
Opinnäytetyössään Asuntolaohjaaja opiskelijan hyvinvoinnin tukena; Forssan ammatti-instituutin asuntolaohjauksen laatusuunnitelma Luojukoski konkretisoi asuntolaohjauksen kehittämispotentiaalin Opetushallituksen julkaiseman Laadukas asuntolatoiminta (2020) -suositusten pohjalta. Laatusuositukset tuodaan ohjauksen konkreettisiksi kehittämiskohteiksi Yhessä eteenpäin -hankkeen asuntolatyön vertaiskehittämisen tueksi luodun VeKe-työkalun avulla. Laatusuunnitelma on luotu kvalitatiivisen tutkimustyön tuotoksena ja se toimii asuntolatoiminnan ohjausosaamisen kokonaisvaltaisen tunnustamisen ja hyödyntämisen suunnitelmana.
Arvojensa mukaisesti, Lounais-Hämeen koulutuskuntayhtymän tavoitteena on toimia ammatillisen koulutuksen edelläkävijänä myös asuntolatoiminnallaan. Yhessä eteenpäin -hankkeen asuntolatoiminnan kehittämisen tueksi luotua vertaiskehittämisen työkalua VeKeä on pilotoitu syksyllä 2021 Forssan ammatti-instituutin opiskelija-asuntolassa ja oppilaitoksen johtotiimissä. Lounais-Hämeen koulutuskuntayhtymän johtotiimi on toiminut tiiviissä yhteistyössä asuntolaohjaajan kanssa opinnäytetyön toteuttamisessa sekä VeKe:n käyttöönotossa ja työssä nousee vahvasti myös organisaation johdon näkökulma laadukkaaseen asuntolaohjaukseen. Asuntolatyö on nostettu tiukasti kiinni oppilaitoksen strategiaan ja sen kehittymistä seurataan vuosittain VeKe-työkalun avulla.


Lisätietoja:
Ida Luojukoski
0400260391
ida.luojukoski@lhkk.fi

Linkki opinnäytetyöhön:
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021120223204

Monille asuntolassa asuville nuorille toimikunnat ja vaikuttaminen ovat kovin vieraita asioita. Asuntolatoimikunta, jossa on mahdollisuus vaikuttaa asioihin ja saada äänensä kuuluviin tuntuu viralliselta, tylsältä ja kenties pelottavalta. Mielikuvaan toiminnasta voidaan kuitenkin vaikuttaa ja saada aikaiseksi asuntolaan innostunut ja toimiva asuntolatoimikunta.

Monissa asuntoloissa nuorilla ei ole kanavaa tai tietoa siitä, miten vaikuttaa asioihin. Asuntoloihin voitaisiinkiin perustaa asuntolatoimikunta, jonka tarkoituksena on olla nuorten osallisuutta tukeva vaikuttamiskanava. Tavoitteena on saada esille nuorten ideoita ja mielipiteitä niin vapaa-aikaan kuin asuntolan toimintaan liittyen sekä innostaa nuoria toteuttamaan yhdessä esimerkiksi tapahtumia asuntolalle. Olipa kyseessä sitten yhteisten tilojen uudistaminen, asuntolan sääntöjen miettiminen tai uuden harrastuksen kokeilu, asuntolatoimikunnassa nuoret voivat yhdessä asuntolaohjaajan kanssa pohtia näihin mahdollisuuksia.

Asuntolaohjaajalla on keskeinen rooli mahdollistajana

Asuntolatoimikunnan toiminnan käynnistämisessä tarvitaan asuntolaohjaajan tukea ja innostusta. Nuoret kaipaavat selkeää tietoa, mistä toiminnasta on kyse. Ohjaajalta vaaditaan pitkäjänteisyyttä, sillä nuorten innostaminen mukaan heille vieraaseen asiaan voi olla hankalaa. Kuitenkin toiminta tapahtuu opiskelijoiden vapaa-ajalla. Ensimmäinen kokous on hyvä olla tutustumiskerta asuntolatoimikuntaan sekä antaa tilaa osallistujien tutustumiselle toisiinsa. Yhdessä ohjaajan kanssa asioita ihmetellen ja toimintaan tutustuen nuoret saavat tarvittavat tiedot ja taidot omatoimisen toiminnan järjestämiselle. Toiminta voi alussa olla ohjaajajohtoisempaa, mutta lopulta nuorten on tarkoituksena olla päävastuullisia toiminnasta ja ohjaajan olla tukija ja mahdollistaja.

Toiminnan on tärkeä olla nuorten itsensä suunnittelemaa ja toteuttamaa. Yhteisten sääntöjen ja toimintatapojen päättäminen on hyvä ensiaskel tälle. Nuoret saavat yhdessä pohtia ja äänestää sopivammaksi tuntuvan tavan toimia, eikä toimintatapa ole ylhäältä päin määritetty. Demokratiakasvatuksellinen puoli nousee vahvasti esille, kun nuoret pääsevät yhdessä ratkaisemaan haasteita ja rakentamaan toimintaa oman näköisekseen. Parhaimmillaan asuntolatoimikunnan toiminta vahvistaa nuorten oma-aloitteista toimijuutta sekä itsenäistymistä, mahdollistamalla turvallisen paikan kokeilla erilaisia tapoja toimia, ideoida ja vaikuttaa. Nuorten mielipiteitä tulee kysyä ja kuunnella, jotta vaikuttaminen ei jää näennäistasolle. Heille pitää antaa vastuuta asioiden hoitamisessa ja luottaa heihin. Oppilaitoksen osalta asioiden päätökset, perustelut ja esittelyt tulee olla selkeitä ja avoimia sekä nuorten ymmärrettävissä. Nuorille tulee tuoda esille, mihin asuntolatoimikunta voi vaikuttaa ja mihin ei. Budjettia tulee nuorten kanssa yhdessä suunnitella ja kohdentaa rahaa vapaaseen käyttöön esimerkiksi tapahtumien järjestämiseen.

Rento ilmapiiri ja avoin tiedottaminen madaltaa kynnystä osallistua

Kynnystä toimintaan osallistumiselle madaltaa rento ja avoin ilmapiiri, jota voi vahvistaa erilaisilla tiloilla ja toiminnoilla. On suuri ero, järjestetäänkö kokous jäykästi pöydän ääressä istuen vai sohvilla rennosti oleskellen. Paikalle houkuttelevana tekijänä voi olla jokin mukava tekeminen, kuten pelaaminen, jolla luodaan samalla tilaa me-hengen syntymiselle asuntolatoimikunnassa. Luovien menetelmien käyttö ideoinnissa ja toimintojen toteutuksessa on helppo keino poistaa toiminnasta jäykkyyttä. Toiminnan perusteena ja keskiössä ovat itse nuoret, heidän kuuleminen ja kuulluksi tuleminen.

Avoin tiedottaminen asuntolatoimikunnan asioista on tärkeää, kuten kokouksen sisällöstä, päätetyistä sekä pohdinnan alla olevista asioista tai seuraavan kokouksen ajankohdasta. Näin myös muut kuin aktiivisimmat osallistujat pääsevät vaikuttamaan ja osallistumaan toimintaan. Asuntolatoimikunnan päätökset koskevat kaikkia asuntolan nuoria. Avointa tiedottamista ja keskustelua toivotaan lisäksi oppilaitoksen sekä muiden mahdollisten yhteistyökumppaneiden saralta. Pelkkä kieltävä vastaus ei ole riitä, se jopa lannistaa nuorten motivaatiota ja halukkuutta kokeilla tulevaisuudessa vastaavaa. Perusteltu vastaus ymmärrettävällä, ikätasoon vastaavalla kielellä on helpompi ymmärtää ja hyväksyä, kuin jäädä pohtimaan, miksi vastaus oli pelkkä ei. Samalla nuoret oppivat tekemään yhdessä perusteltuja ehdotuksia sekä esittämään omia ajatuksiaan ja tarkastelemaan niitä kriittisellä silmällä.

On muistettava, ettei yksi malli sovi kaikille, vaan se on kyettävä soveltamaan omaan toimintaympäristöön ja -kulttuuriin. Kun asuntolassa asuvat nuoret vaihtuvat, voi myös asuntolatoimikunta muovautua aina uudelleen uusien toimijoidensa näköiseksi. Pyörää ei tarvitse uudelleen keksiä; perusraamit voivat olla samat, mutta toteutustapa muuttuu. On siis muistettava, että asuntolatoimikunnassa toiminnan on tarkoitus lähteä nuorista ja heidän tarpeistaan ja asuntolan toimia toteutusympäristönä ja ohjaajan tukijana sekä mahdollistajana.

