Matti: Miesten matkat työhön

Kuulin Matti-hankkeesta ensimmäisen kerran kuluvan vuoden helmikuussa tavattuani hankkeen projektipäällikkö Jaana Poikolaisen. Hankkeen tavoitteena on kehittää toimintatapoja nuorten miesten innostamiseksi työllistymiseen ja kouluttautumiseen pelillisin keinoin. Tämä kuulosti mielenkiintoiselta ja oikeasti hyödylliseltä projektilta. Onnekseni sain työharjoittelupaikan hankkeen parista ja suunnittelutyö oli valmis alkamaan.

Hankkeessa oli aikaisemmin toteutettu pelillisyyden pajoja jo kahdesti, mutta nyt toteutettava paja tulisi olemaan kooltaan sekä kestoltaan huomattavasti laajempi. Ryhdyin pohtimaan toimintamallia käytännön toteutusta varten ja tästä sai alkunsa työnimellä kulkeva Operaatio Lifecraft.

Lifecraftin kantava ajatus on osallistamisen kautta sitouttaa käyttäjä toimintaan ja tarjota aidosti vaikutusmahdollisuus pajojen toteuttamiseen jo suunnitteluvaiheessa, eli asiakaslähtöisyys on toimintamallin kulmakivi. Pajoille osallistuvat nuoret pääsivät itse päättämään pajatilaan sijoitettavat huonekalut ja niiden asettelun, eli nuoret tekivät pajasta itsensä näköisen. Osallistaminen jo alkuvaiheessa motivoi selkeästi nuoria heidän tullessa kuulluksi. Koko pajatoiminnan ydinajatus oli tarjota palvelu, jonka sisältöön nuoret itse pääsevät vaikuttamaan.

Pelillisyyden pajat toteutettiin touko-kesäkuussa 2018. Yhteensä pajakertoja oli Parik-säätiön tiloissa 20, pajoilla työskenneltiin kuusi tuntia päivässä kolmena päivänä viikossa. Tavoitteena oli luoda nuoria kiinnostavaa pelillistä toimintamallia Parikille. Ensimmäisenä pajapäivänä kirjasimme ylös nuorten toiveita pajoilla toteutettavista asioista, kuten pajoilla opetettavat peli- sekä graafisen suunnittelun ohjelmistot. Tietokoneohjelmien opetuksen lisäksi pajoilla tulisi olemaan myös tutustumista tuote- ja palvelumuotoilun aihepiiriin sekä tietysti hieman kevyempää ohjelmaa, eli pelisessioita. Pelaaminen yhdessä vahvistaa ryhmähenkeä ja luo yhteenkuuluvuutta. Toki itse pelaaminen pajoilla on toissijaista, ajatuksella ensin työ, sitten huvi.

Pajojen yhtenä teemana on myös yritystoimeksiantojen suunnittelu ja toteutus. Nyt toteuttavilla pajoilla oli neljä toimeksiantoa; pelillisen sisällön tuottaminen Kouvolan Lakulle, ideointi Parik-säätiön digisisällön ja Parikin Ekomaa- myymälän toiminnan kehittämiseksi, sekä Hamina- työnhakupelin ideointi, jonka tiimoilta teimme myös tutustumisretken Haminan linnoituksiin. Lisäksi hahmoteltiin osallistujia houkuttelevia vetonauloja marraskuussa (viikolla 45) pidettävään pelitapahtumaan sekä kartoitettiin toimivia hyvinvointipelejä.

Alkutavoite oli tuottaa ideoita toimeksiantojen ympärille, mutta toiminta kehittyi jo varsinaisten prototyyppien kehittämiseen asti. Nettipohjainen selainpeli Kouvolan Lakulle ja Parikille, sekä infografiikan luominen Ekomaa- myymälälle. Luova, osaava sekä aikaansaava toiminta yllätti allekirjoittaneen täysin! Huomionarvoista on myös, että nuoret tarttuivat haasteisiin oma-aloitteisesti ja hyödynsivät ryhmän vahvuuksia toinen toistaan kannustaen. Lopputulokset esiteltiin yritysten edustajille.

Pajat ovat tältä osin ohi ja lopputulos on mielestäni erittäin onnistunut. Saimme yhdessä paljon aikaan ja uskon, että nuoret saivat uutta motivaatiota sekä käytännön taitoja, jotka kantavat vielä pitkään. Ryhmäytymisestä ja hyvästä fiiliksestä kertonee, että pajalla syntyi kaverisuhteita, joita ylläpidetään yhteisillä pelituokioilla miltei päivittäin. Tämä on se, minkä vuoksi tätä duunia tehdään.

Tekijä: Ilari Salomaa, tuote- ja palvelumuotoilun opiskelija, Matti-hankkeen työharjoittelija

Työskentelin työharjoittelijana Matti-hankkeessa huhti- ja toukokuun ajan keväällä 2018. Harjoittelujakson aikana osallistuin Pelillisyyden pajojen suunnitteluvaiheeseen ja ensimmäisten viikkojen pajatoimintaan.

Halusin osallistua Matti-hankkeeseen, koska koin asian tärkeäksi ja ajankohtaiseksi. Jokainen työttömyyden kokenut tietää, kuinka raskas työttömän rooli on kantaa ja kuinka se pitkittyessään voi johtaa yhä vaikeampiin elämänhaasteisiin. Siksi Pelillisyyden pajojen kaltainen nuoria aktivoiva ja sosiaalistava toiminta on mielestäni tärkeää. Pelillisyyden pajat tarjoavat nuorelle kiinnostavaa sisältöä päiviin ja nuori pääsee viettämään aikaa ikäistensä seurassa. Sosiaaliset taidot karttuvat ja uuden oppiminen luo onnistumisen tunteita, mikä vahvistaa uskoa itseen.

