LIIKE
LIIKE – Liiketoiminnan uudelleen suuntaamista ja digijohtamisen kehittämistä
Hanke tukee ja kehittää Etelä-Savon yritysten resilienssiä ja muutoskyvykkyyttä, sekä johtajuutta muuttuneissa toimintaympäristöissä.
Hanke on päättynyt.
Hankkeesta
LIIKE – liiketoiminnan uudelleen suuntaamista ja digijohtamisen kehittämistä -hanke jakautuu kahteen teemaan, jossa kummankin kautta pyritään samaan päämäärään, yritysten resilienssin kehittämiseen. Maailmanlaajuinen pandemia nosti esille tärkeitä aiheita liiketoiminnan harjoittamisessa ja johtajuudessa. Vaikkei hankkeen tarkoitus ole korjata COVID-19 aiheuttamaa vahinkoa, pyritään sillä kehittämään yritysten valmiutta vastata ulkopuolelta tulevaan muutospaineeseen.
Teema 1: Liiketoiminnan uudelleensuuntaus -teeman päämäärä on kehittää mikroyritysten resilienssiä liiketoiminnan jatkuvuuden tai kasvun mahdollistamiseksi. Tavoitteeseen pyritään vahvistamalla yrittäjien kykyä johdonmukaisesti kehittää omaa liiketoimintaa, palveluntarjontaa ja saavutettavuutta.
Teema 2: Digijohtamisen kehitys -teema tarjoaa johtajuuden valmennusta ja konkreettisia keinoja parantaa johtajuutta digi- ja hybridiympäristöissä erityisesti toimihenkilöpainotteisille asiantuntijaorganisaatioille, näin vahvistaen yritysten resilienssiä.
Hankkeen keskeiset toimenpiteet ja tavoitteet
1. Hankkeeseen osallistuvat yritykset haastatellaan liiketoiminnan tilan, menettelytapojen, liiketoimintaosaamisen, tulevaisuuden suunnitelmien ja mahdollisten muiden operatiiviseen toimintaan vaikuttavien tekijöiden kartoittamiseksi.
2. Tehdyn kartoituksen pohjalta yritykset jaetaan pienryhmiin, joille hankitaan ostopalveluna valmennusta ryhmälle valikoituun aihealueeseen. Pienryhmätyöskentely mahdollistaa ja edistää yritysten verkostoitumista, tiedon ja kokemusten jakamista, sekä tarjoaa mahdollisuuden hakea neuvoa juuri itseään askarruttaviin kysymyksiin.
3. Teemoitetun pienryhmätyöskentelyn &/ -valmennuksen lisäksi osallistujille tarjotaan geneerisiä luentoja haastatteluissa esiinnousseista aihealueista. Nämä tilaisuudet mahdollistavat myös hankkeen kahden kattoteeman osallistujien kohtaamisen digitaalisessa ympäristössä.
4. Hankkeen aikana kootaan yhteen selviytymistarinoita niin maailman laajuisesta pandemiasta kuin muista ulkoisista haasteista selvinneistä yrityksistä. Selviytymistarinoita tullaan julkaisemaan eri foorumeilla tarkoituksena lisätä yrittäjien ja yritysjohtajien toiveikkuutta, innovatiivisuutta ja mahdollisuuksien maailman avaruutta menestyvän liiketoiminnan rakentamiseksi, kovaa työtä ja oikeita siirtoja unohtamatta.
Ajankohtaista
12.10.2022 14:25
Vahvan uranpuunjalostusteollisuudessa tehneet Milla ja Janne Lehiö viihtyivät vuosia puutarha-alan yrittäjinä Savonlinnassa ennen kuin muuttivat Kotkaan pyörittämään selluteollisuuden asennus- ja kunnossapitoyritystä.
Aikanaan ympäristötekniikan insinööriksi Mikkelistä valmistunut Milla Lehiö erikoistui selluteollisuuden konesuunnitteluun, ja hänen miehensä Janne työskenteli selluteollisuudessa kunnossapito- ja asennuspitotehtävissä. Lasten ollessa pieniä pariskunta halusi enemmän aikaa perheelle ja osti vuonna 2009 savonlinnalaispuutarhan liiketoimintakaupalla.
”Olen kotoisin vihannestilalta Rantasalmelta, joten luotin siihen, että etsivä löytää kyllä tarvitsemansa tiedon. Olen aina ollut tarkka raha-asioissa, joten luotin myös siihen, että yritystoimintakin sujuu. Edelleenkin olen sitä mieltä, että tulos on yrittämisessä tärkein asia. Hulluna ei tarvitse rahaa kerätä, mutta on pystyttävä maksamaan omat palkat ja rahaa on oltava vähän investointeihinkin.”
Puutarhayrittäjinä
Neljän kilometrin päässä Savonlinnan keskustaa sijainneesta puutarhasta tuli perheelle koti, työpaikka ja palkanmaksun lähde. Alkuun pariskunta pyöritti puutarhaa ympäri vuoden, mutta erikoistui pian kesäkukkien kasvatukseen niin, että kukkien lisäksi myynnissä oli yrttejä ja vihannesten taimia.
”Älysimme pian, että on turha polttaa itsensä loppuun pakkaskeleissä. Liikeideaksi vakiintui, että asiakkaat tulivat ostamaan kesäkukat suoraan puutarhalta. Aloittaessamme yrttien ja vihannesten taimien osuus oli prosentin luokkaa, mutta siitä se kasvoi peräti 20 prosenttiin.”
Puutarhayrittämisen ohessa Janne jatkoi teollisuuden kunnossapitoon liittyneitä toimeksiantoja. Pariskunta oppi, että vaikka loka-marraskuussa puutarhan voi jättää omiin hoteisiinsa, pakkastalvet toisen on päivystettävä paikan päällä. Kun toinen oli matkahommissa, toinen oli kiinni puutarhassa. 12 vuoden jälkeen puutarha päätettiin pistää myyntiin. Myyntiin varauduttiin kehittämällä liiketoimintaa ja pistämällä paikkoja kuntoon.
”Se oli tietoinen valinta, että ostajalle ei olisi tullut tunnetta, ettemme välitä enää yrityksestä. Usein yrityksistä pyydetään ihan hulluja rahoja. Me ajattelimme, että puutarha antoi meille vuosia kodin ja palkan. Ei meillä ollut syytä saada myynnistä järjetöntä voittoa, vaan mietimme, mikä olisi järkevä hinta seuraavan yrittäjän kannalta.”
Suunnaksi Kotka
Omasta tulevaisuudestaan pariskunnalle oli selvää vain se, että halutaan lumen keskeltä niin etelään kuin mahdollista, mutta ei kuitenkaan suurten kaupunkien hälinään.
”Kotkassa on selluteollisuuden keskittymä, joten se valikoitui luontevasti uudeksi kotikaupungiksemme. Lopulta puutarhan myynti tapahtui niin nopeasti, että olimme käytännössä viime keväänä pari kuukautta kodittomia, kun autoin uutta yrittäjää alkuun. Kesän vietimme kaverin mökillä etsiessämme uutta kotia.”
Kodiksi löytyi puutalo Kotkan Karhulasta kadulta, jolla Alvar Aallon kädenjälki näkyy kaikissa persoonallisissa puutaloissa. Paluu entisestään tutulle toimialalle sujui sekin nopeasti. Osakeyhtiö pariskunnalla oli jo ennestään, nyt sen nimi ja päätoimiala muutettiin vastaamaan uutta tilannetta. Ajatuksena on, että Milla Lehiö pyörittää yritystä kotoa käsin toimitusjohtajana.
”Puutarhalla tein ruumiillista työtä, nyt työvälineeni on tietokone eli työnteko muuttui totaalisesti. Työllistän itseni yrityksemme toimitusjohtajana, mutta olen tehnyt muutakin tuottavaa työtä. Heti elokuussa tuli kolmen viikon työkeikka Uimaharjuun HSE-valvojaksi.”
Hän toimi aiemmin projektijohtajana ja oli erikoitunut riskienhallintaan ja työsuojeluun
”Huomasin työkeikalla, että lainsäädäntö edellyttää nykyään HSEQ-osaamista (health, safety, environment, quality), joten kouluttauduin lisää syksyn aikana. Nyt teen aiheeseen liittyvää konsultaatiota yhteistyökumppaniyrityksellemme. Käytännössä olemme ensimmäisiä tämän alan yrityksiä, joissa tätä osaamista on, mutta kohta tätä vaaditaan kaikilta.”
Rohkeutta ajatella toisin
Tuttavapiiri ja asiakkaat ovat ihmetelleet pariskunnan rohkeutta heittäytyä uudenlaiseen yrittämiseen ja muuttoa uudelle paikkakunnalle.
”Ensin ihmeteltiin, että olittepa rohkeita, kun ostitte puutarhan. Nyt ihmeteltiin, että miten te uskalsitte sen myydä. Ihmiset pelkäävät muutosta. Me olemme sellaisia, että kun keksimme jotain, niin yleensä toteutamme sen. Toki idea voi saada matkan varrella uusia nyansseja. Jo puutarhalla teimme asioita aikanaan toisin eli emme käyttäneet kasvinsuojeluaineita. Uudella otteella kehitämme nyt nykyaikaista asennusfirmaa.”
Alan yritykset ovat perinteisesti isältä pojalle siirtyviä yrityksiä, joilla on omat toimitilat. Niistä kuukausipalkkaiset asentajat lähtevät hoitamaan keikkojaan, kun tilaaja soittaa. Lehiöillä on vain 80 neliön varasto, jossa työkalut puhdistetaan, järjestellään ja pakata uudelleen seuraavaa keikkaa varten.
Milla Lehiö lähti mukaan Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamkin Liike-hankkeeseen ollessaan vielä puutarhayrittäjä. Palvelumuotoilun valmentajat pistivät liikkeelle muutoksen ajatella asioita toisin.
”Alussa ajattelin, että meilläkin olisi tuudittauduttu tekemään samoin kuin alalla yleensä, mutta sitten aloin katsoa asioita eri näkökulmasta. Nyt meillä ihmiset saavat päättää, minne menevät keikoilla ja mitä tekemään. Muilla paitsi minulla on ns. nollasopimukset. Työntekijät saavat itselleen tietyn prosentin mukaan palkkaa, mikä motivoi ihmisiä tekemään vapaasti töitä. Päivät voivat olla välillä 12-tuntisia, ja töitä voi olla viikonloppuisinkin. Tällä toimialalla elämä on hektistä.”
Lehiöiden yrityksessä on omistajien lisäksi osakkaana myös 23-vuotias työntekijä, joka haaveilee omasta asennusyrityksestä aikanaan.
”Tavallaan hän osti nyt osan yrityksestä ja toivomme, että hän ostaa aikanaan loputkin.”
Uutta toimialalle
Alalla on työntekijäpula. Työntekijöitä on neljä. Uudentyyppinen palkkausmalli kiinnostaa periaatteessa ihmisiä, mutta harva uskaltaa siihen kuitenkaan heittäytyä.
”Työtulon vaihtelu on asia, johon harva uskaltaa heittäytyä, jos käy töissä rahan takia. Käytännössä maksamme ihmisille parempaa palkkaa ja pidämme myös työhyvinvoinnista huolta. Aloin miettiä, miten yritys rakennettaisiin nollasopimusten varaan mahdollisimman pienillä kiinteillä kuluilla. Mietin, mikä on meidän tuotteemme ja kenelle sitä teemme.”
Milla Lehiö muistuttaa, että työturvallisuudesta tai työhyvinvoinnista ei alalla juuri puhuta muuta kuin mitä tilaaja vaatii. Tyypillistä teollisuuden asennusyrityksille on, että töitä tehdään yhdessä yhteistyöyritysten kanssa. Lehiöillä on tällaisia yrityksiä kaksi, toinen kotikulmilla Karhulassa ja toinen Jyväskylässä.
”Ideana on, että vaihdetaan miehiä tehtaille ja laitetoimituksiin, kun on pulaa työntekijöistä. Tämä onnistuu, kun herrasmiessopimuksena on, että välistä ei vedetä, eikä toisen työntekijöitä pyritä varastamaan.”
Lehiö on huomannut, että toimialalla ei juuri markkinoida, paperihommat tehdään pakon edessä ja brändäys tai arvoketju ovat tuntemattomia asioita.
”Me otamme ne huomioon. Tavoitteenamme on omalta osaltamme nostaa alan statusta, että ihmiset uskaltaisivat tulla alalle. Meillä on rauhallisen kasvun ja hiljaisen markkinoinnin periaate. Ylimarkkinointia ei haluta tehdä, vaan katsotaan tilannetta uudella paikkakunnalla kaikessa rauhassa. Haluamme perehdyttää uudet ihmiset kunnolla, emmekä voi ottaa montaa ihmistä kerralla suoraan koulusta. Kun työntekijöiden ja asiakkaiden asiat ovat järjestyksessä, sitten voimme markkinoida aktiivisemmin.”