Iida Brander

Wilma Dunder

yhteisöpedagogiopiskelijat

“Ettei ole mitään virkaa koko hommasta” : asuntolatoimikuntatoiminnan kehittäminen ammattiopistoissa – Theseus

Vuoden 2021 kouluterveyskyselyn tulokset saivat meidät Yhessä eteenpäin -hanketiimissä miettimään taas kerran nuorten osallisuuden kokemusta kouluissa ja oppilaitoksissa. Jo useamman vuoden osallisuutta mitanneet indikaattorit piirtävät kuvaa nuorten osallisuuden kokemuksen heikkenemisestä koulu- ja oppilaitosympäristössä. Kuitenkin samanaikaisesti ja samassa kyselyssä, 80 %−90 % nuorista kertoo viihtyvänsä hyvin yhdessä luokkansa tai ryhmänsä kanssa.

Samaan ihmetyksennuotioon tuotti polttoainetta vierailu toisen asteen opinnot ammattioppilaitoksessa aloittaneiden nuorten opiskeluryhmässä, joilla oli hyvin eloisa, vauhdikas ja äänekäs tapa olla läsnä luokkaympäristössä. Näin lempeästi nuoria ymmärtävällä ja hyväksyvällä tavalla tulkittuna. He tuntuivat olevan varsin vähän kiinnostuneita virallisesta opettajan vetämästä, ja opetussuunnitelmaan perustuvasta opetuksesta, mutta kertoivat ja osoittivat kuitenkin viihtyvänsä hyvin ryhmässään.

Keskustelu opettajien kanssa vahvisti, ettei kyseessä ollut vierailijoiden aiheuttamaa poikkeuksellista käytöstä, vaan pikemminkin kuvasi hyvin sitä, miten ryhmä toimi ja käyttäytyi muutenkin tunneilla. Kokemus aiheutti hanketiimissämme paljon pohdintaa. Pyörittelimme aihetta eri kulmista, yrittäen ymmärtää, mitä tuossa kohtaamisessa tapahtui ja mitä sen kautta voidaan nähdä ryhmätoiminnasta.

Huomaan ajattelevani asiasta jotakuinkin seuraavasti: nuoret toimivat tilanteessa heille ominaisella tavalla, he olivat läsnä oman nuorisokulttuurisen, epävirallisen kehänsä kautta. Viittaan tässä kehällä Hoikkalan & Pajun (2013) jäsennykseen, jossa koulun toiminnan nähdään koostuvan karkeasti kahdesta kehästä. On virallinen opettajan vetämä opetussuunnitelmaperustainen kehä, ja epävirallinen, oppilaiden ja ryhmien toiminnasta koostuva kehä (Hoikkala & Paju 2013).

Me saimme seurata ryhmän ja yksilöiden vuorovaikutusta ja niiden vertaistapahtumista koostuvan kehän toimintaa. Ja hyvä näin, he viihtyivät tällä kehällä, toimien tälle ryhmälle ominaisella tavalla. Mutta mitä tästä pitäisi ajatella suhteessa oppilaitoksen keskeisiin perustehtäviin, oppimiskokemuksen tuottamiseen ja kasvun tukemiseen?

Kohti dialogisempia toimintaympäristöjä

Helppoa olisi todeta, että näiltä nuorilta puuttui tolkku ja meidän on kasvattajina saateltava, ehkä jopa pakotettava heidät, aikuisten näkökulmasta toivottavan ja järjellisen toiminnan äärelle. On kerrottava ja osoitettava heille, mikä on virallisen opetussuunnitelmaan perustuvan kehän määrittelemä toiminnan raami ja vaatimus.

Tietenkin jossain määrin aikuisten tehtävä on aina auttaa nuoria sopeutumaan yhteiskunnan ja instituutioiden asettamiin vaatimuksiin ja rajoihin (vrt. Hoikkala & Laine 2017). Mutta kuka määrittää, mikä on riittävä taso?

Miten rakentaa kouluun toimintaympäristö, joka mahdollistaa ja vahvistaa varttuvien sukupolvien osallisuuden yhteiseen maailmaamme?

Pahimmillaan nuorten kasvattaminen ”tolkun ihmisiksi” ohittaa nuoruuden tärkeänä ja suvereenina ihmisenä olemisen vaiheena. Sen sijaan, että tuemme heitä pyrkimyksissä rakentaa omaa suhdettaan vallitsevaan todellisuuteen ja sen rakenteisiin, tuupimme heidät hirvittävällä vauhdilla kohti aikuisuuden täydellistymistä, kyllästettynä edellisten sukupolvien totuuksilla ja reunaehdoilla.

Ajattelen, että jos ei kokonaan, niin ainakin osittain nuorten osallisuuden kokemuksen ohenemista koulujen ja oppilaitosten toimintaympäristöissä selittää näiden kahden, mystisenoloisesti toisiaan hylkivien kehien kohtaamattomuus. Nuoret näyttävät viihtyvän hyvin omalla epävirallisella, oppilaiden ja ryhmien vuorovaikutuksesta ja niiden vertaistapahtumista koostuvalla kehällään. Se läikähtelee kirkkaasti niissä tiloissa ja sopukoissa, jonne virallinen opettajien vetämä opetussuunnitelmapohjainen kehä ei yllä. Nuori joutuu koko ajan miettimään, mikä on suhteeni näihin molempiin kehiin ja miten säädän toimintaani kehien vaatimusten mukaiseksi.

Tätä kautta kouluissa ja oppilaitoksissa vallitsee epävirallisen ja virallisen kehän muovaama sosiaalinen järjestys, joka tuottaa erilaisen toiminnan vaatimuksen tilanteissa. Virallinen kehä tuottaa korostetusti yksilöllisen pärjäämisen vaatimuksen ja monet sen areenoista ja vaatimuksista tukee tätä. Epävirallisessa kehässä nuorten on erityisesti kyettävä ratkaisemaan ja käsittelemään yksilöllisyyden ja ryhmään sulautumisen tuottamia jännitteitä ja vastaamaan kysymyksiin: ”Miten minä olen ja ilmenen ryhmässä ja miten ryhmä on ja ilmenee minussa? Millaisena kelpaan ryhmässä ja olenko silloin enää minä, kun kelpaan?” Näihin vastaaminen vaikuttaa molempiin kehiin ja molemmat kehät myös asettavat näille kysymyksille omat vaateensa ja reunaehtonsa.

Keskeiseltä kysymykseltä tuntuu, miten virallinen kehä onnistuu tukemaan nuorten ponnisteluja osaksi ryhmää ja toisaalta säilyttämään oman erityisen yksilöllisyytensä.

Voidaanko lähteä ajatuksesta, että virallinen pedagoginen kehä pyrkisi kytkemään opetussuunnitelmaan pohjaavat tavoitteensa nuorten epävirallisen elämyskehän tilanteisiin? Sen sijaan, että käsitellään nuorten kehää häiriötä tuottavana ja jatkuvasti vaimennettavana, pyrittäisiin vastaamaan kysymykseen: Miten nuorten elämyskehä ja opettajien vetämä virallinen pedagoginen kehä saatellaan toistensa äärelle ja jopa dialogiin keskenään?

Nuorisotyö oppaana kehien välillä

Yksi tie kohti toisiaan ymmärtävää ja kunnioittavaa dialogia kehien liikkeessä voisi mahdollistua nuorisotyön avustamana. Me tarvitsemme jonkun aktiivisesti tekemään sellaisia tekoja, jotka kytkevät näitä kahta kehää toisiinsa koulun arjessa sellaisella tavalla, jossa molempien erityispiirteet huomioidaan.

Yhtä lailla tärkeää on purkaa yhteisen dialogin estäviä solmuja, jotka sitovat voimavaroja kehiä erossa pitävään toimintaan. Nuorisotyö on työskennellyt nuorisokulttuurien ja aikuisten luoman yhteiskunnan synnyttämissä ristiriidoissa ja aalloissa aina, liikkuen ketterästi niiden välillä.