Pelillisyyden pajat luotiin Parik-säätiön tarjoamiin tiloihin ja sisustettiin Kierrätyskeskus Ekomaan huonekaluilla. Erilaisia tila- ja toimintaratkaisuja suunnittelin yhdessä Ilari Salomaan kanssa, joka työskentelee myös harjoittelijana hankkeessa. Varsinainen tavaroiden sijoittelu tehtiin yhdessä nuorten kanssa. Jokainen osallistuja pääsi kokoamaan oman työpisteensä ja vaikuttamaan yhteisen tilan rakentamiseen (kuva 1). Näin nuorille mahdollistettiin kokemus osallisuudesta ja toimijuudesta heti alusta alkaen.

Pelillisyyden pajoissa oli osallistujia 4–7 henkilöä päivästä riippuen. Peliasiantuntijat kertoivat eri yritysten toimeksiannoista, joiden pohjalta Pelillisyyden pajojen sisältöä lähdettiin rakentamaan yhdessä nuorten kanssa. Nuoret olivat aktiivisesti mukana ajatusten vaihdossa ja oli vaikuttavaa, kuinka hyviä ideoita nuoret saivat aikaan nopealla tahdilla.

Sama mielenkiinnon kohde edisti selkeästi ryhmäytymistä ja sosiaalista kanssakäymistä. Kaikki puhuivat samaa (peli)kieltä ja työskentelyä toteutettiin ryhmänä, jolla oli yhteinen tavoite. Kaverisuhteita alkoi muodostua osan kohdalla jo varhaisessa vaiheessa. Ketään ei jätetty ryhmän ulkopuolelle, vaan omaa tilaa haluaville annettiin aikaa sopeutua ryhmään omassa tahdissa.

Tunnelma Pelillisyyden pajoissa oli rento, salliva ja innostava (kuvat 2 ja 3).

Tunnelmaan vaikuttivat suurelta osin myös toiminnan ohjaajat, joiden välitön, hyväksyvä ja huumorintajuinen asenne loivat miellyttävän ilmapiirin pajalle. Kaikkien nuorten kasvoilta löytyi hymy jossain vaiheessa päivää, mikä lämmitti sydäntä. Nuorista huokui positiivinen asenne ja iloisuus.

Pelillisyyden pajoissa ollaan selkeästi hyvällä asialla.

Teksti: Johanna Bär, Tuote- ja palvelumuotoilun opiskelija, Matti-hankkeen työharjoittelija 2018, XAMK

Matti-hankkeen aikana toteutetussa Elämänkulkupajassa tehtiin 16.1.2018 vierailukäynti Roviolle, Helsinkiin. Mukana olivat Kouvolan kaupungin OTE-nuorten työpajalta kuusi nuorta, Matti-hankkeen projektityöntekijöitä sekä projektipäällikkö. Rovio Entertainment Oyj eli Rovio on suomalainen pelinkehittäjäyhtiö, joka on perustettu vuonna 2003. Rovio tunnetaan parhaiten pelistään Angry Birds.

Matti-hankkeen tavoitteena on kehittää voimavaraistavia sukupuolisensitiivisiä ohjausmalleja, joilla voidaan vähentää ylisukupolvisen työttömyyden uhkaa. Elämänkulkupajoissa mentorointi on toiminut ohjausmallina, jolla on tuettu nuorten miesten voimavaroja, osallisuutta ja työllistymistä tukevien, monisukupolvisten mallien ymmärrystä ja niistä oppimista. Olimme kuulemassa Rovion tarinaa kohti kansainvälistä menestystä. Tuo tarina sai alkunsa kolmen Teknillisen korkeakouluopiskelijan innovaatioista, heidän osallistuttuaan mobiilipelikilpailuun Assembly Demo Partyille. Kolmikko voitti tuon kilpailun pelillään King of the Cabbage World, jonka myötä he perustivat yhtiön nimeltä Rovio.

Meitä vastaanottamassa Roviolla oli Cyril Barrow, joka kertoi Rovion tarinan lisäksi myös omaa elämänkulkuaan sekä kolutus – ja työelämäpolkuaan. Barrow on lähtöisin Ranskasta ja on työskennellyt pelialalla nyt noin kymmenen vuotta, johon siirtyi lentokoneteollisuudesta. Barrow kuvaa merkitykselliseksi ihmisen omaa motivaatiota ja intohimoa, jotka ohjaavat valintoihin sekä työllistymiseen. Vierailun yhtenä tavoitteena olikin inspiroida nuoria kouluttautumaan ja työllistymään sekä löytämään omia kiinnostuksen ja inspiraation kohteita. Elämänkulkuteorian näkökulmasta merkitykselliset tapahtumat ja kohtaamiset voivat vaikuttaa elämänkulkuun sekä tulevaisuuden valintoihin (McDonald, Erickson, Johnson & Elder 2007). Vierailu tapahtui englannin kielellä, josta nuoret selviytyivät loistavasti. Vierailun aikana nuoret esittivät Cyril Barrowlle useita pelillisyyteen liittyviä kysymyksiä sekä osalla heräsi kiinnostus Roviolle työllistymisen mahdollisuuksista.

”Millä tavoin Roviolle voi hakeutua töihin?”

”Millaista koulutusta ja osaamista Roviolla työntekijöiltä vaaditaan?”

”Pelit ovat intohimoni, miten voin hyödyntää osaamistani?”

Universaalin motivaatioteorian mukaan ihmisen saa liikkeelle kokemus osaamisesta, omaehtoisuudesta ja yhteisöön liittymisestä. Lisäksi jokainen ihminen tavoittelee yhteyttä toisiin ihmisiin, joka tuottaa merkityksellisyyttä elämään ja auttaa liittämään oman elämän pyrkimykset osaksi suurempaa kokonaisuutta. (Deci & Ryan 2000 ja 2013). Matti-hankkeen tekemä vierailukäynti Roviolle sai nuorilta kiitosta. Yhteinen matka Helsinkiin synnytti avointa ja vilkasta keskustelua pelialaan liittyen, josta oli tulkittavissa innostuneisuutta sekä motivoitumista. Nuoret peilasivat ajatuksiaan ja kokemuksiaan toisten tuomiin näkökulmiin, jotka saattoivat avata heille aivan uusia merkityksiä.