Liike-hankkeeseen mukaan lähtiessä kehitettiin vielä puutarhan liiketoimintaa ja valmistauduttiin myyntiin.
”Ajattelimme, että ollaan avoimia uusille asioille. Opin paljon markkinointijohtamisesta ja sosiaalisen median käytöstä. Kun puutarhan myynti alkoi keväällä, teimme muun muassa jokaiselle kasville kyltit, joissa kerroimme kasveista ja niiden hinnoista.”
Liiketoimintasuunnitelmaa Milla Lehiö oli tottunut pitämään jo ajatuksenakin tylsänä.
”Sen tekeminen kuitenkin selkiytti asioita. Arvokkainta antia oli koota palasista arvoketju niin yritykselle kuin markkinalle. Vaikka toimiala muuttui, niin asiat eivät hirveästi kuitenkaan muuttuneet. Viikkopalavereissa sitten briiffasin muita työntekijöitä uusista asioista ja kyselin, että mitä mieltä te olette.”
Kouluttautumiseen jäi koukkuun
Kouluttautuminen jatkuu nyt koko yrityksen tasolla. Kaikki kolme johtoryhmän jäsentä ovat mukana Xamkin Kouvolan kampuksella Johtajuuden hiomo -hankkeessa.
”Inhimillinen johtaminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Tämäkin koulutus on antanut jo älyttömästi. Ehkä Liike-hankkeen koulutusten jälkeen tästä tuli normi, että meillä on aina jokin koulutus meneillään. Hiomo-hankkeessa on mukana myös yhteistyöyrityksemme, joten kehitämme sen kanssa nyt monia asioita yhdessä. Johtamisessa on lopulta kyse siitä, että tehdään asiat niin, että muiden on helppoa tehdä työtä. Jotkut asiat on tehtävä märehtimättä. Oikeat asiat kehittävät työtä.”
Milla Lehiö kannusta muitakin yrityksen kehittämisestä kiinnostuneita mukaan kehittämis- ja valmennushankkeisiin.
”Kaikkien kannattaa lähteä mukaan kouluttautumaan ja kehittämään yritystään. Aina saa ideoita ja vertaistukea omaan työhön. Vetäjät ovat ammattilaisia, jotka saavat ihmiset motivoitua ja pitävät keskustelua yllä niin, ettei se käy kenellekään tylsäksi.”
Nykyaikainen yrittäjyys on myös sitä, että halutessaan voi piipahtaa palkkatöissäkin. Milla Lehiö on kevään kuluessa käynyt myymässä haminalaispuutarhan kukkia torilla.
”Ajattelemme niin, että jatkamme nykyistä yritystoimintaamme viitisen vuotta. Toiveena on, että töitä riittää, rahaa tulisi kivasti ja olisimme suhteellisen vapaita. Haluamme elää hetkessä, ei sitku-elämää.”
Teksti & kuvat: Päivi Kapiainen-Heiskanen
Artikkeli on tuotettu osana LIIKE-hanketta.
12.10.2022 14:25
Kolme vesielementtiä – järvi, puro ja lampi – saivat Leila Jaskasen kiinnostumaan mäntyharjulaisen Linkkumyllyn myynti-ilmoituksesta. Vapaa-ajan viettopaikaksi hankitusta paikasta tulikin kuusi vuotta sitten ympärivuotinen koti ja matkailuyritys.
Uuden kodin etsintä käynnistyi tilanteessa, kun aika jakautui Porvoossa sijainneen omakotitalon ja Pernajan mökki välillä.
”Mietimme, että miten voisimme yhdistää omakotiasumisen ja mökkeilyn. Kun Linkkumyllyn ilmoitus löytyi nettivirrasta, päätimme käydä paikan päällä ja viedä samalla Arin mummon haudalle Mäntyharjuun kukkasia”, Leila Jaskanen kuvaa lähtötilannetta.
Linkkumylly teki vaikutuksen, mutta samalla pariskunta jäi pohtimaan paikan sijaintia ja sitä, että pelkästään kesäpaikaksi kohde olisi liian iso.
Puolen vuoden ajan asiaa hauduteltiin, ja kun ostotarjous meni läpi, Jaskanen muutti joulukuun pakkasilla Linkkumyllylle mukanaan muutama nojatuoli. Vuosikymmenten historia matkailukohteena jatkuu.
”Heti seuraavana päivänä mökkiin saapuivat ensimmäiset majoittujat. Onneksi he tulivat jo viidettä kertaa, niin tunsivat itse talon tavat.”
Leila Jaskanen toi paikan kehittämiseen ruokastylistin, tapahtumajärjestäjän, viestijän, markkinoijan ja sisustussuunnittelijan osaamisensa. Ari Soikkelilta löytyy vuosikymmenten kokemus kiinteistöalan ylläpidosta, rakennuttamisesta ja kehittämisestä. Lähtötilanteessa ajateltiin, että hän jatkaisi palkkatöissä.
”Huhtikuuhun asti olin viikot yksin Linkkumyllyllä, kunnes Ari sanoi itsensä irti palkkatöistä.”
Retkeilymatkailijoille palvelua
Ensimmäisenä kesänä kotiuduttiin. Mökeissä kävi asiakkaita, kioskia pidettiin auki ja myllyn näyttelytilassa oli nuorten valokuvaajien näyttely. Myös tapahtumia alettiin järjestää kysynnän mukana.
”Toimme tänne erilaiset retkeilypalvelut. Jo ensimmäisenä vuonna hankimme puiden väliin asennettavia tensile-telttoja ja ostimme maastopyöriä. Toisena kesänä aloimme tarjota asiakkaillemme rakasta harrastustamme, melontaa kajakilla.”
Nykyisin asiakkaat voivat yöpyä talviasuttavissa mökeissä, kesäaitoissa ja tensile-teltoissa. Tänä kesänä yhden jurtan seuraksi nousee jo toinen.
”Halusimme tarjota telttojen lisäksi retkeilymajoitusta käsin tehdyissä jurtissa. Suosimme keveitä majoitusmahdollisuuksia, ja tilauksesta tarjoamme aamiaislautasia asiakkaillemme.”
Linkkumylly vuokraa melojille kajakkeja ja tarvikkeita niin Mäntyharjun rautatieaseman vieressä olevasta rantamakasiinista kuin Vihantasalmelta ja Pertunmaalta.
”Toimintamme ydin on, että vuokraamme välineitä etukäteisvarausten perusteella ja pystymme siten ennakoimaan tarvittavan kaluston määrän. Sama pätee nykyään myös kioski-kahvilaan, aamupalatarjoiluun ja erilaisten juhlien järjestämiseen.”
Juhlia Linkkumyllyllä on toteutettu räätälöityjen toiveiden pohjalta jopa 10-40 juhlijalle. Ateriatarjontaa ei ole koottu ruokalistaksi, vaan jokaisen tapahtuma mietitään erikseen.
”Haluamme välittää asiakkaillemme fiilistä siitä, mitä Linkkumyllyn ruoka on eli teemme yksinkertaisia, juhlavia ruokia paikallisista raaka-aineista ja hyödynnämme paikan ruokaperinnettä yllätyksiä unohtamatta.”
Historia tutuksi
Lähistöllä sijaitsevat Woikoski Oy:n tehdasmuseo ja Verlan tehdasmuseo. Vieressä on myös pieni Nuolniemen kylä, joka tunnetaan nykyään maailman pienimmästä kyläkaupasta ja kesänäyttelyistään.
Linkkumyllyn pitkä ja värikäs historia 1850-luvulta alkaen on inspiroinut Leila Jaskasta kirjoittamaan paikan historiikin, johon hän on löytänyt kiinnostavia tarinoita.
”Haluamme pitää esillä tämän paikan historiaa. Täällä toimi aikanaan tullimylly ja saha. Tätä kautta on kuljetettu tukkeja metsästä merelle. Linkkumylly tarjosi jo vuosikymmeniä sitten kesävieraille majoitusta ja olipa täällä aikanaan legendaarinen kesäterassikin.”
Eritasoisille osallistujille järjestetään melontakursseja, joilla käydään muun muassa läheisellä Haukkavuorella katsomassa vesiltä kalliomaalauksia. Asiakkaita opastetaan valmiille melonta- ja patikkareiteille, joita viereisessä Repoveden kansallispuistossa riittää.
Linkkumyllyn tarjontaan kuuluvat myös eri teemoihin liittyvät kurssit, joita suunnataan yrityksille ennen ja jälkeen kesäsesongin. Luonto- ja melontaretkien lisäksi tarjolla on muun muassa sanoitustyöpaja.
Palvelujen räätälöinti jatkuu
Lähivuosien suunnitelmiin ei kuulu kasvaa vauhdilla, vaan palveluita halutaan kehittää nykyisestä kaikessa rauhassa.
”Haluamme nostaa kapasiteetin käyttöastetta ja venyttää mökkimajoituksen sesonkia pidemmäksi. Nyt korona-aikana mökit ovatkin olleet ympärivuotisesti käytössä.”
Pariskunta on markkinoinnin ammattilaisia. Mäntyharjulle muutettuaan he olivat perustamassa visitmantyharju-yhdistystä.
”Olemme tällaisia monitoimi-ihmisiä. Tykkäämme, että on monenlaista tekeillä, kun elämämme on aina ollut tällaista. Haasteemme onkin ajankäytön priorisointi.”
Verkostoja johtamalla syntyy uutta
Xamkin Liike-hankkeeseen pariskunta päätyi liki vahingossa.
”Ensin ajattelimme, että emme lähde mukaan hankkeisiin. Liike-hanke kuitenkin herätteli monella tavalla. Aloimme miettiä palvelumuotoilua ja siinä kirkastui ajatus pienille ryhmille tarjottavista Linkkumylly basecamp -tuotteista. Hankkeen aikana tapahtui lopulta paljon asioita. Vetäjät innostivat ja sparrasivat ja osasivat nostaa oikeita tärppejä esille meillekin, joille tämäntyyppinen kehittäminen on ennestään tuttua.”
Mäntyharjulla heille on kirkastunut, miten hankerahavetoista kehittäminen seudulla on.
”Kehittämishankkeiden sisällön ja tavoitteiden kirjoittamisen pitäisi olla hyvin konkreettista osallistujien näkökulmasta. Oma periaatteemme on, että kaiken mitä teemme, on oltava kannattavaa, vaikka tämä tavallaan onkin elämäntapayritys.”
Hinnoittelu ei ole ollut pariskunnalle koskaan hankalaa.
”Tunnemme kulurakenteen hyvin. Toisaalta täällä huomaa, että ihmiset ovat tottuneet siihen, että kehittämistä pitäisi voida tehdä ilmaiseksi. Joku sen lopulta maksaa kuitenkin.”
Maalaiskuntien päättäjille heillä on selkeitä terveisiä.
”Kunnan pitäisi olla mahdollistaja, joka osaa vetää yhteen monen toimijan verkostot. Kunta voisi luoda aitoja kehittämisfoorumeja. Kehittämisen ei pitäisi olla hankevetoista, vaan tärkeintä olisi jatkuvuus. Kaiken pitäisi lähteä siitä, että yhdessä yrittäjien kanssa mietitään, minkälaisia palveluita pitäisi saada lisää”, Ari Soikkeli toteaa.
Teksti & kuvat: Päivi Kapiainen-Heiskanen
Artikkeli on tuotettu osana LIIKE-hanketta.
12.10.2022 14:24
Saimaa, Suomen suuri vesi,
olen ihminen pieni aalloillasi.
Melan laineisiin Luonterin upotan
vauhtia tuulen ja aaltojen siivittämää
kohti Neitvuorta suunnistan.
Salot, saaret mi kaukana häämöttää
voin laineittes avulla saavuttaa.
Minä toivon
että olen arvoises,
suuruutes edessä hiljennyn.
. Tiina Leinonen .
Anttolalainen Tiina Leinonen teki ensimmäiset luonto-opastuksensa Saimaan maisemissa jo 30 vuotta sitten. Hän kehittää nyt retkiruokaa ja lisää palvelutarjontaansa.
Nuorena Tiina Leinonen haaveili Metsähallituksen puisto-oppaan urasta, mikä innosti hänet opiskelemaan Evolla metsien monimuotoisuuteen erikoistuneeksi metsäinsinööriksi. Ensimmäiset melontaretket asiakkaille hän järjesti jo vuonna 1990 Luonterilla.
Lapissa suoritettu eräoppaan tutkinto antoi valmiudet vetää retkiä tuntureilla ja jäätiköillä.
”Siitä tuli inspiraatio kehittää ympärivuotista matkailua kotivesillä Saimaalla. Koen olevani saimaalainen ja mettäläinen, joten täällä voin kehittää kestävää matkailua omilla juurillani.”