Nuorisotyön taito sanoittaa muutosta ja kompromissiehdotuksia molempiin suuntiin rakentaa huojuvia siltoja nuorten elämysmaailman ja instituutioiden välille. Voisiko nuorten elämysmaailman kehän ja koulujen ja oppilaitosten virallisen kehän matka kohti parempaa ja ymmärtävämpää tulevaisuutta kulkea nuorisotyön osaamista hyödyntäen?

Tämä on yksi tie kohti parempaa nuorten osallisuuden kokemusta.

LÄHTEET

• Hoikkala, T. & Laine, J. 2017. Meidän jengi. Tapausraportti Hirvilän perusopetuspalveluille. Kokemuksia peruskoulun toimintakulttuurin kehittämisestä. Helsinki: Kehittämiskeskus Opinkirjo.
• Hoikkala, T. & Paju, P.  2013. Apina pulpetissa: Ysiluokan yhteisöllisyys. Helsinki: Gaudeamus.
• Kouluterveyskysely 2021. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kouluterveyskysely [viitattu 21.9.2021].

Pitkään hain yhteisöpedagogin opinnoissa sitä puolta, mikä minua erityisesti kiinnostaisi. Koulunuorisotyötä oli sivuttu opintojen aikana ja kyllä me vähän pohdittiin, että mitä siellä koulussa sitten nuorisotyöntekijä voisi tehdä. Se ei kuitenkaan kaikkeen muuhun verrattuna ollut kovin iso kokonaisuus ja jäikin hieman hämärän peittoon, mitä mahdollisuuksia koulunuorisotyössä lopulta mahtaisi olla. Kolmannessa harjoittelussani pääsin Yhessä eteenpäin -hankkeen kautta näkemään ja kuulemaan enemmän koulunuorisotyöstä.

Ajatus nuorisotyön tekemisestä koulussa alkoi kiinnostamaan minua hiljalleen yhä enemmän. Mahdollisuus järjestää toimintaa ja kohdata nuoria kouluympäristössä olemalla heille juuri siellä se helposti lähestyttävä henkilö, tuntui järkeenkäyvälle konseptille. Tämän merkitys syveni entisestään, kun pääsin itse näkemään, kokemaan ja kuulemaan koulunuorisotyöstä enemmän.

Opiskelijoiden mahdollisuus tulla viettämään aikaa omalla koulullaan rentoon tilaan, jossa on luotettava, matalalla kynnyksellä lähestyttävä aikuinen, tuntuu hyvin merkitykselliselle kouluympäristössä. Joskus nuori tarvitsee vain sitä, että heidät kohdataan aidosti ja yhdenvertaisesti, että he pääsevät rennosti keskustelemaan jonkun luotettavan henkilön kanssa omista asioistaan ja ajatuksistaan ilman, että sen koetaan olevan jonkin tason kuulustelu tai vakava tilanne. Joskus taas jo se riittää, että on ylipäätään paikka, minne tuntuu hyvältä tulla viettämään aikaa.

Opintojeni aikana yhteisöllisyys ja osallisuus nousivat esiin minua kiinnostavina teemoina, mutta en oikein tiennyt, mitä kautta ja missä näiden tekijöiden edistäminen käytännössä voisi tapahtua. Koulunuorisotyössä erilaiset mahdollisuudet toteuttaa tapahtumia ja ryhmäytymisiä samalla tukien koulun yhteishenkeä ja nuorten hyvinvointia tuntuivat kiinnostaville kokonaisuuksille. Toimivassa toteutuksessa olisi myös tärkeää kysyä nuorten mielipiteitä ja luoda toimintakulttuuria yhdessä nuorten kanssa. Koen, että hyvän ilmapiirin ja sitä edistävien yhteisten tapahtumien ja toiminnan kautta kouluympäristöstä on mahdollista luoda mielekkäämpi, mikä taas voi tukea opintojen edistymistä.

Nuorisotyössä puhutaan usein siitä, kuinka nuoria sitten tavoitetaan ja se koetaan joskus jopa hieman haasteelliseksi. Näen koulunuorisotyöntekijöiden olevan merkittävässä asemassa myös tämän suhteen, sillä kouluympäristössä työskentelevinä heillä on mahdollisuus tuoda myös muuta nuorisotyötä näkyvämmäksi nuorten keskuuteen. Jos koululla on joku, joka on kiinnostunut heidän asioistaan ja on tietoinen nuorille tarjottavista mahdollisuuksista, voi hän toimia kannustajana ja mielenkiinnon herättäjänä nuorille.

Koulunuorisotyöllä on paljon annettavaa ja jokaisessa koulussa pitäisi ehdottomasti olla kokoaikainen koulunuorisotyöntekijä, mutta tähän tuntuu olevan vielä jonkin verran matkaa. Koulunuorisotyöstä kiinnostuneen opiskelijan näkökulmasta kyseinen työmuoto herättää mielenkiintoa, mutta samalla myös epäilystä. Jos kouluympäristö ei kykene tukemaan nuorisotyöntekijää, eikä kunnolla edes ymmärrä, mitä nuorisotyö koulussa tekee, voi olla vaikeaa tulla työympäristöön, jossa ei itsekään ole varma, mitä kannattaisi tehdä. Koulunuorisotyö on kuitenkin vielä uusi toimintakenttä, joka on hakemassa muotoaan ja paikkaansa koulussa, joten se tulee vaatimaan kokeneiltakin tekijöiltä uudenlaisia näkökulmia. Koulunuorisotyöntekijöiden ei kuuluisi jäädä yksin ja kouluympäristön tulisi tunnustaa nuorisotyön tärkeys, jotta nuorten arkea voitaisiin tukea siellä, missä nuoret jo valmiiksi ovat.

Henna Uusisalmi
Yhteisöpedagogiopiskelija, XAMK

Laske sataan!

Koulunuorisotyötä tehdään paljon hankerahalla. Vääjäämättä keskusteluun on hiipinyt ajatus, mitä tapahtuu, kun koronan jälkitoimiin osoitettu rahoitus päättyy. Häviääkö valtaosa kouluissa ja oppilaitoksissa tehtävästä nuorisotyöstä?

Nuorisotyö piileskelee koulutustaustoissa

Palaan ajassa kymmenkunta vuotta taaksepäin. Toimin silloisella ammattinimikkeellä koulunkäyntiavustajana yläkoululla, luokkamuotoisessa erityisopetuksessa. Päivät nuorten rinnalla, tukien, heidän tunnetilojaan aistien, ryhmän toimintaa vahvistaen ja tilanteita ennakoiden. Työparinani oli erityisluokanopettaja, jonka kanssa toimimme tasavertaisina ryhmän aikuisina, oppimaan saattelijoina ja arjen rauhanturvaajina. Meillä oli omat roolimme ja työkuvamme – hän opetuksesta vastaavana, minä oppimisen mahdollistajana. Olin mielestäni ohjauksen ytimessä ja toimin nuorisotyön laseilla, nuorisotyön koulutuksen saaneena koulunkäynninohjaajana. Tunsin nuorisotyön läsnäolon myös työparini työotteessa.

Nuorisotyö piilossa työtavoissa

Eri ammattiryhmien työpanos unohdetaan helposti tarkasteltaessa ohjauksen kokonaisvoimavaroja ja varsinkin sitä, ketkä ovat eniten läsnä nuorten arjessa. Aamuisin olin usein ensimmäisten joukossa koululla, kun talonmies puhdisti ovien edustoja lumesta. Oppilaita saapui eri syistä jo lämmittelemään käytäville. Sain todistaa tilanteita, joissa talonmies jutteli kiireettömästi nuorten kanssa. Joku oli päässyt jo vanhempien kyydillä, joku toinen tuli koululle, kun ei ollut saanut unta koko yönä miettiessään kaverikriisiä. Aamuiset kohtaamiset koskettivat meitä; uskon, että myös nuoria.

Nuorisotyö nähty ammattiorientaatioissa

Kysyin vielä oman pohdintani vahvistukseksi koulunkäyntiohjaajien valtakunnallisessa Facebook-ryhmässä (lähes 5 000 jäsentä), kuinka moni kokee tekevänsä nuorisotyötä, 30 vastaajasta 24 oli täysin samaa mieltä ja 3 jokseenkin samaa mieltä. Samankaltaista pohdintaa on tullut esiin asuntolaohjaajien verkostotapaamisissa. Moni tekee työtään asuntoloissa nuorisotyön koulutuksen saaneena ja ilmoittaa vankkumatta olevansa nuorisotyöntekijä.

