Siä päätät

Siä päätät –hankkeen aikana toiminut kuntouttavan työtoiminnan nuorten KMT-ryhmä (Kunto, Mieli- ja Tunne) on loppumaisillaan ja nyt on aika tarkastella kulunutta aikaa. Olen ollut yksi ryhmän ohjaajista Kakspy:n ohjaajien kanssa ja peilailen tällä hetkellä kulunutta aikaa marraskuuhun 2016, jolloin ryhmä oli aluillaan ja kirjoitin blogikirjoituksen, jossa asetin itselleni tavoitteeksi ”auttaa nuoria löytämään omia voimavarojaan sekä tukea matkaa kohti opiskelu- tai työmaailmaa.”  Nyt alamme olla kesäkuun loppupuolella ja olen kovasti pohtinut henkilökohtaiselta kannaltani, mitä olen oppinut ja mitä haluan muistaa seuraavan kerran, kun olen mukana perustamassa nuorten ryhmää.

Tällä hetkellä tuntuu, että KMT-ryhmä on ollut onnistunut kokeilu. Moni nuori on kertonut heidän sosiaalisen itsevarmuutensa kasvaneen ryhmän aikana, minkä näen hirveän tärkeäksi asiaksi. Nuoret ovat päässeet myös rohkeasti haastamaan itseään sekä sisällä että luonnossa tapahtuneissa menetelmissä. Kahdeksan kuukautta on kuitenkin lyhyt aika, jolloin pääsee vasta hieman testaamaan itseään ja asettumaan mukavuusalueen ulkopuolelle. Tärkeintä olisi säilyttää samanlainen rohkeus myös jatkossa.

Vaikuttavuuden tuloksia näemme siis myöhemmin, mutta henkilökohtaisesti näen, että tämä aika on ollut minulle ammatillisen kasvun näkökulmasta tärkeä nähdä ja kokea. Olenkin pohtinut tässä tekstissä, mitkä ovat olleet 5 suurinta asiaa ja oppia minulle, joita hyödyntäisin, mikäli lähtisin saman tien suunnittelemaan uutta ryhmää. Perustan oppini omiin kokemuksiini sekä nuorilta kuultuihin palautteisiin, jotka tehtiin haastatteluiden kautta. Haastattelin huhtikuussa KMT-ryhmän nuoria ja kysyin heiltä ajatuksia ryhmästä, heidän elämästään sekä tulevaisuudesta.
 
Yhteinen suunnittelu ja nuorten tutustuttaminen toisiinsa on kaiken A ja O
 
Olennaisen tärkeää läpi ryhmätoiminnan oli, että kaikki suunniteltiin yhdessä nuorten mielipide edellä. Pyrimme olemaan kaikessa mahdollisimman läpinäkyviä koko ajan niin, että nuoret näkevät, miten työpajoja suunnitellaan ja toteutetaan. Parhaimmissa esimerkeissä saavutimme vaiheen, jossa nuoret opettivat toisiaan.
Yritin nuoria haastatellessani kysyä, mistä he erityisesti pitivät ryhmässämme. Lähes jokainen heistä vastasi, kuinka alusta saakka huomattiin tämän ryhmän olevan erilainen, kuin aikaisemmat ryhmät ja tärkeimpinä nuoret pitivät keskustelu- ja tutustumisvaiheen merkitystä.
 
”Porukkaan ku tutustu vähän, oli huomattavasti parempaa, kuin oletin.”
”Oli tosi iso parannus, ku pysty keskustelemaan aiheesta, ku aiheesta.”
 
Uskon siihen, että niin pitkään, kun toimimme ihmisten kanssa, jokainen ihminen haluaa tulla kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään. Jotkut ovat sosiaalisempia, jotkut hiljaisempia, mutta kun jokaisen mielipiteet otetaan jatkuvasti huomioon, sitoutuminen alkaa olla kovaa luokkaa. Tämä heijastui myös KMT-ryhmästä. Erityisen tärkeää oli keskustella juuri eri menetelmiä kokeillessa, miksi pelasimme tätä peliä, tai miksi kokeilimme tätä menetelmää?
 
Toiminnan ja keskustelun on kuljettava koko ajan käsi kädessä.
 
KMT-ryhmän aikana testattiin ja kehitettiin useita eri menetelmiä. Nuoret suunnittelivat ja ideoivat paljon sellaisia asioita, mitkä itse kokivat tärkeiksi. Pyrimme samaan aikaan pitämään myös yllä, miten mikäkin harjoitus, tai menetelmä liittyy arkielämään. Mikäli nuori piti piirtämisestä, tai kortin suunnittelusta, kannustimme nuorta ottamaan siitä ilon irti. Ei koskaan voi tietää, pääsisikö sitä omaa kiinnostuksen kohdetta vaikka opiskelemaan, tai tekemään siitä itselleen työn.

Keskustelimme nuorten kanssa aina mahdollisimman paljon päivän vallitsevaan teemaan liittyen. Kun nuoret alkoivat testata ja kehittää rahankäyttöön liittyvää ”Neuvoton” peliä, avasimme päivän pistämällä nuoret keskustelemaan pareittain siitä, mitä he tekisivät, jos voittaisivat miljoona euroa ja mitä brittiläismies teki, kun oli Mcdonaldsissa töissä ja kuuli voittaneensa 50 miljoonaa euroa. Sitten, kun keskustelut oli käyty läpi, siirryimme pelaamaan Neuvotonta. Lopuksi keskustelimme, minkälaisia rahankäyttöön liittyviä kokemuksia heillä oli arkielämässään.
 
”Oon kokenu, että nykyään saan helpommin avattua suuni ja kerrottua mielipiteeni.”
”Siitä kiusaamisesta on tullut hyvin vähän puhuttua. Ei oo aikaisemmin tullu jaettua tietoa siitä, eikä oo aikaisemmin puhuttu..”
 