Lähteet

Deci, E. L., & Ryan, R. M. (2000). The ’what’ and ’why’ of goal pursuits: Human needs and the self-determination of behavior. Psychological Inquiry, 11, 227-268.

Deci, E. L., Ryan, R. M., & Guay, F. (2013). Self-determination theory and actualization of human potential. Teoksessa D. McInerney, H. Marsh, R. Craven, & F. Guay (Eds.), Theory driving research: New wave perspectives on selfprocesses and human development. Charlotte, NC: Information Age Press. 109-133.

McDonald, S., Erickson, L, D., Johnson M. K. & Elder, G. H. (2007). Informal Mentoring and Young Adult Employment. Social Science Research 36, 1328–1347.

Teksti

Ann-Mari Dufva, Lehtori, Sosiaaliala ja toimintakyvyn edistämisen yksikkö, Matti-hanke

Matti-hankkeen pelillisyyden pajojen tarkoitus on osallistaa ja kannustaa nuoria luovaan ideointiin ja idean toteutukseen yrityksen antamalla toimeksiannolla, jota nuoret sitten yhdessä työstävät. Pajojen sisältöön kuuluu myös perehdyttämistä eri aiheisiin, kuten esimerkiksi pelillisyyden hyödyntämiseen toimeksiantoa ajatellen (Kuva 1). Pajatoiminnan tavoitteena on motivaation ja jaksamisen kasvun lisäksi myös parantaa nuoren mahdollisuutta työllistyä ja löytää koulutusmahdollisuuksia.

Mitä on pelillisyys?

Pelillisyys ja pelillistäminen nousevat yhä useammin pinnalle, mutta mitä se käytännössä siis on? Onko se pelaamista, liittyykö pelit siihen vai mitä se oikein tarkoittaa? Pelillistäminen ja pelillisyys ovat käsitteitä joita voisin hieman avata.

Pelillistäminen on asiallisten, tärkeiden ja vakavien työasioiden tekemistä eri tavoin houkuttelevimmiksi ja helpommaksi käsittää (Ängeslevä 2014, 52).

Pelillisyyden avulla tehdään siis jostakin arjen tylsästä asiasta mielekkäämpää ja kiinnostavampaa. Tylsät historian oppitunnit voitaisiin pelillistää suureksi historialliseksi seikkailuksi ja kokemukseksi. Historia ei ole sitä paitsi ollenkaan tylsää, mutta peruskoulun opettajille on ilmeisesti iskostunut päälle ajatus, ettei oppiminen voisi olla kivaa tai kiinnostavaa… Tai ainakin tältä minusta tuntui, silloin kun olin itse peruskoulussa. Ajat ovat varmasti muuttuneet ja uskoisin että pelilliset elementit alkavat yleistyä.

”Toiset innostuvat kilpailusta, toiset yhdessä tekemisestä, kolmannet oman ennätyksen rikkomisesta, keräilystä tai oikea-aikaisuudesta ja siitä saatavasta hyödystä” (Ängeslevä 2014, 52).

Yksi tärkeimmistä pelin elementeistä on palkitsevuus. Palkitsevuus ja motivaatio kulkevat käsi kädessä, niin arkipäivän elämässä kuin harrastuksissa. Kun tavoitteet loppuvat, hiipuu myös pikkuhiljaa motivaatio. Elämän eri vaiheet kuten koulu, työharjoittelu ja armeija ovat vähän kuin erilaisia pelikokonaisuuksia. Niillä on omat alkunsa, välitavoitteensa ja loppunsa, sekä totta kai palkintonsa.

Pelillisyyden pajat

Matti-hankkeen pelillisyyden pajoilla järjestettiin keväällä toimintaa yritystoimeksiantojen muodossa. Nuoret haastettiin ideoimaan ja suunnittelemaan Kouvolan Tykkimäelle erilaisia ratkaisuja käytännön ongelmiin. Tehtävänantoihin kuului muun muassa bisnesmallin edistämistä ja huvipuiston viihtyvyyden parantamista. Yritystoimeksiantojen lisäksi teimme pajatoiminnan aikana yritysvierailuja peliyrityksissä. Kotkassa kävimme Nitro Games -yrityksen toimitiloissa ja pajan päätteeksi kesällä vierailimme Rovion pelitalossa Espoossa. Tutustuimme yritysvierailuissa pelialan saloihin ja käytäntöihin. Nuoret kysyivät aktiivisesti vierailujen aikana työllistymisestä pelialalle ja jakoivat omia mielenkiinnon kohteitaan.

Nuorten kanssa saatiin aikaan tuloksia ideoiden ja kuvien lisäksi myös musiikin muodossa. Tykkimäen toimitusjohtaja Sakari Pasanen oli kiinnostunut pajojen aikana nuorten toteuttamasta onnenpyörän prototyypistä (Kuva 2) ja idean jatkotyöstämiselle olisi selkeästi näytillä vihreää valoa. Pyörää voi käydä kokeilemassa täältä.

Pajan loppupalautteen aikana kävimme läpi menneitä pajakertoja ja jaoimme risuja ja ruusuja. Nuoria kiinnostavin aihe oli meidän nuorten ohjaajien menneisyys ja elämäntarina, työllisyystilanne sekä nykyhetki. Tärkeäksi asiaksi nousi pelillistämisen tärkeys ja ehdotus siitä, että opetettaisiin kuinka pelillisyyttä voisi hyödyntää vaikkapa arjen askareissa. Pelillisyyden pajojen pilottikokeilu oli erityisen tärkeää, vaikkakin aika ajoin nuorten työtehtäviin motivointi oli haastavaa. Tärkeää on kuitenkin se, että oppii erilaisista metodeista, mitä viedä eteenpäin ja mitä karsia pois. Lopun palautekeskustelu nuorten kanssa oli antoisaa ja antoi varmasti eväitä meille hankkeessa työskenteleville, sekä tietysti itse nuorille. Vuoden loppupuoliskolla alkaa uudet ehostetut pelillisyyden pajat, jossa hyödynnetään saatua palautetta.

