Kalan digijälki

Toimintaympäristö

Tässä osiossa tuodaan esille kaupallisen kalastuksen toimintaympäristöä, arvoketjun tiedonkulkua sekä tarkastellaan kaupallisen kalastajan nykyistä ilmoitustoimintaa karkealla tasolla. Tiedot ovat koostettu monesta eri lähteestä. Kuviossa voi ilmetä puutteita, mutta ne kuvaavan hankkeen tämänhetkistä ymmärrystä ja tietoa nykytilasta. Hanke suosittelee tarkistamaan asiat viranomaislähteistä. Nykytilaa on tärkeä ymmärtää, jotta kehittämisellä voidaan ratkaista nykyisiä ongelmia ja haasteita. Kuvaukset toimivat digitaalisten ratkaisujen pohjana.

Klikkaa kuvia, niin saat ne isommaksi ja tarkemmaksi!

Kalatalouden toimintaympäristöstä voidaan todeta, että pieneen määrään kalastajia kohdistuu suuret ja vaikuttavat voimat. Tämä näkyy suoraan alkutuottajien valitsevaan tilanteeseen mm. liikevaihtojen volyymeissa, investoinneissa ja kotimaisen (villi)kalan kulutuksessa.

Kuvio havainnollistaa myös kalatalouden verkostoa, sidosryhmiä ja käyttäjiä, jotka tulee huomioida. Elinkeinokalatalouden ilmoituksiin ja valvontaa Suomessa liittyy noin 10 kunta eri järjestelmää. Yhteensä kalaan liittyviä järjestelmiä on yli 20.  Täten voidaan todeta, että tulevaisuudessa kannattaisi pyrkiä vähentämään järjestelmien määrää kustannuksien ja käytettävyyden kannalta. Toimintaympäristön ymmärtäminen antaa reunaehtoja kalatalouden digitalisaatiolle.

Kuvio: Kalatalouden tiedonkulku toimintaympäristö ja sidosryhmät. (Antti Kinnunen)

Valvonta Suomessa

Suomessa viranomaisten rooli kaupallisen kalastuksen (alan) valvonnassa jakautuu eri tasoille. Lyhyesti sanottuna kaupallisen merikalastuksen valvontarooli menevät seuraavan mukaisesti. Varsinais-Suomen Elyn (jälj. Var-Ely) tehtävä on valvoa kaupallisen merikalastuksen asioita ensiostoon saakka. Yhteistyökumppaneina tässä on rajavartiosto, Ahvenanmaa sekä muut rannikkomaat/EU-jäsenvaltiot. Ensiostosta eteenpäin valvontaa suorittaa Ruokavirasto ja Tulli. Ruokavirasto on YKP-jäljitettävyystietojen valvontaa ohjaava ja kehittävä viranomainen.  Maa – ja metsätalous ministeriöllä on ohjaava rooli kokonaisuudessa. He valmistelevat lainsäädäntöä ja pyrkivät varmistamaan, että Suomi täyttää ne vastuut, mitä EU Suomelle asettaa.

Tarkemmin sanottuna ELY-keskus on YKP:n osalta yksi valvovaviranomainen, jotka on lueteltu seuraamuslaissa. ELY:n tehtävä on varmistaa, että yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä noudatetaan. Käytännössä valvotaan valvonta-asetusta ja sen toimeenpano asetuksia ja lisäksi on kansallisia kalastuslain mukaisia tehtäviä.

liittyvä TRACES – järjestelmä. Kunnalliset elintarvikeviranomaiset ovat toimivaltainen viranomainen mm. alkutuotannon valvonnassa, elintarviketurvallisuusvalvonnassa sekä YKP-jäljitettävyysvalvonnassa. YKP-jäljitettävyysvaatimusten piiriin sisältyy myös meressä viljelty kala. Kunnalliset elintarvikeviranomaiset valvovat kalanviljelylaitoksia. Kalanviljelylaitokset ovat alkutuotannon laitoksia ja ne ovat Ruokaviraston ohjaamassa alkutuotannon valvonnassa. YKP-jäljitettävyysosiot, joista Ruokavirasto ja kunnalliset elintarvikevalvontayksiköt omissa rooleissaan vastaavat, sisältyvät Oiva-järjestelmään.

Luonnonvarakeskus (jälj. Luke) ei ole valvova viranomainen, vaan suorittaa tutkimusta ja tilastointia. Sisävesikalastuksen osalta kalastajat toimittavat vuosittaiset saalisilmoitukset Luke:lle, mutta tämä on muuttumassa ELY-keskuksen alaisuuteen. Tulevaisuudessa Luke tulee keräämään myös vapaa-ajan kalastuksen saalistietoja.

