MoMet

Kiitoksia kaikille ”Monimuotoiset metsät” hankkeen luennoitsijoille, yhteistyökumppaneille sekä tilaisuuksiin osallistuneille henkilöille.

Metsien vaihtoehtoinen käsittely saa aikaan paljon julkisuuttaa erilaisissa tiedoitusvälineissä. Perinteisellä tasaikäisen metsän kasvatuksella on vallitseva asema tämän hetken metsien käsittelyssä. Tulevaisuus näyttää yleistyykö eri-ikäisrakenteisen metsän käsittely Suomessa.

Menestystä metsien käsittelyyn vuodelle 2018

Rauno Kousa

Syyskuussa pidettiin ”Monimuotoiset metsät” maastoharjoitus Kangasniemellä. Tilaisuuden luento materiaalin eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatuksen soveltumisesta koneellisen korjuuseen teki Luonnonvarakeskuksen MMT Matti Siren. Tilaisuuteen osallistui 59 henkilöä.

Tilaisuuden ohjelma ei toteutunut suunnitellulla tavalla, koska hakkuuta ei voitu suorittaa koneellisesti sadekelien pehmittämässä maastossa. Valittu maastokohde olisi ollut erinomainen kohde eri-ikäisrakenteisen metsän korjuunäytökseen.

Sirenin mukaan on paikallaan, että metsänomistajalla on vaihtoehtoja metsiensä hoidossa. Hän kuitenkin muistutti, että hoito- ja hakkuutapoja valittaessa pitäisi olla riittävästi tietoa menetelmien soveltuvuudesta. Parhaiten eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatus soveltuu metsiin, joissa on jo valmiina jaksottainen rakenne, riittävästi eri-ikäistä puuta.

Metsänhoitoyhdistys oli saanut tilan testamentilla ja sen historiasta sekä käsittelystä kertoi Mhy:n Aura Heikura. Eri-ikäisrakenne kohteella oli varsin selvästi nähtävissä. Alueella oli kolmen eri ikäluokan puustoa, järeää valtapuustoa, edellistä pienempää välikerroksen puustoa sekä aliskasvosta. Suomalaisia metsiä vuosikymmenten ajan uudistettu tasaikäisrakenteisesti, joten valmiiksi eri-ikäisrakenteisia metsiä on hyvin vähän.

Eri-ikäisrakenteinen metsän kasvatus tuottaa taloudellisesti parhaan tuloksen kohteilla, joiden metsän hoitoon ja uudistamiseen ei kannata sijoittaa paljon. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi vaikeasti korjattavat louhikkoiset metsät ja karuhkot suot. Soille syntyy kangasmaita useammin kasvatuskelpoista alikasvospuustoa. Metsänomistajat ja monet metsäammattilaiset suhtautuvat eri-ikäisrakenteiseen metsänhoitoon varsin varovaisesti. Menetelmän kannattavuudesta on melko vähän tutkittua tietoa. Metsänomistajien tuntoja kuvasi tilaisuuden lopussa esitetty kommentti. Mikäli haluaa metsänhoidosta ja metsänkäsittelystä mielenkiintoisen ja haasteellisen kokemuksen, kannattaa vaihtaa eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatukseen.

Tilaisuuden lopuksi Ismo Kallio Metsänhoitoyhdistyksestä kertoi vallitsevasta puukauppa tilanteesta. Ääneskosken ja Varkauden metsäteollisuus investoinnit takaavat Kangasniemen puille hyvän ja vakaan kysynnän. Huolena on kuitupuun reaalihinnan laskeminen aiemmista vuosista sekä koivukuitupuun heikko kysyntä. Toivomuksena on tehtaiden puunkysynnän lisääntyessä, että se toisi kuitupuun hintaan korjausta ylöspäin.

Kirjoitti: Rauno Kousa

Metsänomistaja – tiesitkö, että uudistettu metsälaki lisää valinnanvapautta metsien käsittelyssä?

Tiedonvälitystilaisuus monipuolisista metsänkäsittelymenetelmistä. Tilaisuudessa perehdytään eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatuksen merkitykseen riistan ja erityisesti metsäkanalintujen huomioimiseksi metsänkäsittelyssä.

Lisäksi maastokohde. Tilaisuus on maksuton ja sisältää kahvitarjoilun.

Pe 26.5.2017 klo.10-12, Aten Marja–Aitta Liito-oravantie 2, 52510 Hietanen

Ilmoittautuminen 24.5.2017 mennessä:

Rauno Kousa, puh. 040 1826567

rauno.kousa@xamk.fi
www.xamk.fi/momet
http://maaseutukuriiri.fi/kalenteri

Tilaisuus on osa Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Monimuotoiset metsät –hanketta, jota rahoittaa Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto.