Lähteet:
Ängeslevä, S. 2014. Level Up: Työrutiinit peliksi. Helsinki: Talentum Media Oyj

Teksti:
Miikka-Petteri Lesonen, Medianomi, Projektityöntekijä, Xamk

Osa Kouvolan kaupungin OTE Nuorten työpajoilla työskentelevistä nuorista miehistä oli keväällä 2017 mukana kehittämässä pajatoimintaa. Lue lisää: Mentorointi nuorten työpajatoiminnassa

Kiinnostukseni Matti-hanketta kohtaan alkoi jo alkuvuodesta, kun aloitimme yhteistyön projektipäällikköni kanssa opinnäytetyöni merkeissä. Osallistuin hankkeen elämänkulkupajojen toteutukseen, niiden kehittämiseen ja nuorten kanssa toimintaan. Esimerkiksi pidin nuorille ohjaustuokion, jossa tarkastelimme jokaisen elämänkulkua ja matkalla olevia haasteita (ks. kuva). Haastattelimme myös nuoria pajojen jälkeen. Elämänkulkupajoissa pääsimme oman näkemyksemme mukaan hyviin tuloksiin, mutta juurtuneita malleja pystymme katsastelemaan vasta tuonnempana.

Aloitin sosiaalialan harjoittelun Xamkin (Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun) projektityöntekijänä kesäkuun 2017 alussa. Työni toteutuu luovalla alalla, TKI-puolella Kouvolassa ja annan työpanokseni Matti-hankkeelle. Työssäni pääsen osallistumaan hankkeen kehitystoimintaan, erilaisten kehittämistyötä palvelevien aineistojen, kuten raporttien ja tutkimusartikkeleiden etsintään, kokouksiin sekä muuhun oheistyöhön, mikä pyörii hankkeen ympärillä.

Harjoittelussa oli kuitenkin varsinkin alussa vaikeuksia, sillä olen itse tehnyt työtäni vain rivimiehenä sosiaalialalla, enkä ole ollut aikaisemmin näin haastavassa aivotoiminnallisessa työssä. Voidaan kuitenkin nähdä, että pääsen kasvattamaan ammatillista osaamistani sekä joustavuuttani (Kolbin malli 1984, kokemuksellinen oppiminen, esim. Pylkkä 2017) ja täten olen askelta lähempänä laaja-alaisempaa osaamista. Harjoitteluni aikana on tapahtunut sekä tiedostettua, että tiedostamatonta oppimista. Ammatillinen kasvu on kulkenut koko sosiaalialan läpi käsi kädessä – kaikki tuntuu uudelta ja innostavalta.

Nuorten työttömyys herättää tänä päivänä paljon puhetta, sillä se on mittava ongelma. Työttömyys ja syrjäytymisriski kulkevat käsi kädessä. Suomessa työllisyys puhuttelee jokaista kansalaista, ja onkin siksi määrittävä osa myös yksilön identiteettiä – ”..joutenoloa ei arvosteta yhteiskunnassamme, sitä pidetään jopa ”huonona” elämänä” (Falk & Mäenpää 1977, Kylkilahden mukaan 2014, 202). Nykyisen työttömyyden vielä lisääntyessä herää jo hälyttävä tarve varhaiseen puuttumiseen, varsinkin nuorten keskuudessa, sillä he ovat tulevaisuuden työvoimaamme.

Miksi siis Matti?

Matti-hanke kiehtoo ja koskettaa itseäni, sillä istun annettuun ihmisjoukkoon, jolle etsitään ratkaisuja. Ratkaisuja etsitään nuorille miehille, joka omien käsityksieni mukaan myös minä vielä olen. Yhteiskunnan antamassa roolissa olen toiminut ihanteellisella tavalla: opiskellen ja etsien töitä, mutta en koe suoriutuvani paremmin kuin kukaan muukaan nuori. Yhteiskunnan asennoituessa nihkeästi työttömänä ja nuorena olemiseen, on vain parempi yrittää ylläpitää positiivisuutta sekä uskaltautua pois mukavuusalueelta. Sillä suomalaisen yhteiskunnan ihanteita ovat olleet jo pitkään omillaan pärjääminen, yksilöllinen selviytyminen ja taloudellinen riippumattomuus (esim. Kortteinen 1992 ja Heinonen 1998, Kylkilahden 2014, 202 mukaan). Koen, että ennaltaehkäisevä syrjäytymisen ehkäisyn tärkeys korostuu varsinkin nuorten parissa. Mitä tämä ennaltaehkäisevä toiminta on, no, siihen ollaan etsimässä malleja. Nuoruudenaikaiset kokemukset tuovat ratkaisevan merkityksen nuoren identiteetin kehittymiseen (Saarenheimo, Pietilä, Maununaho, Tiihonen & Pohjolainen 2014, 94).

Positiivisten kokemusten ajaminen matalan kynnyksen apukeinoihin, kuten pajoihin, auttaa nuorta kehittymään haluttuun suuntaansa. Siksi Matin elämänkulkupajoilla pyrimme korostamaan omaehtoisuutta ja oman itsen kannustamista vapaisiin valintoihin, jotta myös kokemukset olisivat mahdollisimman positiivisia, eikä herää kokemusta ”ylhäältä alas” sanelusta. Sosiaalialan tulevana ammattilaisena, olen myös joutunut tutkimaan omaa ammatillisuuttani, ehdotonta toimintaa sekä ahkeraa tutkimuskyvykkyyttä. Aiheen ollessa lähellä sydäntä, on helppo tietää minkälaisessa ”kuopassa” nuoret ovat joka päivä, kun maailma tuntuu päivittäin kaatuvan niskaan. Jään edelleen pohtimaan saadaanko pajatoiminnassa aikaan tarvittavia tuloksia. Mitä nuoret todella tarvitsevat? Toisaalta pajatoiminnassa saadut kokemukselliset tulokset auttavat muovaamaan muun muassa elämänkulkupajoja tarvittavaan suuntaan.

