Digitalia

Digitalian Xamk-delegaatio osallistui kaksihenkisellä miehityksellä eurooppalaisen arkistoalan foorumin DLM:n jäsenkokoukseen Bernissä. Organisoijana oli Sveitsin kansallisarkisto ja tapahtumapaikkana kongressikeskus Kursaal Bern 21.-22. toukokuuta 2019.

Fribourghin yliopiston Philippe Cudré-Mauroux kertoi big datasta ja tietograafien (knowledge graphs) eduista. Webin RDF-viitekehyksen ja linkitetyn avoimen tiedon avulla voidaan saavuttaa monia etuja perinteisiin hakukoneisiin ja tiedonhakumenetelmiin nähden. Semanttiset yhteydet tuovat hakuihin älykkyyttä. Tarkemmasta toteutuksesta ei ollut vielä puhetta, eli yliopistomaisesti varsinainen ratkaisu on kehitteillä.

Sarah Kenderdine Lausannesta piti kiinnostavan puheenvuoron uudenlaisista käyttöliittymistä, jolla kulttuurillista dataa voidaan esittää ja muokata. Digitaalisista museo-objekteista on tullut itsenäisiä museoesineitä, eivätkä ne pelkästään tue ”oikeita” esineitä. Kenderdine on ollut mukana toteuttamassa noin 80 erilaista museoinstallaatiota ympäri maailmaa. Konseptina on ollut EM+, experimental museum. Monet toteutukset noudattavat live scale -periaatetta: käytössä on joko kiinteitä rakennelmia tai useita kymmeniä suuria ruutuja, joille esitettävät asiat tuodaan. Yksi esimerkeistä oli Pure Land.

Digitalia esitteli omassa kevennyspuheenvuorossaan virtuaalitodellisuuteen perustuvan toteutuksen II maailmansodan aikaisista Helsingin pommituksista. Löyhä linkki DLM-foorumin aihepiiriin oli uudenlainen ja houkutteleva esitystapa arkistoidun tiedon esittämiseen. Ratkaisu herätti kiinnostusta ja vilkasta keskustelua siitä, mitä kaikkea arkistoaineistoilla olisikaan mahdollista tehdä. Esimerkiksi virtuaalitodellisuuden avulla voidaan lisätä ymmärrystä historiasta ja ehkä jopa empatian kokemusta.

Demolaitteisto oli mukana, joten halukkaat saivat itse kokeilla, miltä pommitukset olisivat saattaneet tuntua. Toteutukseen voi tutustua myös Digitalian toimitiloissa Xamkin Mikkelin kampuksen Mikpoli-rakennuksessa. Kansallisarkiston edustajan kanssa oli alustavasti puhetta vastaavasta demosta myös ensi syksyn DLM-jäsenkokouksessa, joka pidetään Helsingissä 14.-15. marraskuuta teemalla Trusted repositories.

Teksti: Anssi Jääskeläinen, tki-asiantuntija, Digitalia

Mitä Digitalia-tutkimuskeskuksessa Xamkilla tapahtui vuonna 2018 ja miten tästä eteenpäin? Se tiivistetään tässä bloggauksessa.

Digitalia maailmalla

Digitalian Xamk-tiimi vieraili digitaaliseen arkistointiin keskittyvän DLM-Forumin molemmissa jäsenkokouksissa, keväällä Tallinnassa ja marraskuussa Wienissä. Ensi syksyn DLM-jäsenkokous on Helsingissä ja intensiivinen suunnittelu yhdessä Kansallisarkiston kanssa on aloitettu. Myös rapakon takana ehdittiin käydä kertomassa dokumenttien automaattisesta sisällönanalyysista. Tapahtumapaikkana oli Archiving-konferenssi Washingtonissa. Anssi Jääskeläinen vieraili syksyllä vastaväittäjänä Plymouthissa. Euroopan laajuisen E-ARK4All-projektin kanssa käynnistettiin yhteistyö: jo tuotetut sähköisen arkistoinnin ratkaisut halutaan saattaa käyttöön myös Suomessa.