Ennallistaminen on keino nopeuttaa ihmisen muokkaaman ympäristön palauttamista takaisin luonnontilaan tai mahdollisimman lähelle sitä. Tavallisesti tarkoitetaan metsien ja soiden alkuperäisen luonnontilaisuuden palauttamista. Ennallistamisella pyritään nopeuttamaan luonnon monimuotoisuuden palautumista, jotka ovat luontaisesti hyvin hitaita prosesseja ja samalla pyritään parantamaan suojeltavan alueen laatua.

Metsien ennallistaminen tapahtuu poistamalla vieraslajeja tai polttamalla metsä (kuva 1), jonka jälkeen se jää pysyvästi luonnontilaan.  Muita ennallistamiskeinoja ovat elävien puiden vaurioittaminen tai puiden kaataminen ja jättäminen metsään lahoamaan. Metsän vesitaloutta voidaan parantaa tukkimalla ojia.

Ennallistaminen on kertaluonteinen toimenpide, jonka jälkeen luonto hoitaa itse monimuotoisuuden jatkuvuuden. Kertaluontoisen ennallistamisen jälkeen metsän palautuminen pieneliöille sopivaksi elinympäristöksi kestää noin kymmenen vuotta. Luontaisen vesitalouden palautumisen jälkeen saattaa kulua useita kymmeniä vuosia paikalle tyypillisen lajiston palautumiseen. Ennallistamisen onnistuminen riippuu siitä, onko toivottuja lajeja riittävän lähellä palautettavaa aluetta.

Soiden ennallistamisen yhtenä tavoiteena on ilmastonmuutoksen hillitseminen. Soilla on maailmanlaajuisesti keskeinen rooli ilmaston säätelyssä, sillä soihin aiemmin sitoutunut hiili on turpeessa pitkäaikaisessa varastossa, poissa ilmakehästä. Luonnontilaiset suot toimivat hiilidioksidin nieluna, mutta toisaalta myös metaanin lähteenä. Ojituksen seurauksena turpeesta vapautuu hiiltä ilmaan ja alapuolisiin vesistöihin. Kun ojitettu suo ennallistetaan, turvetta muodostavat kasviyhteisöt elpyvät, turpeen aerobinen hajotus hidastuu ja hiiltä alkaa jälleen varastoitua turpeeseen. Ennallistamalla pyritään palauttamaan suonvedenpidätys- ja suodatusominaisuudet. Tällä on pitkällä aikavälillä valumavesien laatua parantava vaikutus. On kuitenkin huomattava, että ennallistaminen voi aiheuttaa lyhyellä aikavälillä ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin.

Ojituksella on muutettu soiden ja ympäröivien elinympäristöjen ekologisia yhteyksiä. Niskaojat kivennäismaan laidoilla kuivattavat metsän ja suon vaihettumisvyöhykkeitä. Samalla ojittaminen on muuttanut myös maisemaa. Suomalainen luonnonmaisema on metsien, avoimien ja puustoisten soiden sekä vesistöjen mosaiikkia. Soiden ennallistamisen yhtenä tavoitteena on myös tämän maisemamosaiikin rakennepiirteiden ja prosessien palauttaminen. Tärkeitä rakennepiirteitä, joihin ennallistamisella pystytään vaikuttamaan, ovat esimerkiksi soiden avoimuus ja lahopuun esiintyminen. Maiseman ennallistamistavoitteet palvelevat yleensä myös luonnon virkistyskäyttöön liittyviä ennallistamistavoitteita.

Ennallistamisen voi helpoiten omatoimisesti suorittaa poistamalla alkuperäiseen luontoon kuulumattomia vieraslajeja (kuva 3). Lahopuuta voidaan lisätä kaulaamalla eläviä puita pystyyn sekä jättämällä jo kuolleet puut korjaamatta. Pienialaisia luonnon metsäpaloja mukailevia kulotuksia voi  tehdä kun huolehtii rittävästi paloturvallisuudesta. Kaivettuja ojia voi tukkia myös käsipelissä lapiolla tai siirtämällä kiviä hidastamaan virtausta. Metsien käsittelyssä voidaan jättää käsittelemättä alueita, jotka ovat puuntuotannon kannalta vähätuottoisia. Esimerkiksi pienialaiset kosteat painanteet tai kalliojyrkänteiden alusmetsät voidaan rajata käsittelyjen ulkopuolelle.

Kirjoitti: Rauno Kousa, projektipäällikkö
Lisätietoja aiheesta:
https://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Bsarja/b188-1.pdf
https://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Bsarja/b157.pdf
http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Luontotyypit/Ennallistaminen_ja_luonnonhoito
http://www.vieraslajit.fi/fi/node/21

Metsäluonnon monimuotoisuuteen vaikuttaa puuston ja muun lajiston monipuolisuuden sekä maaperän vaihtelevuuden lisäksi paljon se, kuinka paljon ja minkälaista lahopuuta metsissä on saatavilla. Juuri lahopuusta riippuvaisiin eliölajeihin kuuluu paljon uhanalaisia. Lahopuun määrän lisäksi eliölajien kannalta oleellista on sen laatu. Se  voi olla eri järeysasteista, eri puulajeista koostuvaa, hiljattain kuollutta tai pitkälle lahonnutta. Lahopuun väheneminen on yleisin metsälajien uhanalaisuuden syy ja uhkatekijä. Sen on todettu olevan yksi merkittävimmistä metsälajiston monimuotoisuuteen vaikuttavista tekijöistä ja sen määrään on viime aikoina kiinnitetty paljon huomiota.