Lähteet

Pylkkä, O. 2017. Oppimiskäsitykset. Kokemuksellinen oppiminen ja oppimisen ohjaaminen. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Saatavissa: http://oppimateriaalit.jamk.fi/oppimiskasitykset/oppimiskasityksista-oppimisen-ohjaamiseen/kokemuksellinen-oppiminen-ja-oppimisen-ohjaaminen/ [viitattu 28.6.2017]

Kylkilahti, E. 2014. Työ ja työttömyys nuorten kertomana: ”kaikki ne onnelliset ihmiset olivat töissä.” Teoksessa K. Vehkalahti & L. Suurpää (toim.) Nuoruuden Sukupolvet. Monitieteisiä näkökulmia nuoruuteen eilen ja tänään. Tampere: Nuorisotutkimusseura.

Saarenheimo, M., Pietilä, M., Maununaho, S., Tiihonen, A. & Pohjolainen, P. 2014. Ikäpolvien taju, elämänkulku ja ikäpolvet muuttuvassa maailmassa. Helsinki: Vanhustyön keskusliitto.

Teksti: Topi Ylämäki

Mitä on elämänkulku, miten se liittyy pajatoimintaan?

Elämä on lyhyt, lineaarinen tapahtuma, joka kestää useimmilla meistä syntymästä kuolemaan vanhuus-iässä. Länsimaalaisissa malleissa elämänkulkua voidaan kuvata janamaisena ajanjaksona, joka sisältää yksilön eri elämävaiheiden keskeiset tapahtumat sekä biologisesti ikäsidonnaiset muutokset (Saarenheimo, Pietilä, Maununaho, Tiihonen & Pohjolainen 2014, 44.) Kaikki elämänkokemukset ovat ainutkertaisia ja sidonnaisia jokaisen yksilön sosiaalisiin verkostoihin, ympäristöön tai hänen maansa historiaan. Nykypäivän yhteiskunnassamme olemme suuressa roolissa oman onnemme ”seppänä” kehdosta hautaan.

Vaikka jokaiselle meistä nähdään annettavan samat mahdollisuudet oman elämän rakentamiseen, on silti huomioitava yhteiskunnan keskeisten tapahtumien kiinteä yhteys yksilön kasvuun. Näin ollen voidaan puhua ikäpolven identiteettikokemuksesta (Saarenheimo ym. 2014, 81). Ja siitä miten historian keskeiset tapahtumat vaikuttavat yksilön kasvuun ja yhteiskunnan jäseneksi integroitumiseen: esimerkkinä 1990-luvun lamavuodet – ”lamanuoret”. Ajatellaan, että jokainen saa samanlaiset mahdollisuudet elämässä, samalla niiden ollen sidoksissa sen aikaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan.

”Jokainen ihminen kokee elämänkulun omalla tavallaan, mutta usein myös jossain mielessä ikäpolvelleen ominaisella tavalla” (Saarenheimo ym. 2014, 39.)

Miksi kirjoittelen elämänkulun eri tarkastelukulmista, ja mahdollisista vaikutuksista yksilöön? Pääsenkin seuraavaksi elämänkulun käsitteen käyttämiseen osana Matti-hanketta. Hankkeessa elämänkulku toimii työkaluna, jonka tarkoituksena on auttaa löytämään uusia malleja nuorten, varsinkin miesten, työttömyyttä ehkäisevänä keinona.

Hankkeen ensimmäisiä elämänkulkupajoja toteutettiin sekä Kouvolassa (XAMK), että Helsingissä (Metropolia). Kouvolassa pajat ajoittuivat 24.2.–24.3.2017 väliselle ajalle. Pajoilla oli mukana keskimäärin kymmenen nuorta ja viisi mentoria, joista suurin osa eri pajakerroilla. Mentoreista puhuttaessa pääsemme elämänkulun sidonnaisuuteen pajatoiminnassa.

Mentorit olivat vanhempia henkilöitä, jotka olivat kohdanneet elämänsä varressa työttömyys- ja työllisyysjaksoja, menetyksiä ja onnistumisia. He tulivat kertomaan omasta elämänkulustaan. Hyvinä esimerkkitapauksina toimivat kaksi eri tavalla esille nousevaa ääripäätä mentoreista. Positiivinen ja ekstrovertti parivaljakko, jossa mentoreina toimivat ikääntynyt kapiainen (ks. Puolustusvoimien työntekijä, upseeri) sekä ikääntynyt yrittäjä. ”Armeijan” leivissä olleella mentorilla oli elämänsä aikana selvät raamit elämänkulusta, siitä millaista se tulee olemaan ja kuinka vanhana työt loppuvat. Hänellä oli positiivinen asenne elämään ja hän piristi ilmapiiriä omalla huumorillaan.

Kapiaisen pitkäaikainen ystävä, yrittäjä joka ei ollut alun perin yrittäjä vaan oli kulkenut pitkän työuran eri aloilla – mistä vain oli saanutkaan töitä. Hän oli kokenut pitkiä työttömyysjaksoja, pieniä takapakkeja, mutta hän oli aina selvinnyt eteenpäin. Hän oli menestynyt elämässään positiivisella asenteellaan sekä intohimolla tehdä mitä tahansa töitä selviytyäkseen eteenpäin.