Kun 1990-luvun lama iski, hän jatkoi kouluttautumista.
”Valmistuin lamavuonna 1992 ja pääsin Seitsemisen kansallispuiston luontopuolen pääoppaaksi. Määräaikaisuuden päätyttyä palasin kotiseudulleni metsäkartoittajaksi eli olin ostamassa Natura-alueen metsiä ja suunnittelemassa alueiden käyttöä. Siihen aikaan en vielä uskonut, että pelkästään luontomatkailulla voisi elää.”
Sittemmin hän on työskennellyt myös liikuntapuolella, hankkinut elämyspedagogin pätevyyden ja päässyt Kanoottiliiton hyväksymäksi melontakouluttajaksi.
”Kajakkien vuokraukseen liittyy turvallisuussääntöjä ja turvaohjeistusta, mikä on hyvä, sillä haluan tehdä kaiken asiakkaideni turvallisuus edellä.”
Kun Mikkelin ammattikorkeakoulun kansainvälinen, melontaa kehittänyt hanke kokosi aikanaan itäsuomalaiset palvelut omaksi verkkosivukseen, Leinosen melontapalvelut saivat laajempaa näkyvyyttä.
”Sivusto toi ison piikin kysyntään. Harmi, että sivut suljettiin hankkeen jälkeen.”
Opastuksia kaivataan
Oma toiminimiyritys, Opas-Tiina, Leinosella on ollut jo vuodesta 1995. Hän on kehittänyt yrittäjänä alueen luontopalveluja ja tehnyt työtä retkikohteiden tunnettuuden eteen. Yrittäjänä hän määrittelee itsensä boreaalisen havumetsävyöhykkeen, taigan, asiantuntijaksi.
”Ammennan metsäsuomalaisuuden juurista, tunnen pohjoisen havumetsävyöhykkeen luonnon ja lajistot. Palveluideni haluan olevan ihmisiä tervehdyttäviä. Vien ihmisiä retkeilemään Saimaan luontoon ympäri vuoden.”
Hän on ollut luomassa melonta- ja retkeilureitistöjä itäiselle Saimaalle Mikkelin seudulla. Hän on muun muassa suunnitellut Hiidenmaan polun opastaulujen sisällöt ja kirjoittanut reitille runonkin. Hän on luonut Saimaan Veskansan reiteistä ja niiden palveluista kartat. Myös Luonterin luontokartta pohjaa hänen tekemäänsä työhön.
”Luontomatkailuun liittyy paljon säädöksiä, jotka ammattimaiset toimijat tuntevat. Haluan yhdistää melontaan, pyöräilyyn ja talvella hiihtoon liittyviä palveluja. Yrittäjänä teen tiivistä yhteistyötä esimerkiksi maanomistajien kanssa, jotta asiakkaani pääsevät halutessaan vaikkapa kiipeilemään kallioseinämille.”
Leinonen on opastanut vuosia asiakkaita Luonterin, Lietveden ja Yöveden norppamaisemiin kanootilla ja kirkkoveneellä. Hänen asiakkailleen ovat tulleet tutuiksi Astuvansalmen kalliomaalaukset ja Neitvuori, jotka kuuluvat Unescon Saimaa Geopark -kohteisiin. Leinonen kuuluu Saimaa Geopark Partner -yritysverkostoon.
”Olen opastanut vuosia asiakkaitani eri Saimaa Geopark -kohteisiin meloen ja pyöräillen, ja asiakkaani ovat voineet ruokailla saariston tiloilla. Talvella teen hiihtovaelluksia ja opastan ryhmiä lumikenkäretkille. Neitvuorella olen järjestänyt myös yrityksille erilaisia koulutuspäiviä. Liikutan ihmisiä luonnon rytmissä vuodenaikojen mukaan. ”
Luontohyvinvointi kärkenä
Alkuvuosina Leinosen asiakkaat olivat pääosin keskieurooppalaisia. Nykyään luonnossa opastetusti liikkuminen kiinnostaa eri-ikäisiä ihmisiä. Viime vuosina ihmiset ovat alkaneet hakea luonnosta myös terveysvaikutuksia.
”Omassa toiminnassani luontohyvinvointi on sateenkaarena kaikelle tekemiselle. Liikunta ja puhdas ravinto ovat asioita, joihin olen uskonut jo vuosia.”
Leinonen on Puumalan Saimaa Bikes -pyöräosuuskunnan jäsen. Sitäkin kautta tulee näkyvyyttä hänen majoitus- ja retkipalveluilleen.
”Melontapalvelupisteeni on vuodesta 1995 ollut Anttolan satamassa suosittujen melontavesien äärellä. Sieltä välitän vuokrakajakkeja ja vedän retkiä. Kotimaiset ja kansainväliset asiakkaani ovat löytäneet hyvin koulutus-, opastus- ja vuokrauspalveluni.”
Leinosen suunnittelemissa uusissa palveluissa kärkenä ovat luontohyvinvointi ja siihen liittyvät palvelut. Nykyään Leinonen tarjoaa ympäri vuoden räätälöityjä majoitus- ja retkipalveluja myös Puumalassa Saimaan rannalla sijaitsevalla Taigatilalla eli Pienniemen tilalla, joka on siirtynyt suvussa hänen äidin puolen isoäidiltään. Pienniemessä hän järjestää melontakursseja ja opastaa melojia lähikohteisiin, kuten Haukkovuorelle. Pienniemellä voi myös yöpyä ja toimia lammaspaimenena kestävän luontomatkailun periaatteiden mukaan.
”Haluan tehdä Pienniemestä entistäkin helpomman ja turvallisemman kohteen omatoimimatkailijoille, oman kehon voimalla liikkujille, joita kiinnostavat melonta, vaeltaminen Saimaan maisemissa, pyöräily, lammaspaimenena olo ja metsäsuomalaisuus. Retkeilijät voivat yöpyä joko neljän seinän sisällä tai ripustaa riippukeinun tilan metsikköön tai kallionkoloon. Haluan luoda selkeitä parin päivän palvelupaketteja.”
Lisäksi hän haluaa tarjota palveluja myös Savonlinnan lähivesillä.
”Minulle ovat vuosien varrelta hyvinkin tuttuja niin Pihlajavesi, Louhivesi, Luonteri kuin Yövesikin. Ideana on, että kävijä pääsee bongaamaan Saimaan hienoimpien saaristovesien tunnelman. Tätä varten haluaisin luoda oman melontaklubin, että ihmiset innostuisivat käymään useilla retkillä.”
Retkeily vaatii hyvät eväät
Yksi kehittelyn kohteista on retkiruoka, jota varten hänellä on tekeillä oma hanke.
”Olen ollut itse kirjoittamassa hankeanomusta, millä saan varmistettua, että kehittäminen palvelee juuri niitä asioita, mitä nyt tarvitsen.”
Tarkoitus on, että yhdessä keittiömestarin ja ammattikeittiön osaajien kanssa syntyy räätälöityä retkiruokaa, joka on valmistettu lähiraaka-aineista ja on helposti hyödynnettävää luonnossa.
”Neuvottelen yhteistyökumppanuudesta myös paikallisen yrittäjän kanssa, jolla olisi valmius toimittaa Pienniemen tilalla yöpyville tilauksesta aamu- tai iltapaloja.”
Mikroyrittäjyys on kova laji
Itä-Suomi on kehittämishankkeiden kultamaata. Leinosella on vuosien kokemus erilaisista hankkeista. Häneltä löytyy niin erittäin hyviä kuin erittäin huonojakin kokemuksia.
”Hankkeiden pitäisi tukea yrittäjien ammattiosaamista ja vahvistaa heidän välistään yhteistyötä, eikä vääristää kilpailua.”
Alueen kehittäjille hänellä on luontomatkailuyrittäjän näkökulmasta terveisiä, että erilaisten linjausten pitäisi näkyä myös käytännössä.
”Luontomatkailukäsite on tosi laaja. Päästöttömyyden pitäisi näkyä suunniteltaessa alueiden käyttöä ja toimintoja. Loma-aikana juhannukselta elokuun alkuun Saimaan todellisuus on sitä, että siellä on todella paljon kaikenlaista vesiliikennettä. Keskieurooppalaiset asiakkaani ovat olleet kauhuissaan veneiden määrästä Luonterilla.”
Xamkin Liike-hankkeeseen Tiina Leinonen lähti mukaan saadakseen palvelumuotoilusta työkalun oman yrityksensä kehittämiseen.
”Palvelumuotoilusta olikin minulle paljon hyötyä. Kouluttajilla oli kokonaisvaltainen ote asiaan. Liike-hankkeesta sain tosi paljon hyviä ideoita siitä, miten voin yrittäjänä kehittää eri asioita hyödyntäen palvelumuotoilua ja ottamalla asiakkaat kehittämistyöhön mukaan. Parhaimmillaanhan yrittäjä ratkaisee asiakkaidensa ongelmia.”
Teksti & kuvat: Päivi Kapiainen-Heiskanen
Artikkeli on tuotettu osana LIIKE-hanketta.
12.10.2022 14:24
”Yritykset syntyvät erilaisten polkujen kautta. Meidän ytimemme on aina ollut oma vahva tuotekehitys, jonka ansiosta olemme saavuttaneet asemamme kansainvälisillä markkinoilla”, toimitusjohtaja Siamäk Niaghian tiivistää Genelecin kasvutarinan.
Maailman johtava tarkkailukaiutinten kehittäjä- ja valmistajayritys on toiminut Iisalmessa koko historiansa ajan eli vuodesta 1978. Tuotanto ja tuotekehitys on haluttu pitää alusta asti lähellä toisiaan. Tuotekehitys pohjaa äänen ymmärtämiseen ja asiakkaiden tarpeiden täyttämiseen.
Ensimmäisten kahden vuoden aikana syntyivät markkinoiden pisimmälle kehitetyt aktiivikaiuttimet, ja perustajat alkoivat selvittää, pystyisikö ne kaupallistamaan. Yritys toimi alkuun perustaja Ilpo Martikaisen kerrostalokodin alakerran harrastetiloissa, ja naapurit valittivat öisin kuuluvasta puukenkien kopseesta rappukäytävässä. Ensimmäinen vuosikymmen oli opettelua ja henkiinjäämistaistelua.
Kassavirtaa saatiin aikaan urakoimalla äänistudioita ja rakentamalla kaiutinjärjestelmiä. Yksi asiakkaista oli virolainen stereotehdas. Asiakkaille tehtiin myös korroosionestolaitteita.
Iisalmen keskustaan yritys muutti, kun kaupungilta saatiin vuonna 1985 metsäinen, hiljainen tontti. Sen kaupunki vuokrasi yritykselle 50 vuodeksi edellyttäen, että yritys työllistää viiden vuoden kuluessa 15 työntekijää. Tehdas valmistui samaisen vuoden heinäkuussa, tuotanto kolminkertaistui jouluun mennessä, ja palkkilistoilla oli 17 ihmistä. Sittemmin tiloja on laajennettu useita kertoja. Naapurissa sijaitsee toinen vahva iisalmelaisbrändi, Olvi.
Genelecissä uskotaan, että luovassa työssä vain polveilevan tien kulkeminen johtaa uusiin oivalluksiin, koska matkan jälkeen ollaan viisaampia ja vahvempia ja ymmärretään enemmän.
Asiakasta on ymmärrettävä syvästi
”Meidän brändimme on ratkaista asiakkaiden ongelmia. Kaikki yritykset ovat oppineet sanomaan, että ne toimivat asiakaslähtöisesti, mutta asia on harvoin niin yksinkertainen. Meillä on syvä ymmärrys siitä, ketkä ovat asiakkaitamme.”
Toimitusjohtaja Niaghian muistuttaa, että kun yritys kasvaa, tulee uusia asiakkaita, ja myös heidän tarpeensa on opittava ymmärtämään syvästi, mikä vaatii paljon läsnäoloa asiakkaan arjessa.
”Missiomme on, että autamme asiakkaitamme toteuttamaan unelmiaan. Tämä tarkoittaa, että asiakkaamme saavat parhaan mahdollisen äänentoiston. Henkilöstöllemme tämä on aikamoinen lupaus. Heidän pitää tietää, minkälaisessa ympäristössä asiakas tarvitsee tuotteitamme. Jos kyse on vaikka Intiassa työskentelevästä muusikosta, miten häntä voidaan auttaa, jos hän haluaa, että miljoonat kuulevat hänen kappaleensa?”
Genelec on mitannut vuosikausia erilaisten huoneiden akustiikkaa eri puolilla maailmaa, jotta on saatu ymmärrystä siitä, minkälaisissa huoneissa yrityksen tuotteita käytetään.
”Akustinen tila vaikuttaa aina lopputulokseen. Olemme kehittäneet softan, joka mittaa asiakkaan järjestelmää ja tilaa ja sopeuttaa tuotteemme siihen, jotta saadaan aikaan mahdollisimman hyvä lopputulos.”