Lahoapuuta on suomalaisissa talousmetsissä vain vähän. Se on kuitenkin elintärkeä kasvualusta monelle lajille. Lahopuusta riippuvaisia lajeja on arviolta noin neljännes kaikista Suomen metsälajeista. Puun lahoamisprosessi on pitkä ja sitä asuttavat tai muuten hyödyntävät sinä aikana monet lajit. Erityisen paljon lahopuusta riippuvaisia lajeja on kovakuoriaisissa ja käävissä. Sen lisäksi, onko lahoava puu pysty- vai maapuu, on tärkeää rungon järeys, puulaji ja lahoaste. Läpimitaltaan yli 50 cm paksu runko on lajistolle tärkein. Järeillä lahopuilla esiintyy enemmän erikoistuneita, paikallisesti tai alueellisesti harvinaisia tai uhanalaisia lajeja, kuin pieniläpimittaisilla lahopuilla.  Puulajeista avainasemassa ovat haavan, raidan ja jalojen lehtipuiden lisäksi kuusi, jonka rungossa elää monipuolinen eliölajisto sen elinkierron päätösvaiheessa. Monet lajiryhmät, kuten kovakuoriaiset ovat vaateliaita lahoasteen suhteen.

Puiden lahoaminen  ei tapahdu itsestään, vaan ne lahotetaan. Tätä tärkeää työtä tekevät erilaiset mikrobit ja sienet, jotka hajottavat puissa olevaa ligniiniä ja selluloosaa. Työ etenee, kun kosteus- ja lämpöolot ovat sopivat. Havupuut lahoavat noin 70 vuodessa ja lehtipuut 50 vuodessa. Esimerkiksi haavalla lahoamista tapahtuu kuitenkin kun puu on vielä osittain elävä. Sen aiheuttavat haavalle erikoistuneet haavankääpä ja haavanarinakääpä. Ne lahottavat sydänpuuta niin, että puu on lopulta ontto. Tässä vaiheessa haavan runkoa tulevat koputtelemaan myös tikat. Haapa onkin näille kolopesijöille tärkein pesäpuulaji.

Lahopuun tarkoituksellista  tuottamista talousmetsissä on ollut hyvin vähän. Sen sijaan suojelualueilla on lahopuuta pyritty lisäämään eri menetelmin. Suojelualueilla lahopuuta on pyritty  lisäämään esimerkiksi moottorisahalla puita kaatamalla, puskemalla yksittäispuita nurin tai kaulaamalla. Luonnolliseti lahopuuta syntyy myrskytuhojen, lumituhojen ja hyönteistuhojen seurauksena, jotka voidaan jättää korjaamatta. Lahopuun tuottamisessa havupuilla syntyy seuraustuhojen riski ympäröivälle metsälle. Riski on suurin kuusikoissa. Seuraustuhojen riski on merkitykseltään vähäinen lehtipuilla.

Lahopuun lisäämisen riskit talousmetsissä. Kirjanpainajien merkittävä lisääntyminen on  tuhoriskeistä suurin. Kirjanpainajakannan lähtöpopulaation suuruus on tärkeä tekijä. Toistuvien myrskytuhojen jälkeen lisääntymismateriaalia on ollut paljon metsissä ja kirjanpainajakannat ovat viime vuosina olleet korkealla tasolla Etelä-Suomessa. Kannat ovat monin paikoin kirjanpainajaseurannassa olleet korkealla tasolla, mikä merkitsee sitä, että todennäköisyys sille, että kirjanpainajat pystyvät tappamaan myös eläviä ja terveitä kuusia kasvaa. Kesän sääolot ovat ratkaiseva tekijä kirjanpainajatuhoissa. Seuraustuhoja esiintyy erityisesti kuumina ja kuivina kesinä, jotka ovat edullisia kirjanpainajan lisääntymiselle ja toisaalta stressaavat isäntäpuita. Kuivina kesinä varsinkin yli-ikäiset kuuset heikentyvät, koska ne saattavat kuivuuden seurauksena menettää huomattavan osan ohutjuuristaan ja näin altistua kirjanpainajille. Kirjanpainaja suosii järeää lahopuuta ja kirjanpainajien määrä kasvaa kuusien läpimitan kasvaessa. Kirjanpainajan parveilu on vilkkainta päivinä, jolloin lämpötila nousee yli + 20 C:n. Sateisina ja kylminä sääjaksoina parveilu on vähäistä. Yleensä kirjanpainaja suosii  järeitä kuusia, jotka sijaitsevat metsän reunassa tai aukossa. Myrskytuhohakkuut tulisi tehdä heinäkuun alkuun mennessä, jotta seuraustuhoilta vältyttäisiin.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/kumotut/1991/19910263