Digitalia kotimaassa

Digitaalisen tiedon kesäkoulu järjestettiin Helsingissä 21.-22.8. nyt kolmatta kertaa. Teemoina olivat juridiikka ja eettisyys. Noin 50 osallistujan tapahtuma onnistui jälleen hieman parantamaan antiaan yleisarvosanan ka:n ollessa 4,1 (asteikolla 1-5) ja ”kuinka todennäköisesti suosittelisit kollegalle” peräti 4,5.

Vanhastaan tutun yhteistyökumppanin Kansallisarkiston kanssa ryhdyttiin tekemään kuville automaattista sisällöntunnistusta. Syksyllä THL:n digitointiprojekti vieraili Mikkelissä. Lisäksi tiimimme osallistui keväällä Digital Humanities in the Nordic Countries –seminaariin, tietosuojakoulutukseen ja tietojohtamisen teemapäivään. Lokakuun alussa Liikearkistopäivillä Anssi Jääskeläinen piti palautteissakin kiitetyn puheenvuoron Digitalian kehittämistä konkreettisista ratkaisuista sähköpostien arkistointiin ja pdf-aineistojen käytettävyyden parantamiseen.

Suunnanmuutoksia

Hankesuunnitelmiin ei syyttä suotta listata mahdollisia riskejä. Niiden olemassaolo ja realisoituminen ovat hankeväelle arkipäivää. Digitaliassa muutokset kohdistuvat erityisesti Kansalaisarkisto-työpakettiin, jonka jatkokehitys laitettiin hellekesästä huolimatta jäihin avainhenkilön vaihdettua lähempää löytyviin työtehtäviin.

Kuluvan vuoden aikana teetettiin Digitalian tuottamien ratkaisujen liiketoimintaselvitys. Toteuttajaksi valittiin Osaango Oy ja projekti oli puolin ja toisin onnistunut. Marjukka Niinioja toi mukanaan sekä kokonaisnäkemystä että arvokasta API-tietämystä.

Selvityksen tuloksena irtauduttiin ”kokonaispalveluajattelusta” eli Kansalaisarkistosta ja lähdetään sen sijaan tuottamaan digitaaliseen arkistointiin ja tiedonhallintaan liittyvää opastusta ja ohjeistusta ruohonjuuritasolla. Tälle on erityisen suuri tarve.

Samalla pyritään eroon mallista, jossa arkistoinnin ammattilainen kirjoittaa oppaan (tai tuottaa arkistoratkaisun) toiselle arkistoinnin ammattilaiselle ja sitten ihmettelee, kun kukaan ulkopuolinen ei ymmärrä mistä on kyse. Emmehän toki halua toimia kuten Jacob von Rammingen: hän julkaisi 1500-luvulla Saksassa ”…tarkoituksellisesti niin hämärän oppikirjan, ettei sen perusteella pysty sanomaan, miten asiakirjahallintaa hoidettiin”. Sukuperintönä kulkevan ammatin salaisuuksia ei todellisuudessa edes haluttu jakaa ulkopuolisille.

Uusia osaajia

Joulukuun alussa Digitalia-tiimi vahvistui kahdella uudella it-asiantuntijalla. Teemu Hänninen on 2017 Xamkilta valmistunut it-tradenomi ja FT Tuomo Räisänen Python-guru Pohjois-Savosta.

Teemu kertoo:

Olen kotoisin Pieksämäeltä, ja Mikkelissä olen asunut vuoden 2011 syksystä lähtien. Ehdinpä siinä välissä asua Kotkassakin pari vuotta. Opiskelin jonkin aikaa metsätalouden insinööriksi, kunnes päätin siirtyä metsäympäristöstä IT-tradenomin koulutukseen. Opiskeluaikana kävin säännöllisen epäsäännöllisesti leipomossa töissä useamman vuoden ajan. Kenties osaisin siis jopa leipoa jotakin. Tosin itse leivottujen tuotosten laatua en tässä julkisesti arvioi. IT-alan harjoittelun suoritin vuonna 2017 Sanoma Pro Oy:llä. Digitalialla työtehtäviini kuuluu dokumentointi ja koulutusmateriaalien laatiminen, kuten helposti lähestyttävä opas digiarkistointiin.