Some toimii, mutta sitoutunutta ohjaajaa tarvitaan.
 
Ensimmäisinä ryhmäpäivinä päätimme, että perustamme ryhmän tueksi sosiaalisen median alustan. Keskustelimme nuorten kanssa, mikä olisi paras alusta ryhmälle ja he valitsivat sopivaksi Facebookin. Ryhmäalusta perustettiin, johon lisäilimme kuvia ja videoilta pajalta sekä tietoa ryhmän toiminnasta ja tulevista tapahtumista. Tarkoituksenamme oli laittaa alustalle myös kysymyksiä ryhmän toimintaan tai yleisesti elämään liittyen, mutta tämä toiminta jäi liian vähille. Tämän lisäksi tarkoitus oli osallistaa nuoria laittamaan uusia päivityksiä ja linkkejä ryhmään, mutta keskustelu nuorten kanssa jäi lähinnä yksityisviestitse tapahtuvaksi. Nuoriin oli todella helppo saada yhteys yksityisesti Facebook Messengerin kautta, mistä he pitivätkin, mutta ainoa kehitysajatus nuorilta oli, että mikäli keskustelua halutaan oikeasti saada aikaiseksi myös julkisesti Facebook ryhmässä, tällöin on pakko valita yksi tai kaksi sitoutunutta ohjaajaa, jotka pitävät somepöhinää yllä.
 
”Se ryhmä toki toimii, mut pitäis saada sitä keskusteluu enemmän.”
 
Miten nuorisotyötä voisi markkinoida?
 
”Mikäs se sana on? Markkinointia.. niin..”
 
Tämä kysymys minulla on ollut mielessä yhteisöpedagogi opintojen ajoilta saakka. Kaikki nuorten kanssa työskentelevät tekevät tärkeää, mielenkiintoista ja hauskaa työtä ja vaikka saataisiin loistavia tuloksia aikaiseksi, tieto onnistumisista ei välttämättä kulje tarpeeksi. Samanlainen mielipide tuntui olevan myös KMT-ryhmän nuorilla. Haastatteluiden perusteella tällaisen ryhmän kaltaiselle toiminnalle olisi varmasti tulijoita enemmänkin, jos nuoret saataisiin vain kiinnostuneeksi. Meidänkin nuorilla oli omat ennakkoluulonsa ryhmästä aluksi, josta juttelimme paljon. Nuoret itse puhuivat, että markkinointia pitäisi kehittää. Ongelmana on vaan, että mitä kautta se markkinointi toimisi parhaiten. Onko sosiaalinen media oikea avain, vai nuorelta toiselle kulkeva tieto?
 
”Aluks aattelin, et tääl on hirvee ala-aste meininki ja hirveitä nuoria.. yllätti, kuinka samanhenkisiä kaikki on.”
 
Haastattelu & Kesäpäivät: ”Mitä sanoisit 14-vuotiaalle Jasminille, jos hän kävelisi vastaan?”
 
Yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista oli, kun eräs nuorista suostui tulemaan mukaani ”Lasten suojelun kesäpäiville”, Kotkaan. Tarkoituksena oli, että kesäpäivillä kuultaisiin 15 minuutin esitys, jossa kerrottaisiin kokemuksia nuorten ryhmätoiminnasta alan työntekijöille. Puhetta ei kuitenkaan pitäisi kukaan meidän työntekijöistä, vaan toivottiin, että puhujaksi saataisiin joku nuoristamme. Onneksi saimme paikalle puhumaan Jasmin Virtasen, jonka kanssa sovimme, että hän kertoisi omasta henkisestä kasvustaan KMT-ryhmän aikana. Sovimme, että Jasminin ei tarvinnut esiintyä yksin, vaan rakentaisimme esityksen niin, että minä haastattelen häntä. Esitystä ennen seurailin Jasminin olemusta ja ihmettelin, kuinka rauhallisesti hän suhtautui esiintymiseen. Kun koitti meidän vuoromme, istahdimme Jasminin kanssa puhepöydän taakse ja aloitimme hienosti sujuneen keskustelun 200 – läsnäolijan todistaessa.

Kysyin esityksen aikana Jasminilta siitä, mikä häntä kiinnostaa elämässä, mitä KMT-ryhmässä tapahtui, mitä hän haluaa tehdä tulevaisuudessa sekä viimeisten joukossa syvällisemmän kysymyksen: ”Mitä sanoisit 14-vuotiaalle Jasminille, jos hän kävelisi vastaan tuosta ovesta?” Tätä hän mietti hetken ja sitten vastasi: ”Aina pitää rohkeasti muistaa haastaa itseään.”
 
Kirjoittaja:
Antti Leppilampi
Seuraa Pinterestissä ja tutustu lisää Siä päätät -hankkeen sisältöihin
https://fi.pinterest.com/aleppilampi/

Juvenia on Xamkin nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Sen toiminta keskittyy nuorten osallisuuden, kansalaisuuden ja yhteisöllisyyden vahvistamiseen sekä syrjäytymisen ehkäisemiseen. Siä päätät –hankkeessa on myös kyse osallisuuden tukemisesta, joten pääsimme esittelemään hanketta ja sen tuloksia Juvenia puhuu –kanavalle.

Projektipäällikkö Tiina Kirvesniemi

Siä päätät- hankkeen loppuseminaari järjestettiin Jamilahden kansanopiston kauniissa miljöössä meren rannalla. Tapahtuman pääajatus oli tarjota osallistujilleen tilaisuus perehtyä hankkeessa haminalaisten nuorten kokeilemiin ja kehittämiin menetelmiin ja peleihin. Tämän lisäksi osallistujia aktivoitiin miettimään, miten esiteltyjä menetelmiä ja pelejä voisi hyödyntää omassa työssään.