Helsingissä yhtiöllä on jo pitkään ollut oma studio, jossa musiikin ammattilaiset voivat äänittää tuotantojaan.
Kertakäyttökulttuuria vastaan
Ympäristöasiat ovat yritykselle yhtä tärkeitä kuin kannattavuus ja äänenlaatu. Kertakäyttökulttuuria pyritään välttämään kaikessa toiminnassa. Yksi yrityksen periaatteista on ollut valmistaa kestäviä tuotteita, joita pystytään huoltamaan vielä pitkänkin ajan kuluttua. Valmistus kotimaassa on ollut osa yrityksen laatukonseptia.
”Olemme tehneet yli 40 vuotta tuotteita, joita on edelleen käytössä. Olemme valmistaneet asiakkaillemme laitteita, jotka kestävät raskasta käyttöä päivittäin vuodesta toiseen. Radio- ja tv-studioissa ei edes sammuteta välillä virtoja laitteista. Meille jokainen tuote on yksilö, jolla on sarjanumero, ja meiltä löytyvät laitteiden alkuperäiset mittaukset. Asiakkailta tulee huollon jälkeen jopa sellaista palautetta, että laite on nyt parempi kuin uutena. Tästä olen ylpeä. Olemme menneet tässä vastavirtaan pitkään, vaikka vallalla on ollut kertakäyttökulttuuri eli on totuttu siihen, että laitteet kestävät vain muutaman vuoden.”
Elektroniikan kokoonpanon yritys tekee itse. Tuotteisiin räätälöityjä komponentteja tilataan Suomesta, Euroopasta ja Kaukoidästä.
”Tiedämme, mitä komponentteja tuotteissamme on käytetty, koska olemme tehneet pitkäjänteistä yhteistyötä yhteistyökumppaneidemme kanssa. Olemme korona-aikana pystyneet suunnittelemaan tuotteita niin, että komponentit on vaihdettu saatavilla oleviin. Kun komponenttien tuotanto on suurelta osin siirtynyt Kaukoitään, oman talon sisällä olevalla suunnitteluosaamisella on iso merkitys. Mikroprosessoreita olisi kannattavaa tehdä täällä Suomessakin, niistä on pulaa.”
Kaiuttimien koteloissa käytetään nykyään kierrätettyä alumiinia, jota saadaan läheltä kotimaisilta tehtailta. Myös biokomposiittikotelot valmistetaan kotimaassa.
”Sekin on osoittautunut oikeaksi valinnaksi.”
Ylä-Savossa valmistettujen kaiutinten kotelosta löytyvät elektroniikka, kaiutinelementit ja ohjelmoinnit. Kaiuttimessa toimii oma vahvistin, jolloin äänten kokonaisuutta voi hallita helpommin ja tehokkaammin kuin perinteisissä kaiuttimissa.
Viestintä lisää ymmärrystä
Genelec haluaa viestiä ja markkinoida niin, että se nostaa tietoisuutta yrityksestä.
”Perinteinen markkinointi olisi sitä, että ostakaa tuotetta. Me viestimme koulutuksellisesti eli miksi vaikka kestävä kehitys on tärkeää. Kerromme mitä teemme ja miksi. Tavat viestiä ovat muuttuneet digitaalisuuden kautta. Käytämme kanavia, jotka palvelevat tavoitteita.”
Sisältö halutaan lähelle käyttäjiä ja sellaiseksi, että asiakas sen tunnistaa. Niaghian kuitenkin muistuttaa, ettei se tarkoita, että ihmisten kohtaaminen ei olisi aina keskeisintä.
”Tapaamme maahantuojia, jälleenmyyjiä ja asiakkaita. Haluamme keskustella myös loppukäyttäjien kanssa.”
Muotoilun avulla yritys viestii tuotteiden taiteellisesta älykkyydestä, käytettävyydestä, minimalismista ja akustisesta toiminnallisuudesta. Nykyään kaiuttimet ovat myös osa erilaisten tilojen esteettistä ilmettä. Genelec on saanut vuosien varrella useita tunnustuspalkintoja tuotteistaan ja niiden muotoilusta.
Vientikauppa pysyy elinehtona
Genelec aloitti viennin jo 80-luvulla. Vientimaita on nykyään lähemmäs sata. Tärkeimpiä niistä ovat Kiina, Yhdysvallat sekä Länsi-Eurooppa, kuten Saksa, Englanti ja Ruotsi. Yrityksen tuotteet ovat käytössä tavalla tai toisella maissa, joissa tehdään tv- ja radiolähetyksiä sekä musiikki- ja elokuvatuotantoa.
Yritys on säilyttänyt paikkansa tarkkailukaiuttimien globaalina markkinajohtajana, ja siitä on tullut vuosi vuodelta tutumpi myös kuluttajille.
Viime vuosina liiketoiminnan ja henkilöstön määrän kasvu ovat olleet hyvin poikkeuksellisia. Plagiointia ei pelätä. Yrityksessä ajatellaan, että vaikka fyysisen tuotteen voi kopioida, niin tuotteen takana olevaa yrityskulttuuria, organisaatiota ja sen arvoja ei voi.
”Liikevaihtomme oli viime vuonna 53 miljoonaa euroa. Brändin arvo on kymmenkertainen, ellei enemmän. Se on vaatinut sitkeyttä, pitkäjännitteisyyttä ja sisältö edellä menoa. Kasvu on moniulotteinen asia. Se tarkoittaa kannattavuutta, kasvua ja brändin asemaa edelläkävijänä. Kasvun taas on oltava linjassa kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa. Ihmisten osaaminen on kasvun kannalta olennainen asia.”
Korona-ajasta toipuvia yrittäjiä hän haluaa rohkaista sanomalla, että jos haluaa olla tyytyväinen, sitä ei kannata hakea ulkopuolella olevista asioista, vaan sisältä. Pitää tunnistaa, mitä on ja mitä haluaa olla ja hakea sen kautta omia ja yrityksen vahvuuksia.
”Kannattaa miettiä rehellisesti, mikä on oma juttu ja tehdä strategiat sen pohjalta. Tärkeää on miettiä, kuka tekee parasta tälle yhteiskunnalle ja maailmalle. Ei ole huono asia, jos kilpaillaan siitä. Kannattaa olla ainutlaatuinen ja tuoda sitä esille.”
Teksti: Päivi Kapiainen-Heiskanen
Kuvat: Genelecin arkisto
Artikkeli on tuotettu osana LIIKE-hanketta.
12.10.2022 14:24
Viitostien tuntumassa Hirvensalmen tien varressa laiduntaa ympäri vuoden vaalea charolois-karja, jonka hoidosta Anna Siiriäinen on kehittänyt itselleen elinkeinon.
Sukupolvenvaihdoksen jälkeen Siiriäiset alkoivat testata, minkälaista luomuemolehmien kasvatusta he haluaisivat tilalla jatkaa. Alkuun lauman koko pidettiin pienenä.
”Lähdimme hakemaan tasapainoa eli tutkimme, mikä olisi meille sopiva eläinmäärä. Lauman kasvaessahan myös kulut kasvavat. Aloitimme noin kahdeksalla emolehmällä eli lauman koko oli parisenkymmentä eläintä mukaan lukien hiehot ja siitossonni.”
Reilussa 12 vuodessa emolehmien määrä on lisääntynyt. Nykyään tilan omilla ja vuokrapelloilla laiduntaa kesällä kaksi laumaa eli nautoja on vasikoineen noin 80 ja kummallakin laumalla on oma siitossonni.
”Olemme kasvattaneet peltoalaa vuokraamalla ja ostamallakin.”
Kaikki eläimet voivat ulkoilla vapaasti pihatossa kotitilalla ympäri talven. Emolehmillä on käytössään talvilaitumia.
”Poikimakaudella emoja tarkkaillaan tiiviisti. Poikimisen alettua emo ohjataan sisätiloihin, missä pystyn auttamaan sitä tarvittaessa. Samalla vasikka saa siellä turvallisen alun poikimisen jälkeen. Poikimiset pyritään ajoittamaan ennen kesää, että vasikat ehtivät oppia kulkemaan emojensa perässä laitumille ja saavat hyödynnettyä tuoretta laidunrehua optimaalisesti.”
Eniten rehua kuluu keväällä ns. umpikaudella, kun lehmät eivät lypsä ja odotellaan vasikoiden poikimiskauden alkua.
”Ennen poikimista rehun pitää olla vähäenergistä, etteivät lehmät liho ja vasikat kasva liian suuriksi. Umpikauden rehun on oltava kortisempaa ja tavoitteena on saada mahdollisimman suuri määrä rehua korjattua. Umpikauden rehu korjataan siksi myöhemmin.”
Sukkelaa suoramyyntiä
Alkuaikoina eläimet menivät isoille lihataloille teurastukseen, ja lihaa niistä palautui kotitilalle ruhon puolikkaina tai neljänneksinä.
”Sitten tutustuin yhdessä tapahtumassa iittiläisen LihaREMin ihmisiin. Testasimme aluksi harvakseltaan, miten ketju toimisi ja nyt olemme tehneet jo 10 vuotta yhteistyötä.”
Anna Siiriäinen on suorittanut eläinkuljettajan tutkinnon, joten hän vie itse kuukausittain eläimiä teurastettavaksi Iittiin. Vain poikimakaudella pidetään pidempi tauko.
”Heti alussa oivalsimme, että emme halua pitää meillä täällä kotona lihaa pakastettuna varastossa, vaan haluamme toimittaa asiakkaillemme tuoretta lihaa.”
Nykyään asiakkaat tilaavat haluamansa erät etukäteen koko kuukaudeksi.
”Minulla on nyt asiat siinä mielessä hyppysissä eli pystyn arvioimaan, mitä lihoja teuraaksi menevästä eläimestä tulee.”
Noutopäivinä hän hakee lihaerät Iitistä, pakkaa tilaukset valmiiksi kasseihin ja kuljettaa ne muutamaan noutopaikkaan Mikkeliin ja Ristiinaan, mistä asiakkaat noutavat ne häneltä.
”Tässä mallissa kuluttajat sitoutuvat nimenomaan meihin. Meillä on joukko vakioasiakkaita, jotka myös pysyvät, eikä hävikkiä tule.”
Asiakkaat ostavat monipuolisesti erilaisia ruhon osia. Isommissa viiden kilon erissä myydään jauhelihaa, joka on pakattu puolen kilon pakkauksiin.
”Minimierä jauhelihassa on kolme kiloa, jotta tässä touhussa olisi joku järki. Ihmiset ovatkin oppineet ostamaan isompia eriä kerralla. Suosituin tuote on jauheliha, jota on kätevää käyttää pienistä pakkauksista.”
Luomusta maksetaan
Alusta saakka tärkein kohderyhmä ovat olleet kuluttajat. Myös ravintoloita kuuluu asiakaskuntaan, vaikka niitä varten on luotava omia palveluketjuja.
”Ravintolamyynnin kautta tulee lisää näkyvyyttä. Onneksi emme ole perustaneet liiketoimintaamme tämän laajemmin ravintoloiden varaan, sillä korona-aikana se olisi kostautunut. Muuten korona näkyi niin, että ensimmäisenä kesänä kaikki olisivat halunneet ostaa jauhelihaa ennen kuin tilanne normalisoitu.”
Laiduntavan luomunaudan lihan hinnasta ei asiakkaiden kanssa tarvitse vääntää.
”Ihmiset ymmärtävät kyllä, minkälaisesta tuotantomuodosta tässä on kyse ja he ovat valmiita maksamaan siitä. Joskus kun meiltä menee poistolehmiä lihataloille, mietin, miten helppoa sellainen myynti on, kun eläin haetaan pihasta ja tili tulee eläimen koko ruhopainosta.”
Suoramyynnissä Siiriäisillä tuloja tulee niistä ruhon osista, mitä asiakkaat ostavat, eikä eläimen teuraspainolla ole sinänsä merkitystä.
”Tällaisen tuotantoketjun pyörittämiseen menee aikaa ja kuljetuksiin kuluu polttoainetta, joten pitäähän tästä saada työlleen korvausta.”
Tilalla on myös D.O. Saimaa -alkuperämerkki, joka kertoo kyseessä olevan laadukkaan lähiruokatuotteen. Alkuperämerkin saaneita raaka-aineita hyödynnetään erilaisissa Saimaa-menuissa.
Valvonta tarkkaa
Luomutiloilla ympäristöasiat otetaan vakavasti.
”Hyvin vähän joutuu enää selittämään, mikä on luomutuotannon ero tavanomaiseen. Meillä täällä Etelä-Savossa pellot ovat pieniä ja kivisiä. Täällä on kannattavaa viljellä nurmea, ja sitä märehtijät hyödyntävät tuottaen maitoa ja lihaa.”