Männyn lahopuun tuottamisessa suurimman tuhoriskin muodostavat ytimennävertäjät. mukaan ne eivät runsaanakaan esiintyessään aiheuta samanlaista epideemisten tuhojen riskiä kuin kirjanpainaja. Ne voivat iskeytyä eläviin puihin lähinnä muiden hyönteisten tekemien neulastuhojen jälkeen. Ytimennävertäjät voivat tappaa myös heikkokuntoisempia vanhoja mäntyjä varastopaikkojen läheisyydessä, jossa niiden kanta on korkea. Lehtipuilla seuraustuhojen riski ympäröivälle metsälle lahopuun tuottamisessa on suhteellisen vähäinen, vaikka yleensä heikkokuntoisia koivuja tappavien mantokuoriaisen  ja lehtitikaskuoriaisen kannat saattavat lisääntyä ennallistamistoimien seurauksena.

Lahopuun lisäämisen edistämiseksi talousmetsissä olisi järkevintä jättää yksittäiset tuulen -tai lumen katkomat puut korjaamatta metsään. Tärkeää olisi myös, että alla olevan kuvan kaltaiset osittain ”repeytyneet” puut jäisivät koskemattomina metsäluontoon. Harvennushakkuissa tulisi jättää havupuuvaltaisiin metsiköihin riittävästi lehtipuuta, joilla turvattaisiin usean puulajin lahopuujatkumo. Taimikonhoidossa olisi myös tärkeää huomioida usean puulajin vaikutus metsien hyvinvointiin. Jätetään leppää, raitaa ja koivuja kohteisiin, jossa ne menestyvät ja niillä on kasvutilaa.

Lahopuut – WWF Suomi

Lahopuun tarpeentonta korjaamista hakkuiden yhteydessä tulisi välttää. Mikäli lahopuista aiheutuu hakkuun suorittajille tai muille maastossa liikkuville turvallisuusriski, voidaan ne kaataa ja jättää maastoon turvaamaan luonnon monimuotoisuutta lahopuun osalta. Menetelmä on kustannustehokas, koska alla olevan kuvan kaltaisilla energia -tai polttopuilla ei saada korjuukustannuksia energiahyötynä takaisin.

http://www.metla.fi/metinfo/kestavyys/c4-deadwood.htm

Kirjoitti: Rauno Kousa, projektipäällikkö
 
Lisätietoja aiheesta:
https://www.sll.fi/ajankohtaista/tiedotteet/2006/lahopuu
https://www.metsamaailma.fi/fi/News/Blog/Sivut/lahopuun-saastaminen-metsaan-kannattaa.aspx

Luontolahja satavuotiaalle Suomelle

Luontolahjani satavuotiaalle on ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön yhteinen luonnonsuojelukampanja 100-vuotiaan Suomen kunniaksi.

Kampanjassa maanomistajat voivat kuluvan vuoden aikana tarjota omistamiaan maita suojeltavaksi satavuotiaan Suomen kunniaksi. Osanotto kampanjaan on maanomistajalle vapaaehtoista eikä suojelusta makseta korvausta.  Tarjotuista alueista ely-keskukset perustavat pysyviä yksityisiä suojelualueita. Kampanja koskee kaikkia yksityisiä maanomistajia ja kuntia, mutta myös yrityksiä, säätiöitä ja yhdistyksiä.

Perustettavien rauhoitusalueiden täytyy täyttää luonnonsuojelulain yleiset edelletykset suojelualueen perustamiselle. Yleisenä edelletyksenä laissa mainitaan, että alueella elää harvinainen laji tai alue on erityisen luonnonkaunis. Rauhoitusalueella on kielletty metsänkäyttö, ojien kaivuu ja muut luontoa vastaavasti muuttavat toimenpiteet. Sen sijaan jokamiehenoikeudet sekä kalastus ja metsästys ovat sallittuja mikäli maanomistaja ei muuta halua.

Kampanjan tavoitteena on saada vuoden 2017 aikana jokaiseen maakuntaan vähintään 100 hehtaaria uusia, pysyvästi suojeltuja alueita. Suojeltavat alueet jäävät metsänomistajan omistukseen ja ne voivat olla joko metsää tai suota. Valtio osallistuu kampanjaan suojelemalla yksityisten osallistujien suojelualueita vastaavan pinta-alan, kuitenkin enintään tavoitetta vastaavan hehtaarimäärän.