EU:ssa on käytössä LIS-järjestelmä (laittoman, ilmoittamattoman, säätelemättömän) kalaerien jäljitettävyys järjestelmä, joka on niin sanottu saalistodistus järjestelmä. Tämä koskee koko EU:ta ja sillä valvotaan EU:n sisälle vastaanotettavia kalaeriä. Kaikki kalaerät, mitkä tuodaan ja vastaanotetaan EU:hun, pitää olla vahvistettu tällaisella saalistodistuksella. Sinne merkitään kaikki kalaerät ympäri maailmaa, jotka tuodaan ja vastaanotetaan EU:hun. Suomeen tulee jonkin verran suoraan kalaeriä, mitkä merkataan järjestelmään ja ne saavat yksilöidyn saalistodistuksen. Mikäli samalla saalistodistuksella yritettäisiin tuoda toinen kalaerä jossain päin EU:ta, niin järjestelmää hälyttää tästä. Tähän liittyy myös muita ruokaan liittyviä prosessitodistuksia. Järjestelmä on osa EU:n Traces – järjestelmää, jossa on kaikki elintarvikkeet mukana. EU:stä tulee siis reunaehtoja Suomen kalatalouteen, jotka on syytä huomioida kokonaisuudessa.

YKP-jäljitettävyys on kiteytetty seuraavassa kuviossa, jossa asiaa tarkastellaan elinkeinon ja viranomaisten näkökulmasta.

Kuvio: YKP-jäljitettävyys kalatalouden arvoketjussa. (Antti Kinnunen)

Nykytilan tiedonkulku

Seuraavaksi esitellään kalatalouden arvoketjun nykytilaa ja tiedonkulkua. Punaisella merkityt kohdata ovat pyynti-/ nosto- ja ensiostovaiheissa suurimmat haasteet nykyisissä toimintatavoissa. Tulee huomioida, että kaikki merestä peräisin olevat kalat ovat YKP:n alaisia ja ensiostajalla on pääsäätöisesti 24 tunnin aikaikkuna YKP-tietojen ilmoittamiseen viranomaiselle. Reunaehdot ja haasteet toiminnalle tulee kansallisesta laista ja EU:n artikloista sekä nykyisistä järjestelmistä. Toisaalta kalastaja voi halutessaan toimia reaaliaikaisesti, jos digijärjestelmät sen vain mahdollistavat.

Nykytilanteessa tieto kalastajalta ensiostajalle kulkee paperisella lähetysluettelolla tavaran vastaanoton yhteydessä. Kalastaja kirjaa samaa tieto moneen kertaan ja näitä vaiheita ovat: 1) paperinen saalispäiväkirja eli vihko, 2) paperinen lähetysluettelo/ kuormakirja, 3) tuotteiden/ pakkauksien etiketit, 4) viranomaisilmoitukset useampaan järjestelmään 5) tiedonsiirto kirjanpitäjälle. Tämä vie työaikaa kalastajan ydinliiketoiminnalta eli kalastukselta ja nostaa kustannuksia sekä tuo tehottomuutta toimintaan. Paperinen tiedonkulku tuo lisäkustannuksia ensiostajan ja viranomaisen päässä, koska tiedon syötetään käsin digijärjestelmiin useampaan kertaan.

Kalateollisuudella on pääsääntöisesti käytössä manuaaliset toimintatavat ja vain harvalla yrityksellä on toiminnanohjausjärjestelmä käytössä. Tämä tuo haasteita nykyisille toimintatavoille ja käytössä oleville teknologioiden käyttöönotolle, joka näkyy YKP-jäljitettävyyden kokonaistilanteessa konkreettisesti. YKP-jäljitettävyys vaatimukset ovat olleet jo kauan voimassa. Käytännössä vain isoimmat yritykset kykenevät hankkimaan ja investoimaan toiminnanohjausjärjestelmiin ja vähittäiskauppaketjujen vaatimaan sanomaliikenteeseen. Näihin teknologioihin kalateollisuuden yrityksillä ei ole yksinkertaisesti resursseja, vaikka julkiset toimijat tukisivat hankintoja. Arvion mukaan kalan ensiostajia on n. 400, joiden tulisi hankkia kuusinumeroa maksavia it-järjestelmiä, joka ei ole realistista. Kustannusnäkökulmasta kalatalouteen riittäisi yksi järjestelmä kaikille, joka tulisi pidemmällä aikavälillä halvemmaksi ja samalla säästettäisiin verovaroja.

Kuvio: Kalatalouden arvoketjun nykytila ja tiedonkulku. (Antti Kinnunen)

Merikalastuksen nykyiset järjestelmät

Seuraavissa kuvauksissa esitetään merikalastuksen nykyisiä järjestelmiä, tiedonkulkua ja prosessien eri vaiheita kalastajan sekä ensiostajan välillä. Voidaan todeta, että kalataloudessa on olemassa useita erillisiä järjestelmiä, joissa tieto ei liiku esimerkiksi kalastajan ja ensiostajan välillä taikka arvoketjussa eteenpäin. Kiintiö kalalajien osalta prosessit ja tiedonkulku tapahtuvat 24–48 tunnin aikaikkunassa. Muiden kalalajien kohdalla viranomaiselle tapahtuva tiedonkulku tapahtuu 1 kuukauden syklillä, johtuen lain vaatimuksista. Nykyiset järjestelmät ovat toteutettu valvonnan/ viranomaisen näkökulmasta. Tämä tuo käyttäjille (kastajille) haasteita ottaa käyttöön digijärjestelmiä, jotka eivät ole toteutettu käyttäjäystävällisesti.  Helppokäyttöisyys ja selkeys on ensiarvoisen tärkeää, koska merellä olosuhteet ovat vaativia.