Hyvä piilo löytyy ohjausasiakirjoissa

Nuorisotyön ei ole juuri tarvinnut perustella läsnäoloaan oppilaitoksissa. Yhteys nuorisotyön ja opetussuunnitelmien välillä on olemassa. Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja kasvun tukeminen sekä itseilmaisun, toimijuuden ja kykyjen vahvistaminen ovat nuorisotyön pilareita (Forkby & Kiilakoski 2014), joita jokainen oppilaitoksessa työskentelevä edistää. Organisaatioiden ja seutukuntien strategioissa ja hyvinvointisuunnitelmissa toistuvat maininnat yhteisöllisyyden ja osallisuuden edistämisestä sekä yksinäisyyden kokemuksiin vaikuttamisesta. Kuuletko sinä nuorisotyön äännähdyksen oman organisaatiosi arvokirjasta?

Anna äänimerkki

Onko sillä merkitystä, kuka nuorisotyötä kouluissa ja oppilaitoksissa tekee? Mitä menetämme, jos hyväksymme erilaiset nuorisotyön ilmentymät? On ollut ilo huomata, kuinka kuraattorin ja alueen nuorisotyöntekijän sujuvalla yhteistyöllä tuetaan jatkuvaa luokan yhteishengen muodostumista. Ja kuinka aineopettaja ymmärtää suoraan verrannollisuuden oppimisen ja ryhmässä viihtymisen välillä. Eikä ole väliä, toimiiko palveluohjaaja Valma-koulutuksessa, asuntolassa vai opiskelijatoiminnan ohjaajana – he kaikki jakavat saman ammattiorientaation. Ja miten tervetullut lisä aktiiviset, alueella toimivat järjestöihmiset ovat kokonaisvaltaisen opiskeluhyvinvoinnin edistämisessä.

Onko minunkin organisaationi edustajana pidettävä ensisijaisesti nuorisotyön profession puolia? Onko oikeaa nuorisotyötä vain se, että on käynyt alan koulutuksen tai että työskentelee nimikkeellä nuorisotyöntekijä? Eikö nuorisotyöalan pitäisi olla iloinen siitä, että oppilaitoksissa pyritään kohtaaviin ja läsnä oleviin tilanteisiin ja vahvistetaan yhteisöön kuulumisen sekä osallisuuden kokemuksia mahdollisimman laajana rintamana?

Kaikki pois piiloista!

Jos haluat vahvistaa toimintaasi oppilaitoksessa nuorisotyön orientaation kautta, olemme muotoilleet Xamkin yhteisöpedagogikoulutuksen ja Osaamiskeskus Nuoskan kanssa täydennyskoulutuskokonaisuuden Koulu- ja oppilaitosnuorisotyön osaaja, 30 op. Koulutuksen tavoitteena on syventää ja täydentää osaamista koulu- ja oppilaitosnuorisotyössä sekä kouluhyvinvoinnin edistämisessä. Tervetuloa mukaan!

Oppilaitoksissa on tarve nuorten maailman ymmärtäjälle ja monitaitoiselle yhteistyön ja kohtaamisen ammattilaiselle.

LÄHDE:

Forkby, T. & Kiilakoski, T. 2014. Building capacity in youth work. Perspective and practice in youth clubs in Finland and Sweden, Youth & Policy, 112: 1–17.

Nuorisotyö on kuluneen vuoden aikana otettu yhä reippaammin ottein osaksi oppilaitosten arkea. Erilaiset rahoitusmallit ovat täydentäneet eri puolilla Suomea sekä perusopetuksessa että toisella asteella tehtävää koulu- ja oppilaitosnuorisotyötä. Mutta millaisia työntekijöitä onkaan saatu ja kuka ymmärtää, onko tämänkaltaisilla tyypeillä joku merkitys formaalissa kouluympäristössä?

18.6. Opettajien paikoille parkkeeraava opiskelijoiden asianajaja

Nuorisotyö on pääasiassa otettu kouluun avosylin vastaan, mutta kaikki ei ole ollut ruusuilla tanssimista. Nuorisotyön keskeisimpiin lähtökohtiin kuuluu osallisuuden vahvistaminen ja opiskelijoiden äänen esiin nostaminen erilaisissa oppilaitoksen arjen tilanteissa. Se on tarkoittanut myös sitä, että opiskelijat määrittelevät, mihin toimintoihin nuorisotyötä koulussa suunnataan, mitä tapahtumia järjestetään ja halutaanko nuorisotyö esimerkiksi oppitunneille mukaan. Sääntöorientoituneessa koulumaailmassa tämä osallisuuden äänitorvi, ajoittain provosoiviinkin tekoihin tarttuva nuorisotyöntekijä, navigoi opiskelijoiden ja opettajien ristiaallokossa.

24.10. Sohvilla norkoileva tsättijuontaja

Saako tää tyyppi palkkaa tuosta makoilusta? Koulujen käytävillä on viime lukuvuoden aikana haahuillut uusia hahmoja ja oppitunneille on saattanut pölähtää joku utelias kasvo. Epäammattimaiselta näyttävän työotteen takana on vankka käsitys siitä, että nuoret kaipaavat huutavasti läsnä olevaa aikuista. Keskustelutilanteita, joihin ei tarvitse ajanvarausta ja hengähdystaukoja yksilö- ja suorituspaineiden sävyttämään kouluarkeen. Koulunuorisotyöllä on merkityksellinen rooli myös koulua ja vapaa-aikaa yhdistävänä toimijana ja nuori saattaakin törmätä tähän samaan työntekijään alueen nuokkarilla, tapahtumissa tai jalkautuvan nuorisotyön parissa.

26.4. Teemapäivissä sooloileva moikkailija

Kerrankin on joku, joka auttaa, vieläpä mielellään vapputanssiaisten järjestämisessä! Tapahtumien, teemapäivien ja erilaisten ryhmätoiminnan tukemiseen liittyvien tuokioiden järjestäminen kuuluu keskeisesti nuorisotyöntekijän työhön. Nuorta tuetaan hänen kasvuympäristössään, koitetaan varmistaa, että kavereita löytyy eikä kukaan jäisi yksin. Nuorisotyön vahvuuksiin kuuluu jatkuvan ryhmän muodostumisen vahvistaminen, jossa huolehditaan, että jokaisella yksilöllä on mahdollisuus omana itsenään olla osa ryhmää ja omaan tahtiin tulla osaksi erilaisia ryhmiä. Kaikenlaisen moikkailun ja sooloilun taustalla on tahtotila vahvistaa koulun yhteisöllisyyttä.

25.2. Talonmiehen kanssa rupatteleva eräjorma

Vaikka koulunuorisotyön kohderyhmänä ovat tietenkin nuoret ja opiskelijat, ei tämä tyyppi pysty pitäytymään vain omassa lestissään. Monen nuorisotyöntekijän ammattieetokseen kuuluu ainakin alitajuisesti huolehtia koko yhteisön hyvinvoinnista ja kasvatusyhteisön tiivistymisestä. Toimivassa yhteisössä ja ryhmässä oppiminen on helpompaa. Yhteen puhaltavassa koulun työyhteisössä ilmapiiri on leppoisampi, ja siinä viihtyvät paremmin sekä nuoret että aikuiset. Nuorisotyöntekijä näkee ruoka- ja puhtauspalvelujen, toimiston ja kiinteistöhuollon tärkeänä osana yhteisöä ja nuorten kasvuympäristöä. Hän haluaa kannustaa kaikkia ammattiryhmiä ymmärtämään ja kohtaamaan nuoruutta.

10.3. Inspiraatiossa lilluva maailmanlopun pohdiskelija

Nuorisotyö on omalta osaltaan tullut uudistamaan koulun rakenteita. Kokeilujen kautta kentällä on menossa paljon, erilaisia työmuotoja sovelletaan rohkeasti ja koulun muita ammattilaisia haastetaan yhteistyöhön. Työ ei ole helppoa ja valmiita malleja on harvassa oppilaitoksessa tarjolla. Koulunuorisotyöntekijät ovat haastavan työn kimpussa jäsentäessään omaa paikkaansa oppilaitoksissa ja vakuuttaessaan epäilijöitä työn menetelmistä ja työotteesta. Vaikka hankerahoitukset päättyvät, tehdään monessa oppilaitoksessa tulevan lukuvuoden aikana päänavaus. Koulunuorisotyö on tullut jäädäkseen.