Seminaarin aikana esiteltiin eläinavusteisia menetelmiä, Tulevaisuuden muistelua, N€uvoton-peliä, Parempi filmi- menetelmää, Express Yourself –peliä, Väri –tunne –peliä sekä Itsenäistyvän nuoren roolikartta –peliä. Tässä muutamia otoksia toimeliaasta seminaarista.

Kirjoittaja: Tiina Kirvesniemi

Parempi filmi -menetelmä on Siä päätät -hankkeen nuortenraadin kehittämä sovellus valtakunnallisen elokuvakasvatushankkeen Ihmefilmistä, jossa valittujen elokuvien katsomisen jälkeen on tavoitteena analysoida elokuvaa ja järjestää nuorten omien elokuvien työpajoja asiantuntijan johdolla. Parempi filmi ­–toimintamallissa myös katsotaan erilaisia elokuvia ja analysoidaan niitä keskustellen ryhmässä, jonka jälkeen on mahdollisuus toteuttaa oma elokuva ja julkaista se netissä.

Nuorten KMT- ryhmän kanssa katsottiin toimintamallin mukaisesti ensin Päihdelinkistä videoita ja animaatioita päihteidenkäytöstä ja päätettiin tehdä itse parempi! Ryhmälle ”parempi” tarkoitti omakohtaisen aiheen käsittelyä ja omanlaista esitystapaa. Ryhmässä keskustelu alkoi videoiden aiheesta, päihteidenkäytöstä, ja päätyi koulukiusaamiseen, josta aiheesta ryhmän jäsenillä oli omakohtaisia kokemuksia kiusaamisen eri rooleissa.

Ryhmässä keskustelu kiusaamisesta alkoi sen vaikutuksista ihmiseen ja persoonallisuuteen: Kuinka pitkäkestoisia vaikutukset ovat? Mitä kiusaaminen tekee? Mitä kiusatun ja kiusaajan taustoista löytyy. Mikä on kotiolojen merkitys? Vaikutuksista keskustelua jatkettiin kiusaamisen vähentämiseen, poistamiseen ja ehkäisemiseen: Miten voidaan muuttaa ihmistä? Ryhmän nuorten omista kokemuksista esiin nousi kiusaamisessa puolustajana väliin meneminen: ”Erästä tyttöä kiusattiin koulubussissamme. Aloin tarjota viereistä paikkaani hänelle, jotta hänellä olisi jotenkin turvallinen olo. Erään matkan jälkeen tyttö kertoi kiitollisuutensa ihan kasvotusten. Nähtävästi lopussa kiitos seisoo, ajattelin.”

Ryhmän viestiksi alkoi muodostumaan johtopäätöksenä, että jos puolustajia on tarpeeksi, kiusaaja jää vähemmistöön ja saattaa liittyä myös puolustajiin. Kiusaajien ”ego” ei kasva kiusaamisella eivätkä he uskalla kiusata, jos puolustajia on tarpeeksi. Mutta miten saadaan kiusaaja puolustajien puolelle? Ryhmä laati keskustelun jatkeeksi elokuvan käsikirjoituksen kiusaamisen puolustajista otsikolla: Liity puolustajiin ja lopeta kiusaaminen.

Elokuvan käsikirjoituksen ensimmäinen tapahtuma käsitteli kiusaamista: kukaan ei yksin ole turvassa kiusaamiselta. Toisessa tapahtumassa nostetaan esiin puolustajat: jokainen voi olla kiusatun puolustaja, joka estää kiusaamisen. Kolmannessa tapahtumassa tarkastellaan puolustamista: puolustajien tehtävänä on seisoa kiusatun rinnalla kiusaamista vastaan. Neljännessä tapahtumassa pohditaan muutosta: kun puolustajia on tarpeeksi, kiusaaminen jää alakynteen ja puolustajien joukko kasvaa entisestään. Viimeisessä, viidennessä tapahtumassa kehotetaan liittymään puolustajiin kysymällä, oletko sinäkin yksi sadasta puolustajasta?

Palvelupäällikkö Jari Peltola (Kakspy) ja KMT-ryhmän nuoret

Hankkeen puitteissa tarjoutui myös mahdollisuus kehittää menetelmää, jonka avulla nuorten kokemukset erilaisten palveluiden käyttäjinä voitaisiin saada kuuluviin ja hyödynnettäväksi palveluiden kehittämisessä. Lähtökohdaksi valittiin Palvelusafari-menetelmä, jonka tavoitteena on tutkia yritysten palveluprosesseja nimenomaan asiakkaan näkökulmasta. Saavutettua asiakasymmärrystä voidaan hyödyntää palveluiden kehittämiseen.

Palvelusafaria lähdettiin kehittämään yhdessä KMT –ryhmän nuorten kanssa alkutalvesta 2016. Ensimmäisessä tapaamisessa pohdittiin, mitä palvelut ovat ja millaisia palveluita nuoret käyttävät. Lisäksi mietimme, millaisia vaiheita palveluissa on ja mitä nuoret arvostavat palveluissa? Menetelmää päätettiin ensimmäiseksi testata Haminan Väylässä, joka oli joillekin ryhmän nuorille omakohtaisesti tuttu ja toisille tuntemattomampi palvelu. Sovimme palvelusafaria varten tapaamisen Väylään työntekijän haastattelua ja palvelun havainnointia varten.

Varsinaista palveluun tutustumista varten työstettiin toisessa tapaamisessa valmiiksi kysymyksiä sekä havainnointirunko. Kysymysten valmistelussa hyödynsimme edellisen nuorten ryhmän tekemiä käyttäjäprofiileja. Pohdimme, millaisen tarpeen perässä profiilien kuvaamat käyttäjät tulisivat Väylän asiakkaiksi ja millaisia kysymyksiä heille heräisi Väylään liittyen. Myös KMT-ryhmän nuoret saivat esittää omakohtaisia kysymyksiä. Havainnointia varten laadimme listan asioista, joihin olisi syytä kiinnittää huomiota palveluun saapumisesta itse tiloihin, toimintamalliin ja lopulta poistumiseen. Kirjasimme valmiit haastattelu- ja havainnointirungot ja tulostimme ne kaikille varsinaista vierailua varten. Lisäksi etsimme vierailun pohjaksi tietoa Väylästä, kiinnittäen samalla huomiota saatavilla olevan tiedon määrään ja sisältöihin.