Luontolahja-kampanja avaa hienon mahdollisuuden niille maanomistajille, jotka ovat pohtineet metsänsä tai heille tärkeän alueen vapaaehtoista suojelua. Hyviä suojelukohteita ovat esimerkiksi vähäpuustoiset suot ja kallioalueet, koska niillä ei ole merkitystä taloudellisesti maanomistajalle. Tulevaisuuden sukupolvet kiittävät ”pappaa”  ja isää siitä, että tämä rauhoitti kauniin suoalueen ja aiempien sukupolvien säästämän maisemallisesti tärkeän kallioalueen.

Kirjoittanut: Rauno Kousa, projektipäällikkö
Lisätietoja aiheesta:
http://www.luontolahjani.fi/fi/osallistu/
http://www.luontolahjani.fi/fi/kysymyksia-ja-vastauksia/
https://wwf.fi/vaikuta-kanssamme/luontolahjani/
https://www.sll.fi/luonnonsuojelija/lehtiarkisto/2017/1-2017/luontolahjoja-satavuotiaalle
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961096#L3P10

Maaliskuussa pidettiin ”Monimuotoiset metsät” seminaari Anttolassa. Tilaisuuden luennot pidettiin Anttolanhovin luentotiloissa ja eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatuksesta luennoi Luonnonvarakeskuksen Sauli Valkonen. Anttolanhovin edustaja kertoi myös talon historiasta ja toiminnasta lyhyesti.

Luennoilla käytiin perusteellisesti läpi eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatusmenetelmät poimintahakkuu ja pienaukkohakkuu. Tilaisuuteen osallistujat esittivät kysymyksiä liittyen nykyisin Suomessa valtamenetelmänä olevan koneellisen puunkorjuun soveltumisesta eri-ikäisrakenteisen metsän hakkuuseen. Keskusteltiin puunkorjuun oikean ajoituksen merkityksestä koneellisessa korjuussa, jotta mahdolliset korjuuvauriot olisivat vähäiset. Koneellisen korjuun suorittamisessa korostuu kuljettajan ammattitaito ja paikalla olevien metsänomistajien kertoman perusteella  Anttolasta löytyy ammattinsa osaava konekuski.

Eri-ikäisrakenteisen metsätalouden kannattavuutta vertailtiin tasarakenteisen metsän kasvatukseen taulukkolaskennan avulla. Metsän uudistamiskulut herättivät runsaasti keskustelua ja esitetyissä avohakkuun viljelykuluissa oli erilaisia tulkintoja. Kannattavuuden vertailussa ei huomioitu mahdollisia peitteisen metsätalouden tuomia lisäarvoja virkistyskäytön tai maiseman osalta. Tuloksissa päädyttiin tilanteeseen, jossa tasarakenteinen metsän kasvatus oli taloudellisesti puuntuotannon kannalta kannattavampi.

Luennon jälkeen siirryttiin maastokohteelle Tervosenmäentielle Antti Lampisen omistamalle metsätilalle. Tilan historiasta ja hakkuista kertoi Vesa Lampinen. Hakkuu oli tehty normaalina kasvatushakkuuna mutta kohteella oli puustoa hakattu ylä -ja alaharvennuksena. Puusto oli kuusivaltaista ja iältään noin 60 vuotiasta. Kohde oli melko jyrkässä rinteessä, jossa olosuhteet huomioiden korjuu oli onnistunut erinomaisesti. Alueelta oli poistettu todella järeitä kuusia onnistuneesti ilman merkittäviä vaurioita. Hakkuiden hyvään korjuujälkeen oli vaikuttanut oikea korjuun ajankohta ja koneenkuljettajan erinomainen ammattitaito. Kohteelle oli tehty korjuun ennakkoraivaus  maanomistajien toimesta  mikä osaltaan vaikutti hyvään korjuujälkeen. Hyvän korjuujäljen aikaansaamiseksi on erittäin tärkeää, että metsänomistajalla ja korjuuta suorittavalla henkilöstöllä on samanlainen näkemys metsän käsittelystä.

Kirjoitti: Rauno Kousa

Lisätietoja aiheesta:

http://www.metla.fi/metsat/solbole/tutkimuspuisto/tulostettavat/eri-ikaisrakenteiset-metsat.pdf

Metsänomistaja – tiesitkö, että uudistettu metsälaki lisää valinnanvapautta metsien käsittelyssä?

Tiedonvälitystilaisuus monipuolisista metsänkäsittelymenetelmistä, asiantuntijana MMT Sauli Valkonen, Luonnonvarakeskus..

Lisäksi maastokohde. Tilaisuus on maksuton ja sisältää kahvitarjoilun.

Ke 22.3.2017 klo.10-14, Anttolanhovi, Hovintie 224, 52100 Anttola

Ilmoittautuminen 20.3.2017 mennessä:

Rauno Kousa, puh. 040 1826567

rauno.kousa@xamk.fi
www.xamk.fi/momet
http://maaseutukuriiri.fi/kalenteri

Tilaisuus on osa Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Monimuotoiset metsät –hanketta, jota rahoittaa Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto.