Anna Siiriäinen näkee itse työssään luomunautojen merkityksen luonnon monimuotoisuudelle.
”Lehmämme laiduntavat pelto -ja metsälaitumilla. Laitumilla lajikirjo on valtava. On paljon eri lintu- ja hyönteislajeja. Metsät myös näyttävät hyviltä, kun niissä laidunnetaan, eivätkä ne pusikoidu umpeen. Pidämme pelloilla pitkiä ns. nurmivuosia, jotta peltoja tarvitsee muokata vähän. Täydennyskylvämme peltoja, että niissä säilyy vahva nurmi. Teemme myös ns. puhdistusniittoja, jotta ravinteet ja orgaaninen aines jäävät peltoon pieneliöstölle. Pellon pinnan alla käykin melkoinen kuhina.”
Hän toivoisi kohtuullisuutta keskusteluun, jossa puhutaan nautatalouden kasvihuonekaasupäästöistä.
”Globaalin tason ja kansallisen tason ongelmat ovat ihan erilaisia. Brasiliassa esimerkiksi pelloilla on paljon eroosiota ja nurmia keinokastellaan. Lisäksi siellä kasvatetaan nautoja feedlot -järjestelmällä, jossa eläimet kasvavat valtavissa laumoissa ja ne ruokitaan teollisella rehulla kasvatusalueille. Minusta on väärin tuoda tähän maahan naudanlihaa maista, joissa kasvatus ja viljely eivät täytä meidän kriteerejämme.”
Eläinten hyvinvointisäädöksiä hän olisi valmis tiukentamaan entisestään.
”Jos eläinten hyvinvointisäädöksiä tiukennettaisiin entisestään, sillä saataisiin päivitettyä eläinten kasvatuksen imagoa nykypäivään. Luomutuotannon eduista pitäisi kertoa enemmän eli luomussa viljellään ilman keinotekoisia lannoitteita tai kasvinsuojeluaineita, eläimillä on säädösten mukaan käytössään isommat pinta-alat ja enemmän luonnonvaloa sisätiloissa ja lääkityksissä on pidemmät varoajat.”
Hän uskoo, että käyttöä olisi myös ns. hybridimalleille, joissa tavanomaisesti viljelevät tilat hyödyntäisivät luomussa käytettäviä menetelmiä.
”Tilat voisivat vaikka vähentää kasvinsuojeluaineiden ja kemiallisten lannoitteiden käyttöä ja lisätä viljelykiertoa.”
Oman eläintilan perustamisesta haaveileville hänellä on muutama käytännönläheinen neuvo.
”Eläinten kasvatus on monipuolinen juttu. Eläimet on saatava pysymään hyvinvoivina, ja niiden tarpeet on täytettävä. Asiat pitää järjestää niin, että ne toimivat niin kesähelteellä kuin tammikuun paukkupakkasissa.”
Elämystuotteita tulossa
Luomueläinten pidon rinnalla Anna Siiriäinen on jatkanut työskentelyään ammattikuvataiteilijana. Hän osallistuu tulevanakin kesänä useisiin näyttelyihin. Jatkossa häntä kiinnostaisi yhdistää elämysmatkailua ja taidetta emolehmien pitoon. Tähänkin saakka tilalla on päässyt vierailemaan sopimuksen mukaan.
”Haaveena olisi järjestää joskus kuluttajille erilaisia elämysretkiä, toteuttaa tapahtumia ja vaikka taidenäyttelyitä.”
Vuosien varrella lehmät ovat opettaneet hoitajalleen paljon.
”Appiukko aloitti charolais-lehmien kasvatuksen vuonna 2000, eikä meillä ole ollut tarvetta edes miettiä rodun vaihtamista. Charolais-lehmät ovat isoja ja rauhallisia. Ne kestävät hyvin myös kylmää. Jäätävä sade on ainoa, mistä ne eivät pidä. Jokaisella on erilainen luonne. Yksi lehmämme oli jopa liian viisas niin, että vanhemmiten siitä tuli aika itsepäinen. Hyviä ja viisaita tyyppejä ne ovat. Isoja persoonia.”
Teksti & kuvat: Päivi Kapiainen-Heiskanen
Artikkeli on tuotettu osana LIIKE-hanketta.
12.10.2022 14:23
Xamkin Liike-hankkeen osallistujayritykset etsivät kasvua ja haluavat kehittää omaa liiketoimintaansa korona-ajan haasteiden jälkeen.
Pienryhmävalmennuksessa yrittäjät pääsivät tutustumaan palvelumuotoilun työkaluihin, miettimään yhteistyökuvioita ja kehittämään liiketoimintaansa silloinkin, kun yrityksen toiminnassa tapahtui ennakoimattomia muutoksia valmennuksen aikana. Liike-hankkeelle valmennuksia toteutti Qaswua Design & Development Oy.
”Käytännössä pienryhmäklinikat olivat ennen kaikkea osallistujien sparraamista ja haastamista niin, että he saivat ajatuksia siitä, miten suunnata oman yrityksen liiketoimintaa uudelleen, laajentaa nykyistä liiketoimintaa ja hyödyntää samalla palvelumuotoilun työkaluja eli oppivat ottamaan asiakkaat mukaan kehittämistyöhön”, Johanna Säynäjäkangas ja Sofia Forsberg tiivistävät.
Opiskelu Xamkissa yhdisti
Kaksikko tapasi toisensa syksyllä 2016 alkaneissa palvelumuotoilun ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnoissa Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamkissa. Yhteisen yrityksen he perustivat alkuvuonna 2020.
Kauppatieteiden maisterin tutkinnon Jyväskylän yliopistossa suorittanut Sofia Forsberg on työskennellyt urallaan myös tutkijana, rahoitusasiantuntijana, liiketoiminnan kehittäjänä ja muutosvalmentajana.
”Inspiroidun ihmisistä ja heidän onnistumisistaan ja ihan vaan kaiken uuden kehittämisestä. On mahtavaa, että voimme olla synnyttämässä kasvuun johtavia oivalluksia niin osaajissa kuin organisaatioissakin.”
Säynäjäkangas on suorittanut kasvatustieteiden maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa ja opiskellut myös markkinointia ja liiketoiminnan kehittämistä ennen kuin valmistui Xamkista Muotoilija YAMK -tutkinnosta.
Ennen yrittäjyyttä hän työskenteli yli 10 vuotta projektijohtamisen tehtävissä Tampereen teknillisessä korkeakoulussa ja useita vuosia palvelujen ja liiketoiminnan kehittäjänä muotoilualan yrityksessä.
”Olen syntynyt kehittäjäksi. Ovatpa kohteena sitten osaajat tai organisaatiot, sydämeni sykkii näille kaikille. On hienoa, että voin yhdistää nyt vahvuuteni, intohimoni, osaamisen ja monitieteisen koulutustaustani toimiessani asiakkaidemme kehittämisen kumppanina.”
Yrittäjäkaksikko tuottaa palvelumuotoiluaiheista podcast-sarjaa nimeltä Palvelumuotoilun kasvutarinoita. He olivat myös mukana kirjoittamassa Palvelumuotoilun bisneskirjaa -nimistä opasta yhdessä palvelumuotoilun uranuurtajan, Mikko Koiviston, kanssa.
Heidän työskentelytapaansa valmentajina ohjaavat uskallus, innostus, joustavuus ja kumppanuus.
”Meille palvelumuotoilu samoin kuin osaamisen ja liiketoiminnan kehittäminen ovat intohimo. Pyrimme kehittämään asiakkaidemme palvelumuotoiluosaamista ja -kyvykkyyttä ja muuttamaan sitä kautta maailmaa.”
Uusia alkuja koronan jälkeen
Toinen Liike-hankkeen pienryhmävalmennuksista auttoi osallistujayrityksiä suuntaamaan liiketoimintaansa uudelleen. Monissa osallistujayrityksissä korona-aika oli vaikuttanut liiketoimintaan. Ryhmäklinikoita toteutettiin viisi, ja niissä keskityttiin verkostoitumiseen, palvelumuotoilun mahdollisuuksiin, ketterään ja kokeilevaan yhteiskehittämiseen, prototypointiin ja testaukseen sekä opitun jalkauttamiseen oman yrityksen arkeen.
Käytännössä ryhmäklinikoissa käytiin läpi lyhyitä teoriapohjaisia alustuksia ja niiden pohjalta keskusteltiin ryhmässä ja työskenneltiin yhdessä. Klinikoiden välisenä aikana osallistujat tekivät pienimuotoisia tehtäviä seuraavan ryhmäklinikan aiheisiin liittyen.
”Erityisen tärkeänä osallistujat kokivat sen, että he saivat valmennuksesta uusia työkaluja, joita he voivat hyödyntää suoraan liiketoimintansa kehittämiseen. He kokivat tärkeäksi, myös sen, että valmennus oivallutti heitä siihen, miten tärkeää systemaattinen kehittäminen ja uusien ideoiden testaaminen on.”
Klusterista synergiaetuja
Toisessa pienryhmässä joukko matkailu- ja ravitsemusalan yrityksiä keskittyi yhteisen klusterin perustamiseen. Tavoitteena oli löytää synergiaetuja ja kehittää uusista palveluista yhdessä uudentyyppistä liiketoimintaa.
Yrittäjät tunsivat ennestään toisensa, ja yritykset sijaitsevat lähellä toisiaan Mikkelin Vanhalla kasarmialueella. Myös tälle ryhmälle toteutettiin viisi ryhmäklinikkaa. Niissä kirkastettiin yhteistyömallia, tunnistettiin yhteistyössä piileviä mahdollisuuksia ja vahvuuksia, mietittiin yhteistyöhön liittyviä reunaehtoja ja realiteetteja, ideoitiin vaihtoehtoisia ratkaisumalleja ja aloitettiin toimintasuunnitelman hahmottelu.
”Lopputuloksena klusterille syntyi yhteistyömalli, toimintasuunnitelma ja pelinsäännöt, joihin kaikki osallistujat sitoutuivat. Toimintasuunnitelman pohjalta on helppo lähteä etenemään. Osallistujat kokivatkin valmennuksen onnistuneeksi ja tapaamiset hyödyllisiksi. Tärkeintä heistä oli, että valmennus edisti klusterin toimintaa.”
Liike-hankkeen projektipäällikkö Inka Vanhanen koki yhteistyön Säynäjäkankaan ja Forsbergin kanssa helppona.
”Hyvin dynaaminen yhteistyön muoto mahdollisti yhteistyön laadullisen syventymisen, luottamisen kasvattamisen ja asioihin oikea-aikaisesti puuttumisen. Jos pitäisi yhdellä sanalla kiteyttää yhteistyötä, niin valitsisin kyllä sanan helppous.”
Teksti: Päivi Kapiainen-Heiskanen
Kuvat: Alma Talent Pro Oy ; Päivi Kapiainen-Heiskanen
Artikkeli on tuotettu osana LIIKE-hanketta.
12.10.2022 14:23
Veden pyörittämistä graniittisista kivipalloistaan tunnettu Sorvikivi Oy sai alkunsa Vainikan yrittäjäpariskunnan autotallissa. Aikanaan pallot matkasivat eri puolille maailmaa. Viime vuodet on keskitytty tekemään alihankintaa ja tilaustöitä.
Savitaipalelaiset Eero ja Kaarina Vainikka ehtivät paiskia monenlaisia töitä ennen yrittäjäksi ryhtymistään. Eero kiersi maapalloa merimiehenä, yhdessä käytiin töissä autotehtaalla Ruotsissa ja kun Eeron terveys ei enää kestänyt kotimaan teillä rekalla kurvailua, pariskunta päätyi yrityksen perustamiseen vuonna 1984.
”Hankimme ensin sorvin, jonka lainan takuuksi laitoimme melkein maksetun omakotitalon. Paikkakunnalla oli siihen aikaan kolme pankkia, joista viimeinen halusi antoi sorvin ostorahan lisäksi reilummin lainaa, että saimme yrityksen pystyyn”, Eero Vainikka muistelee.
Inspiraatio kivien hyödyntämiseen tuli läheltä. Kotipitäjän Savitaipaleen kirkon ulkopinta on vuorattu muutaman kilometrin päästä Lavikanlahdesta louhitusta rapakivigraniitista.
”Se on paikkakunnan ehdoton ylpeys. Lujaa kiveä. Tuollainen rakennus kuvastaa suunnittelijan ja valmistajan sielunelämää ja luo paikkakunnalle yhteishenkeä. Samantyyppisesti merkittävä rakennus on mielestäni Kansallismuseo Helsingissä.”
Pariskunta alkoi aluksi sorvata käsityötuotteita, kuten vuolukivipatoja, -tikareita ja -mortteleita.