Varsinainen vierailu ja palvelun tutkiminen tapahtui kolmannella tapaamiskerralla. Tuolloin menimme yhdessä Väylään, jossa haastattelimme työntekijää sekä havainnoimme tiloja, joissa palvelut tuotetaan. Teimme havaintoja ryhmänä ja keskustellen, kirjasimme löydöksiä ylös sekä dokumentoimme niitä kuvaamalla. Haastatellessamme työntekijää kirjoitimme ylös muistiinpanoja analyysivaihetta varten.

Tulosten analysointi tehtiin yhdessä palvelusafariin varatulla neljännellä tapaamisella. Tehtyjen löydösten kirjaamiseen valmisteltiin pohja, jossa oli tilaa palvelun eri vaiheissa (ennen palvelua, palvelussa ja palvelun jälkeen) tehdyille havainnoille ja nuorten kokemuksille. Palvelun kuvaamisessa käytettiin lauseentäydennystekniikkaa, jossa valmiiksi aloitettua lausetta saatettiin täydentää palvelusta syntyneen kokemuksen mukaisesti. Lisäksi kustakin vaiheesta pyrittiin nostamaan esiin tunnistettuja kehittämistarpeita. Pohjassa oli myös tilaa palvelukokonaisuuden kuvaamiseen palvelupolun muodossa. Palvelupolun on tarkoitus kuvata koko palvelun kokonaisuus eri vaiheineen ja toisaalta osoittaa ne kohdat joissa on haasteita, esimerkiksi, joissa palvelupolku mahdollisesti katkeaa asiakkaan näkökulmasta. Viimeisenä kirjattiin ylös kolme nuorten mielestä merkittävintä kehittämiskohdetta ja heidän ideansa niiden kehittämiseen. Tulokset toimitettiin Väylän toimijoille tähän pohjaan kirjattuina.

Saatujen kokemusten perusteella Siä päätät-hankkeen oman palvelusafarimallin kehittämistä jatketaan edelleen tänä keväänä. Menetelmästä olisi tavoitteena saada niin selkeä ja nuorten näkökulmasta toimiva ja innostava, että he voisivat hyödyntää sitä itsenäisesti jonkin heitä kiinnostavan palvelun tutkimiseen ja kehittämisajatusten esittämiseen. Näin nuorten arvokkaat kokemukset palveluiden asiakkaina saataisiin konkretisoitua ja hyödynnettäväksi erilaisten palveluiden kehittämiseen Haminassa

Kirjoittaja Sanna Haapanen

Lastensuojelun keskusliitto järjesti 13.2.2017 Kotkassa Osallisuus-seminaarin, joka oli suunnattu kaikille lasten ja nuorten osallisuudesta ja kokemusasiantuntijuudesta kiinnostuneille. Siä päätät –hankkeessa ollaan nimensä mukaisesti tietysti kiinnostuneita osallisuudesta, vaikka kokemusasiantuntijuuskin sivuaa melko läheltä teemaa. Seminaarin teoreettisessa alustuksessa käytiin läpi sitä, mitä osallisuus on, miksi sen toteutumisesta pitäisi huolehtia, miten osallisuutta voidaan eritellä ja arvioida sekä millaisia eettisiä periaatteita osallisuuteen liittyy.

Mielenkiintoista oli kuulla kokemusasiantuntijaa, Minnaa, joka itseasiassa vieraili toukokuussa 2015 Siä päätät- hankkeen alkuvaiheen työseminaarissa puhumassa Nuoret kehittäjät -toiminnasta. Minna edusti tällä kertaa Osallisuuden Aika ry:tä, jonka tarkoituksena on edistää lastensuojelun asiakasnuorten äänen ja kokemusten esille nostamista sosiaalityössä yhteistutkijuuden avulla. Tavoitteena on palveluiden kehittäminen ja tiedon tuottaminen nuorten ja ammattilaisten yhteistyönä.

Nuorten mukana oleminen yhteistutkijuudessa vahvistaa heidän kansalaiskuvaansa ja asemaansa yhteiskunnan jäsenenä. Nuorten elämänhallintataidot vahvistuvat ja he kokevat itsensä voimaantuneeksi. Yhteistutkijuudessa mukana oleminen antaa nuorille kokemuksen aidosta osallistumisesta ja kuulluksi tulemisesta. Yhteistutkijuus voi olla myös hauskaa ja virkistävää.

Minnan kertoman perusteella kokemus aidosta osallisuudesta ja kuulluksi tuleminen ovat tärkeitä asioita ja vahvistavat nuorten sitoutumista ja osallisuutta oman tilanteensa parantamiseen. Pieniltä tuntuvilla asioilla on suuri merkitys. Työntekijän esittäytyessä olisi tärkeää, että sanotaan nimi, ei pelkästään esim. ”olen sosiaalityöntekijä”. Silmiin katsominen ja välittävän kuvan antaminen itsestä tuovat kohtaamiseen paremman tunnelman. Toimistotyöaika tuntuu myös joskus rajoittavan nuoren tavoitettavuutta, joten virka-ajan ulkopuolella tapaaminen vaikkapa kahvikupposen äärellä voisi toimia. Uudenlaiset toimintatavat vaativat ammattilaiselta rohkeutta astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle sekä johdon ja koko työryhmän sitoutumista.

Kokemusasiantuntijuuden ja yhteistutkijuuden tarkoituksena on palveluiden kehittäminen asiakasnäkökulmasta saadun tiedon perusteella. Sama tavoite on myös palvelumuotoilulla. Niin yhteistutkijana toimivan kuin palvelusafarillekin osallistuvan nuoren osallisuuden kokemus voi vahvistua.