Tuomo jatkaa:

Olen paljasjalkainen varkautelainen. Taustaltani tietotekniikan tohtori Jyväskylän yliopistosta. Datan käsittelyyn ja simulointiin liittyviä töitä olen tehnyt mm. TKK:lla ja Savonia-amk:ssa. Digitaliassa tehtäviini kuuluu digitaalisen aineiston käytettävyyden parantaminen aineistoa jälkikäsittelemällä.

Kysyessäni millä mielin uudet vahvistuksemme tulivat Digitaliaan, Teemu kertoo olevansa ennakkoluuloton ja optimistinen. ”Arkistoala on minulle täysin uusi aluevaltaus, joten paljon saan oppia uutta. Uusien asioiden informaatiotulva ei ainakaan toistaiseksi ole aiheuttanut kylmää hikeä ja pelonsekaista vapinaa.” Tuomo on niin ikään hyvillä mielin: ”Lupsakkaa porukkaa.”

Yrityksille digioppia

Digitaalisen tiedon käytettävyyttä ja saatavutta on välttämätöntä parantaa, oli kyse sitten historiallisista aineistoista tai nykypäivän datasta. Digitaliassa tehtävän perustyön rinnalle tarvitaan myös kolikon toinen puoli: meidän on muistettava kertoa yrityksille ja muille tiedon tarvitsijoille, miten tietoa voi hyödyntää.

Omaan työhöni onkin tänä vuonna lukeutunut erityisesti yritysten kanssa tehtävää yhteistyötä ja konkreettista valmennusta digimaailman ja sosiaalisen median saloihin. OP Suur-Savon digimessut-kiertueiden lisäksi olen vieraillut muun muassa paikallisissa matkailualan yrityksissä. Digiopeille oli tarvetta myös tutkijoilla, hanketoimijoilla ja valtakunnallisen TKI-osaajavalmennuksen osallistujilla. Ensi vuonna työ jatkuu muun muassa Digiportaat-hankkeessa ja tiedolla johtamisen työpaketissa.

Kirsikkana kakun päällä ovat Xamk-Digitalian 20 julkaisua tälle vuodelle, minkä seurauksena koko hankkeen tavoitteet on ylitetty kirkkaasti jo tässä vaiheessa. Tästäkään huolimatta emme ripusta hanskoja naulaan, vaan luvassa on jatkokehityksen lisäksi muun muassa käytännönläheinen seminaari tiedolla johtamisesta sekä yhteenvetojulkaisu toukokuun aikana.

Tapaamisiin digimerkeissä vuodenvaihteen jälkeen. Levollista joulun aikaa ja hyvää uutta vuotta 2019!

Miia Kosonen, tki-asiantuntija, Digitalia

Digitalia, Xamk ja koko Mikkelistä löytyvä arkistoalan tietämys oli vahvasti edustettuna vuoden 2018 Liikearkistopäivillä. Tapahtuma järjestetään kolmen vuoden välein ja toteuttajana on Liikearkistoyhdistys ry. Tällä kertaa kokoonnuttiin Vantaalla ja kolme vuotta sitten missäpä muualla kuin Mikkelissä.

Keynote-puheenvuorossaan UEF:n informaatio-oikeuden professori Tomi Voutilainen kiitteli arkistoyhdistysten aktiivista kehitystoimintaa. Toki niiden työ on myös vapaampaa: julkisella sektorilla ei asiakirjahallinnossa ja arkistoinnissa voi lähteä sooloilemaan. Totuttuun tapaansa Voutilainen kärjisti puheenvuorossaan kuulijoiden herättelemiseksi. Tietosuojavaltuutetun toimisto keskittyy vain ”varoitusten ja huomautusten antamiseen” ja tiedeyhteisö on ”jämähtänyt 1970-luvulle unohtaen perustehtävänsä eli tutkimukseen perustuvan opetuksen”. Tämä näkyy kentällä tiedonhallinnan osaamisen ongelmina.