Yhteenvetona voidaan todeta, että nykyiset järjestelmät eivät ole kovinkaan käyttäjäystävällisiä, joka näkyy konkreettisesti digijärjestelmien käyttäjämäärissä, koska niitä on haastava käyttää kalastajan arjessa. Osa järjestelmien käyttöönoton haasteista liittyy kalastajien asenteisiin valvontaa ja digitaalisuutta kohtaan, joka on ymmärrettävää tämänhetkisen tilanteessa ja toimintaympäristössä.

Kuvio merikalastuksen nykyiset järjestelmät, tiedonkulku ja prosessien eri vaiheet. (Antti Kinnunen) 

Tiedonkulun kokonaiskuvan malli

Hankkeen aikana selvisi, jos halutaan välittää YKP:n tietoja ja muuta dataa kalatalouden arvoketjussa, niin keskiössä on tiedon arkistointi (palvelimet) ja yksi toimiva sovellus. Tarkemmin sanottuna kyse on datataloudesta. Eri käyttäjäryhmien näkemyksiä on pyritty kiteyttämään seuraaviin kuvioihin, jossa pyritään tuomaan esiin tulevaisuuden kokonaiskuvaa ja toimijoiden datatalouden verkostoa. Tämän lisäksi isommilla toimijoilla olisi tarvetta mahdollisesti rajapintoihin, josta tiedon voidaan välittää automaattisesti omiin järjestelmiin. Tähänkin on erilaisia ratkaisuja ja etenemismahdollisuuksia. Pienemmillä toimijoilla on ns. manuaaliset toimintatavat käytössä. Hyvänä puolena olisi, että tiedon näkyvyyttä eri sidosryhmille voidaan hallinnoida teknologian avulla, joka on yksi tärkeimmistä asioista tietosuojan takia (GDPR).

Kokonaisuudessaan on huomioitu ja tuotu esiin muitakin toimijoita, kuin viranomaiset taikka kalatalouden arvoketjun toimijoita. Olisi hyvin tärkeää, että fokuksena olisi lisäarvon ja kannattavuuden parantaminen erityisesti arvoketjun alkupäässä. Vaikuttavuuden kannalta pitäisi kyetä todentamaan datalla kalatalouden vastuullisuus ja kestävyys Suomessa, jotta myös vientiä voidaan edistää ja kotimaisen villikalan kulutus tuplata vuoteen 2035 mennessä.

Miten tähän päästään, niin tarvitaan yhteistyötä ja uusia toimijoita toteuttamaan tulevaisuuteen suuntautuvia ratkaisuja. Arkistointia voidaan toteuttaa monella eri tavalla, kuten 1) säilytetään nykytila ja mahdollistetaan rajapinnat, 2) muut julkinen toimija ja rajapinnat sekä välityspalvelut, 3) yksityiset toimijat (esim. data-avaruus/ välityspalvelut). Lähtökohtaisesti viranomaisen tietokantoihin elinkeinon toimijat eivät voi tehdä rajapintoja, jolloin tarvitaan muita ratkaisuja suurella todennäköisyydellä.

Pienten ja startup yrityksien on hankalaa toimia palvelun toteuttajana taikka tarjoajana, koska kyseessä on Suomen huoltovarmuuteen ja kansalliseen turvallisuuteen liittyvästä tiedosta. Kun viranomaiset tekevät päätöksiä asian suhteen, niin tulee pyrkiä tekemään tulevaisuutta varten sellaisia ratkaisuja ja suuntauksia, jotka kestäisivät ajankehitystä ja tarpeita. Täkeintä on huomioida kaikkien toimijoiden tarpeet, jotta asiassa voidaan onnistua. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota arvoketjun alkupään toimijoihin, koska ilman heitä ei ole dataa, jota voidaan välittää  eteenpäin.

Kuvio: Kalatalouden tulevaisuuden kokonaiskuva – datatalouden verkosto. (Antti Kinnunen)

Ensierätunnuksien selvittäminen

Hanke selvitti, mitä vaihtoehtoisia toimintatapoja on ensierän tunnuksen muodostamiseen ja voidaanko ensierän muodostaminen liittää osaksi merialueen saalistietojen ilmoittamista. Tietoa hankittiin sidosryhmien haastattelujen avulla ja lisäksi hyödynnetään olemassa olevaa tietoa, kuten lait ja viranomaisten muut materiaalit. Ensierän muodostaminen voidaan liittää osaksi saalisilmoittamista, jos arvoketjulle tehdään yhteinen uusi digitaalinen ratkaisu. Nykytilanteen vallitessa, ei ole suositeltavaa liittää ensierän muodostamista saalistietojen ilmoittamiseen.