Hirvensalmella pidettiin Osuuspankin tiloissa ”Monimuotoiset metsät” tilaisuus 15.2.2017. Tilaisuuteen kutsuttiin metsänomistajia ja metsäalan toimijoita Hirvensalmelaisen lehti-ilmoituksella, kirjeitse ja www.maaseutukuriiri internet sivuilla. Tapahtumaan osallistui 18 henkilöä. Tilaisuudessa Hirvensalmen Osuuspankin johtaja Kirsi Hännikäinen luennoi metsästä sijoituskohteena ja OP-ryhmän tarjoamista asiantuntijapalveluista.

Luonnonvarakeskuksen Sauli Valkonen piti perusteellisen esitelmän eri-ikäisrakenteisen metsän hakkuutavoista ja sen kannattavuudesta. Metsänomistajat esittivät kysymyksiä koskien ranta-alueiden käsittelyä ja puukaupan hinnoittelua eri-ikäisrakenteisen metsän hakkuussa. Keskusteltiin myös menetelmän riskeistä, joista merkittävimmät ovat korjuuvauriot ja juurikäävän aiheuttama puuston lahoaminen.

Luennon jälkeen siirryttiin maastokohteelle Mäntyharjulle Salmelan tilalle. Maastossa perehdyttiin erilaisiin metsänkäsittely menetelmiin, joita olivat ylä –ja alaharvennus, poimintahakkuu, suojuspuuhakkuu sekä kaistalehakkuu. Hakkuukohteilla keskusteltiin energiapuun korjuusta ja sen mahdollisista hyödyistä metsän uudistamisessa luontaisesti. Maastoretkeilyn jälkeen syötiin retkieväät ja paistettiin makkarat.

Monimuotoinen metsä seminaari  Ristiinan Hotelli Heimarissa 8.7.2016. Tilaisuudessa luennoi Kari Mielikäinen Luonnonvarakeskuksesta, Reijo Särkkä Osuuspankista, Tarja Hämäläinen Suomen metsäkeskuksesta sekä Sami Koskimaa Arvometsä Oy:stä. Luennoilla käsiteltiin eri-ikäisen metsän kasvatusta ja uuden metsälain merkitystä metsien käsittelyssä.

Osuuspankin edustaja kertoi metsätilojen sukupolven vaihdoksiin liittyvää asiaa ja Arvometsä Oy:n edustaja metsien käsittelystä yläharvennuksella. Tilaisuudessa oli maastokohde, jossa perehdyttiin pienaukko hakkuiden sekä poimintahakkuiden vaatimuksiin ja menetelmiin. Maastossa oli myös mitattu koeala, jossa vertailtiin ylä –ja alaharvennuksen kannattavuuden merkitystä hakkuutavan valinnassa.

Kirjoittanut: Rauno Kousa, projektipäällikkö

Lisätietoja aiheesta:

https://arvometsa.fi/
https://www.youtube.com/watch?v=R6UkrWaERJ8
https://www.youtube.com/watch?v=uUiXx4qNlEI&t=143s

Monimuotoinen metsä seminaari Juvalla Partalan Kuninkaankartanossa 10.9.2016. Tilaisuudessa luennoi Suomen metsäkeskuksen Pekka Kuitunen. Luennolla käytiin perusteellisesti läpi uuden metsälain vaatimukset ja muutokset. Esityksessä perehdyttiin eri-ikäisen metsän kasvatuksen mahdollisuuksiin sekä riskeihin.

Menetelmän käyttö metsäkeskuksen tilastojen perusteella vielä vähäistä mutta tilaisuuden osallistujia aihealue kiinnosti. Riskeistä poimintahakkuussa merkittävämmäksi todettiin männyn –ja kuusen juurikääpä, joka aiheuttaa merkittäviä taloudellisia tappioita metsänomistajille. Keskusteltiin myös nykyisen koneellisen korjuun soveltumisesta poimintahakkuisiin ja todettiin, että hakkuukoneiden kuskeille menetelmä asettaa suuret vaatimukset.

Luennon jälkeen siirryttiin maastokohteelle Juvan Laurkankaalle. Maastokohde oli ojitettua puolukkaturvekangasta, jossa oli metsäalan opiskelijoiden tekemä eri-ikäisen metsän mallileimikko. Kohteella keskusteltiin vilkkaasti erilaisista metsänkäsittely vaihtoehdoista. Päädyttiin yksimielisesti kasvattamaan eri-ikäistä metsikköä, jonka valtapuuna on kuusi. Todettiin myös, että kunnostusojituksen tarvetta ei ole vaan jäävä puusto pitää vesitalouden metsikön kasvulle sopivana.