Julkishallinnon toimijat pyrkivät kaikin keinoin noudattamaan lakeja, joita tulkintaosaamisen puutteessa ylivarovaisina ylitulkitsevat. Käyttäjät kärvistelevät viime vuosituhannen puurakenteiden ja käyttöliittymien viidakossa, joita järjestelmätoimittajat maksavien asiakkaiden ”tarpeita” noudattaen tuottavat. Ydinkysymys ei ole missään vaiheessa ollut esimerkiksi se, miten arkistoitavaa tietoa voisi tulevaisuudessa hyödyntää mahdollisimman käyttäjäystävällisesti. Tai kuten Osaangon Marjukka Niinioja totesi Liikearkistopäivien API-aiheisessa puheenvuorossaan, yrityksissä liiketoiminnan alkuperäinen tarve harvemmin on dokumenttien hilloaminen johonkin järjestelmään, vaan asiakaskokemuksen parantaminen.

Asiakirjahallinnon tutkimusta ja opetusta suomalaisissa yliopistoissa toki tehdään, eikä tätä ansiokasta työtä ole syytä edes kärjistysten nimissä sivuuttaa olankohautuksella. Mutta voidaan kysyä, kehitetäänkö tiedonhallinnan toimintatapoja ja sääntelyä tarpeeksi? Uskaltaako tutkimus kyseenalaistaa vanhoja paperiajan arkistovetoisia toimintamalleja? Yhdistyykö tekemisessä asiakirjahallinnan, informaatio-oikeuden ja IT:n osaaminen, vai nähdäänkö vain oma lokero?

Ratkaisuna Voutilainen kutsuikin eri alojen tutkijat, opettajat ja arkistoväen yhteisen pöydän ääreen. UEF on valmis järjestämään startin ”räntäsateiden välissä” eli kesällä 2019. Digitalia vanhastaan monialaisena ja puolueettomana t&k -toimijana kannattaa ehdotusta lämpimästi. Pienten kehitystiimien ja -projektien rinnalle tarvitaan yhteinen punainen lanka.

James Lappinilta kuultiin odotetun pidetyt puheenvuorot records management vs. information governance -näkökulmien konflikteista sekä sähköpostien arkistoinnista. Disecin Aki Lassila peräänkuulutti it-investointien todellisen tuottavuuden mittaamista. Digitalian Anssi Jääskeläinen sisällytti esitykseensä tutkimuskeskuksen koko kolmivuotisen kehityskaaren sähköpostien arkistoinnin ratkaisusta pdf-aineistojen automaattiseen pilkontaan, sisällönanalyysiin ja anonymisointiin. Vaikuttava kokonaisuus!

Toisen seminaaripäivän lopuksi Petteri Järvinen viihdytti kuulijoita mieleenpainuvilla esimerkeillä GDPR:stä ja kyberuhkista. Tietojen vapaampaa liikkuvuutta edistävän asetuksen tarkoituksena tuskin oli estää rengasfirmaa kirjoittamasta säilytettäviin autonrenkaisiin asiakkaan nimeä.

Kiitoksemme Liikearkistoyhdistykselle hyvästä puhujakattauksesta ja järjestelyistä. Voit tutustua tilaisuuden antiin myös Twitterin kautta tunnisteella #Liikearkistopäivät.

Teksti: Miia Kosonen, tki-asiantuntija, Digitalia

Helsingin yliopisto isännöi 7.-9.3.18 Digital Humanities in the Nordic Countries (DHN 2018) –konferenssia. Digitalian Xamkin edustusto rantautui konferenssiin kahdessa osassa, ensin Anssi Jääskeläinen ja torstain kahvitauon vuoronvaihdon jälkeen Miia Kosonen. Myös Kansalliskirjaston ja Ruralian kollegoita oli runsaasti mukana.

Konferenssin Twitter-feedistä saatoimme lukea, että digitaalinen humanismi käsitteenä olisi määriteltävä tarkemmin. Toivottavasti tämä määrittely lopulta edistyy lähivuosina, sillä sama kysymys on ollut ilmoilla jo pitkään.

Yhden näkökulman digihumanismiin tarjosi keynote Caroline Bassett Sussexin yliopistosta. Hän lähestyi ilmiötä mediatutkijan silmin. Digitaalisuudellakin on historiansa, vaikka ajattelemme sen olevan uutta. Vapaan ja avoimen verkon historiaan syventyminen voi Bassettin mukaan lisätä toiveikkuuttamme aikana, jolloin olemme GAFAn vallassa (Google, Apple, Facebook, Amazon). Tämä on helppo allekirjoittaa. Ovathan monet näiden yritysten entiset johtajatkin todenneet luoneensa hirviön.