Hankkeen työpajoissa pohdittiin ensierätunnuksen malleja. Käyttöliittymäsuunnittelun mukaan sovellus voisi tuottaa viranomaisen esimerkin mukaisen ensierätunnuksen (FIN1111T221111HER100-1) ja lisäksi muut tarvittavat tiedot. Kyseinen malli on haasteellinen sähköisille järjestelmille eli ERP-järjestelmille (toiminnanohjausjärjestelmä). Selkokielisen ensierätunnuksen haasteet ovat tietosuojan alaiset tiedot , joita on mm. alustunnus (GDPR).

Standardoinnissa olisi tärkeää päättää, millainen malli koodilla olisi. Lisäksi standardoida, kuinka pitkä eri tietokohdat olisivat. Kalatalouden toimijat päättävät itse alalle sopivan ensierätunnuksen ja tietokohtien standardin.

Hankkeessa esitettiin kolmea vaihtoehtoa ensierätunnukselle, johon YKP-jäljitettävyyden eri tiedot linkittyisivät. Kaikki tarvittavat YKP-jäljitettävyyteen liittyvät tiedot voitaisiin tuottaa sovelluksella selkokielisesti taikka QR-koodilla taikka muulla tavalla. YKP-jäljitettävyyteen liittyviä tietoja on yhteensä 13 kpl. Näihin vaatimuksiin voi tutustua linkistä: YKP-jäljitettävyyden tietovaatimukset

Yhteenvetona hanke suosittelee QR-koodipohjaista ensierätunnusta, koska sillä voidaan täyttää vaatimukset ja tarpeet sekä tietoa voidaan lukea tavallisella älypuhelimen kameralla. 

Viivakoodi vs. QR-koodi

Seuraavassa kuvassa tuodaan esille, millaisia eroja viivakoodilla ja QR-koodilla on.  Suurimmat erot tulevat, kuinka paljon tietoa voidaan sisällyttää yhteen koodiin.

Yksi ratkaisu kalatalouteen?

Seuraavaksi esitellään kalatalouden tiedonkulkua yhteisen alustan avulla, jossa on huomioitu arvoketjun eri toimijat. Miten tietoa voidaan välittää arvoketjun toimijoiden välillä? Tulisi olla olemassa keskitetty ja nykyaikainen tiedonarkisto sekä tiedonvälitysalusta (palvelin). Tämän lisäksi yhteinen sovellus samassa paikkaa alustan kanssa, jolloin kehittäminen ja ylläpito olisi joustavaa sekä nopean kustannustehokasta. Tämä lisäksi sovelluksella olisi mahdollista generoida QR-koodeja YKP:n ensieristä ja useammasta erästä, riippuen toimijan tarpeista. Jakelu- ja vähittäismyyntivaihe kuittaisivat vain tiedon vastaan otetuksi ja tieto tallentuisi yhteiselle alustalle, koska tämä riittäisi valvonnan näkökulmasta. Tulevaisuudessa olisi mahdollista laajentaa ominaisuuksia tarpeiden mukaan.

Kalatalouden arvoketjussa olisi käyttäjiä arvion mukaan:

• 2356 kaupallista kalastajaa ja 3253 kalastusalusta (n. 700 I ryhmän kaupallista kalastajaa)
• n. 400 ensiostajaa
• n. 13.500 horeca-alan yritystä
• n. 5 elintarviketukkuketjua ja lisäksi elintarviketukkuja ja pakkas- sekä muita varastoja
• n. 20.000 logistiikka-alan yritystä (vain osa kuljettaa elintarvikkeita)
• 3 kauppaketjua – n. 2800 vähittäiskauppaa

Kuvio: YKP-tiedonkulku kalatalouden arvoketjussa yhteisellä alustalla avulla. (Antti Kinnunen)

Miksi?

Miksi tähän suositukseen on päädytty? Syy on siinä, että kalatalouden arvoketjussa on yhtä monta toimintatapaskenaariota, kuin yrityksiä. Pahimmassa tapauksessa järjestelmiä olisi lukuisia, joiden ylläpito tai tiedonvälitys muodostuisi liian kalliiksi ja mahdottomaksi pitkällä aikavälillä kaikille osapuolille. Toimijoilla voi olla eri rooleja ilmoituksien tai valvonnan osalta eli yrityksen toiminta voi liittyä eri vaiheisiin aina kalastuksesta vähittäismyyntiin asti. Siten olisi järkevämpi toteuttaa yhteinen kokonaisratkaisu, joka huomioisi eri tarpeet kalatalouden arvoketjussa.