Kirjoittanut: Rauno Kousa, projektipäällikkö

Lisätietoja aiheesta:
http://www.metla.fi/metinfo/metsienterveys/lajit_kansi/hetesp-n.htm
https://www.metsakeskus.fi/juurikaavan-torjunta

Pieksämäellä järjestettiin 8.9.2016  Monimuotoiset metsät seminaari.  Tilaisuudessa luennoi Merja Nieminen ja Mika Wahlman UPM Metsästä sekä Tarja Hämäläinen Suomen metsäkeskuksesta. Tilaisuuden luennoilla käytiin läpi lyhyesti vallitseva puumarkkinatilanne, sekä kohteiden hinnoittelu poiminta -ja pienaukkohakkuussa.

Seminaarissa perehdyttiin kattavasti eri sertifiointijärjestelmien eroihin. FSC-sertifioinnista piti Merja Nieminen selkeän ja perusteellisen esityksen. Suomen metsäkeskuksen Tarja Hämäläinen piti esityksen uuden vuonna 2014 voimaan tulleen metsälain merkittävimmistä muutoksista.

Luentojen jälkeen kierrettiin maastossa Hautosenlammen ympäri ja perehdyttiin FSC-sertifioinnin vaatimuksiin rantojen suojavyöhykkeen leveydestä, säästöpuiden määrästä ja laadusta. Uuden metsälain merkitystä pohdittiin pienaukkohakkuuseen soveltuvilla kohteilla. Maastossa selvitettiin metsänhoidon erilaisia vaatimuksia taimikonhoidossa sertifiointijärjestelmien välillä.

Kirjoittanut: Rauno Kousa, projektipäällikkö

Lisätietoja aiheesta:

https://fi.fsc.org/fi-fi
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961093
http://pefc.fi/
https://www.metsamaailma.fi/fi/ForestInformation/ForestLibrary/Sivut/FSC-Metsasertifiointi.aspx

Monimuotoiset metsät hankkeen ensimmäinen tilaisuus pidettiin  Mikkelissä Mikpoli salissa 17.6.2016.  Tilaisuuden järjestäjänä oli Mikkelin ammattikorkeakoulu. Tilaisuudessa luennoi Sauli Valkonen Luonnonvarakeskuksesta, Tarja Hämäläinen Suomen metsäkeskuksesta ja Vesa Väänänen Etelä-Savon metsänhoitoyhdistyksestä.

Tilaisuudessa luennointiin eri-ikäisen metsän kasvatuksesta, uudesta metsälaista ja sen vaikutuksesta metsien käsittelyyn,  sekä  kerrottiin vallitseva  puumarkkinatilanne. Tilaisuudessa oli maastokohde Mikkelin Ihastjärvellä, jossa tutustuttiin erilaisilla harvennus voimakkuuksilla hakattuihin eri-ikäisen metsän hakkuun koealoihin.

Kirjoittanut: Rauno Kousa, projektipäällikkö

Lisätietoja aiheesta:

Eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatuksen menetelmät
http://www.metla.fi/ohjelma/002/Erika-roadshow-esitykset/Eri-ikaisrakenteisen-metsan-biologia-ja-kasvatuksen-menetelmat.pdf

Marraskuussa pidettiin syksyn viimeinen maastossa tapahtuva koulutustilaisuus Mikkelin Salonsaaressa. Maastotapahtumaan osallistui 38 henkilöä. Tilaisuudessa tehtiin koeleimaus, jossa hahmoteltiin maastoon uuden metsälain mahdollistama hakkuun voimakkuus (lakiraja). Kohteella aiheutti vilkasta keskustelua eri-ikäisen metsän kasvattamisen kannattavuus verrattuna tasarakenteiseen metsätalouteen.

Kohde oli pieni alainen ja sen pinta-ala oli vain 0,4 hehtaaria. Kasvupaikaksi todettiin puolukkaturvekangas, jossa oli selvää puuston kerroksellisuutta sekä vähintään neljää eri-ikäistä puustoa. Kohteella päädyttiin koeleimauksen perusteella poimintahakkuuseen, jossa poimitaan suurempia puita ja harvennetaan puustoryhmiä.

Kunnostusojitusta ei suositeltu, koska jäävään puustoon jätetään hieskoivua ylläpitämään vesitaloutta. Siirryimme seuraavaksi mahdolliselle pienaukko kohteelle ja pohdittiin kohteen soveltumista luontaiseen uudistamiseen. Todettiin kohteen soveltuvan uuden metsälain mukaiseen pienaukkohakkuuseen, koska alue oli hyvin taimettunut johtuen metsän harvasta kasvuasennosta.