Säväyttävän tragedian kokenut mentori oli toinen ääripää. Hänen tarinansa oli nuorille pysäyttävä kokemus, joka pysäytti ajattelemaan muutaman pajakerran ajaksi. Mentori kertoi nuorille siitä, kuinka hänen juuri aikuistunut poikansa oli löytynyt kuolleena. Hän kertoi miten oli selvinnyt elämänsä rankimmasta koettelemuksesta: muutaman vuoden pahoinvoinnin jälkeen hän haki apua sekä virallisia että epävirallisia teitä. Puhumisen tärkeyttä hän korosti erityisen paljon: ei ole hyvä käpertyä itseensä.

Mitä voidaan nähdä, että mentoreiden läsnäolosta on hyötyä? Onko elämänkulun kerronnallisuudessa piilevien voimavarojen herättäviä potentiaaleja? ”Ei oo minkäänlaista iloa eikä hyötyä, koska minä kuitenkin tiedän että tommosia asioita on ollut ja sun muuta.” (Matti-hankkeen haastateltu nuori). Mentoreiden läsnäolo pajoilla sai kuitenkin suurimmaksi osakseen positiivista palautetta. Niin sanotulla ”purkukierroksella” nuoret kehuivat mentoreita ja kokivat saaneensa heiltä eväitä eteenpäin.

Mutta edelleen, miksi mentorit?

Voidaan nähdä, että elämän eri vaihdekohdissa nuori ottaa vastaan ideoita perustuen omaan kokemukselliseen ja tiedolliseen toimintaan, hän etsii omaa paikkaansa asiayhteydessä (työllisyys ja koulutus), jolloin mielenkiinto todennäköisesti herää. Kiinnostuksen johtaminen käytännön tekoihin kulkee toimijan omien resurssien tiedostamisen kautta. Tietoisuus tai refleksiivinen havaitseminen ei riitä. (Adkins 2004, Kivelän 2012, 41 mukaan.) Mentorin kertomuksen ja läsnäolon tarkoituksena on tuoda idean siemen nuoren mieleen erilaisista uravalinnoista, sekä siitä, etteivät he ole ainoina ongelmiensa kanssa, vaan jokaisella on elämänkulussaan pieniä sekä isoja ongelmia.
Mentorit ovat vertaistuellinen ja suhteellisen helposti käytettävä menetelmä.

Lähteet

Saarenheimo, M., Pietilä, M., Maununaho, S., Tiihonen, A. & Pohjolainen, P. 2014. Ikäpolvien taju, elämänkulku ja ikäpolvet muuttuvassa maailmassa. Helsinki: Vanhustyön keskusliitto.

Lempiläinen, K. & Silvasti, T. (toim.) 2014. Eriarvoisuuden rakenteet, haurastuvat työmarkkinat Suomessa. Helsinki: Vastapaino.

Teksti: Topi Ylämäki
sosionomiopiskelija, XAMK

Pelillisyyden pajoissa tutustuaan pelillisyyteen, tehdään yritysvierailuja ja ratkaistaan yritysten toimeksiantoja. Pajoissa nuoret ovat tasavertaisia toimijoita muiden toimijoiden ja työpajaohjaajien kanssa. Toteutussuunnitelmaa muokataan ja täydennetään yhdessä nuorten kanssa.  Tavoitteena on myös tutustumiskäynti Rovioon tai Supercelliin!

Lisätietoja ja ohjelma: Pelillisyyden pajat: kevät 2017

Kun lukee erilaista kirjallisuutta nuorista ja eri medioissa esiin nostettuja kirjoituksia, ei voi olla törmäämättä sanaan osallisuus. Sitä viljellään paljon, mutta harvoin määritellään niin että tietäisimme, mitä sillä tarkoitetaan tarkemmin tai mitä se tarkoittaa käytännössä, tekemisen tasolla. Tässä kohtaa tarkoitan osallisuudella sitä, että nuori kokee olevansa osa jotakin ryhmää ja hänellä on aito vaikuttamisen mahdollisuus niin omaan elämään kuin lähiympäristöön. Osallisuus antaa nuorelle mahdollisuuden tuoda esiin omia ajatuksia ja ideoita. Se antaa tunteen siitä, että minulla ja ajatuksillani on väliä ja mahdollisuuden löytää henkilökohtaisia vahvuuksia ja kehittämisen paikkoja.

Jotta jokaisella nuorella on mahdollisuus kokea osallisuutta, on meidän aikuisten löydettävä itsemme nuorten vierestä, ei edestä. Meidän tulee tukea ja auttaa nuoria löytämään paikkansa. Osalle nuorista tämä on helppoa, osa taas tarvitsee enemmän tukea. Tärkeintä on huomioida nuoren omat lähtökohdat ja olla rinnalla kulkemassa ja kasvattamassa osallisuuteen.

Osallisuuteen liittyy kiinteästi itseohjautuvuus. Onkin tärkeää huomioida, ettei itseohjautuvuus ole synnynnäinen ominaisuus vaan taito, jonka voi oppia. Olen kuullut välillä aikuisten sanovan, että “kyllähän me nuorilta kysyttiin mutta ei ne sanonu mitään”. Tässä kohtaa heitän aina takaisin, että oliko heillä edellytyksiä tai taitoa vastata. Joskus kyse voi olla siitä, ettei mielipiteitä tai ideoita ole aiemmin kysytty ja näin ollen ei osata tuoda julki omia ajatuksia. Toisaalta kyse voi olla myös siitä, että on kysytty useitakin kertoja, mutta on unohdettu kertoa, että missä vastauksia käsitellään ja onko niiden myötä tehty jotain. Näin ollen omien vastausten vaikutus on jäänyt kokematta. Jotta haluaa vastata, täytyy tietää, että sillä on väliä.