”Vuolukivi saatiin Juuasta, itse suunnittelimme mallit ja toteutimme ne. 1990-luvun alussa suosittu oli pihvikivi, jolla paistettiin pihvejä pöydässä. Muuten hyvä, mutta siitä saattoi roiskua rasvaa iltapuvuille.”
Sitten yritykset innostuivat tilaamaan yrityslahjoja. Yhdelle tehtiin Siilinjärven apatiitista kelloja ja tikareita suuria määriä. Toiselle 1700 pikaria, joihin kaiverrettiin yhtiön myymien lääkkeiden nimiä. Kolmannelle tehtiin Virtasalmen marmorista mortteleita, jotka päätyivät apteekkeihin lahjoiksi. Sorvikivi teki myös kahdelle sähkökiukaiden valmistajalle alihankintaa.
Vienti käynnistyi vauhdilla
”Mielessä kuitenkin oli koko ajan, että pitäisi olla joku oma artikkeli, jolla ei olisi kulttuurirajoja. Sitten keksittiin hioa vesijohtoputken päällä hautakivipalloja ja kun ne tietyssä työvaiheessa alkoivat kellua, niin älysin, että tässä on nyt jotain.”
Eero Vainikka kehitti veden pyörittämille graniittisille palloille oman valmistustavan. Patenttia sille ei saatu, kun ranskalaiset olivat 1900-luvun alussa ehtineet patentoida menetelmän.
”Aloimme tehdä isoja palloja. Kun Tukholmaan haluttiin tilata yli metrin halkaisijan pallo, syntyi ajatus laitteesta, jolla niitä voisi tehdä. Laitteelle sitten saatiin laite- ja valmistusmenetelmäpatentit.”
Omasta valmistusmenetelmästä tuli kilpailuetua, ja vientikauppa alkoi vetää. Yleensä myyntiagentiksi tarjoutui kivipalloista innostunut ihminen, jolla saattoi olla suomalaisia sukujuuria. Yhdysvalloistakin otettiin yhteyttä, kauppa kävi ja pariskunnalle tuli kutsuja avajaisiin, joissa pallot olivat näyttävässä osassa.
”Suomalaissyntyinen kaveri myi siellä louhosporia. Hän teki lopulta kymmeniä kauppoja kivipalloista. Iso pallo meni Oklahoman Tulsan eläintarhaan, missä avajaisissa palloa oli kuvaamassa kolme eri radio- ja tv-yhtiötä. Kun heillä oli pumpun tilaus pari päivää myöhässä, tein puutarhaletkusta virityksen, jolla kuusi tonnia painava pallo pyöri. Välillä toimitusten kanssa oli niin kiire, että palloja lennätettiin jopa lentokoneella, kun kustannuksilla ei ollut tilaajalle väliä.”
Myös Tanskassa asunut suomalaissyntyinen arkkitehti kauppasi palloja. Pisimpään veti Saksan markkina.
”Toimitimme pieniä palloja Saksaan kolmen kuukauden välein, kunnes kiinalaiset tulivat siihen väliin. Saksaan toimitimme myös paljon kivestä tehtyjä altaita, mutta siihenkin kiinalaiset alkoivat sitten työntää halvalla tuotteitaan.”
Kotimaista kiveä ei osata arvostaa
Eero Vainikka on huomannut vuosien varrella, että suomalaiset eivät tiedä paljoakaan oman kotimaansa kivilajeista.
”Kun kilpailutetaan, niin usein valitaan ulkomainen, halvempi kivi, vaikkei se välttämättä kestä näissä oloissa. Kilpailutuksissa pitäisi selvittää kiven lujuuskestävyys ja veden imeytymismäärä, ettei pakkanen ja eroosio tuhoa kiveä. Me suomalaiset ilmoitamme kilpailutuksissa veden imeytymismäärän painoprosentteina, kun ulkomaiset kilpailijat ilmoittavat sen tilavuusprosenteissa eli luvut eivät ole vertailukelpoisia.”
Hän varoitteleekin, että etenkin pääkaupunkiseudun kohteisiin valmistuu nyt niin paljon ulkomaisesta kivestä tehtyjä kohteita, ettei siitä hyvä seuraa pitkässä viivassa.
”Helsinki täyttää kaatopaikkansa kiinalaisella rojukivellä.”
Yrittäjyydestä tuli osa elämää
Kaikesta huolimatta Sorvikiven yrittäjäpariskunta ei ole lyönyt hanskoja tiskiin, vaan jatkaa 34 vuoden kokemuksella.
”Toimitamme nyt rakennuskiviä ja teemme hautakiviä muille yrityksille. Erikoisempiakin tilaustöitä toki tulee.”
Myös muut pienet kivialan yritykset ovat olleet viime vuodet tiukoilla.
”Isot ottavat kilpailutuksissa urakat monesti käsittämättömän halvalla hinnalla. Onneksi me olemme erikoitunut toimija, joka pystyy tekemään monentyyppisiä töitä.”
Yritys työllistää tällä hetkellä yhden ulkopuolisen työntekijän, kun parhaina vuosina palkkalistoilla oli puolen tusinaa osaajaa. Luottotyöntekijä myös halutaan pitää palkkalistoilla.
”Lomauttanut en ole 22 vuoteen ketään. Mielestäni työnantajan velvollisuus on pitää työntekijöistä huolta. Jos kaikki työntekijät olisivat samanlaisia kuin meidän työntekijämme, kiinalaiset eivät saisi täällä kaupaksi kuin syömäpuikkoja.”
Pariskunnan oma työnjako on pysynyt samana vuosia. Kumpikin venyy kaikkeen. Kaarina Vainikka hallitsee niin paperihommat kuin tuotannon. Hän on vuosien varrella hionut, sorvannut ja valmistanut pienesineitä.
”Kaikki eivät näe, mitä kiven sisässä on. Jos pallokivestä tekee pienesineitä, siitä voi syntyä hukkaa, kun pallo on aika iso kuvio.”
Yritys toimii Savitaipaleen teollisuusalueella hallissa, jonka vanhin osa toimi aikoinaan ompelimona.
”Viime vuosina isojenkin toimijoiden investoinnit ovat hiljenneet, joten kotimaisten kivituotteiden kauppa on hiljaista. Sitten on vielä sellainenkin ilmiö, että arkkitehdit vaihdattavat suunnitelmissa olevia kiviä omiin, edullisempiin vaihtoehtoihinsa, mikä vääristää tilannetta entisestään. Valituksi tulee heidän mielestään kiinnostava toimittaja, joten muilla ei ole mahdollisuuksia kilpailla. Tätä tapahtuu hyvin paljon.”
Pariskunnalla on kolme lasta, mutta jatkaja ei ole vielä ilmoittautunut.
”Tämä on elämää, mitä me elämme. Kun on tiukemmat ajat, pistetään nyörit tiukemmalle ja tyydytään siihen, mitä on. Yrittäminen vaatii pitkäjänteisyyttä. Meillä on luontainen halu tehdä jotain, mihin voi laittaa omaa ajatusta. Koulutustahan tällaiseen kivialan yrittämiseen ei edes ole.”
”Jos yrityskaupan tekisi, se vaatisi kahden vuoden opastuksen, että uusi yrittäjä oppisi luomaan kontaktit kollegoihin. Jatkumoa on oltava ja on hyvin tärkeää tuntea kollegat. Jos on töitä, mutta ei kiveä, kollegat myyvät, kunhan olet rehellinen maksuajan kanssa. Jos vedät välistä, et pääse enää koskaan takaisin.”
Suomalainen erikoisuus
Vainikat omistavat kotipaikkakunnallaan kivilouhoksen, jonka toinen osakas on perikunta. Kiveä ei tällä hetkellä louhita.
”Kultaa on enemmän tässä maailmassa kuin samanlaista kiveä, graniittista pallokiveä. Sitä on nyt turha louhia, kun se ei pääse oikeuksiinsa. Emme mainosta tätä asiaa. Se, joka tietää, tietää. Jääköön louhoksen kivi tuleville polville. Kivellä on aikaa varttua. Kotimaisilla kivillä ei ole kiirettä nyt.”
Eero Vainikka muistuttaa, että pallokivi on hyvin harvinainen kivilaji maailmankin mitassa.
”Pallokiviesiintymiä on maailmassa noin 100, niistä 75 on täällä Suomessa. Kiintokallioistamme niistä löytyy noin 32. Niistä vain kolme on graniittia. Meidän louhoksemme on ainoa, josta on lupa louhia pallograniittia. Pallokiven synnystä on erilaisia teorioita, joista on väitelty 1930-luvulta asti.”
Hän toivoo, että kotimainen kivi saisi ansaitsemansa arvostuksen kestävänä materiaalina.
”Jos rakennettaisiin niin, että katsotaan rakennuksen tai tienpinnan käyttöikää ja verrattaisiin sitä hankintakustannuksiin, kotimainen kivi olisi ylivertainen materiaali.”
Yrittäjänä Eero Vainikka on pitänyt mottoinaan sotaveteraanin hänelle aikoinaan antamat neuvot.
”Hän sanoi minulle, että älä ulvo lauman lailla. Toinen neuvo oli, että älä ajattele, mitä naapuri ajattelee, vaan tee, miten itse ajattelet. Niistä olen pitänyt kiinni.”
Teksti ja kuvat: Päivi Kapiainen-Heiskanen
Artikkeli on tuotettu osana LIIKE-hanketta.
12.10.2022 14:22
Mikkelin historiallisella puutaloalueella, Vanhalla kassulla, toimii monipuolinen yritysrypäs, joka haluaa tarjota yhdessä palvelupaketteja matkailijoille.
Vanhan kasarmialueen toimijat innosti tiivistämään yhteistyötä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Liike-hanke, jonka projektipäällikkö Inka Vanhanen ja TKI-asiantuntija Tommi Kuukkanen toteuttivat yritysten toiveiden pohjalta räätälöidyn valmennusjakson.
Yrittäjien toiveena on saada ajan myötä nykyistä paremmin näkyville, miten ainutlaatuisella alueella voi tutustua sotahistoriaan, yöpyä ja ruokailla. Yhteistyöryppäästä puhutaan työnimellä klusteri.
Majoitusta klusterissa tarjoaa Huoneistohotelli Marja ja sen hostelli, joissa on yhteensä 45 petipaikkaa ja lisäksi voi varata tilaussaunan Linnankadulta. Yrittäjä Marja Turunen on vuosien varrella toteuttanut myös asiakkaiden ruokailuun liittyviä toiveita, mutta ajankäytön ja kustannustehokkuuden takia hän markkinoi nykyään alueen ravintolayrityksiä eli Mikkelin Upseerikerhoa ja arkisin lounaita tarjoavaa Ravintola Augustia.
”Meillä on tässä hyvä palvelutarjonta. Yhteistyön kehittely on vasta alkuvaiheessa ja vaatii paljon työtä. Pääsimme hyvään vauhtiin, mutta koronarajoitusten purkamisen jälkeen jokaisen työpäivät ovat täyttyneet yrittäjän arjesta.”
Perinteikästä Mikkelin Upseerikerhoa tilausravintolana yrityspohjalta pyörittävä Aija Lyytikäinen muistuttaa, että Vanha kasarmialue on ainutlaatuinen helmi, aikakautensa yhtenäinen kokonaisuus, jollaisia ei Suomessa ole säilynyt toista.
”Meillä on täällä Mikkelissä mahdollisuus hyödyntää matkailuun tämän mielenkiintoisen alueen palvelutarjontaa ja kertoa alueen historiasta. Rakennukset ovat jääneet täällä monipuoliseen käyttöön, eivätkä ole yksityisomistuksessa asuntoina niin kuin monilla muilla alueilla on käynyt. Vaikka alueen rakennuksilla on monta eri omistajaa, se ei estä matkailupalvelujen kehittämistä. Jokaisella rakennuksella on oma mielenkiintoinen historiansa. Alueen vetovoimaa lisäsi se, että Mikkelin kaupunki kunnosti alueen puiston.”
Sotahistoria kiinnostaa
Yrittäjät haluavat markkinoida aluetta etenkin sotahistoriasta kiinnostuneille. Jo nyt on ollut nähtävillä, että alueella majoittuneet ovat käyneet sekä Jalkaväkimuseossa että Sodan ja rauhan keskus Muistissa.
”Maan ainoassa Jalkaväkimuseossa sotahistoria avautuu uudella tavalla ja kiinnostaa perinteisesti myös ryhmiä. Korona-aikana ihmiset ovat etsineet uusia matkakohteita ja löytäneet Vanhan kasarmialueen. Upseerikerholla on käynyt yrityksiä viettämässä työhyvinvointipäiviä niin, että ensin on tutustuttu Jalkaväkimuseoon, sitten on tultu meille nauttimaan etukäteen tilattu ateria ja on jatkettu Muistiin.”
Turunen ja Lyytikäinen ovat koonneet verkostoa ja testanneet keskinäiset yhteistyökuviot.