Etävalvonnan mahdollisuuksien selvittäminen

Varsinais-Suomen ELY-keskus  varmistaa YKP:n sääntöjen noudattamisen, joka valvoo asioita ensiostoon saakka, ja tämän jälkeen valvonta siirtyy Ruokavirastolle ja Tullille. Maa- ja metsätalousministeriöllä on ohjaava rooli kokonaisuudessa. YKP:n edellyttämän jäljitettävyyden valvonnasta vastaavat kuntien terveystarkastajat Ruokaviraston ohjauksessa. Tämä valvonta on maksullista ja vie aikaa viranomaisilta.

Kalatalouden toimivat näkivät, että Ruokaviraston touteuttamaa YKP-valvontaa voitaisiin tehdä etänä esimerkiksi Teams-sovelluksella. Tämä toimintamalli on koeponnistettu korona-aikana, joka on todettu hyväksi kaikille osapuolille. Samalla kalatalouden toimijoita kohdeltaisiin etävalvonnan avulla tasa-puolisesti koko Suomessa, jolloin alueellisia eroja ei syntyisi.  Valvontamaksut voisivat alentua etävalvonnan myötä. Mikäli päädyttäisiin kalataloudessa yhteen sovellukseen ja palvelimeen, niin viranomaiset voisivat tarkistaa koko kalaerän YKP-jäljitettävyyden polun taustalla.

EtävalvontaVarsinais-Suomen ELY-keskuksen osalta ei ole mahdollista ilman fyysistä tarkastusta, koska valvonta edellyttää toimenpiteitä. Etähavainnointi on mahdollista ja sitä käytetään, mutta se edellyttää aina fyysistä tarkastusta. Tulevaisuudessa teknologina kehittyminen esim. kalan lajittelussa voi keventää fyysisen valvonnan tarvetta.

Käyttöliittymäsuunnitelma

Käyttöliittymää on suunniteltu yhteistyössä eri sidosryhmien kanssa, jotta käyttäjien tarpeet tule huomioitua. Tavoitteena on yhden luukun periaate, joka sujuvoittaisi eri toimijoiden työntekoa ja prosesseja. Ydinajatuksena on tehdä mahdollisemman helppokäyttöinen ratkaisu, jossa monimutkaiset valvonnanvaatimukset saadaan käyttäjille selkeäksi ja järjestelmä ohjaisi käyttäjää toimimaan oikein. Lisäarvona olisi, että työaikaa jäisi enemmän ydinliiketoimintaan esim. kalastamiseen.

Kalastajan käyttöliittymässä olisi seuraavat vaiheet: 1) kalastamisen aloitus, 2) aktiivisen/ passiivisen pyydyksen ja kalalajin valinta, 3) saaliin ilmoittaminen ja 4) lähetysluettelo lähettäminen. Ensiostajan käyttöliittymän vaiheet olisivat: 1) vastaanottaa tietoa ja kirjata tarvittavat tiedot, 2) ensiostoilmoituksen lähetys 3) tiedon välitys arvoketjussa eteenpäin.

Ensiostajan käyttöliittymä pohjautuisi samaan kalastajan käyttöliittymään, josta syntyisi kustannustehokkuutta ja nopeutta kehittämiseen eli samoja ominaisuuksia käytetään usealle käyttäjälle tarpeiden mukaan. Tätä samaa logiikkaa voidaan käyttää koko arvoketjun toimijoiden käyttöliittymien tekemiseen. Skaalautuvien teknologian avulla ensiostajille kyetään tekemään myös web-käyttöliittymä, joka toimisi tietokoneella. Halutessaan järjestelmän käyttäjät voisivat valita haluamansa laitteen väliltä, kuten puhelimen, tietokoneen taikka tabletin väliltä. Tästä kokreettinen esimerkki on sosiaalisen median sovellukset, jotka toimivat laitteella, kuin laitteeella.

Käyttöliittymäsuunnitelmassa on menossa neljäs kehityskierros, jonka jälkeen lopullinen versio tulee nähtäväksi myöhemmin. Aiemmat versiot ovat olleet aiemmin nähtävissä.

Palautteen perusteella: ”kalatalouteen riittäisi yksi sovellus/ ratkaisu meri – ja sisävesikalastukseen.”

Kalastajan käyttöliittymä

Katso miltä kalastajan käyttöliittymä näyttää, klikkaa kuvaa isommaksi. Miten meri- ja sisävesikalastuksen käyttöliittymät eroavat toisistaan? Eroavaisuudet löytyvät kiintiöseurannasta, ennakko- ja purkuilmoituksesta sekä alustunnuksesta. Teknologian avulla sisävesikalastuksesta voidaan piilottaa merikalastukseen liittyviä ominaisuuksia, jolloin voitaisiin käyttää samaa sovellusta. Käyttäjätunnukset määrittelisivät velvollisuudet. Suurin näkyvä eroavaisuus olisi alustunnuksessa eli alkaako tunnus FIN vai KAL alkuisesti.

Käy katsomassa kalastajan käyttöliittymäsuunnitelman esittelyvideo: Paina tästä!