Peruskoulun päättävä ja toisen asteen opinnot aloittava nuori elää suurten muutosten vuotta. Olemme hankkeessa kuulleet satojen nuorten tuoreita kokemuksia tältä ajanjaksolta. Toiminnallisin, erilaiset osallistujat huomioivin menetelmin olemme kysyneet ja keskustelleet, mitkä tekijät ovat varjostaneet, tukeneet, kannustaneet, yllättäneet, antaneet iloa ja voimia. Nuoret ovat miettineet juuri itsensä ja oman elämänsä kannalta; me olemme kuunnelleet ja koonneet yhteenvetoja.

Vaihe on koskettava murros nuoren omien valintojen, muutoksiin sopeutumisen ja oman elämän aktiivisen rakentamisen äärellä. Kohtaamiemme nuorten kokemukset heijastelevat myös tutkimustuloksia (esim. Kaisa Thessler: “Siirtymä peruskoulusta toiselle asteelle: tutkimus nuorten tunteista, tuen tarpeista ja itsenäistymisestä”). Epävarmuutta nuoret ovat kokeneet omista taidoista, motivaatiosta ja sosiaalisista suhteista. Pärjäänkö? Olenko tarpeeksi hyvä? Onko ala oikea? Jaksanko panostaa? Saanko ystäviä? Miten kaveriporukan käy?

Oppilaitosten ohjaajat, opettajat, opiskelijahuolto ja nuorisopalvelut ovat tuoneet esiin oman työnsä näkymiä ammatillisen koulutuksen ja lukion aloittamisesta. Oppivelvollisuuden laajentuminen on puhuttanut kenttää. Nuorten ja ammattilaisten yhteisenä nostona korostuu vanhempien tuki nivelvaiheessa. Vaikka nuori aloittaa uuden vaiheen aikuistumisen tiellä, ehkä jopa muuttaa kotoa, hän on muutosten keskellä vielä ennen kaikkea nuori. Nuori, joka vasta harjoittelee valintoja ja vastuuta. Nuori, jolle vanhempien ja kaverien tuki on tässä vaiheessa todella tärkeää.

Opot ovat kertoneet viime keväänä nuorten entistä suuremmasta epävarmuudesta yhteishakuprosessissa. Koronapandemian luomat poikkeusolot ovat saattaneet estää vierailut oppilaitoksiin ja vähentää nuoren luottamusta tulevaan muutoinkin. STM:n asettaman työryhmän raportissa (2021) todetaan koronakriisin vaikuttaneen nuorten tulevaisuususkoon ja toiveikkuuteen liittyen opintoihin ja työelämään sijoittumiseen. Raportti nostaa esiin, että nykyisessä tilanteessa on entistä paremmin huomioitava hyvinvoinnin polarisoituminen ja mahdolliset haavoittuvuutta lisäävät tekijät nuorten vertaissuhteita tukevassa toiminnassa.

Nyt toiselle asteelle siirtyvien opiskelijoiden nuoruutta ovat leimanneet poikkeusolot ja monella nuorella voi olla tarvetta ottaa takaisin karanteenien, rajoitusten ja etäkoulun aikana rästiin jäänyttä sosiaalista elämää, (elämän) oppimisvajetta ja kokemusten nälkää. Tämä heijastuu varmasti myös nuorten opiskeluarjessa – ja niin kuuluukin. Pinnan alle painettaviksi nämä haasteet ovat liian suuria ja yleisiä; niin yksilön kuin yhteiskunnankin tulevaisuuden kannalta niiden käsittelylle olisi järjestettävä tilaa ja mahdollisuuksia tänä syksynä.

Nuoren ei omalla pärjäämisellään kuulu kompensoida yhteiskunnallista epävakautta ja perheiden jaksamisen haasteita, vaan hänellä on oikeus olla nuori, juuri nyt. Haastamme kaikki oppilaitokset raivaamaan entistä enemmän tilaa nuoruudelle. Satsaamaan siihen, että jokainen saisi uudessa ympäristössään ainakin yhden ystävän, muutaman kaverin ja luottoaikuisen. Haastamme rakentamaan turvallisia oppimisen yhteisöjä, joissa on oikeus mokata, olla erilainen, kokea maailmaa kaikilla aisteilla ja löytää itsestään uusia puolia. Nuoruus tukehtuu normaaliuden ja suorittamisen paineissa, mutta löytää selviytymisen keinoja yhteisöissä, joissa on tilaa kokeilla, erehtyä, yrittää uudestaan ja yllättää kaikki kasvamalla oman elämänsä sankariksi.

Asuntolaohjauksen vertaisauditointi -työkalu on auditoitavan oman ohjaustyön ja ohjauksen toimintarakenteen kehittämisen väline. Sillä luodataan ja suunnataan katsetta kehittämispotentiaaliin, josta nostetaan teemoja yhteiseen dialogiin ja tehdään sitä kautta näkyväksi ohjaustyötä ja kehittämisen painopistealueita. Se on yhteiseen dialogiin ja avoimeen kommunikaatioon ohjaava väline, joka saattaa asuntoloiden asukkaita, asuntolaohjaajia, asuntolatoiminnan lähiesimiehiä ja johtotasoa laadukkaan ohjaamisen ja yhteiskehittämisen äärelle.

Toiminnan muotoilussa pyritään enemmän kehittämisnäkökulman ja avoimen sekä rehellisen kommunikaation tukemiseen ja tuottamiseen, kuin arvioinnin korostamiseen. Vertaisauditoijan lempeän kriittinen ja dialogiin kannustava toimintapa pyrkii tuottamaan auditoitavan tueksi itsearvioinnin ja kehittämisen välineitä.

Auditointityökalu on samanaikaisesti: 1. itsearviointimenetelmä, 2. kehittämispotentiaalia luotaava, 3. asuntolaohjaustyön näkyväksi tekemisen väline oppilaitosten koko organisaatiolle ja 4. mahdollistaa esimies- ja johtotason ymmärryksen lisäämisen asuntolaohjaustyöstä ja sen merkityksestä koko organisaatiolle. Auditointi sisältää ajatuksen kehittävästä arvioinnista. Siinä pyritään saamaan esille tutkimuskohteesta sen kehityspotentiaali, joka mahdollistaa toiminnan kohdentamisen vaikuttavuuden kannalta keskeisiin kohteisiin. Kehittävän arvioinnin tiedonintressiä kuvaa hyvin sosiologian klassikko Kurt Lewinin toteamus: ”Jos haluat todella ymmärtää jotakin, yritä muuttaa sitä.”

Auditointityökalu sopii itsearvioinnin lisäksi 2-3 asuntolan kesken tehtävään vertaistyöskentelyyn. Auditoinnin tukena käytettävä lomake tulee olemaan lopulliselta muodoltaan riittävän kevyt, niin että se kulkee helposti mukana arjessa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että luodattavat kohteet ja sitä tukeva kysymyspatteristo pitää mahtua yhdelle tai kahdelle A4- paperille.

Auditointityökalua on kehittämässä ja pilotoimassa Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamk / Nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juvenian Yhessä eteenpäin- hankkeen lisäksi asuntolaohjaajia Itä-Savon Koulutuskuntayhtymä SAMIedusta, Etelä-Savon ammattiopisto Esedusta, Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymästä, Forssan ammatti-instituutista, Seinäjoen koulutuskuntayhtymä Sedusta, koulutuskuntayhtymä Saskysta ja Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopistosta. Kehitystyötä vahvasti tukemassa myös Maria Käkelä Saku ry:stä.

Auditoinnin pilotit toteutetaan toukokuun aikana ja tarkemmin muotoiltu työkalu esitellään kehittämisryhmän toimesta 10.6.2021 Kiipulan valtakunnallisilla asuntolaohjauksen verkkopäivillä.

Jos kiinnostuit aiheesta, ota yhteyttä Antti Väisänen, etunimi.sukunimi@xamk.fi.

Tutortoiminnan avulla tuetaan uusien opiskelijoiden opintojen alkamista ja oppilaitosyhteisöön kiinnittymistä sekä edistetään koko oppilaitoksen yhteisöllisyyttä. Tutor on vertainen ja siten erityisessä asemassa uusien yhteisön jäsenten mukaan ottamisessa.