”Yhteistyö toteutuu vaikkapa niin, että Upseerikerholla järjestettävien häiden vieraat majoittuvat päivällä huoneistohotelliin, vaihtavat vaatteet, kävelevät kirkkoon vihkitilaisuuteen ja tulevat sen jälkeen meille Upseerikerholle hääjuhlaan. Yöllä heiltä ei ole pitkä matka palata Marjan hotelliin yöpymään. Missä muualla tällainen olisi mahdollista?”
Ravintola Augustin yrittäjä pyörittää myös Karkialammen varuskunta-alueella Ravintola Pitopataa, lounas- ja tilausravintolaa. Karkialammella on tarjolla myös ryhmille sopivaa yhteismajoitusta Army Hostelissa, joka on kehittänyt elämyksellisiä ohjelmapalveluja asiakkailleen. Vaikka iso osa Karkialammen varuskunnan rakennuksista on luovutettu siviilikäyttöön, alueella toimii edelleen muun muassa Maavoimien esikunta.
Käytännönläheistä kehitystyötä
Ilman Liike-hanketta Vanhan kasarmialueen yrittäjien yhteistyö olisi ehkä jäänyt haaveeksi. Kokeneet yritysvalmentajat laittoivat konsortion yrittäjät miettimään, mitä yhteistyön pitäisi olla, jotta siitä olisi hyötyä. Sitten pohdittiin, miten luodaan luottamus toimijoiden välille.
”Minun on helppo tehdä yhteistyötä Jalkaväkimuseon kanssa, koska olemme tunteneet museonjohtaja Markku Riittisen kanssa jo pitkään. Marjan kanssa yhteistyö sujuu myös helposti, koska tarjontamme täydentää toisiaan, eikä kilpaile keskenään.”
Yrittäjillä on toiveita myös muille alueen toimijoille. Mikke-kaupunkijuna kulkee kesäisin Xamkin kampuksen laidalla Jääkärinkatua pitkin.
”Nyt junalla kulkevat näkevät vain kasarmialueen talojen päädyt, mutta eivät saa käsitystä koko alueesta. Olisi hienoa, jos yksi Mikke-junan pysäkeistä olisi Jalkaväkimuseon pihalla. Se lisäisi varmasti kiinnostusta museota kohtaan ja toisi alueelle lisää vierailijoita”, Lyytikäinen toivoo.
Yrittäjistä olisi hienoa saada Vanhan kasarmialueen tarjonta kokonaisuutena esille matkailusivustoille.
”Me olemme kädet savessa omien yritystemme kanssa, mutta ehkä Mikkelin kaupungin kehitysyhtiö Miksein väki pystyisi auttamaan, että tarjontamme saataisiin paremmin esille matkailusivustoille niin, että sotahistoriasta kiinnostuneet löytyisivät kaikki kohteet.”
Liike-hanketta yrittäjät kiittelevät siitä, että vireille saatiin myös yhteisen vuosikalenterin kokoaminen.
”Museollahan vuosikalenteri on olemassa, mutta me muut vasta kehittelemme omia ideoitamme eli paljon on vielä tehtävää. Tosin ilman Liike-hanketta emme ehkä olisi saaneet koko kehitystyötä liikkeelle.”
Teksti & kuvat: Päivi Kapiainen-Heiskanen
Artikkeli on tuotettu osana LIIKE-hanketta.
12.10.2022 14:22
Dagsmark Petfood Oy toi ensimmäisenä suomalaisyrityksenä markkinoille kotimaiset koirien kuivaruoat viitisen vuotta sitten. Kissoille herkkuja on valmistettu viime vuodesta.
Yrityksen liikeideana on tarjota lemmikeille kotimaisista raaka-aineista tehtyjä lisäaineettomia tuotteita, jotka eivät aiheuta allergioita. Tuotanto aloitettiin Dagsmarkin pohjalaiskylässä tiloissa, jotka osoittautuivat pian liian pieniksi. Oma tuoteperhe saatiin kehitettyä vuodessa.
”Kun aloitimme, kukaan ei vielä tehnyt koirille kotimaista kuivaruokaa”, toimitusjohtaja Laura Strömberg tuumii.
Alihankintaa ja omaa valmistusta
Kun kysyntä kasvoi vauhdilla, kasvuun varauduttiin luopumalla omasta koiranruokien valmistuksesta. Investointi tuotantokoneisiin olisi ollut suuri, eikä siksi järkevänä. Nyt tuotteet teetetään omilla resepteillä kahdella alihankkijayrityksellä, jotka toimittavat ne suursäkeissä pakattaviksi Loimaan Mellilään.
”Näin jälkikäteen ajateltuna ratkaisu näyttää selkeältä. Onneksi ymmärsimme jo varhain, että pienellä koneella emme pysty valmistamaan tarvittavia määriä koirien ruokia. Sittemmin markkinoille on tullut muitakin kotimaisia yrityksiä, ja kuivaruokapuolella on jo ylikapasiteettia.”
Yrityksessä myös oivallettiin, että kotimaiselle kissojen märkäruoalle on kysyntää. Kysyntään vastattiin niin, että viime vuonna tehtiin Loimaalla iso investointi omiin tuotantotiloihin.
”Viime lokakuusta alkaen olemme valmistaneet siellä kissojen ruoat omissa tiloissamme. Tuotekehityskokeilut teemme laboratoriotason tiloissa varmistaaksemme, että tuotteen rakenne, maku ja resepti toimivat varmasti. Yhteistyökumppanina meillä on ollut muun muassa Turun ammattikorkeakoulu.”
Tuotteet pääsevät ensin Dagsmarkin henkilökunnan 38 lemmikin testikäyttöön. Laajempi testiryhmä löytyy yrityksen Facebookin kautta.
”Tuotekehitys alkaa työpöytäharjoituksena, jonka jälkeen testaamme ja muokkaamme tuotteita monta kertaa ennen kuin tuotantomittakaavan valmistus voidaan aloittaa.”
Markkinointia eri kanavissa
Dagsmark tunnetaan räväkästä ja nokkelasta markkinoinnista, joka on myös tehokasta. Koiranruokatuotteiden niminä on maakuntia ja paikkakuntia. Kissanruoat ovat saaneet nimensä kissapedoilta.
”Jälkeen päin tarkasteltuna voi sanoa, että luotimme alussa liikaa sosiaalisen median voimaan sen sijaan, että olisimme markkinoineet eri kanavissa. Nykyään some on meille tärkeä keskustelukanava ja sitä käytetään ylläpitomainontaan. Olen sitä mieltä, että somen varaan ei kannata rakentaa kaikkea markkinointia etenkään, jos kyseessä on uusi tuoteperhe.”
Brändin tunnettuus lisääntyi, kun markkinointia alettiin tehdä perinteisissä isoissa kanavissa, kuten radiossa, televisiossa ja printtimedian isoissa julkaisuissa.
”Siinäkin olemme tavallaan menneet vastavirtaan eli digistä perinteiseen mediaan. Lemmikkien ruoat ovat kuitenkin perinteinen tuote, ja ne ostetaan yleensä kivijalasta. On tärkeää pystyä herättelemään kuluttajia niin, että he vaihtavat lemmikkinsä tutun ruoan uuteen tuotteeseen.”
Hinnoittelua varten Dagsmarkin väki tutki ns. hintapisteitä eli mikä olisi kuluttajalle sopiva hintataso päivittäistavarakaupan hyllyllä.
”Hinnoittelu on uudelle tuotteelle aina vaikeaa, eikä kaupan lopullista hintaa voi tietää. Osuimme kuitenkin sopivaan hintahaarukkaan, ja tuotteemme ovat edullisempia kuin erikoiskaupoissa myydyt.”
Uudet raaka-aineet kiinnostavat
Raaka-aineita kotimaasta löytyy hyvin. Yritys käyttää ympäristöystävällisimpiä eläinperäisiä proteiineja eli pääosin broilerinlihaa ja hyödyntää kotimaisen elintarviketuotannon sivuvirtoja. Koska raaka-aine tulee läheltä, kuljetusmatkat jäävät lyhyiksi.
”Kuluttajien mieltymykset ja käsitykset ohjaavat valintojamme. Broileri tulee meille lihana ja valmistamme sen itse tuotteeksi asti. Honkajoki tekee meille elintarvikekelpoisista raaka-aineista broilerijauhoa. Isoilta lihataloilta saamme tuotantoon myös muita sivuvirtoja, kuten sisäelimiä.”
Raaka-aineisiin kuuluu myös kalkkunanliha, sillä sen rasvat ovat terveellisiä, pehmeitä tyydyttämättömiä rasvoja. Kalapohjaisiin tuotteisiin käytetään villiä Itämeren kalaa, josta on poistettu dioksiini. Purutuotteiden pääraaka-aine on hirvi, joka on riistaeläimenä luontaisesti antibioottivapaa ja vähärasvainen.
Porsaan- ja naudanliha allergisoi osaa lemmikeistä, joten niitä yritys on käyttänyt rajoitetusti. Elintarviketeollisuuden sivuvirroista saadaan naudanlihaa kissojen märkäruokiin ja eläimen pintanahasta purtavaa koirille.
”Meitä kiinnostaisi käyttää riistaa ja poronlihaa, mutta niitä olisi oltava saatavilla koko ajan. Uskon, että hukkavirtoja riistapuolelta löytyy vielä. Meillä olisi valmiutta kehittää yhteistyötä poronhoitajien ja metsästäjien kanssa. Ajoittain meille tarjotaan myös harvinaisempia lihaeriä, kuten lammasta tai vuohenlihaa. Käyttämämme raaka-aineen tarve on suuri, joten emme pysty ostamaan pieniä eriä.”
Yritys hyödyntää tuotteissaan myös hyönteisproteiinia. Ihmisten herkkutuotteissa käytetyt sirkat eivät kuitenkaan tule kysymykseen korkean hintansa takia.
”Käytämme mustasotilaskärpäsiä tuomaan lisäravinteita kissanruokiin. Kärpästen tuotanto vie vähän tilaa ja tukee samalla kiertotaloutta, sillä toukat hyödyntävät biojätettä, kuten hävikkiperunaa.”
Muita tuotannossa käytettäviä kotimaisia raaka-aineita ovat kaura, peruna, rypsiöljy, kananrasva ja metsämarjarouhe.
Kotimaisuus kirittää
Perinteisesti lemmikkien ruoat ovat olleet pääosin tuontitavaraa. Korona-aikana suomalaiset heräsivät miettimään huoltovarmuutta ja kotimaisen tuotannon tärkeyttä. Yrityksen asiakkaat arvostavat laatua ja ovat ympäristötietoista, mikä kirittää yritystä kehittämään toimintaansa.
”Me kotimaassa lemmikkien ruokia valmistavat yritykset toteutamme omia arvojamme päivittäin arjessa ja selvitämme rohkeasti erilaisia mahdollisuuksia. Meillä vastuullisuus kattaa koko arvoketjun.”
Yritys laskee vuosittain hiilitassunjäljen, käytössä on ympäristöjärjestelmä ja vastuullisuusohjelman tavoitteet sisältyvät liiketoimintaan painopisteisiin. Yhtiöllä on myös Ekokompassi-ympäristösertifikaatti.
”Lemmikkien ruokiin ei tarvitse merkitä alkuperämaata. Me haluamme kuitenkin muuttaa omalla esimerkillämme maailmaa. Meillä on oikeus käyttää kotimaisuudesta kertovaa Avainlippu-merkkiä.”
Vastuullisuuteen kuuluu, että yritys haluaa osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Laura Strömberg on seurannut huolestuneena kotimaisen maatalouden nykytilannetta.
”Tilanne tuotantotiloilla on jatkunut pitkään hurjana. Edessä ovat joka tapauksessa isot rehuteollisuuden hinnankorotukset. Nyt pitää valmistajien ja kaupan tulla tuottajia puolitiehen vastaan. Kyse on yhteisistä talkoista. Kaikki kulujen nousu ei voi kohdistua vain alkutuottajiin, kuten viime vuosina on tapahtunut. Nykytilanne huolettaa minua kovasti.”
Tutkimuksesta löytyy selkänoja
Kauppatieteiden maisteriksi valmistunut Laura Strömberg ehti toimia alan opettajana ja tutkijana ja pyörittää ohessa pienimuotoista koirien koulutus- ja lisäruokayrittäjyyttä. Kun tilaisuus Dagsmark Petfoodin perustamiseen avautui, hän päätti hypätä kokonaan yrittäjyyteen.
”Kokemus on ollut positiivinen. Minulla on yrittäjän sielu. Toisaalta kaipaan yliopistomaailmaankin ja pidän yhteyksiä etenkin Turun kauppakorkeakouluun ja otan opiskelijoita mukaan yrityksen kehittämiseen.”