Tutustu käyttöliittymäsuunnitelmien kuviin tarkemmin linkeistä:

• Kiintiölajit – aktiivinen pyydys
• Kiintiölajit – passiivinen pyydys

Digialusta (datatalous)

Miten tämä kokonaisuus kannattaisi ratkaista? Suomessa on osaamista ratkaista vaativammatkin haasteet, niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin yhteistyön kautta. Kokonaisuuteen tarvitaan julkisia, kuin yksityisiä toimijoita, jonka takia yhteistä alustaa tarvitaan. Yhteinen alusta toimisi yhteisenä päämääränä, jota kohti voisi pyrkiä. Tarvittaessa alustaa voidaan laajentaa muillekin luonnonvara-aloille, jotta dataa voidaan hyödyntää yli hallintoalojen kestävyyden ja vastuullisuuden todentamiseen sekä poliittiseen päätöksen tekoon asti.

Mikä olisi sitten kalatalouden digialusta konkreettisesti? Yksinkertaisuudessa se voisi olla yhteinen nykyaikainen sovellus ja palvelin, johon voidaan rakentaa data- ja alustatalouden ratkaisuja kestävästi sekä vastuullisesti, kokonaiskustannustehokkuutta unohtamatta! Ydin kysymyksessä on, että olemmeko Suomessa etupainotteisessa kehityksessä, joita viemme esimerkiksi muiden EU-maiden käyttöön otettavaksi, jolla voidaan saavuttaa Suomessa kilpailuetua kalataloudessa ja yli alojen.

Kuvio: Kalatalouden digialusta. (Antti Kinnunen)

Tiekartta

Tämänkaltaisen alustan kehittäminen edellyttää yhteistyötä eri toimijoiden välillä, kuten kalastajien, alan tutkijoiden, teknologiayritysten ja viranomaisten, niin Suomessa kuin EU:ssa. Tämän lisäksi tarvitaan investointeja alustan kehittämiseen ja ylläpitoon. Kestävän ja vastuullisen kalatalouden edistäminen on tärkeää sekä ympäristön että talouden näkökulmasta. Kalatalouden digialustan avulla voidaan parantaa kalastuksen tehokkuutta ja samalla vähentää ympäristövaikutuksia. Lisäksi se voi edistää alan kilpailukykyä ja luoda uusia työpaikkoja.

Jotta kalatalouden digialustaan päästään, niin tarvitaan tiekartta. Kehittäminen on vaiheistettu kolmeen eri vaiheeseen ja tärkeysjärjestykseen. Ensimmäinen vaihe sisältää kalastajien tarpeiden mukaiset ratkaisut, niin sisävesiltä kuin merialueilta. Tämän jälkeen siirryttäisiin vaiheeseen kaksi, johon kuuluvat ensiostajat ja muut sidosryhmät aina viranomaisista vähittäismyyntivaiheeseen asti. Kolmannessa vaiheessa keskityttäisiin lisäarvon ja kannattavuuden tuomiseen kalatalouteen. Toisaalta vaihe kolme voi lähteä kehittymään aiemmin rinnalla, mikäli kalatalouden alusta saadaan päätettyä yhteistyössä. Kolmen vaiheen rinnalla tulee viedä eteenpäin tausta-asioista ja reilua datataloutta sekä alustataloutta. Lue lisää reilusta datataloudesta: Reilun datatalouden sääntökirja – Sitra

Jokainen vaihe edellyttää yhteistyötä eri sidosryhmien välillä, jotta digialusta saadaan kehitettyä mahdollisimman toimivaksi ja hyödylliseksi kaikille alan toimijoille. Tämä tarkoittaa avointa kommunikaatiota, tiedon jakamista ja kuuntelua eri näkökulmista, jotta kaikki kalatalouden tarpeet otetaan huomioon.

Ensimmäisessä vaiheessa kalastajien tarpeiden mukaiset ratkaisut ovat keskiössä. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi mobiilisovellusta, jotka auttavat kalastajia löytämään parhaat kalastuspaikat (tehokkuus ja kustannukset) ja seuraamaan saalismääriä. Samalla alusta kerää tietoa kalastuksesta ja kalakannoista, joka auttaa kehittämään kestävämpää kalastusta. Toisessa vaiheessa alustan käyttö laajenee muihin kalatalouden sidosryhmiin, kuten ensiostajiin ja vähittäismyyjiin. Tämä mahdollistaa entistä paremman yhteistyön ja tiedon jakamisen koko kalatalouden ketjussa, mikä parantaa alan tehokkuutta ja kannattavuutta. Kolmannessa vaiheessa keskitytään lisäarvon tuomiseen kalatalouteen. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi uusien tuotteiden kehittämistä, parempaa tuoteinformaatiota kuluttajille tai kestävämpien toimintatapojen kehittämistä koko alan ketjussa. Tämä auttaa lisäämään kalastuksen arvostusta ja kilpailukykyä. Lisäksi parempia päätöksia kansallsesti kuin EU:n tasolla, jos EU:n kalatalouteen toteutettaisin yhteinen datatalous. Tämä voisi tuoda päätöksiin läpinäkyvyyttä ja avoimuutta monella tapaa, kuhan muistetaan noudattaa yhteistyössä tehtyjä pelisääntöjä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kalatalouden digialusta voi tarjota monia hyötyjä koko kalatalouden ketjulle aina EU:n saakka. Se parantaa kalastuksen tehokkuutta ja kestävyyttä, mahdollistaa paremman yhteistyön ja tiedon jakamisen sekä luo uusia mahdollisuuksia lisäarvon tuottamiseen. Tärkeintä on kuitenkin yhteistyö eri sidosryhmien välillä, jotta digialusta saadaan kehitettyä toimivaksi ja hyödylliseksi kaikille osapuolille.  Erityisesti kalastajille, jotka ovat tärkein osapuoli onnistumisen kannalta.