Tutortoiminnalla on jo osittain vankka asema Etelä-Savon 2.asteen oppilaitoksissa. Toimintaa on opinnollistettu ja ohjaamisesta vastaavat kasvatusalan ammattilaiset. Oppilaitoksen muu arki ja kiire, poikkeusajan rajoitukset ja työparin puute ovat haastaneet toiminnan järjestämistä. Meillä on ollut mahdollisuus yhteistyöoppilaitostemme pyynnöstä olla mukana kehittämässä käytäntöjä. Olemme kytkeneet tutortoimintaan myös kunnallisen nuorisotyön osaajia.

Lukuvuonna 2020 – 2021 on kokeiltu ns. kehittäjätutortoimintaa. Lukuvuoden tutorit ovat tuottaneet kehittäjän roolissa ajatuksia mm. tutoreiden rekrytoimisesta, ominaisuuksista ja odotuksista sekä toiminnan vuosikellosta. Toiveita tutortoiminnan sisällöistä on kerätty myös juuri opintonsa aloittaneilta 2.asteen opiskelijoilta.

Nuoret ovat toivoneet, että tutor voisi olla aidosti oma itsensä. Tutorit kokevat jopa hiukan paineita siitä, että pitäisi olla pärjäävä, sosiaalisesti rohkea ja esiintymiskykyinen opiskelija. Tutoreiksi tarvitaan erilaisia nuoria, joihin mahdollisimman moni vertainen voi samaistua. Voiko tutoropiskelija myös erikoistua yhteisen koulutuksen jälkeen ja jatkaa omien toiveiden mukaan markkinoinnissa tai yksittäisen luokan vertaistutorina, ystävä- tai harrastetutorina tai vaikkapa koulutusalatutorina? Tutorillakin pitäisi olla lupa kokeilla, epäonnistua, oppia uutta ja vahvistua oman tutorpolun aikana.

Kun ammatillisen ja lukiokoulutuksen opiskelijoilta kysytään, koetko olevasi tärkeä osa kouluyhteisöä, vain 51 % vastaa myöntävästi. Kehityskulku on ollut laskeva jo vuodesta 2017, kun on kysytty luokka- ja kouluyhteisöön kiinnittymisestä. Etelä-Savossa tilanne on vain hiukan koko maata parempi, mutta muutoksen suunta on täälläkin sama. (Kouluterveyskysely 2019.)

Tutortoiminnan vaikutukset voivat olla huomattavia oppilaitoksen yhteisöllisyyden ja osallisuuden edistäjänä, opintoihin kiinnittymisen vahvistajana ja keskeyttämistä ehkäisevänä. Vertaisina tutorit voivat huomata asioita, joihin ammattilaisilla ei ole omassa roolissaan edes mahdollisuutta. Meidän on tunnistettava ja tunnustettava sekä opiskelijoiden, työntekijöiden ja oppilaitoksen johdon tasolla, miten merkittäviin asioihin laadukkaalla tutortoiminnalla voidaan vaikuttaa. Annetaan tutortoiminnalle riittävät resurssit ja aikaa toimia laadukkaasti, opiskelijoiden kokonaisvaltaista hyvinvointityötä edistäen.

Moni nuori elää nyt jännittävää aikaa. Oppilaitosten yhteishaku alkaa 23.2. Oppivelvollisuuden laajentuminen astuu voimaan elokuussa ja jokaiselle peruskoulun päättävälle on löydyttävä jatko-opiskelupaikka.

Valinnat opiskelupaikoista tehdään nyt poikkeuksellisessa tilanteessa. Oppilaitokset eivät ole pystyneet järjestämään peruskouluissa esittelykiertueita entiseen malliin. Niissä olisi ollut tarjolla mm. tutor-opiskelijoiden rehellisiä kertomuksia opiskeluarjesta. Ysiluokkalaiset eivät ole vastaavasti päässeet tutustumaan oppilaitosten fyysiseen toimintaympäristöön. Mielikuvat unelma-ammateista luodaan rajatummin perustein, opinto-ohjaajan tuella ja verkkoesittelyjen välityksellä.

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Yhessä eteenpäin -hankkeessa tavoitteena on kehittää nivelvaiheen tukea perusopetuksesta toiselle asteelle. ESR-rahoitteisessa hankkeessa on kartoitettu syksyllä 2020 reilun sadan eteläsavolaisen 15—16-vuotiaan nuoren kokemuksia nivelvaiheesta. Ohjaustyön ammattilaisten rooli on tärkeä ja sitä on kehitettävä, kuten Länsi-Savo jutussaan Lisää tukea opiskelijoille 14.2.2021 nostaa esiin. Nuorten näkökulmasta merkittävintä on ollut kuitenkin perheiden ja vanhempien tuki. Kun kysyimme tärkeintä henkilöä nivelvaiheen tukemisessa, mainittiin useimmiten äiti ja isä.

Hyppy peruskoulusta toiselle asteelle on aiheuttanut iloa peruskoulun päättymisestä, epävarmuutta mieleisen opiskelupaikan saamisesta ja jännitystä uusien kavereiden löytämisestä. Tukea kaivataan erityisesti kesäkuun alkuviikoilla, kun nuoret odottavat tuloksia valinnoista. Moni jakaa tunteitaan kavereiden kanssa, mutta kaikkein yleisimmin tukea halutaan ja saadaan omilta läheisiltä, äideiltä ja isiltä.

Kohdistamme viestimme erityisesti teille huoltajille ja läheisille, joiden nuori on ysiluokalla. Nuori, joka pian tekee tärkeän valinnan. Joka odottaa päätöstä ja ottaa sen kesäkuussa vastaan. Joka lähtee elämään kohti syksyä ja uutta oppilaitosta.

Keskusteluyhteys perheissä ei ole koskaan mutkaton. Ollaan silti huoltajina läsnä, kuunnellaan ja tuetaan kukin omalla tavallamme. Osallistutaan vanhempainiltoihin, ollaan kiinnostuneita ja valmiita jakamaan epävarmuus. Nuoremme kaipaavat läheisten tukea enemmän kuin ehkä osaamme aavistaakaan!

Yhessä eteenpäin -hanke julkaisi 25.1.2021 koulunuorisotyön nykytilaa sarjakuvan muodossa esiin tuovan ”Wanted! Koulunuorisotyö” -kuvakirjan. Xamk Inspiroi -sarjassa Juvenian siipien suojassa julkaistavan teoksen tarkoitus on auttaa toimijoita ja yhteistyötahoja hahmottamaan koulunuorisotyön muotoja ja kenttää. Julkaisu toimii keskustelun avaajana ja ajatusten virittäjänä siitä, miten nuorisotyö voi tukea kouluhyvinvointia.

Julkaisun tekijä on hankkeessa pitkän harjoittelun syksyllä 2020 tehnyt yhteisöpedagogiopiskelija Lari Lauanne. Lari kartoitti kymmenien kuntien koulunuorisotyötä verkkomateriaaleihin perehtyen, sähköpostitse ja puhelinhaastatteluita tehden. Hanketyössä haluttiin tukea harjoittelun luovaa toteutusprosessia Larin visuaalisia ja tarinankerronnallisia vahvuuksia esiin nostaen.

Kartoituksen aikana nousi esiin monia pohdinnan aiheita; koulunuorisotyö on aiheena ja käsitteenä vielä jäsentymätön, eikä työmuoto aina näy nuorisotyötä toteuttavien organisaatioiden viestinnässä. Koulunuorisotyötä on monesti lähdetty toteuttamaan tarvelähtöisesti ja palanen kerrallaan. Laajempi ja suunnitelmallisempi kytkeytyminen opetus- ja hyvinvointisuunnitelmiin on harvinaista, eikä koulunuorisotyötä ole tunnistettu riittävällä tavalla kouluhyvinvointia edistävänä toimenpiteenä.

Nuorisotyön resurssien vähäisyys ei anna mahdollisuutta toimia tasavertaisesti ja kattavasti alueen kouluissa ja oppilaitoksissa. Miksi juuri lukiot useasti rajataan toiminnan ulkopuolelle, vaikka kouluterveyskyselyjen tuloksissa nousevat esiin osallisuuden ja yhteisöllisyyden haasteet? Kun koulupäivästä ainakin 80 % koostuu oppitunneista, miksi nuorisotyö pääasiassa rakentaa toimintansa kouluilla vain vapaisiin tilanteisiin?