Projektipäällikkö Tiina Kirvesniemi

Palvelumuotoilun tavoitteena on saada tietoa asiakkaasta. Tarvitaan tietoa hänen tarpeistaan, käyttäytymismalleistaan ja hänen käyttämistään palvelupoluista, jotta palvelukokonaisuuksia ja –tuokioita voidaan kehittää paremmiksi. Siä päätät –hankkeessa käytetään palvelumuotoilua nuorten osallisuutta tukevien ratkaisujen löytämiseen. Suurimmaksi osaksi nuoret saavat tietoa, tukea ja apua tavallisista kansalaisille tai erityisesti nuorille suunnatuista palveluista, mutta on olemassa nuoria, jotka tarvitsevat yksilöllisempiä palveluita ja paneutuvampaa kohtaamista.

Koulutuksen ja työn ulkopuolella olevien nuorten tavoittaminen hanketoimintaan huomattiin vaikeaksi. Niinpä päätimme toteuttaa selvityksen, jolla saataisiin tarkempaa tietoa siitä, millaisia nuoret ovat kohderyhmänä. Millaisia ovat heidän arvonsa ja asenteensa? Millaisia toiveita heillä on tukipalveluita kohtaan? Palvelumuotoiluselvityksen toteutti Hellon, jonka palvelumuotoilijat Lotta ja Iiro jalkautuivat Haminaan kahdeksi päiväksi selvitystä tekemään. He haastattelivat seitsemää nuorta ja kolmea nuorten kanssa toimivaa asiantuntijaa.

Haastatteluissa nuoret toivat esiin kokemiaan ilmiöitä ja haasteita. Kiusaaminen tuli vahvasti esille. Nuoret olivat kokeneet kiusaamista joko ala- tai yläkoulussa. Kiusatut nuoret olivat pettyneitä opettajien ja aikuisten tehottomuuteen kiusaamiseen puuttumisessa. Kiusaamiseen puuttumattomuus näkyi myöhemmin nuorten yksinäisyytenä. Yksinäisten nuorten sosiaalisten kontaktien määrä oli lähes olematon tai hyvin rajattu.

Nuoret kokivat haasteita elämänhallinnassa ja opinto-ohjauksessa. Haasteltujen nuorten elämäntyyli ei sovi yhteen koulunkäynnin kanssa ja heillä on ongelmia jaksamisen kanssa. He eivät kokeneet saavansa riittävää opinto-ohjausta, jolloin he olivat esimerkiksi ajautuneet heille sopimattomaan kouluun.

Yleinen ilmapiiri koettiin ankeaksi, sillä he eivät nähneet kotikaupunkiaan tulevaisuuden työ- tai koulukaupunkina. Osa koki pienen kaupungin piirit ahdistavina. Päihdeongelmista kärsineet nuoret kertoivat Haminan alueella huumeiden käytön yleistymisestä.

Haastatteluiden perusteella luotiin nuorten profiilit, jotka kuvasivat heidän tyypillisiä toimintamallejaan. Profiilit auttavat palveluiden kehittämisessä muistuttamalla  erilaisten nuorten tarpeista. Niiden avulla voidaan peilata, vastaavatko palvelupolut ja palveluiden yksityiskohdat nuorten erilaisia tarpeita.

Haaveilijan profiilissa nuorella on epärealistinen kuva tulevaisuudesta ja omista resursseista. Hän ei ole valmis tekemään tarpeeksi työtä unelma-ammattinsa eteen. Haaveilija on päättämätön ja epävarma. Hän jää helposti ajelehtimaan nykyiseen tilanteeseen.

Keskeyttäjä puolestaan toteaa: ”Aloitan koko ajan alusta, olen havainnut tän jo aiemminkin”. Innostumisen, ylikuormituksen ja keskeytyksen sykli seuraa toistaan, mutta hän tiedä, kuinka kierteestä pääsisi pois. Tulevaisuudesta on vaikea saada otetta, kun kesken jääneet asiat roikkuvat mielessä.

Lannistujan vastoinkäymiset ovat usein alkaneet jo lapsuudessa tai yläkoulussa. Vaikea tausta seuraa lannistujan mukana ja asettaa haasteita nuorelle esimerkiksi heikon itsetunnon muodossa.

Haaveilijan, keskeyttäjän ja lannistujan palvelupolut näyttäytyivät erilaisina. Palvelupoluilla nähtiin kriittisiä kohtia, joissa nuoria uhkaa syrjäytyminen. On tunnistettava tarkemmin ne tilanteet ja palvelupolkujen katveet, joissa nuori ei saa tarvitsemaansa tukea.

Projektipäällikkö Tiina Kirvesniemi

Siä päätät -hankkeessa kehitetty voimavaraistava MENETELMÄTARJOTIN on innovaatio, jota voidaan suurelta osin käyttää nuorten lisäksi myös muiden kohderyhmien kanssa työskenneltäessä. Siinä yhdistyvät aiemmin kehitetyt menetelmät uudenlaiseen esitysmuotoon ja menetelmien luokitteluun käyttötarkoituksen mukaan. Voimavaraisten mentelmien tarjotinta voi käyttää monin tavoin. Sen avulla voi muistutella mieliin ehkä jo ennestään tuttuja menetelmiä tai tutustua uusiin menetelmiin. Menetelmätarjotin sisältää linkit suoraan menetelmien alkulähteille, josta saa lisätietoa ja käyttöohjeistusta.