Bassett avasi puheenvuorossaan digikehitykseen liittyviä markkinauskoisia utopioita, vaati lisää kriittisyyttä ja valotti yleisöä huvittaneilla esimerkeillä teknologiaa ”kroonisena pettymyksenä”. Hänen tämänhetkinen tutkimuksensa käsittelee anti-computingia, josta olisi ollut kiinnostavaa kuulla enemmän – eihän edes yksi markkinaliberaalin informaatiouskon lippulaivoista eli Google löydä aiheesta mitään lisätietoa.

Erityisen paljon odotin torstain ”Legal and ethical issues” –osuutta. Sen avasi Pelle Snickars Uumajan yliopistosta pitämällä yhden parhaista kuulemistani konferenssiesityksistä. Tutkiessaan digitaalisia suoratoistopalveluja ja musiikin striimausta kulttuuriperintönä Snickarsin tiimi ajautui törmäyskurssille Spotifyn kanssa. Tutkijoiden näkemyksen mukaan yritys pyrki saamaan Swedish Research Councilin vetämään pois yhdeksän miljoonan kruunun rahoituksen hankkeelle, kun taas Spotifyn näkemys asiasta oli pyrkiä kiinnittämään huomiota siihen, että tutkimus rikkoo palvelun käyttöehtoja. Spotify Teardown –kirja on herättänyt paljon keskustelua jo ennen julkaisemistaan.

Osa tutkijoista ei halua rikkoa digitaalisten palvelujen käyttöehtoja, kun taas osa tekee tämän tietoisesti – ja saa siitä huolimatta julkaisun. On tutkimuksen arvioijien vastuulla puuttua asiaan. Tutkija pahiksena –puheenvuoronsa osuvasti otsikoinut (Breaking bad (Terms of Service)?) Snickars totesi lopuksi, ettei Spotifyn käyttäjien yksityisyyttä ole projektissa loukattu, mitään henkilökohtaista tietoa ei ole kerätty, eikä tekijänoikeudella suojattua materiaalia jaettu. Streaming –projektia ei voi hänen mukaansa syyttää edes eettisen normiston rikkomisesta, koska mitään tällaista yhteistä normistoa ei ole!

Joukkoistamiseen ja yhteistyöhön liittyvässä osuudessa Tanskan Kansallisarkiston tutkijat esittelivät vapaaehtoisten työn tuloksia ja yhteensovittamista tiedon jatkokäytön vaatimuksiin. 90 % näistä vapaaehtoisista on sukututkijoita ja suurin osa yli 65-vuotiaita eläkeläisiä. Haasteena on ennakkoluulojen voittaminen vuoropuhelulla: akateemisten tutkijoiden mielestä sukututkimus ei ole oikeaa tutkimusta, ja sukututkijoiden mielestä tutkijat haluavat kaiken tiedon valmiina hopealautasella. Innokkaille vapaaehtoisille on kerrottava, miten tutkijat voivat käyttää aineistoja ja mitä se vaatii.

Kannattaa tutustua myös Helsingin yliopiston kollegoiden blogikirjoitukseen konferenssista.

Hyvin sujuneiden järjestelyjen ja joidenkin kiinnostavien puheenvuorojen ohessa kiitämme innovatiivista välikalja-ideaa. Tämä oli ensimmäinen kohdalle osunut konferenssille varta vasten tehty olut.

Teksti: Miia Kosonen, tki-asiantuntija, Digitalia

Digitalia osallistui Tivin järjestämään Digital & Cyber Security 2017 – tietoturvaseminaariin, joka pidettiin 23. marraskuuta Helsingissä.

Paikalla olleiden toimijoiden lisäksi sadat muutkin tarjoavat tietoturvaratkaisuja, mutta mistä tiedämme, kuka on luotettava? Markkinointihenkilöiden puheisiin ei kannata luottaa. Paikalla olleet mm. dissasivat kilpaa perinteisiä virustorjuntaohjelmistoja ja ei-älykkäitä palomuuriratkaisuja.