Halusimme tarjota inspiroivan ja mahdollisimman helposti saavutettavan materiaalin, joka auttaisi hahmottamaan, mitä koulunuorisotyö on ja haastaa lukijan huomaamaan oman työkentän kehittämiskohteita ja yhteistyön mahdollisuuksia. Kirja ei ole kuvaus ideaalitilanteesta vaan keskeneräisestä todellisuudesta ja pyrkii myös sitä kautta innostamaan kehittämistyöhön.

Julkaisun pysyvä osoite on http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-344-304-4

Viime vuosina monet kouluhyvinvointitutkimukset ovat tuoneet esille huolen nuorten jaksamisesta toisella asteella. Erityisesti pinnalla ovat olleet erilaiset mielenterveyden pulmat sekä uupumus. Ei kuulosta hyvälle, jos tulevaisuuden toivomme ovat jo ennen työelämään siirtymistä väsähtäneitä. Koulut ja kunnat ovat ottaneet nuorten huolet onneksi melko tosissaan ja alkaneet tehdä tilanteelle jotakin.

Tutkin juuri valmistuneessa opinnäytetyössäni Mikkelin toisen asteen opiskelijoiden subjektiivista kouluhyvinvointia sekä sitä, millainen merkitys opiskelijayhteisöllä ja koulunuorisotyöllä on opiskelijoiden kouluhyvinvoinnille (Sainio 2020). Kvantitatiivisen tutkimukseni tutkimusmenetelmänä käytin verkkokyselyä. Tulosten mukaan opiskelijat voivat monilta osin hyvin, mutta he toivat myös esille olevansa uupuneita ja tarvitsevansa lisää esimerkiksi mielenterveyspalveluita. Kohta vuoden vallinnut koronapandemia on tuskin helpottanut nuorten ahdinkoa. Nuorten onneksi heillä on ympärillään tukeva opiskelijayhteisö ja kaveripiiri. Lisäksi kohdekouluissa toteutettiin koulunuorisotyötä, vaikkakin opiskelijoiden havainnot toiminnasta olivat vielä melko vähäiset.

Tulokset osoittavat, että koulunuorisotyön toteuttamisella on jonkin verran merkitystä opiskelijoiden kouluhyvinvoinnille. Koska tulokset olivat opiskelijoiden subjektiivisiin kokemuksiin pohjautuvia, eivät kaikki opiskelijat kokeneet, että koulussa olisi koulunuorisotyötä lainkaan. Näin ollen päädyin vertaamaan kahta ryhmää toisiinsa sen perusteella kokevatko opiskelijat koulussaan toteutettavan koulunuoristyötä vai eivät. Monet opiskelijoista olivat koulunuorisotyön toteuttamisesta epävarmoja, jonka vuoksi kyllä ja erityisesti ei -ryhmät kutistuivat melko pieniksi.

Kaiken kaikkiaan edellä mainittuja ryhmiä toisiinsa vertailemalla koulunuorisotyöllä oli positiivinen merkitys opiskelijoiden fyysiselle, psyykkiselle ja sosiaaliselle kouluhyvinvoinnille. Eniten merkitystä oli opiskelijoiden psyykkiselle ja sosiaaliselle kouluhyvinvoinnille, sillä fyysiset rakenteet ovat yleensä hankalammin muutettavissa kuin opiskelijan mieli ja yhteisön sisäiset suhteet. Koulunuorisotyöntekijä voi olla nuorelle esimerkiksi ainoa aikuinen, joka kuuntelee. Se voi kuitenkin riittää, sillä koulunuorisotyöntekijät nuorisoalan ammattilaisina ovat koulutettuja kohtaamaan nuoria ja ohjaamaan heitä eteenpäin elämässään.

Kouluissa toteutetut toiminnot olivat olleet opiskelijoiden mukaan monipuolisia ja piristivät opiskelijoiden päivää. Tulosten perusteella opiskelijoiden mielestä hyvä koulunuorisotyö on miellyttävää ja kaikki huomioivaa matalan kynnyksen toimintaa. Koulunuorisotyöntekijän ei näin ollen tarvitse olla taikuri, vaan opiskelijoille riittävät vähänkään normaalista opiskeluarjesta poikkeavat toiminnot. Millaisia toimintoja nuoret erityisesti toivoivat? Kysy nuorilta, nuoret kyllä kertovat.

Paula Sainio

valmistuva yhteisöpedagogiopiskelija

Vuonna 2020 mukana Yhessä! & Yhessä eteenpäin! –hankkeissa

Opinnäytetyö luettavissa: Sainio P. (2020) Kouluhyvinvointi toisen asteen oppilaitoksissa: Opiskelijayhteisö ja koulunuorisotyö kouluhyvinvoinnin edistäjinä

Tervetuloa mukaan eteläsavolaisen koulu- ja oppilaitosnuorisotyön ammattilaisverkostoon! Toimitpa oppilaitoksessa täyspäiväisesti, osa-aikaisesti, vielä kokeiluasteella tai nuorisotyön hallinnon näkökulmasta. Olipa taustaorganisaatiosi kunta, kuntayhtymä, järjestö, seurakunta tai joku muu, olet toivottu jäsen verkostossa. Mielenkiinto koulu- ja oppilaitosnuorisotyön kehittämiseen yhdistää meitä.

Tässä yhteydessä koulu- ja oppilaitosnuorisotyöllä tarkoitetaan lähinnä 11-19 -vuotiaiden tavoitteellista kasvatustoimintaa perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen toimintaympäristöissä.

Työn kehittämisen näkökulmia

Koulu- ja oppilaitosnuorisotyötä edistetään monella tasolla valtakunnallisesti, alueellisesti ja paikallisesti. OKM on myöntänyt erityisavustusta kouluissa ja oppilaitoksissa tehtävän nuorisotyön vahvistamiseen ja kehittämiseen. Valtakunnallisesti kehittämistyötä koordinoi Osaamiskeskus Nuoska – nuorisotyö kouluissa ja oppilaitoksissa 9 osatoteuttajan voimin. Yhessä eteenpäin -hankkeessa toimimme Etelä-Savossa ja hankkeen kumppanioppilaitoksia on Mikkelissä, Mäntyharjussa ja Savonlinnassa.

Perusopetuksessa koulunuorisotyöllä alkaa olla jo melko vakiintunut asema, esimerkiksi välituntitoiminnan, ryhmäytysten ja tapahtumien muodossa. Oppilaitosnuorisotyön kysyntä ja tarve ovat lisääntyneet myös toisen asteen oppilaitoksissa. Etelä-Savossa Esedu ja Suomen Nuoriso-opisto ovat olleet etujoukoissa palkatessaan opiskelijatoiminnan ohjaajat. Ammatillisen koulutuksen asuntolatoimintaa kehitetään Opetushallituksen ja Saku ry:n johdolla (mm. Asuntolatoiminnan laatusuositukset, 2020). Tähän liittyy nuorisotyön ja asuntolatoiminnan yhteistyön syventäminen (Toimiva asuntola nuorille, 2020). Lukiokoulutus on saamassa 1.8.2021 ohjenuorakseen uuden OPSin, jossa korostuu yhteisöllisen ja osallistuvan toimintakulttuurin edistäminen sekä elämänmakuisen lukioarjen toteuttaminen. Oppivelvollisuuden laajentamisen vaikutuksia nuorisotyön kenttään, varsinkin etsivään nuorisotyöhön, ei vielä täysin tunneta. Mm. näiden muutosten äärellä yhteisen keskustelun ja kehittämisen merkitys korostuu.

Teillä nuorisotyön ammattilaisilla on erilaisia toimintamalleja ja kuntakohtaisia työmuotoja koulu- ja oppilaitosnuorisotyön toteuttamiseksi. Kunnallinen nuorisotyö pyrkii tavoittamaan nuoret koulusta, jossa koko ikäluokan saavutettavuus on mahdollista. Varsinkin Etelä-Savossa maantieteelliset etäisyydet hankaloittavat nuorten liikkumista iltaisin harrastuksiin ja vapaa-ajantoimintaan, jolloin koulupäivän aikana luodut kontaktit ovat erityisen merkittäviä. Evankelis-luterilaisen kirkon Kumppanuuden korit, NFG:n kiusaamisen vastainen työ ja MLL:n materiaalit kouluille ja oppilaitoksille ovat esimerkkejä yhteisestä pyrkimyksestä tehdä kasvatustyötä koulun tukena. Meillä kaikilla on paljon jaettavaa jo siitä, miten nuorisotyötä kouluissa toteutetaan.