Kirjoittanut: Rauno Kousa, projektipäällikkö

Lisätietoja aiheesta:

Metsälaki
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961093

Metsänhoitosuositukset
http://www.metsanhoitosuositukset.fi/wp-content/uploads/2016/08/Metsanhoidon_suositukset_Tapio_2014.pdf

Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja kertoi tilaisuuden avauksessa tilan historiasta. Tilalla oli tehty kevättalvella 2016 eri-ikäiseen metsikön kasvattamiseen liittyviä hakkuita. Hakkuiden kohteena oleva tila tuli Suomen luonnonsuojeluliiton hallintaan testamentin kautta. Testamentin tekijän Ilmari Räsäsen toiveiden mukaisesti tilaa hallinnoimaan perustettiin säätiö. Ilmari Räsäsen Säätiö hoitaa nyt Heinäveden Vihtarissa sijaitsevaa tilaa testamentin tekijän toiveiden mukaisesti luonnonsuojelun mallitilana. Tila sisältää arvokasta perinneympäristöä, yhteensä 206 hehtaarin laajuiset luonnonsuojelualueet sekä talousmetsää. Tilalla harjoitetaan taloudellisesti tuottavaa avohakkuutonta metsätaloutta myös luonnon kannalta kestävästi.

Maastossa ensimmäisellä kohteella aiheutti vilkasta keskustelua kasvupaikan ravinteisuuden merkitys pyrittäessä eri-ikäisen metsän kasvattamiseen. Keskustelussa päästiin yhteisymmärrykseen ja hyväksyttiin menetelmän mahdollisesti aiheuttama kasvutappio ja puuston hitaampi elpyminen verrattuna tasaikäisen metsikön kasvattamiseen. Seuraava kohde oli ojitetun turvemaan reunaan jätetty hakkaamaton suojakaista. Kaistan tarkoituksena oli saada kanalintujen onnistunut siirtyminen voimakkaammin hakatuilta alueilta riistalle suojaiseen paikkaan. Kohteella keskusteltiin ojien merkityksestä kanalintujen poikueiden menehtymisestä, joko hukkumalla ojaan tai kastumisesta johtuvaan paleltumiseen. Siirryimme seuraavaksi kohteelle, joka oli yläharvennettu siten, että männikön alla oleva kuusentaimikko oli säästynyt. Kohteen välittömässä läheisyydessä oli kivikkoinen kumpare, jossa ei ollut aluskasvillisuutena taimikkoa. Keskusteltiin olisiko kohde pitänyt hakata kesällä, jotta maanpinta olisi rikkoontunut mikä edistäisi taimettumista. Tilaisuuden vetäjä Risto Sulkava totesi, että Suomen luonnonsuojeluliiton metsä pyritään hakkaamaan aina talvella mahdollisien maastovaurioiden takia. Tapahtumassa mukana olleilla oli kaikilla metsäalan koulutus ja maastossa liikuttaessa keskustelu jatkui vilkkaana, aiheina mm. hakkuun kannattavuus, raivauksen tarve ennen hakkuuta, vesiensuojelu, turvemaiden ojitukset ja niiden kannattavuus sekä tiheän männikön harvennus.

Kirjoittanut: Rauno Kousa, projektipäällikkö

Lisätietoja aiheesta:
http://www.sll.fi/

Risto Sulkavan haastattelu
https://www.youtube.com/watch?v=w2jNU6SghGU

Maastoretki Repovedelle 18.8.2016. Retkeen osallistui metsäalan opiskelijoita ja opettajia sekä metsänomistajia. Retkellä oli mukana yhteensä 38 henkilöä. Maastossa perehdyttiin kansallispuiston perustamisen vaiheisiin ja historiaan.

Tutustuimme retkellä puiston alueella ennen kansallispuiston perustamista tehtyihin metsänuudistamisen menetelmiin. Retkellä luennoi luonnon monimuotoisuudesta WWF:n Annukka Valkeapää. Monimuotoisuuden merkitys havaittiin käytännössä ranta-alueiden erilaisilla ja osin riittämättömillä suojavyöhykkeillä. Perehdyttiin myös maanmuokkauksen merkitykseen mustikan vähentymiseen Suomen talousmetsissä, lahopuun merkitykseen luonnonhoidossa sekä lehtipuun osuuden lisäämiseen metsätalouden toimenpiteissä.

Puistossa tehtyjä luonnon ennallistamistoimenpiteitä esitteli Metsähallituksen Aarno Tervonen. Tutustuimme kulotusalueeseen, lahopuiden lisäämiseen keinollisesti sekä soiden palauttamiseen luonnontilaan ojat tukkimalla. Retkellä perehdyimme myös puiston perustamiseen liittyviin retkeily reittien suunniteluun maastossa ja niiden vaatimuksiin.

Kirjoittanut Rauno Kousa, projektipäällikkö

Tutustu aiheeseen lisää

WWF:n metsänhoito-opas
https://wwf.fi/alueet/suomi/metsanhoito-opas/ 

Repoveden kansallispuisto
http://www.repovesi.com/

Metsän ennallistaminen
http://www.metsa.fi/ennallistaminen/