Projektipäällikkö Tiina Kirvesniemi

Kehittämistyötä erilaisissa hankkeissa on tehty vuosien varrella paljon. Mukaan mahtuu hankkeita, joissa tavoitteita ja toivottuja tuloksia ei täysin saavutettu. On myös paljon hankkeita, joissa tavoitteet saavutettiin hyvän hankesuunnitelman pohjalta taitavien hanketyöntekijöiden ja lukuisten sitoutuneiden verkostokumppaneiden ahkeran työskentelyn tuloksena. Kehittämistyö on parhaimmillaan helposti mukaansa tempaavaa työtä, jossa lyhyen, etukäteen määritellyn ajanjakson aikana pyritään saavuttamaan jotakin uutta, kehittynyttä ja parempaa. Projektityö on usein innostavaa! Lukuisissa hankkeissa on kehitetty uusia toimintamalleja ja menetelmiä, jotka on rakennettu, pilotoitu ja dokumentoitu, jolloin niistä kiinnostuneet voivat ottaa ne käyttöön omassa työssään. Valitettavasti monet hanketyön hedelmät kuitenkin hautautuvat arkistoihin tai jäävät uudistuneilta kotisivuilta poistettujen sisältöjen joukkoon.

Siä päätät-hankkeessa päätettiin hyödyntää jo olemassa olevia kehittämistyön hedelmiä. Hankkeen alkuvaiheessa koottiin Menetelmätarjotin, johon oli poimittu aiemmin kehitettyjä nuorisotyöhön soveltuvia osallistavia ja voimavaraistavia menetelmiä. Kuten todettu, menetelmiä on viime vuosina kehitetty runsaasti, joten tarjottimen menetelmätarjokkaiden joukossa oli hieman valinnan vaikeutta. Lopulta tarjottimelle päätyi 36 menetelmää erilaisiin tarpeisiin nuorten kanssa toimittaessa.

Vaikka menetelmätarjotin oli yksi vaihe Siä päätät-hankkeen toimenpiteissä matkalla kohti nuorten osallistamista, koettiin se mahtavana innovaationa. Onpa hienoa, että joku on koonnut ja luokitellut jo olemassa olevia menetelmiä, totesi yksi ihminen Nuorisotutkimuspäivillä Helsingissä. Positiivinen vastaanotto innosti meitä tekemään Menetelmätarjottimesta julkaisun, jossa keskiössä on tuo taulukkomuotoinen innovaatio, johon on koottu voimavaraistavia menetelmiä tukemaan esimerkiksi nuoren itsetuntemusta tai itsenäistymistä. Tukea voidaan tarvita myös rahankäytön opettelussa tai seksuaalisuuteen liittyvissä seikoissa.

Julkaisun e-versiossa on linkit menetelmien alkulähteille. Painetussa versiossa linkkejä ei ole, mutta jokaisesta menetelmästä on lyhyt kuvaus. Toivottavasti julkaisusta on hyötyä nuorten kanssa toimijoille. Sen avulla voi muistua mieleen joskus käytössä ollut menetelmä tai sen avulla voi löytää tukea työlleen itselle uusien menetelmien avulla. Menetelmätarjotin -julkaisun keinoin haluamme niin ikään antaa arvoa aikaisemmalle kehittämistyölle. Julkaisu ilmestyy vuoden 2016 lopulla ja se julkistetaan myös täällä Siä päätät-hankkeen blogissa.

Kirjoittaja: Tiina Kirvesniemi

Vuoden loppu lähestyy ja Siä päätät – hanke etenee aikataulun mukaan. Istun tällä hetkellä kirjoittelemassa Kouvolan kampuksella työhuoneessani ja fiilistelen pitkästä aikaa ulkona näyttäytyvää aurinkoa.

Haminassa on lähtenyt käyntiin Nuorten KMT ryhmä yhteistyössä Kaakkois-Suomen sosiaalipsykiatrisen yhdistyksen kanssa. Tämän ryhmän tavoitteena on auttaa nuoria löytämään omia voimavarojaan sekä tukea matkaa kohti opiskelu- tai työmaailmaa. Olemme kokoontuneet nuorten kanssa nyt neljä kertaa, jossa nuoret ovat päässeet testaamaan ja antamaan kehitysideoita erilaisille menetelmille.

Toimivammaksi menetelmäksi tähän mennessä olen huomannut Lahdessa kehitetyn rahankäyttöä opettavan ”Rahakramppi” lautapelin. Siitä tehtiin Haminalaisia varten oma versio, jota kehitettiin vielä eteenpäin ja annettiin nimeksi ”Neuvoton”. En itse osallistunut tämän pelin pelaamiseen, mutta seurailin kulkua vierestä ja otin valokuvia ja videopätkiä snapchatilla. Nuorilla on Facebookissa oma suljettu ryhmä, johon lisäilen kuvia, videoita, mielenkiintoisia linkkejä sekä erilaisia kyselyitä.

Pelin näkemisen jälkeen, oli helppo todeta, että ”Neuvoton” todellakin toimii. Jokainen pelaaja pääsee osallistumaan ja pohtimaan arjen haasteita sekä puhumaan näistä ääneen muiden kanssa. Peli opettaa oivallisesti, että vaikka ensimmäisellä kierroksella voi olla asiat hyvin ja rahaa riittää, toisella – tai kolmannella kierroksella sattuu harmillisempi yllätys. Paita menee rikki ja uusi pitää ostaa, tai sitten loukkaat itsesi ja joudut maksamaan sairaskuluja. Peli toimi loistavana keskustelun avaajana.

Nuoret innostuivat myös keksimään omia ideoita, mitä kaikkea pelissä voisi käydä. Kakspy:n ohjaaja Jari Peltola antoi nuorille ohjeet keksiä itse tapahtumia, mitä hyvää ja mitä huonoa elämässä voi käydä sekä minkälaisia ihmisiä tapahtumiin liittyy. Toiset keksivät, että bileissä tulee kuokkija, joka alkaa tarjota alkoholia, mistä seuraa rahallisia ongelmia. Toiset keksivät, että omalle lemmikkieläimelle käy jotain. Oli huikeaa nähdä, mitä ideoita nuoret pareittain keksivät, kun heille annettiin vapaus keksiä ihmisiä sekä satunnaisia tapahtumia oman mielenkiintonsa mukaan.