Maakunnassamme nuorisoalan resurssit ovat rajalliset, mutta uskomme, että voimat yhdistämällä ja ennakkoluulottomasti rakenteita ravistelemalla voimme olla luomassa turvallisempaa ja viihtyisämpää opiskeluarkea nuorille. Ei anneta organisaatiorajojen rajoittaa koulu- ja oppilaitosnuorisotyön edistämistä ja yhteistä unelmointia!

Ilmoittautuminen

Ilmoittaudu mukaan verkostoon täyttämällä Webropol-lomake. Lähetämme ilmoittautuneille verkoston tapaamiskutsut ja muuta teemaan liittyvää materiaalia, kuten tietoa koulutuksista. Ensimmäinen tapaaminen järjestetään Teamsissä keskiviikkona 16.12.2020 klo 13:30 – 15. Kutsua saa jakaa eteenpäin mm. kunnan aktiivisille koulu- ja oppilaitosnuorisotyön järjestö- ja seurakuntatoimijoille. Osallistujamäärää ei rajoiteta.

Yhteistyöterveisin

Yhessä eteenpäin –hanketiimi

Verkostossa mukana Itä-Suomen AVI:

Kirsi Kohonen, puh. 0295 016 514, kirsi.kohonen(ät)avi.fi

Ekaluokkalaiset saivat värittää naulakkokuvakseen valitsemansa kotimaisen kalalajin. Yksi oppilaista kysyi, miksi kuvaa ei voi piirtää alusta asti itse. Opettaja vastasi: ”Eihän ekaluokkalaiset vielä osaa piirtää kaloista näköisiä.” Lapsi suivaantui: ”Eihän me matikankaan laskuja opita, jos me ei saada harjoitella!” Tilanne herättää pohtimaan, kumpi synnyttää meissä vahvemman oppimiskokemuksen, nähty valmis malli vai alusta asti itse koettu prosessi?

Elämme valmiiden olemisen mallien ympäröiminä. Ihmiset yrittävät hiki hatussa mahtua mitä kummallisimpiin muotteihin. Myös erilaiset hankkeet tuottavat kiihtyvällä nopeudella uljaita toimintamalleja, joita koetetaan istuttaa käytännön kentille. Elämä on prosessi. Me emme ole valmiita, olemme kesken ja juuri siksi täynnä muutosvoimaa! Entä jos valmiiden mallien tuottamisen sijaan uskallamme katsoa olemassa olevaa todellisuutta, keskittyä kaikella herkkyydellämme kuuntelemaan, mitä ammattilaiset ja nuoret kertovat elämästään ja tarpeistaan? Voimmeko aloittaa yhteistyötahojen kanssa uutta luovan prosessin, joka piirretään yhdessä alusta asti?

Hanketiimimme tunnistaa, miten tärkeät aiheet ja hienot toimintamallit voivat näivettyä, jos ne tuodaan yhteisöön sen ulkopuolelta, ilman tukea soveltamiselle, valmiina kuvina ilman prosessia. Hankkeen käynnistyessä haluamme mallien ja muottien luomisen sijaan nähdä mahdollisimman lähelle yhteistyötahojemme erilaisia todellisuuksia, joihin muutosta toivotaan. Kehittämistyömme tärkein perusta on kohdata se, mikä yhteisössä on kesken ja tarvitsee tukeamme. Nuorisotyön ammattilaisinakaan emme tarjoa nuorelle valmiita vaihtoehtoja, vaan rohkaisemme häntä oman elämänsä näköiseen prosessiin, jonka hän kulkee omilla askelillaan, omaan suuntaansa, mutta hetken aikaa kanssamme jakaen. Myös hanketyön ammattitaitoa on kulkea rinnalla, tukea mahdollisuuksien havaitsemista sekä osata sovittaa omat askeleensa toisen suuntaan ja rytmiin.

Muutosta edeltävän avoimen tilan, ns. alkukaaoksen, kohtaaminen vaatii tarpeeksi turvarakenteita, mikä usein tarkoittaa sallivaa, avointa ja ymmärtävää ilmapiiriä. Työryhmänä haluamme vaalia avointa keskustelua ja moniäänisten näkökulmien läsnäoloa. Aiomme nähdä enemmän kuin omat visiomme ja antaa myös yhteistyötahoille tilaa olla omanlaisiaan. Luova prosessi saa voimansa yksilöiden ainutlaatuisuudesta ja avoimuudesta sitoutua eri tilanteisiin – jos näille on tilaa, yksilöt voivat olla ryhmänä summaansa enemmän.

Luovalle työskentelylle antavat sytykkeitä kohtaamiset ja yhdessä tekeminen ilman tulospaineiden jatkuvaa läsnäoloa. Hanketyössä ei aina luoteta luovan prosessin voimaan vaan halutaan tuottaa nopeita tuloksia ja lukkoonlyöntejä prosessin elävyyden kustannuksella. Luovassa, virtaavassa ryhmätyössä yhteisten teemojen äärellä työskentely synnyttää sisältöjä ja ratkaisuja, jotka tulevat tekijöilleen syvällä motivoitumisen tasolla tärkeiksi nimenomaan prosessissa mukanaolon myötä. Prosessikeskeisessä työskentelyssä ei tarvitse erikseen miettiä toiminnan juurruttamista; yhdessä luodun, jatkuvaan muokkaamiseen ja vuorovaikutukseen perustuvan matkan jälkeen todellisuus on jo löytänyt uusia uomia, joissa virrata.

Olemme hankkeena prosessimme alkuvaiheessa. Kehittämisen näköala on täynnä inspiroivia yhteistyön mahdollisuuksia. Ajatuksenamme on puhaltaa ilmaa muutosten siipien alle; luottaa, että suunnat löydetään yhdessä ja lennettyjen reittien jälkeen ymmärrämme kaikki yhteisestä maisemasta enemmän kuin ennen.

Blogin kuva on kaappaus hankkeen syyslomavideosta, joka löytyy Instagramista @yhessa_eteenpain

Minä keltanokka, uusi ihminen Juveniassa. Aluksi on paljon salasanoja. Työnantaja on kohdellut minua lämpimästi. Hankerutiinien käynnistäminen tapahtui vaivattomasti TKI-palvelujen ja kollegojen tuen myötä. Kiitos! 

Minä, hankkeita nähnyt, nuoriso- ja vapaa-aika-alan kulkija. Nyt itse hanketyöntekijän roolissa. Miten osaan olla kuormittamatta arjen arvokasta työtä tekeviä? Hankeähkyä, sitä ei tarvita. Haluan olla tukenanne, arkea ja ohjausta kehittämässä.  

Minä luen. Koen löytäväni hankesuunnitelmasta oleellisen: nuorten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämisen. Oletan, ettei kukaan ammattilainen ole tätä vastaan. Hanketiimini on samaa mieltä.  

Me korvat avoinna. Aloitamme kuunnellen: mistä löytyy kipukohtia, mitkä asiat ovat mallillaan. Mitä sanoo kumppanioppilaitoksen opiskelija? Onko koulutuksen ja ohjauksen ammattilaisella sama näkemys? Yritämme herkistyä ja tarkentaa. 

Me yllätymme. Meidät otetaan avoimesti vastaan. Nuorten parissa toimivat haluavat toimia ja näkevät itse muutoksen avaimet. Nuoret uskaltavat sanoa kehittämisideat ääneen ja nimetä hyvin toimivat jutut.  

Me: ”Ryhdytään hommiin”. Aina voi jotain tehdä, jostain lähteä liikkeelle. Yksinäisyyttä ei saada tällä viikolla poistettua eikä ilmastonmuutosta hankkeen aikana pysäytettyä. Pienetkin liikahdukset ovat tärkeitä.  

Me, yhessä eteenpäin. Vahvistamme asuntolojen pedagogista ohjausta. Terästämme nivelvaihetyötä vauhdittamalla tutor-toimintaa. Tarkennamme ohjauksen suuntaa kehittämällä seurantaa ja arviointia. Puemme koulu- ja oppilaitosnuorisotyötä sanoiksi ja teoiksi.  

Me, olemme liikkeellä ja innoissamme. 

Te, tervetuloa mukaan!