Ajatuksia vaihtoon lähtemisestä

HOPS-keskustelussa ryhmänohjaajani kysyi mielipidettäni vaihtoon lähtemisestä. Kerroin, että kuuntelen aina suurella mielenkiinnolla, kun joku kertoo, että on käynyt jossain päin maailmaa vaihdossa. Ryhmänohjaajani rohkaisi minua hakemaan vaihtoon, jos se vain on muun elämäni puolesta mahdollista. Asia jäi siitä hetkestä kypsymään mieleen.

Vaihto-opiskeluiden mahdollisuuteen palattiin taas seuraavan opiskeluvuoden alkaessa, jolloin aloin harkitsemaan asiaa tosissani. Olisihan se hienoa, mutta samalla myös suuri asia omassa elämässäni. En ole ennen asunut ulkomailla, matkustellutkin olen verrattain vähän ja olen kotoisin pienestä kylästä, jossa asun edelleen. Olen luonteeltani mukavuudenhaluinen kotihiiri, en mikään heittäytyvä seikkailijatar.

Toisaalta ajattelin, että tämä olisi ainutkertainen mahdollisuus monella tapaa. Olin opiskellut töiden ohella, joten pelkkä opiskelu olisi vaihtelun vuoksi piristävää ja samalla saisin monen kuukauden tauon omasta työstäni. Vaihdolle löytyi heti paljon positiivisia puolia. Asia jännitti kuitenkin niin paljon, että ajattelin alkuun vain selvittää mahdollisuuksiani lähtöön töiden puolesta ja päättäisin sitten myöhemmin hakemisesta.

Asun omakotitalossa pitkäaikaisen puolisoni kanssa ja meillä on kaksi koiraa. Puolisolleni vaihtoon lähteminen sopi alusta alkaen. Olemme olleet yhdessä vuosia, joten itsekin ajattelin, ettei muutaman kuukauden erossa olo koidu ylittämättömäksi esteeksi. Esimieheni totesi heti, että vaikka tilanne aiheuttaa omat haasteensa, asia saadaan kyllä töidenkin puolesta järjestymään. Minun on tarkoitus jäädä samaan työpaikkaan valmistuttuani, joten pian työpaikalla oltiinkin jo sitä mieltä, että vaihtoon lähteminen on tulevaisuudenkin kannalta hyvä asia, jotta englannin kielen puhumisesta tulee mutkatonta ja sujuvaa. Samaa ajattelin itse ja yhtenä syynä vaihtoon hakemiseen olikin englannin kielen puhumisen sujuvoittaminen.

Pelkkä vaihtoon hakeminenkin jännitti ja ajattelinkin moneen kertaan, että pitäisikö sittenkin vaan unohtaa koko asia. Lopulta päätin, että kyllä nyt ainakin haen, enhän välttämättä edes pääse hakuprosessissa eteenpäin tai haluamaani kohteeseen.

Mietin myös mahdollisia kohdemaita. En halunnut paikan olevan liian kaukana, joten Eurooppaan. Plussaa olisi, jos siellä puhuttaisiin englantia. Suomen talvea vieroksuvana ihmisenä pidin erittäin positiivisena, mikäli kohdemaassa olisi vähän lämpimämpää talvisin. Vaihtoehdoista valitsin Maltan. Maltan collegen kursseista löytyi mielenkiintoisia vaihtoehtoja, maa on pieni ja siellä puhutaan toisena virallisena kielenä englantia. Niinpä päätin, että kaikesta siitä jännityksestä huolimatta haen ja toivon, että pääsen.

Tunnelmat hakemisen jälkeen

Tunnelma vaihto-opiskeluihin hakemisen jälkeen oli jännittynyt ja epäuskoinen. Minäkö jättäisin kodin ja työt ja lähtisin asumaan ulkomaille moneksi kuukaudeksi. Silti olin erittäin tyytyväinen siitä, että hain. Ajattelin, että tämä olisi sellainen kerran elämässä -juttu.

Toiveenani oli englannin kielen oppiminen niin, että se olisi sujuvaa myös tulevaisuuden työelämässä. Toivoin myös, että toisen maan kulttuurin näkeminen ja oppiminen avartaisi omaa maailmankuvaani.

Kun oman koulun puolelta saapui tieto hyväksytystä hakemuksesta, piti enää odottaa samaa päätöstä vaihtomaan koululta. Varmistuksen saapumisessa kesti odotettua pidempään. Välillä ajattelin, että en minä sinne pääse, ja valmistauduin töiden että opiskeluiden jatkumiseen Suomessa. Samalla valmistelin lähtöä kuitenkin kaikin mahdollisin tavoin.

Virallinen vahvistus tuli kolme viikkoa ennen lähtöä, joten asunnon hankkimisen ja lentojen varaamisen kanssa tuli hieman kiire. Kummatkin hoituivat kuitenkin nopeasti. Lennot ostin saman tien netistä ja asunnon hankin muutaman päivän tutkiskelun jälkeen Airbnb:n kautta. Lentojen ja asunnon hankkiminen tuntui mukavalta, sillä sitä kautta koko vaihto-opiskeluihin lähteminen lopulta konkretisoitui.

Viimeiset viikot ennen lähtöä kuluivat nopeasti. Järjestelin erilaisia poissaolooni liittyviä asioita niin töissä kuin kotonakin. Välillä tuntui hurjalta jättää kaikki kotimaassa moneksi kuukaudeksi ja välillä taas odotin jo innokkaasti lähtöä ja Maltan lämpöä, kun sää Suomessa alkoi vaihtua aurinkoisista kesäpäivistä syyssateisiin.

Mietin jo mitenköhän Maltalla ylipäätään käydään koulua, minkälaisia järjestelmiä siellä mahdetaan käyttää ja paljonkohan koulussa ollaan viikoittain? Entä paljonkohan tehtävää jää vielä koulun ulkopuoliseksi ajaksi? Totesin, että parempi olla miettimättä liikaa, kaikki selviää aikanaan. Lopulta lähdin yllättävänkin rauhallisin mielin matkaan kohti Maltaa.

Kuvia Maltalta