Koodaustyö eteni monen mutkan kautta. Uusi versio Järvikala-sovelluksesta Google Play-kauppaa päivittyi kesällä 2023. Kehitystiimissä mukana oli sisävesien kaupallisia kalastajia, jotta käyttäjien tarpeet huomioidaan kehittämisessä.

Järvikala-sovelluksen kehityspanos keskittyy lopulta kohtiin 2 ja 5. Sovelluksen offline-tilaa ei hankkeen aikana voitu toteuttaa. Tämä johtui siitä, kun koodaustyö oli ennakoitua suurempi. Offline-tilan rakentamiseen olisi pitänyt tehdä suuria ja uusia muutoksia tietoturvaan ja sovelluksen kirjautumiseen. Hyvänä puolena on, että offline-tilan toteuttaminen on mahdollista.

Kohtaan kolme ”käyttäjätunnusten muutos” ei tarvinnut toimenpiteitä. Kohta neljä ”kahdensuuntainen tiedonsiirto” ei voitu toteuttaa, johtuen viranomaisten valmiudesta ja nykytilanteesta. Positiivisena puolena on, että tulevaisuudessa kahden suuntainen tiedonkulku rajapinnasta olisi mahdollista toteuttaa lähitulevaisuuden uudistuksien myötä ja hankkeen jälkeen tarvittaessa. Siten kalastaja saisi sähköisessä muodossa olevat omat saalishistoriatiedon käyttöönsä Järvikala-sovellukseen, joka on yksi pullokaula ottaa digijärjestelmiä käyttöön.

Toimenpiteet:

1. Sovelluksen käyttö offline-tilassa
2. Sovelluksen tietoturvan parantaminen
3. Käyttäjätunnusten muutos
4. Kahdensuuntainen tiedonsiirto
5. Saalismäärien ilmoittaminen osakaskunnittain

Mikäli Järvikala-sovellus on uusi tuttavuus, niin tutustu sovellukseen linkistä: Google Play-kauppa – Järvikala-sovellus

2. Selvitys skaalattavista teknologioista

Teknologia valinnoilla voidaan säästää merkittävästi resursseja ja kustannuksia. Kalatalouden digitaaliset sovellusratkaisut tulisi toimia Android-, iOS- ja WEB-laitteilla, jotta voidaan tarjota arvoketjun eri toimijoille tarpeeseen sopivia ratkaisuja ja lisäpalvelulaajennoksia tulevaisuudessa.

Onko kalatalouden digitaalisuuden kehittymisen avainkohta avoimessa lähdekoodissa ja yhteiskehittämisessä? Lue lisää Xamk:n ohjelmistosuunnittelija Markus Tiaisen selvityksestä skaalattavista teknologioista.

Linkki selvitykseen: Selvitys skaalautuvista teknologioista

3. Muut kehittämiskohteet

Sisävesikalastajien kanssa keskusteltiin Järvikala-sovelluksen ja digitalisaation jatkokehittämisestä sekä tarpeista. Osa asioista olivat pienempiä ja yksityiskohtaisempia. Yhden luukun periaate kalataloudessa nähdään sisävesillä järkevänä vaihtoehtona kustannus- ja kehittämisnäkökulmasta. Tärkeää olisi, että tunnukset ohjaavat oikeisiin ilmoituksiin ja käyttö olisi helppoa. Suurin pelko liittyy byrokratian lisääntymiseen, kuten merikalastuksessa YKP:n myötä. Sisävesikalastus on ollut vuosia positiivisessa kehityksessä liikevaihdossa ja kalastajien määrässä mitattuna sekä osa merialueen kalastajista on siirtynyt kalastaman sisävesille.

Yhteistyö liittojen välillä nähdään mahdollisuutena, jos tasa-arvo säilyy vaikuttamisessa. Liittojen/ yhdistyksien yhteistyö asettaa reunaehtoja osaltaan digitaalisuuden kehittämiselle tulevaisuudessa, mutta parhaimmillaan se voi edistää yhteistyön kehittymistä konkreettisesti. Hankkeen aikana todennettiin liittojen yhteistyön lisääntymistä, erityisesti digitaalisen kehittämisen ja ratkaisujen myötä.