Oman tutkijan taustansa hän arvioi näkyvän siinä, että mitään päätöksiä ei tehdä hätiköiden, vaan päätökset perustuvat tutkittuun tietoon.
”Kaikki strategiset päätöksemme perustuvat faktaan. Näin olemme pystyneet luovimaan ketterästi muuttuvissa oloissa, eikä olla hirttäydytty kiinni aiemmin tehtyihin strategioihin. Meidän 15 osaajan tiimimme on luova porukka, joka pystyy keksimään uusia tapoja toimia.”
Visiona on pyörittää tehdasta yhä ekologisempaan suuntaan.
”Käytämme uusiutuvaa sähköenergiaa ja pyrimme pienentämän sekä päästöjä että hävikkiä.”
Dagsmark Petfoodin liikevaihto on kasvanut merkittävästi korona-aikana ja se on nyt noin neljä miljoonaa euroa. Yritys on kiinnostanut alusta saakka myös sijoittajia. Tällä hetkellä mukana on kotimaisia yksityissijoittajia ja Pauligin suvun sijoitusyhtiö English Tea Room.
Teksti: Päivi Kapiainen-Heiskanen
Kuvat: Dagsmark Petfood Oy:n kuva-arkistosta
Artikkeli on tuotettu osana LIIKE-hanketta.
12.10.2022 14:22
Pälkäneläinen perheyritys, Humuspehtoori, on tuottanut kotimaisia luomulannoitteita jo vuosikymmeniä. Kun tuontilannoitteiden saatavuus heikkenee ja hinnat nousevat, Humuspehtoori pyrkii varmistamaan, että ruoantuotanto olisi kannattavaa jatkossakin.
Humuspehtoori Oy:n tarina alkoi vuonna 1984, kun Reino Mantsinen kehitti itsekulkevan kompostin kääntimen ja alkoi tehdä kompostointiurakoita kaupungeille. Hän hoiti kaupunkien kompostointialueita käyttäen tukiaineena kuoriketta.
Liikeidea muuttui 2000-luvun alussa, kun Mantsinen alkoi tehdä kuorikekauppaa metsäteollisuuden tuotantoyksiköiden kanssa.
”Isä oli mukana kompostointikokeessa, jossa testattiin seitsemää erilaista puukuitua. Lopputulema oli, että kasvit kasvoivat koeruutuviljelmillä yhtä hyvin käytettiinpä niillä kompostoitua tai kompostoimatonta puukuitua. Siitä hän päätteli, että puukuitua ei tarvitse kompostoida, vaan se sopii sellaisenaankin maanparannusaineeksi”, nykyinen toimitusjohtaja Suvi Mantsinen kuvaa.
Kun Reijo Mantsinen jäi leskeksi vuonna 2001, hän lopetti matkatyöt ja keskittyi kehittämään puukuituun liittyvää liiketoimintaa.
Luomulannoitteiden edelläkävijä
Ensin tehtiin Pälkäneelle puolen hehtaarin asfaltoitu kenttä, jolla käsiteltiin puukuituja maanparannusaineeksi. Viiden vuoden kuluttua kenttää laajennettiin 2,1 hehtaariin. Viimeisten viiden vuoden aikana on keskitytty entistä enemmän lannan jatkojalostukseen.
”Meille on tullut kyllä hevosen ja broilerin lantaa ihan 2000-luvun alusta asti. Puhdistamolietettä on tullut viimeisen viiden vuoden aikana enemmän. Se menee pääosin viherrakentamiseen korvaamaan fossiilisia lannoitteita mullan ravinnejakeena. Yhdistelemme eri raaka-aineita ja teemme niistä uusia lannoite- ja maanparannustuotteita.”
Luomulannoitteiden kehittelyä jarrutti 20 vuotta sitten viranomaisten käsitys, että puuteollisuuden kuituja ei voi viedä pelloille maanparannusaineeksi.
”Isä kyseenalaisti härkäpäisesti, että miksei voi viedä ja mikä pykälä sen estää. Lopulta tutkimme silloin aikanaan asiaa hyvässä yhteistyössä Eviran kanssa. Nyt tuotteilla on luomuhyväksyntä, vaikka ne sisältäisivät metsäteollisuuden tuottamaa puukuitua. Vuosien varrella on syntynyt yksimielisyys lannoitteiden ja maanparannusaineiden kriteereistä.”
Vuoteen 2014 saakka yrityksellä on ollut myynnissä laaja valikoima erilaisia seoksia.
”Meillä on edelleen sama repertuaari, mutta seoksia ei myydä enää niin paljoa. Uuden nitraattiasetuksen myötä säännöt muuttuivat. Nykyään levitetään kuidut ja lannat erikseen lohkojen kasvukierron mukaan sopivina ajankohtina.”
Alkuvuosikymmenet yritys toimitti asiakkailleen lannoitteita ja maanparannustuotteita rekkakuormittain. Tänä keväänä myyntiin tulevat kuluttajille suunnatut suursäkit, joita ostavat etenkin pienpuutarhat ja kasvihuoneyritykset. Uusi tuoteryhmä vaati jakelutavan kehittämistä.
”Mehän operoimme kompostointikentällä eli meillä ei ole isoja varastoja, eivätkä tuotteet saa kastua ennen pakkausta säkkeihin.”
Alkuvuosina luomutuotteet menivät pääosin luomuviljelyyn. Kun syksyllä 2021 lannoitteiden hinnat nousivat, tavanomaisestikin viljelevät alkoivat ostaa yrityksen luomulannoitteita.
”Kemialliset lannoitteet ovat olleet tähän saakka halpoja, ja ne on saatu peltoon kylvön kanssa samalla kertaa. Luomulannoitteet vaativat erillisen levityskerran. Me hoidamme asiakkaille myös levitystä järkevän matkan päässä Pälkäneeltä.”
Kemiallisten lannoitteiden heikkous on, että ne eivät sisällä luomulannoitteiden tapaan orgaanista ainesta. Pitkäaikainen kemiallisten lannoitteiden käyttö köyhdyttää maaperää.
”Maaperän köyhtyminen näkyy nyt, kun sään ääri-ilmiöt lisääntyvät. Etenkin kuivat vuodet ovat lisänneet tavanomaisten viljelijöiden kiinnostusta luomulannoitteisiimme, koska ne parantavat samalla maaperän kuntoa.”
Kotimaisuudesta tuli vahvuus
Maailmanpoliittinen tilanne on vauhdittanut keskustelua huoltovarmuudesta ja omavaraisuudesta. Suvi Mantsinen muistuttaa, että yrityksen raaka-aineet tulevat kotimaasta lyhyen matkan päästä. Myös tuotanto ja jakelu ovat paikallisten käsissä.
”Me tarvitsemme vähän välikäsiä. Puukuituja kuljetamme tyypillisesti 100-150 kilometrin säteellä. Lannoitteista Broilerihyvää menee Iisalmen korkeudelle asti. Yhteistyökumppanimme ajaa tarvittaessa tuotteen kohteeseen, ja urakoitsija käy levittämässä sen.”
Ympäristövastuullisuus nivoutuu osaksi yrityksen arkea. Materiaalivirroista pidetään tarkasti kirjaa, ja jätevedet käsitellään. Laajentuminenkin kiinnostaa, vaikka luvitus saattaa tehdä siitä mutkikasta.
”Ympäristöpuolen byrokratia on hyvin hidasta. Meillä olisi mahdollisuus aloittaa Janakkalassa toinen toimipiste. Ympäristöluvan saaminen AVIlta kestää kuitenkin noin 1,5 vuotta. Jos tarvitaan ympäristövaikutusten arviointi eli YVA, niin se vie 3-4 vuotta ja voi maksaa 300 000 – 400 000 euroa. Vähintään luvitukseen menee 5-6 vuotta, mutta helposti myös 10.”
Yksi uusista ideoista on hyödyntää betonitehtaiden sivutuotebetonia eli murskata se rakentamiseen, millä säästettäisiin luonnosta otettavaa soraa ja hiekkaa.
”Suomessa käytetään 2 miljoonaa tonnia betonimurskaa vuodessa soran sijasta. Luulimme, että lupa tulisi nopeasti. Luvanhaku pistettiin vireille vuonna 2017, ja se on edelleen vireillä.”
Parhaillaan yrityksellä on Business Finlandin rahoittama hanke, jossa testataan Janakkalassa, saisiko turvesoista luotua hiilinieluja osana ilmastotoimia. Ideana on, että käytöstä poistettuja tai heikkotuottoisia soita laitettaisiin kasvamaan bioenergiakasveja, joita voisi lannoittaa puhdistamolietteellä.
”Jotta turvesoista saataisiin bioenergiapeltoja, joilla kasvaisi ulkomaisia pajulajikkeita, suot pitäisi lannoittaa tehokkaasti. Ruokapelloille on olemassa oma lainsäädäntönsä, joka määrittelee, miten niitä voi lannoittaa. Samoin myös metsille. Bioenergiapelloilta tällainen lainsäädäntö puuttuu.”
Yrittäjyys yllätti
Alkujaan Suvi Mantsinen aikoi tehdä uran nuorten hevosten kouluttajana. Hän ehtikin tehdä Saksassa pitkiä työpäiviä ilman suuria ansioita. Perheen yritystä hän innostui jatkamaan kymmenisen vuotta sitten oivallettuaan, että biotalous voi olla Suomen uusi Nokia.
”Ne olivat kauniita ajatuksia. En olisi kuvitellut, että yrittäjyys kiertotalousalalla on näin vaikeaa. On paljon lainsäädäntöä ja luvitusta, joka vie aikaa päivästä toiseen. Luvat ja niiden myöntämisen hitaus rajoittavat alan kasvua.”
Yksi tuotekehitystä rajoittavista asioista liittyy uusien raaka-aineiden kokeiluihin. Jos yritykselle esimerkiksi tarjotaan jotain raaka-ainetta, jota ei ole mainittu voimassa olevassa ympäristöluvassa, sitä ei voida ottaa vastaan.
”Minun pitää ensin saada lupa muutettua ja jos tulee valituksia, luvan saanti voi kestää kauan. Koetoimintalupa on myös lainsäädännön mukaan mahdollinen, mutta se on lyhytaikainen kokeilulupa, joka sekin voi maksaa oman työn lisäksi noin 5000 euroa. Sitä ei viitsi joka asiaan käyttää, kun sen jälkeen pitää joka tapauksessa muuttaa varsinainen lupa.”
Kaikki maatalouden puolesta
Viime aikoina polttoaineiden hinnat ovat nousseet ennakoimattomasti. Suvi Mantsisenkin on sen takia ollut vaikea arvioida, miten yrityksen kannattavuus kehittyy. Siitä huolimatta hän on päättänyt, ettei yrityksen tuotteiden hintoja nosteta, vaikka tuontituotteiden hinnat nousisivatkin.
”Olen päätynyt siihen, että emme nosta talvella tilattujen lannoitteiden hintoja yksipuolisesti, koska se olisi mielestäni väärin asiakaskuntaamme kohtaan. Pysymme sovitussa hinnassa. Yksi hailee, vaikka otetaan siinä vähän takkiin. Uusien tilaustenkin hintojen pitää jäädä kohtuullisiksi eli olla samassa haarukassa kuin viime vuosina on ollut.”
Yritys työllistää neljä vakituista työntekijää ja pari osa-aikaista. Korona-aikana yritys on kasvattanut toimintaansa merkittävästi, ja liikevaihto on lähes 900 000 euroa.
Suvi Mantsinen korostaa, että vastuullisuus merkitsee yritykselle sitä, että pidetään huolta ympäristöstä, työntekijöiden voinnista ja myös asiakkaista.
”Olen sitä mieltä, että jos mekin pystymme tulemaan näinä aikoina viljelijöitä vastaan, niin kyllä isoja voittoja tekevien, suurten kauppaketjujenkin pitäisi pystyä. Maatilojen kannattavuus on heikko nyt, kun kaupat sanelevat koneiden, polttoaineiden ja lannoitteiden hinnat, eivätkä maatilat kuitenkaan voi nostaa tuotteidensa hintoja. Tällä hetkellä tilanne on se, että ennätysmäärä maatiloja lopettaa, kun ihmiset ovat ihan lopussa. Kauppojen pitäisi nyt tinkiä omasta katteestaan, että meillä olisi vielä viiden vuoden päästäkin täällä kotimaassa maataloutta ja puhdasta kotimaista ruokaa.”
Teksti ja kuvat: Päivi Kapiainen-Heiskanen
Artikkeli on tuotettu osana LIIKE-hanketta.
LIIKE – Liiketoiminnan uudelleen suuntaamista ja digijohtamisen kehittämistä
Tiedot
Budjetti
Yhteystiedot
Projektipäällikkö
Inka Vanhanen
inka.vanhanen@xamk.fi
Hankkeen yhteyshenkilö
Tommi Kuukkanen
tommi.kuukkanen@xamk.fi