Tämän lisäksi olemme testanneet ”Itsenäistyvän nuoren roolikarttaa”, joka kuvailee ja käsittelee dialogin keinoin, mitkä osa-alueet nuorella on omilleen muuttamisen jälkeen hallussa ja mitä pitää vielä kehittää. Ryhmää ohjasi Tuija Suikkanen-Malin, jonka mukaan menetelmän aikana käydyt keskustelut olivat jo aika tiukasti asiassa ja saivat nuoria kertomaan mielipiteitään omasta elämästään sekä antamaan kehitysehdotuksia menetelmälle.

Samuli Karevaara testasi nuorten kanssa englannin kielisiä pelejä: ”Superbetter” sekä ”Habitica”. Molemmat pelit pyrkivät motivoimaan ihmisiä saavuttamaan asetettuja tavoitteita elämässä pelillistämisen keinoin. Pelit kysyvät ensiksi alueita, mitä käyttäjä haluaa kehittää. Käyttäjä valitsee esim. haluavansa kehittää terveellistä elämäntyyliä ja pelit antavat joka päivä pieniä ohjeita, kuten ”juo kuppi vettä” tai ”käy lenkillä”. Ohjeet voivat olla sovelluksen itse lähettämiä, tai käyttäjän itse sovellukseen asentamia. Kun tehtävä on tehty, käyttäjä saa pisteitä ja palkintoja omaan profiiliinsa.

Pelit saivat ihan hyvää palautetta, mutta nuorten mielestä pelit laittoivat pohtimaan liian syvällisesti ja pelaamisen viehätys alkoi hävitä. Toisena haasteena oli englannin kieli. Nuoret hallitsevat kielen, mutta jotkin tehtävät eivät välttämättä avaudu, mikäli on vaikeita sanoja.

Haasteena tällaisissa käyttäjän uskomuksiin vaikuttavissa peleissä on pitää pelin eteneminen tarpeeksi koukuttavana, hauskana, helppona ja nopeasti etenevänä niin, ettei se pistä liikaa ajattelemaan.
Uskon, että samanlaisia ominaisuuksia toivotaan myös menetelmiltä, mitä me kehitämme yhdessä nuorten kanssa. Ehkäpä kehittämiämme menetelmien ja pelien ei pidä keskustelussa viedä liian syvälle omia uskomuksia pohtimaan. Sen sijaan menetelmien ja pelien tulee olla yksinkertaisia ja mukavia, joiden lopputuloksena käyttäjä alkaa pohtia, miten kehittää elämäänsä ja omia voimavarojaan.
 
Tietoa peleistä ja menetelmistä:
 
Superbetter
https://www.superbetter.com/
Habitica
https://habitica.com/static/front
Rahakramppi
https://www.innokyla.fi/documents/724147/b9909336-be69-4942-86ac-f6c5ada2d4fa
Itsenäistyvän nuoren roolikartta
https://www.thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyomenetelmat-ja-valineet/tyovalineet/itsenaistyvan-nuoren-roolikartta
 
Teksti: Antti Leppilampi

Tubettajasankari Joonas Pesonen heitti eräässä kirjoituksessaan hyvän ajatuksen. Nuorelta ei kannata enää kysyä: ”Mikä sinusta tulee isona?”. Muistan itsekin, kuinka minulta on aina eri sukujuhlien, riparijuhlien tai ylppärijuhlien aikaan kysytty minun tulevaisuuden ajatuksistani. Ymmärrän, että se on tärkeä suuntaa antava kysymys, mutta ne nuoret, ketkä tietävät 20 – ikävuoteen mennessä, mitä haluavat ”tehdä isoina” ovat mielestäni onnekkaita. Onnittelut sinulle, jos olet sellainen!

Mutta älä tosiaan kysy nuorelta, mikä hänestä tulee isona. Kysy sen sijaan ”Mikä sinua kiinnostaa tällä hetkellä?” ja ”Miten voisit hyödyntää tämän hetken kiinnostustasi rakentaessasi omaa tulevaisuuttasi?”

Menneisyys rakentaa meille kuvan identiteetistämme ja tulevaisuus antaa toivon menestyksestä ja onnesta. Huono puoli on, että ihmismieli on niin kelju, että hereillä ollessaan ihmisellä on jatkuva soittolista päässään, joka kertoo huolia tulevaisuudesta. Mikäli menneisyys on antanut sellaiset viitteet, että tulevaisuutta kannattaa pelätä, on varsin ymmärrettävää, että tulevaisuutta kohti ei mennä riemuiten pellolla pomppien. Samaan aikaan hirveällä vauhdilla muuttuva maailma, media, sosiaalinen media yms. toitottaa sinulle, minkälainen sinun pitäisi olla ja mistä sinun kannattaisi unelmoida. Tärkeintä olisi kuitenkin huomioida, mitä tapahtuu juuri nyt ja mikä sinua kiinnostaa JUURI NYT!

Siä päätät – hankkeen kohdealueena olevassa Haminan kaupungissa on tällä hetkellä nuorisotyöttömyys noin 22,5 % luokkaa. Tuo prosenttimäärä ei ole mitään pelkkää statistiikkaa. Se ei ole joukko robotteja, vaikka Google paljon Haminaan rakentaakin. Se on joukko ihmisiä – samanlaisia kuin sinä ja minä. Jokaisella ihmisellä on jokin asia, jokin tekemisen kohde, mikä kiinnostaa häntä enemmän kuin mikään muu. Se voi olla nettipelaamista, eläinten hoitoa, lukemista, laulamista, ihan mitä tahansa. Kun ihminen aloittaa sellaisen tekemisen, aika kuluu kuin siivillä. Uskon, että jokainen voi tunnistaa sen asian ja ne hetket, kun tehdessään tuntuu hyvältä ja aika menee niin nopeasti, että tunti tuntuu viideltä minuutilta.