Aalto-yliopiston kyberturvallisuuden professori Jarno Limnéll piti tilaisuuden avauspuheenvuoron teemalla Kyberturvallisuuden tilannekuva 2020. Teknologia ja sen turvallisuus on ydinkysymys, kun digitaalisuus ja fyysinen maailmaa yhdistyvät. Internetiin yhdistettävien laitteiden määrä kasvaa räjähdysmäisesti IoT:n myötä.

Eettiset ja moraaliset kysymykset ovat tärkeitä tulevaisuuspohdinnoissa, koska digitaalisuus mahdollistaa monia uusia ominaisuuksia eri koneissa ja laitteissa. Darwinin teoria pätee edelleen myös teknologian kehityksessä ja toimintaympäristön muutoksessa: selviytyjiä ovat ne, joilla on paras kyky sopeutua muutokseen.

Miten perustuslain 7 § ”Oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen” toteutuu teknologian aikakaudella, Limnéll kysyi. Lopuksi hän viittasi Darpan raporttiin vuodelta 2002. Jo tuolloin todettiin, että ihmisistä on kovaa vauhtia tulossa puolustusjärjestelmien heikoimpia lenkkejä. Allekirjoittaneiden mielestä tästä lausahduksesta ei teoriassa ole enää kovinkaan pitkä matka ”Skynet”-järjestelmän syntymään.

Yksi esille nostamisen arvoinen aihe oli Outokummun käyttämä huijausviestisimulaatio. Sähköposti on selkeästi suosituin hyökkäysmenetelmä yrityksiä ja käyttäjiä vastaan. Usein sähköpostihyökkäykset ovat kalasteluviestejä. Huijausviestisimulaatiolla käyttäjien tekemien virheiden ja vaarallisten klikkauksien määrää saatiin 15 simulaatiokierroksella pudotettua jopa 50 %. 19.10.2017 alkaneeseen todelliseen huijausviestihyökkäykseen ensimmäiset käyttäjät reagoivat alle viidessä minuutissa ja ilmoittivat siitä tietohallinnolle.

Samaa aihetta sivuttiin myös muissa puheenvuoroissa, ja alleviivattiin kriisitilanteiden harjoittelua. Esimerkkitilanteena mainittiin kiinteistöautomaation järjestelmään kohdistunut palvelunestohyökkäys, joka oli katkaissut lämmöt kahdesta kerrostalosta.

Puheenvuoroissa käytiin läpi tietoturvallisuuden riskitekijöitä, joista yleisimpiä ovat päätelaitteiden tietoturva, inhimilliset virheet ja tietosuoja. GDPR oli vahvasti esillä myös puheenvuoroissa. Muun muassa Jukka Lång valotti tilannetta ja kertoi samaan aikaan vaikuttavista mutta vähemmälle huomioille jääneistä NIS-direktiivistä ja tiedustelulainsäädännöstä. Myös datan luotettavuuden todentaminen on tärkeää, jotta muunneltu tieto ei ohjaa vääriin johtopäätöksiin.

Seminaarin päättäneessä Cambridgen yliopiston Ross Andersonin keynote-puheenvuorossa maalailtiin erinäisiä piruja seinille. Jeep Cherokee hakkeroitiin etänä Chryslerin uconnect -ohjelmalla, autojen ohjelmistoja ei paikata niin helposti kuin PC:n käyttäjärjestelmää, CO2-skandaali oli lähtöisin sisäpuolelta, 2000 ihmistä kuolee brittisairaaloissa vuosittain tietoteknisten laitteiden käytettävyysongelmien vuoksi, sovelluspäivitykset voivat rikkoa olemassa olevan sertifioinnin, pelkkä IP-osoitteen tietäminen voi riittää tiettyjen laitteiden hallintaan, koska DNP3-protokolla ei tue autentikointia. Puheenvuoro ei oikein täyttänyt tarkoitustaan. Vastauksia ongelmiin Anderson ei antanut, mutta arveli, että viiden vuoden sisällä EU saattaa vaatia autonvalmistajia takaamaan ohjelmistopäivitykset esim. 20 vuotta eteenpäin.

Viestintäviraston kyberturvallisuuskeskus varoittaa tietoturvailmiöistä aihetunnisteella #kybersää.

Teksti: Anssi Jääskeläinen ja Liisa Uosukainen, Digitalia