Ennen omien tietojen jakamista tulee pelisäännöt olla selvillä (esim. Sitran reilu datatalous). Tulee tietää mitä ja kenelle tietoa jaetaan, koska väärissä käsissä tieto tuo ongelmia kalastajille. Tieto voi antaa väärän kuvan, jos asioista ei ole tarpeeksi tietämystä. Tärkeintä on, että kalatalousalue hyötyy tietojen jakamisesta eli voidaan hoitaa kalavesiä paremmin. Myös tärkeää on kyetä helpottamaan kalastajien vesille pääsyä faktatiedon avulla. Tiedon ja ymmärryksen välitys poliittiseen päätökseen asti koetaan tärkeänä eli tarvitaan faktaa olettamuksien tilalle.  Digitaalisella tiedonkululla voitaisiin parhaimmillaan päästä eroon paperisista toimintatavoista ja anonymisoida kalaerää koskevia fyysisiä tietoja (lähetysluettelo) ja tietosuojan alaisia tietoja. Täten mm. kalastajien välinen yhteistyö voisi kehittyä esimerkiksi yhteiskuljetuksien osalta, joka toisi kustannussäätöjä ja positiivisuutta alalle.

Jatkokehittämisen osa-alueita Järvikala-sovellukseen ja digitalisaation kokonaisuuteen:

• Uuden koodikielen vaihtaminen Järvikala-sovellukseen ja kohti yhden luukun periaatetta, jonka jälkeen edetään muihin vaiheisiin ja ominaisuuksiin (saadaan Apple käyttäjät mukaan)
• Käyttöohjeistuksien ja hintatietojen lisääminen sovellukseen
• Sähköisen lähetysluettelon lisätietokohdat mm. omavalvonta
• Tiedonsiirron ja saalisraportointi (kannattavuus, yksikkösaalis/ pyyntiponnistus, mittaristo)
• Integroitu kalan myynti ja osto ratkaisut – B2B ja B2C (esim. Xamk:n pilotit)
• Integroitu verkkokauppa kalastajille (materiaalit, tarvikkeet yms.)
• Integroidut logistiikan digiratkaisut (esim. Xamk:n pilotit)
• Kahdensuuntainen ja reaaliaikainen tiedonkulku rajapinnasta – Järvikala-sovellus – viranomainen välillä (nyt tietoviive on 1kk)
• Tarvitaan lisää tutkimustietoa vesistöistä ja kalastuksesta sekä kalasta (kalan kasvu)
• Päätöksien tilalle faktaa
• Huoltovarmuuden muistaminen ja kehittäminen
• Nykyaikainen datan tietopankki kalatalouden eri sidosryhmille (hyödynnetään yli hallintoalojen (MMM, YM yms.) ja kaupallisen kalastuksen sekä vapaa-ajankalastuksen tietoa. Eli pystyttäisiin hoitamaan datan avulla kalavesiä paremmin Suomessa.

1. Viestintä ja tiedottaminen

Viestinnän tavoitteena oli sitouttaa kalatalouden toimijoita jäljitettävyyden kehittämiseen ja verkostomaiseen yhteistyöhön. Viestintää toteutettiin eri media-alustojen kautta.

Hankkeen somekanavat:

• Facebook
• Twitter

Hankkeen ydin viesti kohderyhmille olivat seuraavat:

Viranomaiset: ”Yhteisellä digiratkaisulla kustannustehokkuutta kalatalouden valvontaan”

Ammattiliitot ja kaupalliset kalastajat: ”Uusilla ratkaisuilla sujuvuutta työntekoon”

Yksityiset toimijat: ”Yhdellä ratkaisulla tehokkuutta ja helppoutta jäljitettävyysprosessiin”

2. Ohjausryhmä työskentely

Hankkeen ohjausryhmä oli aktiivinen ja  ohjausryhmän jäsenistä oli hankkeelle suurta apua.  Kokouksien aiheena oli hankkeen sisältö ja edistyminen sekä tiedonvaihto.  Ohjausryhmän aktiivinen rooli oli erittäin tärkeä, jotta hankeen tavoitteisiin päästiin ja saatiin tulevaisuutta varten reunaehdot kalatalouden digitaalisuudelle.

Hankkeen ohjausryhmään oli kutsuttu monipuolinen edustus kalatalouden toimijoista aina kaupallisista kalastajista aina viranomaisiin asti. Ohjausryhmän lisäksi, mukaan oli kutsuttu asiantuntijoita tukemaan hankkeen tavoitteita.

3. Hankkeen raportointi ja tulosten kokoaminen

Tuloksista pyrittiin viestimään hankkeen ajalla eri media-alustojen kautta. Loppuraportti on luettavissa tästä linkistä: Kalan digijälki-hankeen loppuraportti