Matti – miesten matkat työhön – hankkeessa yhtenä tavoitteena on osallistaa nuoret uusien ohjausmallien kehittämiseen, joita voivat hyödyntää työpajoilla toimivat ohjaajat, mutta myös muut nuorten kanssa toimivat aikuiset. Tavoitteenamme on luoda yhdessä nuorten kanssa heitä innostavia ja kiinnostavia tapoja toimia, joiden avulla käsitellään omaa elämää ja pohditaan omaa työ- ja opiskelu-uraa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kokeilemme nuorten kanssa erilaisia menetelmiä, joista he saavat antaa palautetta ja tämän pohjalta kehitämme niitä yhdessä eteenpäin.

Jokainen meistä haluaa kokea kuuluvansa johonkin. Muistetaan siis huomioida nuorten lisäksi myös kollegamme, yhteistyökumppanimme ja muut rinnalla kulkevat!

Annakaisa Oksava
Lehtori
Metropolian ammattikorkeakoulu

Tiesinkö perusopintojen loppupuolella tai niiden jälkeen minne haluaisin opiskelemaan ja millaisia töitä tekisin. No en todellakaan. Ymmärsin, että 16-vuotiaana olisi syytä siirtyä seuraavalle kouluasteelle tai mentävä töihin. Tai sekä että. Tätä viestiä minulle välitti erityisesti äitini, mutta myös elintarvikeliikkeen myymälänhoitaja, jolta olin kysynyt työpaikkaa kesätöiden jatkoksi. Ammatinvalintani oli sattuma, tai taisin pikemminkin ajautua samaan työpaikkaan äitini kanssa.

Päädyin suorittamaan elintarvikeliikkeessä kaupallisen alan ammattitutkinnon, työskentelin oppisopimuksella myyjänä. – Ennen tämän koulutuksen aloittamista jouduin suorittamaan ehdot matematiikasta, jotta sain päästötodistuksen keskikoulusta (nyk. peruskoulu). En kuitenkaan ollut koulunvastainen, mutta en koulumyönteinenkään (Paju 2011). Koulutussosiologisesta näkökulmasta tarkasteltuna tein valintoja, tai jätin tekemättä, perhetaustani perusteella. Esimerkiksi vanhempien suhtautuminen koulutukseen sekä sosioekonominen asema vaikuttavat usein nuorten kouluttautumiseen. (Poikolainen 2011.)

Saatuani todistuksen suoritetusta oppisopimuskoulutuksesta, vaihdoin suuntaa. Koulutuksen aikana oivalsin, että opin monimutkaisiakin asioita kunhan opiskelen itselleni sopivalla tavalla. Koin itseni vähitellen toimijaksi, joka voi tehdä yksilöllisiä valintoja huolimatta ulkoisista normibiografian paineista (ks. Mäkinen 2015). Jatkoin opintoja iltalukiossa, siirryin töihin toisen alan myymälöihin ja olinpa yhden pitkäksi venähtäneen kesän töissä ulkoilualueella puistotyöntekijänä ja vartijana.

Edellä kuvattujen elämäntapahtumien jälkeen hankin lisäkoulutusta voidakseni työskennellä kasvatus-, koulutus- ja sosiaalialalla, kirjavissa työpaikoissa ja monenlaisissa tehtävissä. Nykyään onkin tavallista, että osallistutaan vähintään täydennyskoulutukseen. Myös työtehtävät yleensä muuttuvat useaan otteeseen työpolun aikana. Ja matka jatkuu.

Myös tässä Matti-hankkeessa matka jatkuu. Helmikuun 2017 lopulla käynnistyvät elämänkulkupajat, joissa tarkastellaan muun muassa merkityksellisiä elämäntapahtumia, jotka voivat sysätä tai houkutella koulutus- ja työpoluilla eteenpäin – tai erilaisille poluille.

Lähteitä

Paju, P. 2014. Koulua on käytävä. Etnografinen tutkimus koululuokasta sosiaalisena tilana. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura. Verkkojulkaisuja 108.

Poikolainen, J. 2011. Miksi valita jo peruskouluvaiheessa? – Vanhempien kouluvalintastrategiat. Kasvatus 42(2), 131–143.

Mäkinen, S. 2015. Näköaloja toimijuuteen nuoruuden siirtymissä ja suunnanotoissa. Teoksessa Kauppila, P.A., Silvonen, J. & Vanhalakka-Ruoho, M. (toim.) Toimijuus, ohjaus ja elämänkulku. Publications of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Education, Humanities and Theology 11, 101–127.

Teksti: Jaana Poikolainen

Matti -hankkeen tavoitteena on lisätä ja tukea nuorten miesten voimavaroja työttömyyden uhan vähentämiseksi. Hankkeessa kehitetään voimavaraistavia sukupuolisensitiivisiä ohjausmalleja miesten henkilökohtaisten voimavarojen tunnistamiseksi.

Sukupuolisensitiivisyys on tärkeä aihe ja tuntuu, että siihen on viime vuosina alettu keskittymään entistä enemmän. Mediassa on keskusteltu aiheeseen liittyen jatkuvasti ja Suomessa on tehty tärkeitä päätöksiä sukupuolten välisen tasa-arvon parantamiseksi. Meidän kulttuurissamme naisten ja miesten käyttäytymismallien erolla on kuitenkin niin pitkä historia, joten on huomioitava, että uskomukset muuttuvat hitaasti.

On helppo ymmärtää, että miehet ja naiset on asetettu läpi historian omiin malleihinsa, koska me olemme jo biologisesti keholtamme sen verran erilaisia. Jotenkin silti tuntuu, että vasta viime vuosina on alettu ymmärtää, että miehet voivat ja saavat tehdä aikaisemmin pelkästään naisille tarkoitettuja töitä sekä toisinpäin. Rooleja ei kuitenkaan tarvitse vaihtaa keskenään, vaan antaa molemmille sukupuolille mahdollisuus tarkkailla uudenlaisia esikuvia ja toimintatapoja yksilöllisen kiinnostuksen pohjalta. Tämä on varsin tärkeää huomioida lapsia ja nuoria kasvatettaessa.