Uskon myös siihen, että jokainen voi tehdä omasta kiinnostuksen kohteestaan itselleen työn tai hommata aiheeseen liittyvän opiskelupaikan, mikäli niin haluaa. Helppoa tämä ei kuitenkaan ole, eihän meillä muuten näitä ongelmia olisi. Vaikka elämä on mahtava mahdollisuus, elämä ei kuitenkaan missään nimessä ole läheskään aina helppoa. Mikäli nuori sitten alkaa pohtia, että hän voi tehdä kiinnostuksen kohteestaan itselleen tulevaisuuden ammatin, vaikea elämä ei kohta tunnukaan niin vaikealta.

Ei myöskään pidä juurtua ajatukseen, että sen mikä nyt tuntuu kiinnostavalta, pitäisi tuntua kiinnostavalta myös kolmen vuoden päästä. Elämä muuttuu ja ihminen muuttuu. Tärkeintä on, että seuraa jatkuvasti omaa sydäntään ja sitä, mikä kiinnostaa elämässä. Tätä myötä työmaailman valtaavat nuoret, jotka ihan oikeasti nauttivat mennä töihin sen sijaan, että tekisivät sitä pelkän rahan takia.

Minä löysin oman kiinnostuksen kohteeni ja kutsumukseni 23-vuotiaana opinnäytetyötä tehdessäni. Luin tuohon aikaan paljon kirjoja yhteistoiminnallisen työyhteisön rakentamisesta sekä oman sisäisen motivaation (eli kiinnostuksen kohteen) löytämisestä ja huomasin todella erikoisen asian itsestäni. Enää minua ei kiinnostanutkaan kuluttaa vapaa-aikaani pleikkaria pelatessa, vaan kulutin aikani kirjoja lukien ja kirjoittaen. Siinä oli jotain suuresti ihmeteltävää entiselle heikolla koulumenestyksellä edenneelle oppilaalle.

En kuitenkaan löytänyt sisäistä motivaatiotani yksin, vaan minulla oli elintärkeä tukiverkko ympärilläni. Samanlaista tukiverkkoa tarvitsevat haminalaiset nuoret sekä ihmiset ympäri maailman. Suomessa on hyvä tekemisen meininki nuorisotyön ympärillä, josta presidenttimme Sauli Niinistökin on puhunut. Lainaan kuitenkin yhtä esikuvaani Frank Martelaa sanoen, että ”toivottavasti emme ulkoista läheisistä välittämistä liikaa yhteiskunnalle”. Jokaisella meistä on mahdollisuus auttaa omalla tavallamme. Yksi rohkaiseva sana oikeassa kohdassa sanottuna voi tehdä jo paljon ja siitä tulee hyvä olo nuorelle sekä sinulle. Seuraavan kerran, kun näet jonkun nuoren, kokeile kehua häntä. Tarkkaile sen jälkeen, mitä tapahtuu ja pohdi mitä ja ketä kehut seuraavana päivänä. Näin pienellä asialla voit itse vaikuttaa hyvinvointiin ja tukea nuorta unelmansa etsimisessä.

”On paljon helpompaa rakentaa vahvoja lapsia, kuin korjata rikkinäisiä aikuisia.” Frederick Douglass

Linkki Joonas Pesosen blogiin: https://upeaatyota.fi/blogi/

Teksti: Projektityöntekijä, Antti Leppilampi

Siä päätät-hankkeessa etsitään ratkaisuja nuorten osallisuuden tukemiseen peli-innovaatioilla ja palvelumuotoilulla. Kehittämishankkeen polkua on kuljettu yhdessä Haminan kaupungin, Sotekin ja Kakspyn kanssa jo melkein kaksi vuotta. Mitä on tähän mennessä tapahtunut? Valmiiksi saatiin työpaketti, jossa kyamkilaiset hanketoimijat kokosivat Menetelmätarjottimen jo olemassa olevista voimavaralähtöisistä menetelmistä. Parasta Menetelmätarjottimessa oli sen pohjautuminen aiempaan kehittämistoimintaan, jolloin voitiin käyttää muiden ”keksimiä polkupyöriä” ja kehittää niitä eteenpäin. Menetelmätarjottimen ulkoasu oli analyyttisen innovatiivinen.

Nuorten osallisuutta kehittävässä hankkeessa on välttämätöntä saada nuoret mukaan toimintaan. Asiakasraatityöskentelyssä Sotekilla nuoret valitsivat Menetelmätarjottimelta heitä itseään sekä heidän luomiaan asiakasprofiileja kiinnostavat ja parhaat menetelmät. Jatkokehittelyyn nuoret valitsivat Tulevaisuuden muistelun, Rahakrampin, Ihmefilmin, Eläinavusteiset menetelmät ja Nyytin nettiryhmät & Verkkarit. Nuoret osallistuivat myös Kakspy:n peliraateihin, joissa kehiteltiin aihioita osallistaviin ja voimavaraistaviin peleihin.

Jatkossa kokeillaan haminalaisissa nuorten palveluissa asiakasraatinuorten valitsemia menetelmiä ja kehittämiä peliaihioita sekä kehitellään niitä paremmiksi nuorten ideoihin vastaten. Konkreettisesti nuoret ovat mukana päättämässä ainakin hankkeen toimenpiteissä, mutta tavoitteena on nuorten osallisuuden tukeminen laajemminkin heille suunnatuissa palveluissa. Hankkeen edetessä olemme huomanneet, miten aikuis- ja organisaatiolähtöisesti käsitämme julkiset perus- ja erityispalvelut. Nuoren osallistuminen ei takaa osallisuutta, jos toimijat lähtökohtaisesti ei halua tietää nuoren ajatuksia ja mielipiteitä. Käsitteenä osallisuus haastaa pohtimaan asennettamme nuoriin palveluiden asiakkaina.

Teksti: Projektipäällikkö Tiina Kirvesniemi