Lasten ja nuorten kehitystä tutkivat psykologit, Dan Kindlon sekä Michael Thompson ovat tutkineet poikien käyttäytymistä ja sukupuoleen liittyviä olettamuksia kirjassaan ”Raising Cain”. He huomioivat tärkeinä sukupuoleen ja identiteettiin vaikuttavina asioina mm. ensimmäiset kouluvuodet, jona aikana tytöt kehittyvät nopeammin, kuin pojat. Tytöt oppivat nopeammin lukemaan, laskemaan, tai tunnistamaan erilaisia värejä. Jotkut pojista sen sijaan ovat ikäistään kypsempiä tai kiinnostuneempia ja pysyvät opetuksessa mukana, mutta kaikki pojat eivät pysy samassa tahdissa, jolloin jotkut heistä saattavat ensimmäistä kertaa alkaa pohtia olevansa epäpätevämpiä, kuin muut.

Toisena Kindlon ja Thompson pohtivat poikia, jotka pelleilevät oppitunneilla tai hölmöilevät pukuhuoneessa liikuntatunnin aikana. Voi olla, että kaikki pojat eivät halua osallistua pelleilyyn, mutta kun porukkaan halutaan kuulua, mennään mieluummin mukaan, kuin jäädään sivulle. Kaikista leimaavinta on joutua pelleilyssä kiusaamisen kohteeksi, tai jotenkin näyttää heikkoutensa ja sitä kautta haavoittuvuutensa muiden poikien kesken. Kun poika ei saa osoittaa tunteitaan lapsena, sitä harvemmin myös näytetään vanhempanakaan.

Kaikille ihmisille on tärkeää puhua tunteistaan ja niin myös pojille. Minusta oli mahtavaa katsoa Vain elämää -sarjassa Mikael Gabrielia, joka omassa jaksossaan avautui todella avoimesti omista tunteistaan läheisiään ja elämää kohti. Hän on selvästi tulemassa sinuiksi itsensä kanssa, tosin aika vaikean reitin kautta. Kulttuuriimme kuuluu, että miehet käsittävät usein tunteiden esittämisen ja avunpyynnön heikkouden merkkinä, jonka myötä heidän lähiympäristölle jää turhan iso vastuu selvittää, mitä poika tai mies ajattelee.

Näen henkilökohtaisesti, että Matti hankkeen yksi tärkeimpiä tehtäviä on rohkaista nuoria miehiä puhumaan tunteistaan sekä avautumaan oman elämänsä haasteista, jotka ovat kenties lapsuudessa tai nuoruuden aikana syntyneet. Tämä on suuri haaste, mutta tulen sitä tavoittelemaan pitkällä tähtäimellä nuorten kanssa töitä tehdessä. Tulen tämän hankkeen osalta olemaan mukana työpajoissa ohjaamassa nuoria. Minua kiinnostaa erityisesti saada nuoret  löytämään omat sisäiset voimavaransa ja selvittää, mikä heitä kiinnostaa ja mihin he voisivat omaa kiinnostuksen kohdettaan sekä taitojaan hyödyntää, huolimatta siitä onko se ”tyttöjen vai poikien juttu”. Tulen myös hyödyntämään mahdollisimman paljon pelillisiä elementtejä nuoria kohdatessa sekä kuulemaan heidän ajatuksiaan osallistamalla heitä yksin ja ryhmissä. Suhtaudun innolla kaikkeen tulevaan, koska olen aina uskonut, että nuorissa on tulevaisuus ja nykypäivänä heillä on enemmän mahdollisuuksia, kuin koskaan aikaisemmin. Heitä pitää vain ohjata ja oivalluttaa henkilökohtaisten mahdollisuuksien löytämiseen.

Lähde: Dan Kindlon & Michael Thompson – Raising Cain (2000)

Teksti: Antti Leppilampi

PS. Olen mukana myös Siä päätät – hankkeessa. 

Onneksi koulutususkomukset muuttuvat. Seuraavalla tavalla ajateltiin vielä muutama vuosikymmen sitten ja tästä putkesta poikkeavaa pidettiin jotenkin epäonnistuneena: Peruskoulun viimeisten vuosien aikana jokaisen tulisi löytää omien kiinnostusten kohteiden perusteella itselle sopiva jatko-opiskelupaikka. Valmistumisen jälkeen pitäisi löytää koulutusta vastaava työpaikka, jossa työskennellään jokseenkin koko työura.

Nykyisin hyväksytään näkemys siitä, että koulutus- ja työpolut voivat olla moniin suuntiin vieviä ja kestää vaihtelevia aikoja. Uudelleen kouluttautuminen toiseen ammattiin tai oman yrityksen perustaminen on tavallinen ratkaisu, kun työt loppuvat tai omat kiinnostuksen kohteet muuttuvat. Harvan kansalaisen koulutus- tai työura on ollut suoraviivainen, matkalla koetaan monenlaisia haasteita, joista on mahdollista selvitä erilaisin keinoin. Näitä keinoja voidaan prosessoida Matti – Miesten matkat työhön -hankkeen elämänkulku- ja pelisuunnittelun pajoissa, joihin nuoret miehet (15–29-v.) osallistuvat omaehtoisesti ja tasavertaisina toimijoina hankkeeseen osallistuvien vanhempien miesten, hanketoimijoiden ja pajojen valmentajien kanssa.

Hankkeessa hyödynnetään nuorisonäkökulmaista tarkastelutapaa. Erityisen merkityksellisenä pidetään nuorten kuulemista ja kuuntelemista, huomion kiinnittämistä positiivisiin näköaloihin ja nuorten voimavaroihin ongelmakeskeisen lähestymistavan sijaan. Esimerkiksi peruskoulun aikana ja sen jälkeen vaeltamisen ja oman paikan etsimisen ei katsota automaattisesti johtavan syrjäytymisuralle ajautumista.